Idea dialogian näkökulmaan minulla syntyi lukiessani kirjaa, josta aiheeseen liittyvä ote tässä:
Omia Jt-vuosiani muistellessani tulee mieleen, että Jehovan todistaja pitää lähtökohtaisesti ovenavaajan esittämiä näkemyksiä "väärinä" tai "järjettöminä", jos ne eivät satu sopimaan yhteen Vartiotornin senhetkisen opin kanssa. Tätä ei kuitenkaan saa näyttää puhuteltavalle! Sen sijaan täytyy esittää kunnioittavaa kuuntelijaa (vrt. näennäisen puheoikeuden antaminen) ja samalla etsiä kuumeisesti tilaisuuksia, joissa tuoda Vt-seuran oppia esiin muka omina mielipiteinään tai Raamatusta opittuina oikeina totuuksina. Todellisuudessahan kyse on vain ja ainoastaan Vt-seuran ylhäältä päin sanelemasta dogmista ja maailmankatsoumuksesta."Dialogia voidaan luonnehtia edelleenkin molemminpuoliseksi prosessiksi. Dialogissa ei ole kysymys oman totuuden tarjoamisesta toiselle osapuolelle, vaan päinvastoin tilanteesta, jossa molemmat osapuolet alistavat itsensä muutokselle. Tämä vaatii osaltaan myös sitä, että sen tai tuon ihmisen tai yhteisöllisen tahon on oltava valmis ottamaan vakavasti myös sen kaltaiset käsitykset, jotka näyttävät heistä alun perin alkeellisilta, vääriltä tai järjettömiltä. Kysymys on ei yksin näennäisen puheoikeuden antamisesta, vaan aivan aidosta kunnioittamisesta."
(Teemu Jokela, 2010: "Harhaisuus yhteisöllisenä ilmiönä", s. 64)
Jokainen Jehovan todistaja tietää, ettei hän kenttätyötä tehdessään alista itseään minkäänlaiselle muutokselle, vaan saarnaa Ainoaa Oikeaa Totuutta "pimennossa eläville". Tässä siis jälleen yksi ilmaus siitä epärehellisyydestä ja kaksinaamaisuudesta, johon ihminen Jt-piirissä huomaamattaankin joutuu mukaan.