Moraali- ja kulttuurievoluutiosta

[Raimo Mylly]

Millaisena näette moraalikäsityksen vallitsevan apinoiden keskuudessa?

Ai niin, unohtui sanoa: ihminen ei ole apina. Ihminen on monessa mielessä kehittyneempi kuin apina.

Nykyihmisellä ja nykyapinoilla on sama alkuperä. Kädellinen esi-isä jonka genetiikka on kummankin yhteisenä taustatekijänä. Ja jotta kommenttisi ei jäisi puutteellisuutensa johdosta virheelliseksi todettakoon samaan hengenvetoon, että myös apina on tietyiltä osin kehittyneempi kuin ihminen.

[Raimo Mylly]

Meitä on täällä maapallolla nyt niin paljon kuin on, tulevaisuudessa vielä enemmän. Mitä jos keksittäisiin keinoja tulla toimeen yhdessä, niin kaikilla olisi hauskempaa?

Kommentti vielä tähän ajatukseen. Toki kaikki järkevät ihmiset toivovat ja kenties jopa unelmoivat maailmanlaajuisesta rauhasta ja rakkaudesta. Sen voimallahan jt-lahkokin vetää hömelöitä puoleensa. Todellisuus on kuitenkin sellainen, että niin kauan kuin meillä on Ainoan Oikean Totuuden lahkoja tai etuus ristiriitoja, on aika mahdoton ajatella maailmanlaajuista rauhaa. Ihmisen tiedon lisääntyminen ei tee kaikista sosiaalisempia tai hyväksyväisempiä sallivaisuudesta puhumattakaan.
Maailmanrauha on kaunis ajatus, mutta pelkään pahoin sen olevan myös epärealistista utopiaa.

[Filippos]

Olisi tietenkin hyvä jos jostain aiheesta keskusteltaessa pysyttäisiin itse aiheessa eikä leviteltäisi sitä kokonaan toisille alueille. Moraali ja empatia ovat kaksi kokonaan eri asiaa. Jos keskustelemme moraalista ja sen 'luonnollisuudesta', niin koitetaan jatkaa siitä.
Olennainen ongelma meidän entisten todistajien ajattelutavassa on edelleen monet lahkon iskostamat virheelliset ajattelutavat. Lahko on iskostanut päähämme että ihmisellä on perimässään jokin jumalallinen omatunto jonka avulla hän tietää oikean ja väärän. Näin asia ei valitettavasti ole. Tätä ajatuksen umpisopmua avataksemme tämä moraali-aihe on erinomaisen hyvä ja avartava asia.

Minulla on evolutiivisesta moraalista käsityksenä se, että empatian tunteminen on ollut yksi suurimmista moraalin ohjenuorista, joiden mukaan moraali on kehittynyt. Ihminen on oppinut empatian tuntemisensa ansiosta puolustamaan heikompia, sekä ymmärtää empatiallaan miten jokin voi vahingoittaa toisia, niinkuin itseäkin. Tästä on kehittynyt moraali, joka ei itsessään ole tunne, vaan opittua.

[Raimo Mylly]

Oman ymmärrykseni mukaan kyse on suuntauksellisesti juuri noin, mutta hieman laajammin nähtävänä prosessina.
Eläin ei ole empaattinen kuin oman laumansa keskuudessa ja tuo empaattisuus periytynee merkittävissä määrin omaan hyötyyn. Yksilön oma etu on, että sitä ympäröivän lauman jäsenillä menee hyvin. Jos jollain menee huonosti se on lauman sekä toisten yksilöiden kannalta kielteinen asia ja turvallisuuden uhkatekijä. Empatia on lähempänä myös kykyä tuntea surua kuin olla moraalinen ohjenuora.

Moraali on, kuten toteat, opittua ja älykkyyteen perustuvaa. Sen tarkoitus on sopeuttaa yksilöt yhteisöllisyyteen sääntöineen ja toimintatapoineen. Eli jos moraalisi = oikein toimimisen käsityksesi sallii sinun autoa ajaessasi rikkoa toistuvasti yhteisiä liikennesääntöjä on todennäköistä, että syntyy tapaturma jossa vahingoitat itsesi lisäksi toisia.
Empatian kautta voidaan jälkeenpäin kyllä tuntea surua kaikkien onnettomuuden osapuolien puolesta. Syyllisenkin.

Älykäs ihminen on luonnollisesti käyttänyt empatian kykyään luodakseen moraalisääntöjä eli estääkseen 'onnettomuuksia', mutta ne ovat edelleen kaksi eri asiaa.
Moraali eli omatunto EI OLE geneettinen periytyvä ominaisuus joka lähtökohtaisesti ohjaisi ihmistä. Varhaisissa yhteisöissä toisen viholliskylän jäsenen surmaaminen ei tuottanut minkäänlaisia moraalisia ongelmia = ihmisen tappaminen. Noissa yhteisöissä ohjaavana voimana oli yksilön ja oman heimon = lauman etu. Noin se toimii muidenkin eläinten keskuudessa. Uskonnollinen omatunto ja moraalikäsitykset ovat jälkisyntyisiä ja ihmistekoisia hallinnan apuvälineitä.

