Vaikka olin jo tasannut tilit Vt-seuran kanssa, niin silti on ollut hieman erikoinen tunne harrastekerhon puheenjohtajana pyytää porukkaa nousemaan ylös ja pitämään hiljaisia hetkiä muonavahvuudesta poistuneiden kaverien muistolle. Sama erikoisuus tuntuu tietysti myös hautajaisissa, joita pakkaa olemaan tihenevään tahtiin. Kokonainen hautajaisten järjestäminenkin kyllä onnistui, mutta kyllä parhain hetki oli se kun muistotilaisuus oli ohi.Bunica kirjoitti:Itseäni hävettää vieläkin niin että punastuttaa:
Ei noista Vt-hullutuksista pääse koskaan täysin eroon, mutta ei sen väliä kunhan tajuaa ne hullutuksiksi.