Ojasta allikkoon ja allikosta ylös

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
ex-tienraivaaja
Viestit: 10
Liittynyt: 06.11.2008 16:33
Paikkakunta: Nilsiä

Ojasta allikkoon ja allikosta ylös

Viesti Kirjoittaja ex-tienraivaaja »

Synnyin vuonna 1983... En taida ihan niin kaukaa kuitenkaan aloittaa :wink:

Meidän perheen luona kävi aina Jehovan todistajia hyvin säännöllisesti. Äiti oli tutkinut heidän kanssaan jonkin aikaa joskus, mutta se oli lakannut isän vastustukseen. Itse olin aina jotenkin mystisesti kiinnostunut heistä ja olinkin ainoa joka heidän jättämänsä lehdet luki.
Se lapsuuden ajan kosketuspinnasta tähän asiaan. Siis eteenpäin :arrow:

Ensimmäisen kunnon kosketuksen heihin sain ollessani Kuopion vankilassa keväällä 2003. Löysin paperinkeräysastiasta Vartiotorni ja Herätkää lehdet. Kun olin lukenut ne olin omasta mielestäni niin vakuuttunut, että tilasin kirjan "suurin ihminen joka koskaan on elänyt" kielsin heitä käymästä luonani vankilassa.
Koska olin nuori rikoksen tekijä minut passitettiin Keravalle nuorisovankilaan jonne jonkin ajan kuluttua sain vieraakseni Jehovan todistajan... Siitä se sitten alkoi. Tutkin kirjeitse erään Kuopiolaisen entisen kierrosvalvojan kanssa ja saarnasin kirjeitse kotiväelle vastalöytämästä uskostani.

Vapaus

Sitten pääsin kotiin. Matka oli tietenkin heti valtakunnansalille... Olin kuten monet. Hyvin innokas ja virtaa riitti vaikka sähkövatkaimeen:) Poltin edelleen tupakkaa ja uskottelin tutkistelun vetäjälle jo lopettaneeni. Kerroin sen mitä he halusivat kuulla... (tämä rooli oli sikäli outo, että olin innokas mutta kuitenkin toimin väärin.)
Muutimme sitten Nurmekseen täältä Nilsiästä ja siellä tutkiminen jatkui erään nuoren maanviljelijän kanssa. Sama kaksoisroolini jatkui vielä. Tämä veli oli hyvin määrätietoinen ohjauksessaan ja muistutti hyvin säännöllisesti tulevista tavoitteistani. Raamatun lukeminen, säännöllinen tutkiminen, kokouksiin valmistautuminen, kokouksiin osallistuminen ja siellä käyminen.
Aikaa meni puolitoistavuotta ennen kastetta ja koko tuon ajan poltin. Kuluneena aikana minun pukeutumiseeni puututtiin ja ajatusmaailmaani uudistettiin hyvin tehokkaasti, kuten kaikki sen kokeneena tietävät. Tuona aikana minua myös puukotettiin uskoni vuoksi ja tätä käytettiin todella paljon hyväksi konventtipuheissa ja tulevissa haastatteluissani. (varmasti kuuluu mielenhallintaan)

Kastamattomana julistajana

Oma tutkistelun vetäjäni ei käynyt kuin yhden kerran kanssani palveluksessa:) aika hänellä meni muuhun. Olin tosin hänen mukanaan silloin tällöin hänen toisessa tutkistelussa jonne hän vei minut esiteltäväksi ja kannustukseksi. Yhden ainoan kerran kävimme katutyössä tämän veljen kanssa :( Tuli aika kun menin ensimmäiselle ovelle. Siinä tiputin lehdet maahan ja sopersin yksinäni ilman veljen tukea jotakin ja sain annettua (varmaan säälistä :lol: ) lehdet tälle ihmiselle. Yksin kävin ensimmäisellä ovella koska tämä veli ei ilmeisesti joko uskaltanut tai joutanut kanssani kentälle enkä muita tuolloin vielä uskaltanut pyytää :roll: . Tästä se into vain kasvoi ja lokakuussa 2004 kävin kasteella, tupakoinnin lopetin vasta kuukautta ennen kastetta :)

