Vartiotornin artikkeli jättää kokonaan kuvailematta, minkälainen on tässä tarkoitettu "vähäinen erehdys"? Missä menee raja sille, mikä on "vähäistä" ja mikä jotain muuta? Kuka sen voi päättää, missä raja kulkee? Tai mitä tarkalleen ottaen pitää tapahtua, että Jehovan todistajalla olisi lupa pyytää ääneen asiaansa oikeutta tai tarvittaessa vaatia vanhinta toiminnastaan vastuuseen?"Joku vanhin saattaa tehdä virheen, joka vaikuttaa meihin henkilökohtaisesti. Jos näin tapahtuu, meidän olisi hyvin sopimatonta heijastaa maailman henkeä vaatimalla kiivaasti "oikeutta" tai sitä, että vanhinta rangaistaan hänen virheestään. Jehova päättää ehkä sivuuttaa vähäiset erehdykset. Voisimmeko me toimia samoin?" (Vartiotorni 15. lokakuuta 2012 s. 13)
Todistettavasti tähän mennessä Vt-seuran vanhimmistoista on löytynyt jo sen luokan rikollisia, että tällainen jäsenten alistaminen ja hyssyttely tuntuu kuvottavalta. Eikä kuvotus ainakaan lievity tästä jatkamalla:
Kuvitellaanpa hetki tilannetta, jossa teini-ikäinen kastettu tyttö on jäänyt kiinni tupakan poltosta, mutta hän ei halua mennä koolle kutsutun komitean eteen, koska siellä istuva vanhin on lähennellyt häntä ja kieltänyt häntä kertomasta kenellekään siitä. Miten tällaisessa tilanteessa olevan nuoren tulee toimia? Vartiotorni vastaa vakuuttamalla näin:"Koska jotkut vakavia syntejä tehneet ovat nähneet vikoja vanhimmissa, he ovat kieltäytyneet tulemasta sen komitean eteen, jolle on annettu tehtäväksi auttaa heitä. He ovat kuin potilas, joka ei ota vastaan parantavaa hoitoa, koska hänen lääkärissään on jotain sellaista, mistä hän ei pidä." (Vartiotorni 15. lokakuuta 2012 s. 13)
Eli toisin sanoen ihminen ei saisi koskaan tehdä itse mitään asioihin puuttuakseen, koska näkymätön Jeesus hoitaa vanhinten asiat. Vääryyksiin puuttuminen olisi niin ollen Jeesuksen varpaille astumista, suoranainen epäluottamuslause Jehovan huolenpitoa kohtaan. Siksi väärän kohtelun uhrin tulisi vain passiivisena odottaa jotakin sellaista korjaamaan tilanne, jota ei koskaan tule."Koska hän [Jeesus] on kristillisen seurakunnan Pää, vanhimmistot ovat täysin hänen valvonnassaan. Hänen silmänsä ovat "kuin tulen liekki". Niinpä jos joku vanhin tosiaan tarvitsee oikaisua, Jeesus huolehtii siitä, että asia hoidetaan oikeaan aikaan ja oikealla tavalla (Ilm. 1:14). Sitä odottaessamme säilytämme asianmukaisen kunnioituksen niitä kohtaan, jotka pyhä henki on nimittänyt tehtäväänsä." (Vartiotorni 15. lokakuuta 2012 s. 14)
Tällainen perusasenne osaltaan tehokkaasti mahdollistaa sairaiden ihmisten rikollisen toiminnan Jt-seurakunnissa, kuten tietysti kaikissa muissakin suljetuissa uskonyhteisöissä.
Sopii vain miettiä, missä ne Jeesuksen kaikkinäkevät palavat silmät olivat silloin kun C. Conti ja monet kohtalotoverinsa joutuivat kestämään jopa vuosien ajan törkeää pahoinpitelyä tämän "hengellisen paratiisin" edustajien taholta.