[Filippos]

Moraali ja omatunto ovat kaksi täysin eri asiaa. Omatunto on lähempänä tunnetilaa - sanan mukaisesti. Moraali on opittua empatiasta johtuvien omantunnontuskien johdosta.

Ei ihminen ole sen kummemin empaattinen, kuin eläimetkään - vain oman laumansa keskuudessa. Joillakin ihmisillä tuo lauman mieltäminen on vain laajempaa kuin toisilla - joillekkin kaikki elävät kuuluvat samaan laumaan, kun toisille vain omat lähisukulaiset, tai vain oma napa.

Älykäs ihminen on huomannut omat tunteensa ja niiden perusteella luonut moraalikäsityksiä kulloisenkin mielialan mukaan. Moraali ei ole periytyvä, mutta geneettisessä muistissa periytyy tietynlaiset herkkyydet tunnistaa eri tunteita - kuten empatiaa, josta älyllä tehdään rationaalisempia sääntöjä.

Maailmankuva avartuu, jolloin ihmiset huomaavat muidenkin tuntevan samanlaisia tuntemuksia, kuin aiemmin käsitetyt oman lauman jäsenet. Näin empatian tuntemusten kohteet lisääntyvät ja ne muuttavat moraalisääntöviidakkoa omaan suuntaansa. Tämä on mielestäni erittäin hyvä esimerkki evoluution ja kulttuurievoluution kulkemisesta käsi kädessä.

[Raimo Mylly]

Eksaktisti olet oikeassa moraalin ja omantunnon eroavuudesta eli oikaisin tarpeettomasti niiden rinnastamisessa. Ne eivät ole kuitenkaan niin eri asioita kuin toteat. Lainaan tähän ensin wikipediaa:

Omastatunnosta käytetään myös muita ilmaisuja, esimerkiksi ihmisen sisäinen kontrolli tai moraalinen vaisto.
Monissa maailmankatsomuksissa, esimerkiksi useissa kristinuskon muodoissa, omatunto muodostaa korkeimman moraalisen auktoriteetin.
Omastatunnosta on olemassa erilaisia teorioita. Joissakin teorioissa omatunto nähdään moraalisen tiedon saavuttamisen välineenä. Toisissa omassatunnossa on olennaista moraalinen tahto. Jotkut teoriat etsivät omantunnon olemusta moraalisesta tunteesta.

Moraali tarkoittaa arvojen ja normien järjestelmää sekä niiden mukaista toimintaa.
Omatunto taas ohjaa sisäisesti ihmistä noudattamaan noita opittuja arvoja.

Aihe ei toki ole lainkaan yksioikoinen ja siitä esitetty runsaasti erilaisia näkemyksiä. Onko esimerkiksi suuttumus moraalista?

Se näkökulma jonka kautta asiaa lähestyin liittyy ensisijaisesti tähän näkemykseen:

Omatunto on ihmisellä synnynnäinen, sillä Jumala on tehnyt sen osaksi ihmistä. Se on sisäinen oikean ja väärän taju, joka puolustaa tai syyttää ihmistä. - Opas-kirja

Esiintyykö siis omaatuntoa tai moraalia eläinkunnassa? Onko se perityvä biologinen ominaisuus vai jumalan aikaansaama ihmeellisyys? Vai kenties puhdas ihmisyyteen liittyvä ja älyllisyyteen perustuva toimintatapa?

[Vieraas]

Olisi tietenkin hyvä jos jostain aiheesta keskusteltaessa pysyttäisiin itse aiheessa eikä leviteltäisi sitä kokonaan toisille alueille. Moraali ja empatia ovat kaksi kokonaan eri asiaa. Jos keskustelemme moraalista ja sen 'luonnollisuudesta', niin koitetaan jatkaa siitä.
Olennainen ongelma meidän entisten todistajien ajattelutavassa on edelleen monet lahkon iskostamat virheelliset ajattelutavat. Lahko on iskostanut päähämme että ihmisellä on perimässään jokin jumalallinen omatunto jonka avulla hän tietää oikean ja väärän. Näin asia ei valitettavasti ole. Tätä ajatuksen umpisopmua avataksemme tämä moraali-aihe on erinomaisen hyvä ja avartava asia.

"One of the most important affects in determining moral behavior is empathy."

Tuolla "olen oikeassa, koska haluan voittaa väittelyn" -loogiikalla en omalta osaltani tätä keskustelua halua jatkaa. Lue lisää netistä Raimo, lisää eväitä solmuillesi saat erityisesti jos osaat englantia.

[Kaarmis]

Miksei esiintyisi? Onhan esimerkiksi selviö, että eläimet tuntevat empatiaa jopa yli lajirajojen. Papukaija syöttää koiraa, gorilla hellii kissanpentuja, leopardi ystävystyy antiloopin kanssa... Miksei empatia eläimillä voisi kehittyä moraaliksi?

