Tänään sitten

[Kivikko]

Enpä ole päivittänyt tilannettani aikoihin.
Huomaan kuinka paljon on aikaa tehdä mitä haluaa kun ei tarvitse mennä arki-iltana minnekään jos ei halua, tai voi viettää lauantait stressaamatta jaksaako nousta sunnuntaina kokoukseen! Tämän havainnon olen kyllä tehnyt jo vuosi sitten, mutta aina siitä ajatuksesta tulee hyvälle mielelle.

Olen ehtinyt lukea paljon Raamattua (en kokonaan), ihan kirja kirjalta enkä sieltä täältä ennakkoon valittuja jakeita, kuten aiemmin. Tietysti olisin voinut jo 10-vuotiaana totella äitiäni ja lukea Raamattua, olisin parhaassa tapauksessa jo silloin alkanut epäillä jotain. Epäilen kyllä, olinhan aika kontrolloituna silloin.

Uskonnollisuus tuntuu edelleen vastenmieliseltä, mutta en koe pakokauhua asian suhteen enää. Tiedän, ettei minulla ole mitään pelättävää, koska mikään, toistan; mikään, ei saisi minua enää takaisin järjestöön.
Olen kaivanut tietoa tarpeeksi itseäni varten, voin sanoa hankkineeni ymmärrystä ennen suurta päätöstä erota virallisesti. Kukaan ei voi valehtelematta sanoa, että tekisin hätäisen ratkaisun, tai etten tietäisi tarpeeksi, tai etten ymmärtäisi totuutta. Muille ongelmaksi koituu se, että uskon oikeaan tietoon, oikeaan totuuteen (jo ilmaus on hankala)sen sijasta, että uskoisin järjestön mielikuvitukselliseen kiemuramaailmaan. Pidän siis totena sitä, minkä voi todeta todeksi, mistä voi saada konkreettisia todisteita ilman muinaishistorian ihmisten mielipiteitä.

En myöskään pelkää enää demoneita. En luule kokevani mitään yliluonnollista, enkä pelkää minkään ottavan minusta yliotetta enää. Voin puhua oikeista ongelmistani paremmin, ja olen tasapainoisempi kuin vielä vuosi sitten. Uskon intuitioon, koska olen huomannut pärjääväni sen paremmin, kuin mitä olen oppinut sitä lukemaan itsessäni. Toisinsanoen uskon omaan tunteeseeni ja kokemukseeni.

En pelkää enää järjestön ulkopuolisia ihmisiä, enkä pidä heitä saatanan kätyreinä enkä muutenkaan huonoina ihmisinä. Olen saanut hyviä, luottamuksen arvoisia, jopa ihailtaviakin ystäviä. En pelkää heidän vaikuttavan minuun vahingollisesti, koska he ovat osoittaneet tukevansa minua vaikka tekisinkin itse virheitä. Toivottavasti pystyn samaan heille.

Minusta taitaa joskus kasvaa vielä ihan ihminen.

[Kultakala]

"Muille ongelmaksi koituu se, että uskon oikeaan tietoon, oikeaan totuuteen (jo ilmaus on hankala)sen sijasta, että uskoisin järjestön mielikuvitukselliseen kiemuramaailmaan."

Kiinnostaisi, että mitenkäs olet tämän kanssa tullut toimeen? Sama tilanne mulla myös mahdollisesti edessä päin.

"he ovat osoittaneet tukevansa minua vaikka tekisinkin itse virheitä. Toivottavasti pystyn samaan heille."

Hieno asenne, ystävyydessä kannattaa edistyä.

[Kivikko]

Asioita olen puinut taas paljonkin eteenpäin, minulle tarpeelliset oppikysymykset on pitkälti käsitelty, ja muutenkin koko kuvio alkaa olla aika selvä. En tietenkään ole ehtinyt paneutua ihan kaikkeen, ja olen edelleen tietämätön monesta asiasta, mutta olen vakuuttunut siitä, ettei tuo JT-järjestöllä ole tarjota minulle mitään, eikä minulla sille. Tulen varmasti pohtimaan joitain asioita pitkäänkin, ja pyörittelemään joitain asioita ajatuksissani, mutta kaikki epävarmuus eroamispäätöstä varten on poistunut.
Järjestö on menettänyt kaikki otteensa minuun, enkä edes osaa enää ajatella sitä, mitä järjestö tai sen jäsenet minusta ajattelisivat, tai päätöksistäni.

Mitään syyllisyyttä en tunne, koska en ole tehnyt mitään väärää (tai sitten en ole joko huomannut tai en ole jäänyt kiinni =D), vaan olen täysin vapaa ihminen kaiken suhteen. Kukaan toinen ei määrittele enää minua, eikä sanele miten eläisin, tai jättäisin elämättä. Voin valita vapaasti sen mukaan elämäni suunnan, mitä itse haluan, ja voin tehdä oikeita valintoja. Ainakin elämäni on lähtenyt parempaan suuntaan kuin mitä se on ollut vielä pari kolme vuotta sitten. Tietenkään kaikki ei ole täydellistä, mutta kerrankin minulla on eväät käsitellä vaikeita tilanteita, ja käsitellä elämää oikeissa mittasuhteissa. Vaikkei minulla ole kokemusta sellaisesta, niin ei voi sanoa muuta kuin että tuntuu kuin olisin selättänyt kuolettavan sairauden.

[Jaakko Ahvenainen]

Ajattelun ja elämän vapaus on vapauksista suurimpia. Nauti niistä hyvillä mielin.

[rippeli]

Onnea nopeasta toipumisestasi!

[Kivikko]

Kiitän kaikkia tuesta tällä palstalla. Toipumiseni on vauhdilla menossa eteenpäin, vaikken ihan loppuun saakka olekaan vielä päässyt. Pitkällä olen siihen nähden mistä lähdin liikkeelle, ja paljon on sen eteen työtä tehtykin (ainakin psykologin vastaanotolla =D). Loppu menee sitten omalla painollaan.

On ollut mahtavaa päästä selvimään ajatuksia ja tehdä muutoksia omassa elämässä sen mukaan, miten saan elämääni kulkemaan hyvään suuntaan eteenpäin (vaikka mutkitellen), eikä sen mukaan, mitä joku tyyppi on ajatellut pari tuhatta vuotta sitten, kun maailma on ollut totaalisen erilainen.
Tääällä saa hyvin pystytettyä aivoriihiä jos joku askarruttaa, ja lukemalla muiden mietteitä saa itselleenkin erilaisia näkökulmia. Tätä tulen itse jatkamaan.

Vaikka ajoittain mielialani pyörivät pohjalukemissa, on koko ajan tieto siitä, että pääsen eteenpäin hetkellisistä paikallaan polkemisista huolimatta. Tätä toivoa ei aktiivisena JT:na koskaan ollut. Pakotietä ei suotu (vaikka joku JT-laulu niin väittikin (jotenkin: "Jah pakotien vain suo...")).
Tältä pohjalta jatketaan taas kohti sysimustaa talvea, kynttilät ikkunalla.