Aamu kirjoitti:terapeuttini mukaan olen "ahdistunut supersuorittaja, jonka on mahdotonta rentoutua ja olla tyytyväinen itseensä"
Tällaista jälkeä saa aikaan lahko, joka itse
tarvitsee suoritteita. Lahko, joka painostaa jäsenensä juoksemaan puolestaan koko elämänsä, joka mittaa yksilön rakkautta Jumalaa kohtaan kuukausittaisilla raporteilla ja lahkojohdolta tulevan uuden materiaalin omaksumisnopeudella sekä yksilön kritiikittömyydellä. Minulle on jäänyt yhä edelleen epäselväksi, mikä merkitys tälläkin on Jt-bisnekselle:
"Ja Jehova on Henki, ja missä Jehovan henki on, siellä on vapaus" - 2. Kor. 3:17 (UMK)
Tietysti tämäkin ote oli ainoastaan Raamatusta, ei ylimmältä auktoriteetilta Vartiotornista.
Aamu kirjoitti:Osaltaan syytän tästä jt-lapsuuttani, johon liittyi jo esiin tulleen lisäksi myös ahdistava jatkuva valvonta ("paimennuskäynnit" ja henkilökohtaiset tutkistelut vanhemman kokeneen tienraivaajasisaren kanssa, joka voisi poistaa kaikki epäilyni), raportointivelvollisuus ja julkinen arvostelu (lavalta harjoituspuheiden jälkeen)
Jep, rakkaudelle ja vapaaehtoisuudelle perustuvaa toimintaa P-Korean tyyliin. Jt-liikkeessä vallitsevan tarkan valtahierarkian lisäksi tällaisen menon mahdollistaa tämä "orja valvoo toista orjaa" -mentaliteetti. Tähän liittyen tuskaisia muistoja nousee mieleeni muistellessani, kuinka itsekin "rohkaisin" muutamia veljiä, jotka eivät osallistuneet lahkotyöhön järjestön mielestä riittävällä tavalla (koska olivat masentuneet, mutta mitäpä siitä!!), pyysin heitä osallistumaan kokouksien osiin, maanittelin heitä kentälle ja vastaanotin vanhimmilta tästä olalle taputteluja. Kaiken tämän kuvittelin olevan jotenkin rakkaudellista. Kaikki se oli kuitenkin lahkon pyörästössä juoksemista ja ihmisten palvontaa.
Kiitokset muuuten edelleen kokemuksesi avaamisesta.
Aamu kirjoitti:Syvät arvet jäi, tai eivät taida olla vielä edes kunnolla arpeutuneet.
Enpä yhtään ihmettele. Onneksi apua/tukea on tarjolla, ja elämällä on taipumus mennä hiljalleen eteenpäin.