minä
Valvoja: Moderaattorit
minä
moi
olen jt perheestä. vanhempani on tienraivaajia ja isäni on vanhin ja vartiotornin tutkistelun johtaja ja muistaakseni palvelusvalvojakin. He asuvat nykyään eri paikkakunnalla kuin minä.
Lapsuus ja nuoruus meni siinä kun isin ja äidin käskiessä kuljettiin 3 kertaa viikossa kokouksissa, lisäksi kotona oli puuduttavia perhetutkisteluja 2 kertaa viikossa: toinen jostain kirjasta ja toinen raamatunlukemista ääneen.
Joskus myöhäisessä teini-iässä asia ei tuntunut enää niin läheiseltä, mutta pakko oli roikkua mukana, kun pelkäsin hylkäämistä. Olin myös käynyt kasteella yläasteen jälkeen 16-vuotiaana. Tosin konventin väliajalla mäkkärin jälkeen lähdettiin nurkan taakse tupakalle... Kentällä käynti oli sitä että kävin mukana porkukoiden raamatuntutkistelupaikoissa ja niin tuli "tunti kuussa, niin saat elää maassa"...
Nykyään olen vielä jt kirjoilla, toimettomana. Olen ollut komiteassa kun erotettu kaverini petti luottamukseni ja meni kertomaan vanhin-isälleen, "kuinka paheksuu huumeiden käyttöäni ja tupakointiani". Asia kantautui tietenkin kaikille ja kun kävin muistonvietossa, niin minua katsottiin kuin spitaalista. olisi kai pitänyt huutaa: "saastainen, saastainen".
En uskalla erota, koska minulla on vielä jotain kontakteja jt porukoihin. Kaikki ne ovat sillä kannalla, että ei missään tekemisissä erotetun kanssa. Vanhempani ovat jo käytännöllisesti katsoen hylänneet minut, enkä saa mennä kotiin, enkä vanhempieni mieliksi käy heidän paikkakunnallaan kokouksessa, koska "tuotan ulkonäölläni häpeää vanhemmilleni ja Jehovalle"...
Minulla on spitaali.
olen jt perheestä. vanhempani on tienraivaajia ja isäni on vanhin ja vartiotornin tutkistelun johtaja ja muistaakseni palvelusvalvojakin. He asuvat nykyään eri paikkakunnalla kuin minä.
Lapsuus ja nuoruus meni siinä kun isin ja äidin käskiessä kuljettiin 3 kertaa viikossa kokouksissa, lisäksi kotona oli puuduttavia perhetutkisteluja 2 kertaa viikossa: toinen jostain kirjasta ja toinen raamatunlukemista ääneen.
Joskus myöhäisessä teini-iässä asia ei tuntunut enää niin läheiseltä, mutta pakko oli roikkua mukana, kun pelkäsin hylkäämistä. Olin myös käynyt kasteella yläasteen jälkeen 16-vuotiaana. Tosin konventin väliajalla mäkkärin jälkeen lähdettiin nurkan taakse tupakalle... Kentällä käynti oli sitä että kävin mukana porkukoiden raamatuntutkistelupaikoissa ja niin tuli "tunti kuussa, niin saat elää maassa"...
Nykyään olen vielä jt kirjoilla, toimettomana. Olen ollut komiteassa kun erotettu kaverini petti luottamukseni ja meni kertomaan vanhin-isälleen, "kuinka paheksuu huumeiden käyttöäni ja tupakointiani". Asia kantautui tietenkin kaikille ja kun kävin muistonvietossa, niin minua katsottiin kuin spitaalista. olisi kai pitänyt huutaa: "saastainen, saastainen".
En uskalla erota, koska minulla on vielä jotain kontakteja jt porukoihin. Kaikki ne ovat sillä kannalla, että ei missään tekemisissä erotetun kanssa. Vanhempani ovat jo käytännöllisesti katsoen hylänneet minut, enkä saa mennä kotiin, enkä vanhempieni mieliksi käy heidän paikkakunnallaan kokouksessa, koska "tuotan ulkonäölläni häpeää vanhemmilleni ja Jehovalle"...
Minulla on spitaali.
-
- Eläkeläinen
- Viestit: 1741
- Liittynyt: 13.04.2007 10:07
- Viesti:
Ensinnäkin: Tervetuloa palstalle.
