Alkukristityillä avo- vai avioliitto?

[Jaakko Ahvenainen]

Mikäli nyt oltaisiin kovin raamatullisia, merkitsisi se avioliiton sopimista perheiden tai sukujen päämiesten kesken morsiamen ollessa pikkutyttö. Sulhanen saattaisi olla häntä pari-kolmekertaa vanhempi. Parhaimmillaankin morsiamen ikä oli noin 14 ja sulhasen 18-20 tai vanhempi. Tästä sukujen tai perheiden keskinäisestä sopimuksesta voidaan käyttää nimitystä kihlaus, kuten Ariadna totesi.

Minulla on sellainen käsitys, että sulhanen haki morsiamen luokseen häätaloon, missä sitten häitä iloisesti koko viikko juhlittiin sukujen voimin ja oli suuri häpeä nuorelle parille, mikäli tarjottava loppui. Tästä Kaanaan häät ja viini-ihmeen varsinainen ydin.

Toisaalta juutalainen laki, kuten aiemmin on esitetty, edellytti miehen sitoutuvan eliniäkseen avioliittoon naisen kanssa, jonka oli maannut ja lisäksi maksamaan naisen isälle morsiamen hinta. Tässä yhteydessä tuskin puhuttiin avioliitosta. Mikäli hyvin pelkistäen sanoisin: yhdessäelo alkoi yhdynnästä.

Alkukristityistä suurin osa oli pakanakristittyjä ja heitä koskivat Rooman laki ja tavat, joita, kuten Thurén totesi, oli monia (aviol)iitossakin. Yksinkertaisimmillaan riitti muuttaminen yhteen asumaan. Yhtä tällaista liittoa Paavali moitti, ei yhteenmuuttamisen takia, vaan sen takia, että poika oli ottanut isänsä lesken puolisokseen. Kyse oli todennäköisimmin äitipuolesta.

[Markku Meilo]

Mikäli nyt oltaisiin kovin raamatullisia...

Tässä(kin) aiheessa ongelma on puhtaasti sellaisella, joka esittää toimintaansa Raamatun mukaiseksi.

[Ariadna]

Tässä(kin) aiheessa ongelma on puhtaasti sellaisella, joka esittää toimintaansa Raamatun mukaiseksi.

Näin on, ja kaemmaksi Raamatullisuudesta mennään, kun mukaan ovat tulleet roomalaiset sormukset, jotka ilmaisivat jo kihlauksen, antiikinajan juutalaisuudessa ei ole vielä minulle ainakaan tullut vastaan tuota sormuksen käyttöä.

Toinen tapa, jota useat sulhaset tekevät, on morsiammen kantaminen kodin kynnyksen yli. Roomalaiset pitivät sitä perinteenään jostain kaukaisesta ajasta, jolloin morsian ryöstettiin.
Liekö todistajilla moista tapaa, en tiedä?

[Ariadna]

Tässä on sitten Raamatun mukaiset häät.


