katastrofi-avustus

[YksinäinenSusi]

Jt:t usein sanovat, että heillä on oma katastrofiavustusrahasto, jolla he auttavat maailman suurissa katastrofeissa olevia ihmisiä.

On jokseenkin ihme, ettei uutisissa koskaan mainita, että taas Jt:t auttoivat sankarillisesti maailman ihmisiä hengenvaarasta.

Ajattelevatkohan Jt:t, että sitä ei sanota uutisissa siksi, että Saatana estää sen sanomisen uutisissa, koska silloinhan Jt:t ja Jehova alkaisivat saada suosiota maailman ihmisten silmissä ja mielissä?

Ja jos näin ei ole, eikä avustustoimintaa olekaan, niin miten kauhea valhe tämäkin on.

Uskoisin, että jos jotain avustustoimintaa on, niin korkeintaan vain sitä, että joku Jt auttaa toista Jt:tä.Saatanahan saa huolehtia omistaan.

Mikähän tästäkin katastrofi-avustus toiminnastakin oikeastaan on todellista, vai onko mikään siitä mitä Jt:t puhuvat totta ensinkään?

[Jaakko Ahvenainen]

Jt:t usein sanovat, että heillä on oma katastrofiavustusrahasto, jolla he auttavat maailman suurissa katastrofeissa olevia ihmisiä.

Tämä pitää käsittääkseni paikkansa. Ihan pikku ongelma on vain se, noin globaalisti ajatellen, ettei apu oikeastaan kohdistu muihin kuin todistajiin. Sen sijaan SPR, KUA (Kirkon Ulkomaanapu) esmes, ei valikoi apunsa saajia.

[Vieras]

Eräs tapaus kertoo erään afrikkalaisen valtion veljien auttamisesta:
"Uutinen heidän hädästään kerrottiin Etelä-Afrikassa asuville veljille, jotka järjestivät nopeasti avustustarvikkeita – 83 tonnia ruokaa ja vaatteita.
Punaisen Ristin avulla tavarat toimitettiin veljillemme viipymättä" (Vuosikirja 1989, sivu 64)
Tämän jälkeen kerrotaan veljien hengellisestä tilasta ja hyvinvoinnista.

Siis todistajien katastrofiavusta on paljonkin matskua, kun vaan vaivautuu lukemaan.

[Vieras]

Herätkää 2008/8
Hirmumyrskyäkin voimakkaampi rakkaus
s.16

Hirmumyrskyäkin voimakkaampi rakkaus!
Kun hurrikaanit Katrina ja Rita iskivät Yhdysvaltoihin Meksikonlahden rannikolle vuonna 2005,
ne jättivät jälkeensä suunnatonta tuhoa ja tappoivat monia ihmisiä. Tuhoalueella asui myös tuhansia Jehovan todistajia.
Hätäapukomiteat ryhtyivät viipymättä toimiin Jehovan todistajien Yhdysvaltain-haaratoimiston ohjauksessa.
Louisianaan perustettiin 13 avustuskeskusta, 9 tarvikevarastoa ja 4 polttoainevarastoa.
Niiden toiminta-alue käsitti 80000 neliökilometrin laajuisen alueen.
Lähes 17000 todistajaa kaikkialta Yhdysvalloista ja 13 muusta maasta tarjoutui katastrofiapu- ja jälleenrakennustyöhön. Tulokset osoittavat, että luonnonvoimat eivät vedä vertoja kristilliselle rakkaudelle (1. Korinttilaisille 13:1–8).
Vapaaehtoiset auttoivat uskonveljiään korjaamalla yli 5600 kotia ja 90 valtakunnansalia,
joiksi todistajien kokouspaikkoja kutsutaan.
Käytännössä kunnostettiin siis kaikki vahingoittuneet rakennukset. Galatalaiskirjeen 6:10 kehottaa kristittyjä ”tekemään hyvää kaikille”, ja tämän mukaisesti Jehovan todistajat auttoivat myös monia sellaisia, jotka eivät ole todistajia.
AVUSTUSTYÖ merkitsi siihen osallistuville henkilökohtaisia uhrauksia, mutta se toi heille myös monia siunauksia.

[Jaakko Ahvenainen]

Hyttysen pissiä valtamereen. Ohitit itse kysymyksen, näin toimiin kelpo todistaja. Kuinkahan monelle arvelet vuosikirjoja kertyvän tässäkään maassa.
Ed, vastaukseen: monia ei tarkoita kaikkia.

Lisäys: Olisihan se hyvin merkeleellistä, jos samalla katolla kyyhättää 15 ihmistä, joista 10 on todistajia, jota autetaan, mutta lopuille viidelle tokaistaan: "Ette kuulu avustuksemme piiriin". Miten älyttömän tyhmiksi haluat Jehovan todistajat vielä osoittaakaan!