Kastetettuna

Olisin halunnut saada tehtäviä seurakunnassa aikaisemminkin kuin vasta vuosi kasteeni jälkeen. :wink: Tuolloin erään perheen lähdettyä erilleen ja osan erottua sain hoitaakseni lavan Nurmeksen seurakunnassa, sitten aikanaan hoidin sen kanssa alueita ja ajanottoa ja hommasin vuositekstin. Tähän mennessä olin ollut konventissa haastateltavana ja kehuttavana ettei vain uskoni pääsisi lopahtamaan ja itsetuntoani saatiin kasvamaan. :o (varmaan aika tyypillistä mielenhallintaa) Tähän väliin täytyy kertoa, että minua vaivasi konventeissa aina se, että ne joita haastateltiin kertoivat kokemuksensa suoraan papereista hyvin jäykästi. Keskustelua oli yritetty muokata rennoksi mutta ei koskaan ne olleet sellaisia. Kuin kaksi tai viisi konetta olisi puhuneet. :? Epäilykseni koko jehovan todistajuudesta alkoi vasta 2005 kun ryhdyin tienraivaajaksi.

Tienraivaajana

Kun ryhdyin tienraivaajaksi. Suoraan sanottuna tähän ajoi ikäni ja kunnianhimoni. Halusin nousta ylöspäin (siis alaspäin, ylöspäin, eikun alaspäin) Ensimmäinen kuukausi lannisti jo itsessään. En saanut ketään kentälle kuin hyvin harvoin, JOuduin käymään yksin... :( Ensimmäisestä kuukaudesta lähtien valehtelin raporttini törkeästi. Minulla oli valtava 80:n lehden kiintiö ja nämä kokosin kaappiin ja sitten ajallaan roskiin :) Kuinka luotettavia vuosiraportin tiedot tämän tiedon jälkeen mielestäsi on?

Kuulostaa ehkä oudolta... olin innokas mutta vaatimukset olivat yksinkertaisesti liian kovat. Aikaa ei rittänyt, hyvä että kentälle kun piti tutkia, valmistautua, käydä kokouksissa, töissä ja muut tehtävät päälle.
Ensimmäisen puheeni pidin mistäs muustakaan kuin luopioista :twisted:
Minut opittiin tuntemaan seurakunnan vahvana ja innokkaana jäsenenä. Tupakoinnin aloitin uudelleen vasta Tammikuussa 2008 kun vietin ravintola iltaa:) ja jatkan tupakointia edelleen. Olin tuolloin jo avustava palvelija.

Herääkin kysymys... Kuinka luotettavana nimitysjärjestelyä voi pitää kun asemaan valittiin mies joka tutki tuolloin luopio aiheita ja joka valehteli raporttinsa, viskoi lehdet roskiin ja arvosteli puhujia. Vietti aikaa ravintoloissa ja tupakoi ja joka lisäksi silotteli tutkisteluissa seuran opetuksia......

Roolini oli siis todella kestävä.

Seurakuntaan muutti hangon ja helsingin kautta eräs tienraivaaja pariskunta. Veli oli palvellut hangossa esivalvojana ja joutui Nurmeksessa tyytymään palvelusvalvojan virkaan:) huomasin kuinka se häntä pänni. :D Tämä veli tuhosi lopunkin uskoni kertomalla "kuin nimitetty nimitetylle" seuran ongelmista ja tämä mies se vasta veljiä arvosteli, puhui seurakuntalaisista pahaa selän takana ja ylitti arvostelunsa jopa haaratoimistoon asti. Osin häntä voin kiittää siitä, että lähdin lopulta pois. Kummatkin oli niin imeliä käytökseltään. Teennäisyyys joka näkyy monien todistajien ilmeestä häiritsi minua.

Eroni syyt

Huomaa etten kertonut erovaiheessani syitä ollenkaan. Sanoin vain pitäneeni silmäni auki ja huomanneeni monia epäkohtia. Näin he eivät saaneet puolustusta pystyyn ja katselevat lopun ikänsä etsien niitä epäkohtia miksi minä erosin. :P

Kiitos monen tämän palstan artikkelin ja kokemuksen opin näkemään seuran toisen puolen. Niitä on niin paljon etten niihin puutu. Taakka seurakunnassa oli valtava, tehtäviä tuli odottelun jälkeen liiaksikin ja tämän lisäksi piti valmistaa puheet, käydä töissä, kentällä (olevinaan) jne. Olen viskonut varmasti tuhansia lehtiä roskiin ja väärentänyt raportit viideltä vuodelta...