[Filippos]

Nimenomaan moraali on kulttuurievolutiivinen empatian ilmentymä, jonka jumalharhaiset vääntävät omiin tarkoituksiinsa sopiviksi. Määritelmä omalletunnolle ei varmastikaan ole pätevä, jos sen ottaa Opas -kirjasta tai muusta vastaavasta.

[Kaarmis]

Joo, se on kumma miten jeppulat katsovat kirjoista miten mun oma omatunto sanoo...

[Raimo Mylly]

Aivan turhaa närkästyä... tai toki jos ajattelee keskusteluissa etsittävän aina 'voittajia ja häviäjiä'. Minun näkemykseni keskusteluista on selventää epäselviä asioita sen avulla. Näiden käsitysten käyttö on kuitenkin mielestäni hieman sekavaa. Ehkä en sitä vain itse ymmärrä mutta tässäkin keskustelussa empatia tuntuu venyvän sympatian saralle.

Empatia (kreikan ilmaisusta em pathos, tuntea sisälle) tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen henkilön asemaan ja ymmärtää toisen tunteita.
Empatia ei ole sympatian tapaan myötätuntoa. Sympatia on "kanssa tuntemista" (kreikan ilmaisu sym pathos), kun empatia on toisen sisällistä ymmärtämistä. -wikipedia

Eläimet tuskin kykenevät toistensa sisälliseen ymmärtämiseen.

[Kaarmis]

Mikseivät pystyisi? Ehkä meillä puuttuvat vain tutkimusmetodit ja tarkemmat tieteelliset määritelmät eläinten todelliseen ymmärtämiseen?

[Raimo Mylly]

Muutamien tutkijoiden arvio on, että jotkin eläimet pystyisivät siihen tai ainakin sinne päin oleviin tuntoihin. Monet muut tutkijat ovat olleet kuitenkin kokonaan eri mieltä. Ihmisiltä siis todellakin puuttuvat menetelmät joilla asia voitaisiin eksaktisti todeta.
Itse olen kuitenkin taipuvainen yhtymään noihin kriittisempiin tutkijoihin siksi, että eläimillä on kyllä kyky tuntemuksiin ja joillain jopa myötäelämiseen, mutta moraali siten kuin se määritellään edellyttää mielestäni korkeampaa ajattelukykyä ja sosiaalisuutta mihin eläimet kykenevät. Lisäksi on usein epäselvää, mitä moraalilla tarkoitetaan kuten tässäkin keskustelussa tuntuu olevan.
Silloin kun tutkitaan kesyeläimiä kuten koiria tai ihmisten kanssa kasvaneita apinoita noiden tutkimusten todenmukaisuus kärsii. Kun ihminen kouluttaa koiraa tai stimuloi keinotekoisesti älykkäämmän kesyapinan aivojen käyttöä voi tuloksetkin olla jotain muuta kuin mitä villieläinten keskuudessa ilmenee. Kysehän ei ole siitä etteikö apinakin kehity jatkuvasti älykkäämmäksi ja enemmän ihmistä muistuttavaksi mutta tuo prosessi on kuitenkin luonnossa tavattoman hidas.

Oma käsitykseni moraalista on sama kuin wikipediassa esitetty näkemys:

Tyypillisesti filosofit ovat korostaneet, että vain tietoinen, järkevä olento pystyy ottamaan toimintansa lähtökohdaksi moraaliset arvot ja säännöt. Tällöin moraali ei ole pelkkä keino selviytyä yhteisössä, väline toteuttaa mahdollisimman hyvin sekä omaa että omaa että ”lauman” etua.

Moraali on siis syntynyt evoluution myötä eläimillä esiintyvästä tuntemisen ja sympatian kyvystä. Sellaisenaan se on kuitenkin korkeampaa älykkyyttä edellyttävää eli inhimillinen kyky.

Voin minä olla väärässäkin mutta rohkenen kuitenkin keskustella aiheesta tekemättä siitä henkilökohtaista kiistakysymystä. Toivottavasti muutkin.

t. Johtava Nihilisti minimissään osallistuva skeptikko

[Filippos]

Jokseenkin noin minäkin sen ymmärtäisin. Siitä olen kuitenkin varma, ettei moraali ole jumalan ihmiseen asettama. Muilla eliöillä on täysin vastaavat mahdollisuudet kehittyä älyllisesti huomaamaan omien tuntemustensa, kuten omantunnon, merkityksiä ja luoda niistä sitten omanlaisensa moraalisäännöt omaan yhteisöönsä. Siihen en ota kantaa kuinka hyvin se on käytännössä havaittavissa muissa eläinryhmissä.

[Jaakko Ahvenainen]

Josko kysyisit delfiineiltä tai valailta. Sen tiedän, että laumaeläimillä, jotka ovat sosiaalisia, ovat omat ja hyvin tarkat sääntönsä. Seuraa vaikka sikoja tai susia, no, koirakin kelpaa.