[Vieras]

Tekstiruutu s. 19 Herätkää 8/08

”Olen – – erehtynyt teidän suhteenne”
Muuan New Orleansissa asuva nainen oli kiinnittänyt oveensa tekstin, jossa luki:
”Ei Jehovan todistajia.”
Sitten eräänä päivänä joukko vapaaehtoistyöntekijöitä alkoi korjata kadun toisella puolella olevaa taloa, joka oli vahingoittunut hirmumyrskyssä. Nainen tarkkaili työntekijöitä joka päivä ja pani merkille heidän lämpimän ja ystävällisen henkensä.
Pian uteliaisuus vei voiton, ja hän meni lähemmäs nähdäkseen, mitä oikein oli tekeillä. Kun hän sai tietää työntekijöiden olevan Jehovan todistajia, hän sanoi, ettei kukaan hänen kirkostaan ollut edes soittanut hänelle hirmumyrskyn jälkeen. ”Olen selvästikin erehtynyt teidän suhteenne”, hän sanoi. Teksti hänen ovestaan hävisi, ja hän pyysi todistajia käymään luonaan.

[Vieras]

monia ei tarkoita kaikkia

.

Hyvä jos todistajat auttavat edes omiaan,
eivätpä ole sitten vinkumassa luterilaisten leipäjonossa.

[Jaakko Ahvenainen]

Hyvä jos todistajat auttavat edes omiaan,
eivätpä ole sitten vinkumassa luterilaisten leipäjonossa.

En menisi vannomaan, mutta se oleellinen seikka on, että itse kukin saa tarvitsemaansa apua. On hyvin typerää repostella oman (ja sinänsä suppean) jehovantodistajuutensa erinomaisuutta. Kun nyt menit globaaalista auttamisesta luterilaiseen diakoniaan, pyydän huomauttaa, ettei siellä tavata kysellä henkilön uskonnollista taustaa. Oleellisempaa on avun tarve. Tervemenoa "leipäjonoon".

Lisäys: Ev.lut. diakoniatyö auttaa myös muissa asioissa, ja huom. luottamuksellisesti.

[Jaakko Ahvenainen]

Tekstiruutu s. 19 Herätkää 8/08

”Olen – – erehtynyt teidän suhteenne”
Muuan New Orleansissa asuva nainen oli kiinnittänyt oveensa tekstin, jossa luki:
”Ei Jehovan todistajia.”
Sitten eräänä päivänä joukko vapaaehtoistyöntekijöitä alkoi korjata kadun toisella puolella olevaa taloa, joka oli vahingoittunut hirmumyrskyssä. Nainen tarkkaili työntekijöitä joka päivä ja pani merkille heidän lämpimän ja ystävällisen henkensä.
Pian uteliaisuus vei voiton, ja hän meni lähemmäs nähdäkseen, mitä oikein oli tekeillä. Kun hän sai tietää työntekijöiden olevan Jehovan todistajia, hän sanoi, ettei kukaan hänen kirkostaan ollut edes soittanut hänelle hirmumyrskyn jälkeen. ”Olen selvästikin erehtynyt teidän suhteenne”, hän sanoi. Teksti hänen ovestaan hävisi, ja hän pyysi todistajia käymään luonaan.

Tämä on taas niitä kuuluisia nyyhkytarinoita, ei juuri heilauta. Jenkeissä ehkä pelaa, ei täällä.

[Vieraas]

Jt:t usein sanovat, että heillä on oma katastrofiavustusrahasto, jolla he auttavat maailman suurissa katastrofeissa olevia ihmisiä.

Tämä pitää käsittääkseni paikkansa. Ihan pikku ongelma on vain se, noin globaalisti ajatellen, ettei apu oikeastaan kohdistu muihin kuin todistajiin. Sen sijaan SPR, KUA (Kirkon Ulkomaanapu) esmes, ei valikoi apunsa saajia.

Katsoin boksilta muutaman viikon vanhaa Pressiklubia, missä Sari Essayah sivusi aihetta. Kovasti oli kieli keskellä suuta, kun puhuttiin kristittyjen auttamisesta muiden edellä. Jehovan todistajat toki ovat sisäänpäin kääntyneisyydessään omaa luokaansa, mutta kyllä tässä kristittyjen keskinäisessä auttamisessakin oikeasti tulee sellainen tunne, että toiset ihmiset ovat selvästi tärkeämpiä autettavia kuin toiset. Kovasti se vaan hävettää sanoa ääneen. Aiheesta 30 minuutin kohdalla.

http://areena.yle.fi/video/1322850976390

(Asiasta oli täällä puhetta jo aikaisemmin, itse pitäisin tosi kivana jos tällä kertaa voitaisiin pysyä poissa maahanmuuttopolitiikasta ja villeistä sotaskenaarioista laajemmin.)

[Vieras]

hän sanoi, ettei kukaan hänen kirkostaan ollut edes soittanut hänelle hirmumyrskyn jälkeen.

Tämä on taas niitä kuuluisia nyyhkytarinoita, ei juuri heilauta.

Eipä tietenkään heilauta, toisten hätä.

[Mag Mell]

^Toisten hätä kyllä, todistajien oman gloorian kiillottaminen nyyhkytarinoiden avulla ei niinkään.

