Tätä tuli mietittyä paljonkin niihin aikoihin, kun itse aloitin lahkosta irtaantumiseni.Epäilevä Tuomas kirjoitti:Toisaalta mietin, mitä jos olenkin väärässä ja ihmisen kuuluisikin rakastaa eniten Jehovaa ja pyhittää koko elämänsä hänelle.
Tulin lopulta siihen tulokseen, ettei tuollaista asiaa voi kukaan tietää. Uskoa ja toivoa toki voi (vrt. järjestössä olijat), muttei tietää varmaksi. Ja koska minulla ei ole (ollut) erityisemmin halua uskoa tai toivoa moista, niin tuolla tavalla jossitellen en 'varmuuden vuoksi' ala elämään.
Toisaalta sitten taas, josko asia lopulta osoittautuisikin olevan täysin päin vastoin, niin nähdäkseni ei ole mikään häpeä luojansa edessä tunnustaa: "Anteeksi, olin väärässä".
Ihminen harvoin tekee tahallaan vääriä ratkaisuja, joten veikkaan, että ne jotka ovat lainauksen kanssa vilpittömästi samaa mieltä, ovat siellä missä pitääkin ( =järjestössä), ja ne jotka ovat vilpittömästi eri mieltä, ovat yhtälailla myös siellä missä pitää ( =järjestön ulkopuolella).