Itseäni kokemuksesi kosketti suuresti, sillä itselläni on ollut hieman samanlaisia kokemuksia. Menin kasteelle yläasteen jälkeen, koska en halunnut "herättää huomiota" menemällä kasteelle juuri ennen inttiä.
Onko nämä JT kontaktit todella läheisiä ihmisiä, vai enemmän kavereita / tuttuja?
Mielestäni jos yhteydet vanhempiisi on jo menneet, olet kokenut pahimman. Siinä rytäkässä muut kontaktit eivät niin paljoa paina. Minun vanhempani pitävät yhteyttä jonkinverran, mutta muut sukulaiset ei. Tosin, yhteydenpidon taso vaihtelee jatkuvasti. Joskus ollaan "kuin aina ennenkin" joskus olen "kuin spitaalinen".
Kukaan ei tietenkään pysty antamaan tilanteeseen sopivia neuvoja, mutta ainakin itse suosittelen pikkuhiljaa järjestöstä etääntymistä. Hanki ystäviä ulkopuolelta, niin lasku on pehmeämpi.
Näin jälkeenpäin ainakin itse osaan todeta, etteivät ne koko elämän ajan ystävinä olleet "ystävät" olleetkaan kovin oikeita ystäviä, koska he hylkäsivät heti kun en kuulu samaan uskontoon.
Itseäni kokemuksesi kosketti suuresti, sillä itselläni on ollut hieman samanlaisia kokemuksia. Menin kasteelle yläasteen jälkeen, koska en halunnut "herättää huomiota" menemällä kasteelle juuri ennen inttiä.
Onko nämä JT kontaktit todella läheisiä ihmisiä, vai enemmän kavereita / tuttuja?
Mielestäni jos yhteydet vanhempiisi on jo menneet, olet kokenut pahimman. Siinä rytäkässä muut kontaktit eivät niin paljoa paina. Minun vanhempani pitävät yhteyttä jonkinverran, mutta muut sukulaiset ei. Tosin, yhteydenpidon taso vaihtelee jatkuvasti. Joskus ollaan "kuin aina ennenkin" joskus olen "kuin spitaalinen".
Kukaan ei tietenkään pysty antamaan tilanteeseen sopivia neuvoja, mutta ainakin itse suosittelen pikkuhiljaa järjestöstä etääntymistä. Hanki ystäviä ulkopuolelta, niin lasku on pehmeämpi.
Näin jälkeenpäin ainakin itse osaan todeta, etteivät ne koko elämän ajan ystävinä olleet "ystävät" olleetkaan kovin oikeita ystäviä, koska he hylkäsivät heti kun en kuulu samaan uskontoon.
suurin ongelmani ovat rakkaat sisarukset, isoveli ja pikkusisko... He ovat aina tukeneet minua, vaikka olen ollut suurissakin ongelmissa.
Toinen mahdollisesti väliaikainen juttu on se, että löysin tyttöystävän jt-porukasta. Saattaa olla että se menee kiville, koska joudun välillä esittämään niin vitun tekopyhää ja kristillistä, koska hän on aika vahvasti mukana. Ei ole kastettu, mutta kuitenkin. Käännän puheet aina pois jt-asioista ja sitten puhutaankin jostain muusta. Hän on eri paikkakunnalta, mutta ei kaukana, joten kokouksissa ei tarvitse käydä hänen vuokseen. Toisaalta juorut seurustelusta leviäisivät vanhimmistolle ja taas ollaan pyöreän pöydän ääressä "huoehdi koko laumasta" kirjan kanssa...
Olen antanut itselleni aikaa ja olen yrittänyt solmia suhteita ulkopuolelta. Annan ajan kulua ja se saa näyttää, mitä teen elämässäni.
Toinen mahdollisesti väliaikainen juttu on se, että löysin tyttöystävän jt-porukasta. Saattaa olla että se menee kiville, koska joudun välillä esittämään niin vitun tekopyhää ja kristillistä, koska hän on aika vahvasti mukana. Ei ole kastettu, mutta kuitenkin. Käännän puheet aina pois jt-asioista ja sitten puhutaankin jostain muusta. Hän on eri paikkakunnalta, mutta ei kaukana, joten kokouksissa ei tarvitse käydä hänen vuokseen. Toisaalta juorut seurustelusta leviäisivät vanhimmistolle ja taas ollaan pyöreän pöydän ääressä "huoehdi koko laumasta" kirjan kanssa...