Kieltämättä kokemukseni on erilainen:)

Veli vanhimman arvostelevat puheet vaikutti, seuran lipevä toiminta. kokousten pinnallisuus ja hengettömyys jne. Viimeisen niitin antoi ilmestyskirjan ontuvat selitykset. Oli yhtä tuskaa istua joka viikko tunti, tutkien kirjaa joka kaatuu omiin selityksiinsä. Jopa tutkistelun vetäjä meni ajoittain sekaisin.
Syitä on niin monia, osa johtuu varmasti itsestäni

Eroni

Keksin, että helpoiten eroni käy muuttamalla "tarvealueelle" siksipä ilmoitin muuttavani äitini kanssa takaisin nilsiään jossa niin kovasti tarvittiin apua. Kirjoitin haaratoimistoon lipevän kirjeen jossa kerroin uhranneeni valtavan summan rahaa järjestääkseni muuton (tämä olikin totta) en kuitenkaan arvannut että kesäällä 2008 piirikonventin loppupuheessa Jouni Palmu otti kirjeeni puheeksi:) se luettiin koko yleisölle. Tämä kruunasi kaiken:)
Muutimme Nilsiään elokuussa 2008 ja kävin harvakseltaan kokouksissa, vedin kirjantutkisteluja ja pidin yhden puheen siitä, ettei Jehova meitä jätä vaikka me jättäisimme hänet:) :lol:
Sitten sain tarpeeksini. Eräs päivä soitin töistä äidilleni ja ilmoitin hänelle eroavani. Kaikista hassuinta oli se, että äitini oli tuona päivänä tehnyt saman päätöksen ja liittyi mukaani mielellään. Kuin iso kivi olisi tippunut sydämeltäni. Äiti lähtisi myös eikä perheemme jakaantuisi:)
Kirjoitimme erokirjeen esivalvojalle (nuorelle ja kokemattomalle joka tuli aina kokouksiin myöhässä) veimme sen kokouksen aikan hänen postiluukkuun, että tullessaan "virkistävästä" kokouksesta he saisivat syyn itkuun:)

MIltä se on mahtanut tuntua. Tarvealueelle muuttanut "tienraivaaja" avustava palvelija erosi hetkessä yhdessä äitinsä kanssa? Seurakunnan jäsenmäärä tipahti 10% kerralla...

Näin pääsin eroon koko touhusta joka oli virhe alusta alkaen.
Kiitän kuitenkin todistajia siitä, että heidän avullaan selvisin vankeuden käsittelystä ja sain eläni jonkinlaiseen ruotuun.

Olen nyt vapaa, aidosti vapaa ilman seuran iestä. Elämäni on onnellista ja täysipainoista.

Tämä on varmasti erilainen kokemus. Vai mitä mieltä olet?
Paljon jäi kertomatta mutta kysymällä aina asiat selviää :)

Olen mennyt ojaan ja siitä allikkoon ja nyt nousin allikosta omilla voimillani ylös. :wink:
"Mikä ei tapa, vahvistaa"
RaM

Re: Ojasta allikkoon ja allikosta ylös

Viesti Kirjoittaja RaM »

Elit muutamassa vuodessa sen, mihin monilla muilla menee moninkertainen aika.
Muista pysyä vahvana koko loppuelämäsi - karta lahkolaisuutta. :)
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Ojasta allikkoon ja allikosta ylös

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

ex-tienraivaaja kirjoitti:Herääkin kysymys... Kuinka luotettavana nimitysjärjestelyä voi pitää kun asemaan valittiin mies joka tutki tuolloin luopio aiheita ja joka valehteli raporttinsa, viskoi lehdet roskiin ja arvosteli puhujia. Vietti aikaa ravintoloissa ja tupakoi ja joka lisäksi silotteli tutkisteluissa seuran opetuksia......
Homma on puhdasta nepotismia ja pyrkyryyttä, joten erikoisen hyvillä näyttelijänlahjoilla pääsee jo pitkälle, tosin useimman rivijäsenenkin on hallittava jonkin tason näytteleminen. Kyllästyneenä on näyteltävä innostunutta ja surullisena on salilla vedettävä tekohymy päälle.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
ihmisenpoika1

