Tää kirjoitus on kirjoitettu kännykällä vähän kerrallaan pitkin päivää, voi olla sekavaa luettavaa..Vieras kirjoitti:Hienoa. Ei tässä kiirettä ole ja mielelläni löydän sen Jumalan jota monet niin mainostavat. Tosin jostain syystä se näyttää noilla monilla olevan kaikilla hieman erilainen Jumala ja sitä minun on hieman vaikeaa hyväksyä.mikkuitti kirjoitti:
Tai mikäli Jumala sallii jokaisella olevan omien sääntöjen mukainen jumaluus, niin silloin myös koko jumaluuden merkityksellisyys häviää ja johtaa ateismiin joka myös on jumaluuden sallimaa. Silloin kaikki uskominenkin on merkityksetöntä ja turhaa.
Jotain johdonmukaisuutta tuosta Jumalasta ja hänen tahdostaan pitäisi siis löytyä. Kun sanoit että itselläsi se oli päivä, jona murruit ja polvistuit pyytämään armoa, niin tarkoittaako se sitä että Jumalasi on vain heikkojen ja kurjien Jumala eikä halua ilmaantua ihmisille joilla muutoin menee edes pikkuisen mukavammin?
Mikä on Jumalasi tarkoitus meidän ihmisten ja tämän ihmiskunnan suhteen?
Joo näin on, ihmisillä näkyy olevan niin monenlaista jumalaa ja Kristinuskon Jumalastakin on niin monenlaista käsitystä ja kuvausta.. No, olen ajatellut että se johtuu nimenomaan siitä kun ihmisiä on niin paljon täällä maapallolla ja ihmisillä on vapaus ajatella ja päätellä itse asioita. Nii toki tällaisesta sopasta maistaa erilaisia makuja ja värejä.
Itse Jumala on siis pysynyt sellasenaan mut ihmiset itse tekevät asian monimutkaiseksi.
Jos ihmisellä on vapaus ajatella miten tahtoo, nii olisi kai mahdotonta että kaikkialla olis samalainen käsitys Jumalasta?
Joo näin se näyttäis olevan, että Jumala ilmestyy helpommin vain heikommille ja kurjille. Ei raamattu ihan ristiriidassa ole tämän toteamuksen kanssa, Jeesustahan pidetään syntisten ystävänä. Kerron nyt vain oman kokemukseni josta tämä näkemys on tullut, tässä samalla todistan omalla tavallani Jumalan olemassaolosta.. eli mun "voimani päivinä" ennen uskoontuloa oli sellasta, että oli oma hyvä koti, huumeista tuli vielä nautintoa ja muistakin synneistä. Jaksoin urheilla ja lukea kirjoja, tunsin itseni hyväkuntoiseksi "älyköksi" joka osaa nauttia elämän nautinnoista, esimerkiksi huumeiden "viisaasta käyttämisestä", niin kauan kun homma pysyi hanskassa ja luin kaikenlaisia tieteen alan luettavia joten tunsin tosiaan itseni fiksuksi (totuus oli varmasti toisenlainen
olinhan mä kiusattu ja syrjitty, usein väärinymmärretty ihminen yms..) ..Niin kauan kun olin tyytyväinen elämääni, nii olisi ollut lähes mahdotonta tulla uskoon, olisi täytynyt olla vahva ja taitava kristitty edessäni joka pystyy murtamaan omantuntoni muurit, jotta olisin saanut halun nöyrtyä rukoilemaan Herralta armoa ja pelastusta, että saisin elämääni muutoksen ja vapautuksen synneistä.
Tällaista kristittyä en ole koskaan nähnyt (tosin,jos olisin tiennyt sellaisen kristityn, niin olisin varmaan vältellyt häntä).
Näin vain penseitä kristittyjä, sellaisiakin jotka ryyppäsivät ja kännissä kertoivat Jeesuksesta ja näin myös niitä joiden usko kesti vain vähän aikaa.
Eli mun kohdalla monet ihmiset pilasivat kuvan Jumalasta.
Monta kertaa tyytyväisenä väittelin uskovaisten kanssa ja olin tyytyväinen ku he eivät pystyneet näyttämään mulle mitään todisteita. Hainkin vain sellaisia silmin nähtäviä ja konkreettisia todisteita mutta ei sellaisia kukaan kristitty pystynyt näyttämään mulle.
Ilkuin usein heidän heikkoa uskontoa ja heikkoa todistusvoimaa ja heidän typeryyttään uskoa sellaisiin "satuihin"..