[YksinäinenSusi]

Niin ja näyttää vahvasti siltä, että tarinat Jt:den auttamisesta katastrofeissa ovat aina heidän omassa kirjallisuudessaan ja nuo nyyhkytarinat ovatkin usein hyvin samankaltaisia aivan niinkuin niissä olisi jonkinlainen samanlainen runko, jota on hiukan muokattu erinlaiseksi.

Ei vakuuta muita kuin vain lapsekkaita onnellisia Jehovantodistajia.

[Jaakko Ahvenainen]

Katsoin boksilta muutaman viikon vanhaa Pressiklubia, missä Sari Essayah sivusi aihetta.

Katsoin tuon kohdan. Tiedän varsin hyvin, että esim. Egyptissä kopti-kristityt ovat vähemmistönä ja heitä uskontonsa puolesta vainotaan aika ajoin, milloin ankarammin, milloin vähemmän ankarasti. Varisnaiset henkilökohtaiset tietoni ovat tosin yli 30 vuoden takaa, jolloin tapasin niin muslimeja kuin koptejakin. Tehtäväni puitteissa en kuitenkaan voinut ottaa kantaa puoleen tai toiseen.

Saman ongelman tapaamme Israelissa ortodoksijuutalaisten, juutalaiskristittyjen ja etenkin palestiinalaiskristittyjen välillä. Jordanian luterilaisen kirkon piispa, Munib Younan, on on paitsi henkilökohtainen tuttavani, myös opiskelukaverini.

Mielestäni Sari Essayah'in kommentointi on kiintoisaa, hän on käsittääksen helluntailainen. Kysymys oli tosin "presidenttikeskustelusta". Tätä keskustelua ei toki voi pelkällä olan kohauksella ohittaa. Se viesitii voimakkaasti niistä arvopohjista, mitä maasamme vallitsee siinä missä soinilaisuudenkin.

Luterilainen diakonia ei kuitenkaan lähde näistä poliittisista arvopohjista, tai jos lähtee, on poikennut kauas siitä, mitä olen 70-luvulla opiskellut ja minin sittemmin olen praktiikkani perustanut. Tietenkin jokainen arvovalinta on hyvin pitkälle työntekijästä kiinni, enkä enää ole työelämässä.

Joka tapauksessa niin sosiaalityössä kuin diakoniassakin lähden henkilökohtaisesti yksin henkilön ja perheensä avuntarpeesta ja siitä, miten siihen voitaisiin parhaiten vastata. En ole halunnut erityisesti "hehkuttaa" luterilaista diakoniaa, ainoastaan tuoda sen periaatteita esille. Olen ollut tästä "ulkona" jo kahdeksisen vuotta, mutta hieman seuraillut. En ole havainnut yleisestä linjasta erityistä poikkeavuutta, joskin käytännöt eri seurakuntien sisällä vaihtelevat. Viimeisin sääntö, minkä muistan, on ettei henkilön uskonnollista taustaa tule merkitä olemassaoleviin diakonian tiedostoihin ja näistä kaikista tiedostomerkinnöistäkin tulee saada asianosaisen henkilökohtainen lupa.

Niin ikään henkilöllä on koska tahansa oikeus saada hänestä tallennetut tiedot tiedokseen joko nähtäväkseen tai kirjallisina, myös oikaisua varten tai tyystin poistettaviksi. Näin myös menetellään. Mikäli pyyntö tulee kirjallisena, asiakkaalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, mitkä tiedot hänestä on poistettu.

[Markku Meilo]

Niin ja näyttää vahvasti siltä, että tarinat Jt:den auttamisesta katastrofeissa ovat aina heidän omassa kirjallisuudessaan ja nuo nyyhkytarinat ovatkin usein hyvin samankaltaisia aivan niinkuin niissä olisi jonkinlainen samanlainen runko, jota on hiukan muokattu erinlaiseksi.

Tyyli on muuttunut lipevämmäksi sitten mun jt-aikojen. Silloin mulle opetettiin, että parasta ja ainoaa oikeaa hyväntekemistä on Vt-doktriinin levittäminen, jota nimitetään toki käännytystilanteessa aivan eri tavalla. Jossain vaiheessa oli sitten Pelstusarmeija hampaissa ja sen toimintaa kritisoitiin. No piakkoin Meilo sitten kentällä joutuikin ovella esitetyn kysymyksen eteen; "mitä ajattelette Pelastusarmeijasta?" No mitäs minä muuta kuin papukaijamaisesti ruttasin Pelastusarmeijan maanrakoon paheksumalla sen armeijatyylistä hierarkiaa.

Nyt myöhemmin hävettää vieläkin moinen toimintani. Etenkin kun tietooni on tullut komppaniat, tarkka-ampujat, pioneerit sun muut teokraattisen sodankäynnin metkut.

Vuoosia sitten JWD:llä pojat muistelivat kuinka olivat tuhoalueella korjailemassa todistajien kämppiä ja olisivat siinä sivussa korjanneet jonkun muunkin luukkua, mutta se kiellettiin. Totta mooses, mitä sitä korjaamaan sellaisen asuntoa, joka kuitenkin kuolee pian ennenaikaisesti.