keskittymiskyky

[YksinäinenSusi]

Keskittymiskyky on tärkeä ihmiselle, koska hän voi ainoastaan sen avulla pärjätä elämässä.

Minulla on järkyttävän huono keskittymiskyky. Se on jopa sairaan huono, enää ei voi puhua pienestä keskittymiskyvyn puutteesta, vaan tämä minun keskittymiskyky on lähes olematon.

Esim. jos yritän keskittyä kuuntelemaan toista ihmistä, joudun pakottamaan itseäni keskittymään, mutta kuitenkin melkein heti kohta ajatukseni suuntautuvat mielikuvitusmaailmaan ja en enää kuule enkä näe tuota toista ihmistä, joka puhuu parhaillaan minulle.

Sitten kun minulla ei ole koskaan ollut keskittymiskykyä, niin olen aina pärjännyt kaikessa huonosti, kuten arvata saattaa, minulla täytyy siis olla jokin keskittymiskyvyn sairaus.

Saattaisiko se johtua siitä , että minulle lapsenvahti antoi 2 kertaa koskenkorvaa, kun olin 2 vuotias. Noina molempina kertoina jouduin myös sairaalaan, kun olin mennyt kooman kaltaiseen tilaan, olin kuitenkin sairaalassa herännyt molemmilla kerroilla.

Ja eihän ne lääkärit siihen aikaan olleet ottaneet verikokoeitakaan edes, kun eivät voineet tajuta sitä että joku voisi antaa 2 vuotiaalle lapselle koskenkorvaa.

Eli lapsenvahti pääsi pälkähästä, kun tämä jäi salaisuudeksi ainakin isältäni. Äiti oli myöhemmin saanut tietää, kun lapsenvahtini oli tunnustanut hänelle tekonsa ennen kuolemaansa. Mutta äitini salasi sen isältäni, kun pelkäsi että isäni tappaisi tämän lapsenvahtini.

Lapsenvahti oli nääs äitini veli ja äiti pelkäsi että hänen veljensä tapetaan, vaikka tuo veli oli jo muutenkin lähellä kuolemaa, sydän huono - siitäs sai paskiainen rangaistuksensa, hahahahahahaha.

Mutta ymmärrän etten ole ainoa jota on väärinkohdeltu, menen eteenpäin ja koitan jättää menneisyyden taakseni.

[sinner74]

Huono keskittymiskyky voi joissain tilanteissa myös tarkoittaa sitä, että just tuubilla oleva asia on niin tuttua, ettei sitä jaksa enempää jauhaa.

Mielestäni menneisyyden asiat kannattaa selvittää perinpohjaisesti, mikäli tunnistaa, että niillä saattaa olla vaikutusta nykytilanteen epäkohtiin.

Esimerkiksi minä olen jokseenkin saanut setvittyä menneisyyden "vääryydet" vanhempieni kanssa, jonka ansiosta hampaankoloa ei kaiverra niin paljon, että se haittaisi arkielämää.

Joskus "väärintekijät" ovat tavoittamattomissa, kuolemantapauksen, etäisyyden tai keskusteluhaluttomuuden vuoksi. Sellaisessa tilanteessa suosittelisin uhrille avautumista, joko ystävälle, tai puolueettomalle ammatti-ihmisille. Asioita ei kannata hautoa itsekseen, koska silloin niillä on taipumusta kasautua paitsi itseä, myös seuraavaa sukupolvea haittaaviksi ongelmavuoriksi.

[Aaron Hannu]

Hyvä neuvo Sinnear. Itse olen joskus toisten hämmästykseksikin kenties omanut filosofiaa ettei menneeseen kannata jäädä kiinni. Voimme itse valita, ettemme takerru asioihin ja itselleen kannattaa kyetä opettelemaan antamaan anteeksi. Minä olen myös malttamaton paskiainen joskus ja riitelen toisinaan jopa itseni kanssa =) Mutta olen erilaisilla menttaaliharjoituksilla, joita jokapäiväinen elämäkin tarjoaa yllinkyllin, esim siivoaminen tai muiden rutiinien hoito, oppinut hillitsemään mieltäni vaikka sanallisesti varmaan saattaa vaikuttaa eriltä, mutta sanotut sanat ovat eri asia kuin toteutettu teko - ja yksi hyvä kanava purkaa mieltään on sanoa se mitä ajattelee - mutta siinäkin voi oppia ja on oppimista miten sen sanoo....