Monta kertaa kyselin itseltäni että miks mä en tule uskoon sitten millään, olen nähnyt monien tulevan uskoon mutta mä vaan pysyn jääräpäisenä, ajattelin että se johtuu mun älykkyydestäni ja selvänäköisyydestäni.
Mun puolesta on rukoiltu, ne heikot kristitytkin rukoili mun puolesta. Ja eräänä päivänä eräs antoi mulle kristillisen kirjan joka kertoo ihmisluonteista. Se kirja tyrmäsi minut täysin, koska siinä tuli vastattua niin elävästi kysymykseeni, että miks en tule millään uskoon.. Se kertoi mun luonteestani ja siitä että miten mä taktikoin kun keskustelen uskovaisten kanssa, että olin vaatinut todisteita mutta kuitenkin aina kiersin keskustelut jotka yrittivät kääntyä omaatuntoani kohtaan ja pidin kiinni siitä tyytyväisyydestä että sain vetää huumeita ja pitää hauskaa monilla muilla tavoilla.
Tää kirja siis tyrmäsi minut ja murruin ajattelemaan asioita toisella tavalla, aloin olemaan ihan rehellinen itselleni, että millainen ja mikä ihminen mä oikeen oon.. Olen syntinen kurja ihminen, tässä mielentilassa sydämeni avautui ja Jumalan Henki ilmestyi minulle..
Tässä tilanteessa minuun syntyi Jumalanpelko ja syvä kunnioitus häntä kohtaan ja usko raamatun asioihin, joita voi ymmärtää vain Hengen kautta. Tätä on vaikea selittää.. Mutta tästä on myös kirjoitettu kirjoittajien esittelyssä toisessa palstassa jossa esittelen itseni.
Tässä on raamatunjakeita jotka tuntuu sopivan hyvin mun elämässäni:
"Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"" (Ap.t. 2:37).
Eli siitä kirjasta tuli pisto sydämeeni, siis omantunnontuska..se johti löytämään elävän Jumalan. Usein siis vaaditaan joku hyvä kristitty tai hyvä kirja tjms jonka sanoista tulee täysosuma epäilijän omalletunnolle, silloin elävän Jumalan löytäminen ei ole enää kaukana. Paras todistus Jumalasta on siis se, että ihminen joutuu tilanteeseen jossa Pyhä Henki puhuttelee omaatuntoa voimakkaasti, jopa tuskallisen voimakkaasti.
En osaa todistella Jumalasta netissä tässä kirjoitellessa, sen voi tehdä joku muu taitavampi mutta tämän oman kokemukseni kerroin tänne, jos joku näkee tässä todistuksen Jumalasta.
Ymmärrätte tarinani varmaan vielä paremmin jos luette nämät jakeet:
1 kor 1:26-29
niin ja vielä, kristittyjä on monenlaista, on harhaoppisia ja sitten on hyviä kristittyjä..itse olen huomannut että kyllä monilta vuosisadoilta löytyy hyviä kristittyjä kirjailijoita joiden sanomat eivät ole keskenään ristiriidassa, joten tuon perusteella voin väittää että jokaiselta vuosisadalta löytyy kyllä samalaista herätyskristillisyyttä mitä tänäkin päivänä joissain piireissä näkyy. Esim augustinus 400 luku, 1200-1500 luvun väliltä olen lukenut monia kirjoja joiden kirjoittajien nimiä en muista, john bunyan 1600 luku, john wesley 1700, charles spurgeon, charles finney 1800 luku, 1900 luvulta monen monta kirjailijaa, näiden kaikkien sanoma on hyvin yhteneväisiä. Lisäksi mun hengelliset kokemukset vastaavat näiden suurten miesten kokemuksia, joten uskonperustukseeni voin itse luottaa jo pelkästää tämänkin perusteella.
Jos haluatte löytää todisteita Jumalasta, nii nettikirjoituksia lukemalla niitä ei löydy niin helposti, paremmin sellaisia löytää menemällä eri seurakuntiin ja evankeliointitilaisuuksiin kuuntelemaan, ei sitä koskaan tiedä jos osuttekin tilaisuuteen jossa on profetoivia kristittyjä jossa pääsette kokemaan tämän ihmeen mitä raamatussa kirjoitetaan:
"Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion,hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä." (1 Kor. 14:24-25).
Mulle tapahtui juuri tämä kristityn kirjailijan kirjoituksen kautta..
Jos yksi seurakuntatilaisuus ei vakuuttanut, kannattaa katsoa muitakin..kaikki seurakunnat eivät ole hyviä..
olipa pitkä vuodatus, eipä täs sen enempää, jatkan myöhemmin jos on tarvetta.