Juutalainen tapa vaati sukupuolten jyrkkää erottamista. Pyhäkössäkin oli naisille varattu erityinen esipiha ja synagogissa heidän paikkansa oli parvekkeella. Tämän ermorsiussuhteesta. Kansan erityinen veljesrakkaus oli myös omansa syventämään yhteistä hääiloa. Jokaisen, joka tiellä kohtasi hautaus- tai hääkulkueen, oli yhdyttävä siihen. Häitä vietettiin iltaisin, jotta kaukaakin tulevat ja töittensä sitomat saattoivat saapua. Hääsaattue lähti morsiamen kodista sulhasen taloa kohti. Juudean maakylissä oli tapa sellainen, että morsian valmiiksi koristettuna kulki »yljän ystävän» johtamana, pitemmälle matkalle juhdan selässä, seuraten morsiushunnulla verhottuna miekkahyppyä tai muuta hyppyä esittävää joukkuetta. Morsiusneidot ympäröivät häntä ja hänen edellään jaeltiin kansalle öljyä ja viiniä sekä lapsille pähkinöitä. Ystävät kantoivat morsiamen taloustavaroita ja muuta omaisuutta. Kaikki kutsuvieraat olivat juhlavaatteissa ja monilla oli käsissä lamppuja tai soihtuja, toisilla myrtin oksia tai kukkakimppuja. Katselijain piti ylistää morsiamen siveyttä ja kauneutta ja yhtyä saattamaan häntä häätaloon asti, mutta sisään astuivat vain kutsuvieraat. Hääkutsu oli kunnia ja sen hylkääminen suuri loukkaus (vrt. Matt. 22: 3, 9). Sanottiin: »Joka ei tahdo tulla häihini, hän ei tahdo minun yhtyvän hautasaattoonsa.» Pikku kylissä sulhanen saattoi ottaa hääsaattueen vastaan jo tiellä tai noutaa morsiamen tämän kotoa, mutta suurellisemmassa häävietossa oli tapana pukea morsian valmiiksi vasta sulhasen talossa, josta sulhanen ystävineen pysytteli poissa mahdollisimman myöhäiseen. Kun hän vihdoin antoi lähtömerkin (vrt. Matt. 25: 6, 13), ottivat saattajat soihtuja valaistakseen pimeitä, hiljaisia katuja. Lähdettäessä huudettiin: »Katso, ylkä tulee, menkää häntä vastaan!« Kadulla odottelevat katselijat toistivat huutoa, joka vieri suusta suuhun sulhasen kotiin asti, odottavan morsiamen kuuluviin. Koska saattue asteli hitaasti, voi huuto kuulua jo puoli tuntia ennen yljän saapumista perille.Kun morsian vietiin yljän luo, sanottiin: »Ota hänet Mooseksen ja Israelin lain mukaan», ja sitten morsiuspari seppelöitiin. Morsiusparin seisoessa hääkatoksen, »teltan» alla esitettiin sulhasen nimikirjoituksella vahvistettavaksi avioliittosopimus, »ketuba». Siinä tämä lupasi vaimollensa tehdä työtä hänen hyväkseen, kunnioittaa häntä, pitää hänestä huolta, kuten Israelin miesten on tapana, antaa määrätyn huomenlahjan ja varustaa hänen kotinsa mitä parhaiten, minkä takuuksi olkoon koko hänen omaisuutensa. Sitten oli määrätty käsien peseminen ja siunaus. Sen jälkeen seurasi hääateria, jonka alussa täyden viinimaljan ääressä lausuttiin morsiussiunaus. Juhlan aikana kaikki koettivat pitää iloa. Lopuksi »yljän ystävä» johti morsiusparin morsiushuoneeseen samalla katoksella, jonka alla aviosopimuskin oli tehty, varustettuun morsiusvuoteeseen.

Saarisalo

[Markku Meilo]

Raamatunkin mukaan on ilmiselvää, että hääbileet olivat mahtavat. Kun sitten toit esille, että osallistuminen oli naapuristolle jopa velvollisuus, niin sellaista en ole kuullut Vt-seuran esittäneen todistajien noudatettavaksi.

Sen sijaan Vt-seura on kyllä esittänyt kirjallista sopimusta sellaiselle parille, josta toinen (tai molemmat) on edelleen tahollaan naimisissa, mutta haluaa solmia uuden suhteen. Minun on vaikea sovittaa tuota Vt-ohjetta (joka on tarkoitettu maihin, joissa ei saa avioeroa) yhteen Raamatun kanssa, joka ehdottomasti edellytti avioeroa ennen uutta avioliittoa.

Tuossa Vt-seuran edellyttämässä sopimuksessa tuo pari lupautuu avioitumaan heti kun ja jos se vaan on mahdollista. Tällä(kin) tavalla Vt-seura tekee Raamatun ohjeista vessapaperin arvoista.