[sinner74]

Hyvä neuvo Sinnear. Itse olen joskus toisten hämmästykseksikin kenties omanut filosofiaa ettei menneeseen kannata jäädä kiinni. Voimme itse valita, ettemme takerru asioihin ja itselleen kannattaa kyetä opettelemaan antamaan anteeksi.

Mieluummin ajattelisin, että kerroin ajatuksiani, en antanut neuvoa Neuvojen antajalla on melkoisen paljon enemmän vastuuta, kuin kokemuksistaan kertojalla. Mieluummin olen autuas jälkimmäinen.

Totta, menneeseen ei kannata jäädä kiinni siinä määrin, että se haittaa nykyelämää. Jos niin käy, menneisyydessä on todennäköisesti jotain sellaista joka on syytä selvittää. Menneisyyttä ei missään nimessä kannata (saa, mutta ei kannata) käyttää tekosyynä mahdollisesti ei-toivotun nykytilanteen korjaustoimenpiteistä luistamiseen. Meistä jokainen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Ei menneisyyteen voi kuitenkaan suhtautua kuin eiliseen lehteen. Jos koen kokeneeni vääryttä menneisyydessä, yritän selvittää sen. Jos olen itse tehnyt vääryyttä menneisyydessä, yritän selvittää sen.

[Aaron Hannu]

Hmm...katsoisin silti että olipa kyseessä ajatus tai neuvo, jokainen on itse vastuussa miten siihen suhtautuu. Jokainen on yksin itsestään vastuussa - Tietenkin on ihmisiä, jotka haluavat ottaa vastuuta, mutta tässä törmätään taas siihen, että on ihmisiä, jotka mieluusti antavat vastuun muualle kuin itselleen ja silloin he yleensä omaksuvat syyttäjän roolia, kun jokin asia ei mene kuten he ovat toivoneet. Mutta totta on : tulevaisuus kulkee aina menneisyyden kautta.

[Jaakko Ahvenainen]

Kuka tahansa voi menettää esmes traumaattisessa tilanteessa keskittymiskykynsa. ADHD-lapsi syntyy usein tätä kykyä paitsi, jne... Hyvin paljon riippuu siitä, voidaanko keskittymiskyklyä parantaa ja miten ja haluaako henkilö itse siihen myötävaikuttaa.

On olemassa erilaisia terapiakeinoja, millä keskittymiskykyä voidaan harjoittaa, tällöin tulee kääntyä ammattiauttajan puoleen. Mikään ei kuitenkaan tapahdu hetkessä.

Kun Uudenkylän varikko räjähti 1965, oli tuo päivä sellainen, etten pystynyt työssäni keskittymään yhtään mihinkään. Olin poissa "tolaltani". Yrittäessä aamulla mennä töihin Lahteen, tie jossain vaiheessa muistutti kynnöspeltoa ja pääni yli surrasivat kuutioiden kokoiset kivenmurikat. Päätin vetäytyä ja kierrellä metsäpolkuja ja pellonpientareita pitkin Nastolaan.

Villähteen kohdalla kohtasin Hennalan varuskunnan yksiköt menossa onnettomuuspaikalle. Radio, minkä oitis hankimme työpaikalle, toisti jatkuvasti Uudenkylän varikon tilanteista. Asuin tuolloin noin 3 km:n päässä onnettomuuspaikalta, enkä ollut varma, missä seuraavan yön viettäisin. En pystynyt työntekoon samalla intensiteetillä, mihin edellisenä päivänä.