Olen antanut itselleni aikaa ja olen yrittänyt solmia suhteita ulkopuolelta. Annan ajan kulua ja se saa näyttää, mitä teen elämässäni.
-
- Eläkeläinen
- Viestit: 1741
- Liittynyt: 13.04.2007 10:07
- Viesti:
Todella ymmärrettävää, sisarukset ovat tärkeitä.Barabbas kirjoitti:suurin ongelmani ovat rakkaat sisarukset, isoveli ja pikkusisko... He ovat aina tukeneet minua, vaikka olen ollut suurissakin ongelmissa.
En haluaisi kuullostaa pessimistiltä, mutta luulen, että jos et ole "täysillä mukana" homma ei todennäköisesti toimi. Suhde jossa toinen joutuu näyttelemään alusta asti on melko kehnolla pohjallaBarabbas kirjoitti: Toinen mahdollisesti väliaikainen juttu on se, että löysin tyttöystävän jt-porukasta. Saattaa olla että se menee kiville, koska joudun välillä esittämään niin vitun tekopyhää ja kristillistä, koska hän on aika vahvasti mukana.
Barabbas kirjoitti: Ei ole kastettu, mutta kuitenkin. Käännän puheet aina pois jt-asioista ja sitten puhutaankin jostain muusta. Hän on eri paikkakunnalta, mutta ei kaukana, joten kokouksissa ei tarvitse käydä hänen vuokseen. Toisaalta juorut seurustelusta leviäisivät vanhimmistolle ja taas ollaan pyöreän pöydän ääressä "huolehdi koko laumasta" kirjan kanssa...
Olen antanut itselleni aikaa ja olen yrittänyt solmia suhteita ulkopuolelta. Annan ajan kulua ja se saa näyttää, mitä teen elämässäni.
Niin se varmaan käy. Pääsisitte yhdessä pöydän ääreen keskustelemaan.
Aika näyttää, ja aika myös parantaa haavat. Tärkeintä on kuitenkin se, että on itse tyytyväinen siihen mitä tekee, joten tsemppiä ja jaksamista sinne suuntaan!
-
- Viestit: 465
- Liittynyt: 28.04.2007 15:36
- Paikkakunta: Helsinki
Re: minä
Auts! Vanhempien menettäminen sattuu. Tsemppiä elämään ilman tunnejääkylmiä jehovantodistajaomaisia.Barabbas kirjoitti:Vanhempani ovat jo käytännöllisesti katsoen hylänneet minut, enkä saa mennä kotiin, enkä vanhempieni mieliksi käy heidän paikkakunnallaan kokouksessa, koska "tuotan ulkonäölläni häpeää vanhemmilleni ja Jehovalle"...
"You take the blue pill and the story ends. You wake in your bed and believe whatever you want to believe. You take the red pill and you stay in Wonderland and I show you how deep the rabbit-hole goes."
- Johanneksen poika
- Viestit: 3701
- Liittynyt: 29.04.2007 13:49
- Paikkakunta: Espoo
- Viesti:
Re: minä
Juuri noin minuakin kohdeltiin, kun kävin tämän vuoden muistonvietossa. Se oli ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) kokoukseni erottamiseni jälkeen.Barabbas kirjoitti:kun kävin muistonvietossa, niin minua katsottiin kuin spitaalista. olisi kai pitänyt huutaa: "saastainen, saastainen".
Minulla on spitaali.
-
- Eläkeläinen
- Viestit: 1741
- Liittynyt: 13.04.2007 10:07
- Viesti:
Minulla tekivät samoin, mutta sitten parin kuukauden jälkeen peruivat uhkauksensa. Nyt letti on jo olkapäiden yli ja ei ole vieläkään tullut "uhkaus" takaisinBarabbas kirjoitti:saisin vanhempani takaisin leikkaamalla hiukseni, mutta jos heidän pitää olla noin pinnallisia, niin ei sitten...
Kiitos tuesta!
Pinnallistahan tuollainen on..