Selasin tässä nettiä ja etsin kirjoja joita kirjastosta kannattaisi lainata seuraavaksi, eteen tuli Francesco Alberonin Rakkastuminen.
Hakomajassa joku oli kirjan lukenut ja tehnyt loistavat johtopäätöksensä rakastumisesta ja uskonnosta ja siitä lähtemisestä, juuri tuon kirjan perusteella. Kannattaa lukea, siinä rakastuminen sana on vaihdettu lähtemiseksi:
http://www.hakomaja.net/keskustelu/ex-v ... nin-mukaan
Selatessani enemmänkin kirjan arvosteluja koin monia ahaa elämyksiä omallekin todistajataipaleelleni.
Itse aikoinani hurahdin todistajuuteen mieheni itsemurhan jälkeen ja vain muutaman kuukauden tutkistelujen jälkeen olinkin jo kastautunut. Hurjaa rakastumistahan se oli, pitkäaikaisen masennuksen jälkeen.
Eroaminen olikin jo toista, siitä kun en niin nopeasti selvinnytkään, elin siis aivan kuin kurjassa avioliitossa ja puolustin siinä pysymistä jos jollakin selityksellä.
Tuota hakomajan kirjoitusta lukiessani tuli mieleeni myös srk:taan jääneet ystäväni, tunnistan heidät juuri noiksi kurjassa avioliitoissa eläneiksi ja samaan soppaan taas uudestaan joutuneiksi.
Muutamat olivat aiemmin olleet juuri samanlaisia avioliitoissaankin, eli sokaistuneita, joille miestensä uskottomuus paljastui vasta sitten, kun mies oli jo muualle menossa. Kaikki läheisten huomautukset olivat vain panettelua ja muuta sellaista. Totuus ei ollut haluttavaa.
Rakastuminen
Valvoja: Moderaattorit