Re: Ojasta allikkoon ja allikosta ylös

Viesti Kirjoittaja ihmisenpoika1 »

Moikka. Kiitos tarinastasi. Erilainen oli juu kuin yleensä mutta syyt ja perimmäinen ajatus jt-uskon ristiriitaisuudesta ja kovasta väsymyksestä asiaa kohtaan on tuttua kamaa kaikille entisille jt-veljille ja jt-sisarille. Rupesi naurattamaan kun kirjoitit että oli unettavaa olla joka viikko tunnin tutkimassa kirjaa joka kaatui omaan selittelyynsä :lol:

Itsekin aina nukahtelin kirjantutkistelussa, josta sain nuhteita ja kerran jopa putosin penkiltä kesken tutkistelun kun olin nukahtanut.
Raportin minäkin aina vääristin ja lehdet meni roskiin kun toi kenttäily ei napannut. Tosin en kyllä edes halunnut kentällä käydä kertomassa valheita.

Pienenä jo poltin tupakkaa salaa ja maistoin kaljaakin välillä. Isompana "nukuin" tai pelasin jotain kokouksien ajan salin kirjastossa :lol:
Kaikkea muutakin tuli tehtyä nuorena jo ,esim. salaa vanhemmiltani tapailin koulun tyttöjä ja vietin iltaa heidän kanssaan ja kaikki luuli että olen hyvillä poluilla...tsemppiä elämääsi ja tervetuloa tasaisesti kasvavaan "luopioiden veljeskuntaan".
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Ojasta allikkoon ja allikosta ylös

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Kiitos kirjoituksestasi, olipa virkistävää luettavaa! :D
Todellakin Jehova ohjaa seurakunnan nimittämisiä... :mrgreen:
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
nasiiri
Viestit: 125
Liittynyt: 08.12.2008 16:22

Re: Ojasta allikkoon ja allikosta ylös

Viesti Kirjoittaja nasiiri »

RaM kirjoitti:Elit muutamassa vuodessa sen, mihin monilla muilla menee moninkertainen aika.
Muista pysyä vahvana koko loppuelämäsi - karta lahkolaisuutta. :)
Olet nopeasti oppivaa lajia :mrgreen:
Mir

Re: Ojasta allikkoon ja allikosta ylös

Viesti Kirjoittaja Mir »

Tämä(kin) oli kiinnostava ja mukavalla tavalla omaperäinen kertomus, jos niin voi sanoa. Herääkin ajatus, että kuinkahan moni aktiivi tekeekään kenttää pelkällä kuulakärkikynällä. Kenttäilevien kävelyvauhdista voi muutenkin päätellä, kuinka tosissaan he ovat.
Viimeksi muokannut Mir, 22.11.2011 23:01. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Ojasta allikkoon ja allikosta ylös

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

>>>"Seurakuntaan muutti hangon ja helsingin kautta eräs tienraivaaja pariskunta. Veli oli palvellut hangossa esivalvojana ja joutui Nurmeksessa tyytymään palvelusvalvojan virkaan:) huomasin kuinka se häntä pänni. :D Tämä veli tuhosi lopunkin uskoni kertomalla "kuin nimitetty nimitetylle" seuran ongelmista ja tämä mies se vasta veljiä arvosteli, puhui seurakuntalaisista pahaa selän takana ja ylitti arvostelunsa jopa haaratoimistoon asti. Osin häntä voin kiittää siitä, että lähdin lopulta pois. Kummatkin oli niin imeliä käytökseltään. Teennäisyyys joka näkyy monien todistajien ilmeestä häiritsi minua."<<<

Taisi olla vanhaa todistajasukua tämä. Voisin arvata nimenkin! :D

Uskoisin että noin 20% tunneista on tehty kuulakärkikynällä. Itse ainakin harrastin viimeiset pari-kolme vuotta sitä...
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Vastaa Viestiin