Olitko koskaan aidosti mukana

[SuurinBabylon]

Veljiin kiellettiin erityisesti kompastumasta, koska "he ovat epätäydellisiä ihmisiä", tähänkin uskoin. Koko aikana ei selvinnyt, ovatko Totuutta™ hallinnoivan elimen veljet myös näitä epätäydellisiä vaiko henkeytettyjä, vai molempia.

Itse olen saanut sellaisen käsityksen, että ovat epätäydellisesti henkeytettyjä, siis henkeytetysti epätäydellisiä.

[HannaJo]

Yllättävän hankala kysymys lopulta tuo olinko aidosti mukana?
Koska mä olin kasvanu perheessä, jossa vanhemmat ja pari isoäitiä oli todistajia eikä muita sukulaisia juuri ollut js todistajuus oli elämässä kovin hallitsevaa -vanhemmat oli tienraivaajia ja lisäksi muutettiin useammankin kerran tukemaan jotain pientä seurakuntaa tai asuttiin pitkiä aikoja tarve alueella, niin en mä oikein tienny, että vaihtoehtojakin on.
Henkilökohtaista suhdetta Jehovaan mulla ei koskaan ollu ja aina mä ajattelin huomenna tai ehkä ens maanantaina aloittaa sen "kunnollisena todistajana" olemisen; siis lehtien lukemisen, rukoilemisen ja muut semmoiset jutut.
Kasteelle menon 12 vuotiaana mä muistan olleen jo ihan täysillä peliä, josta mä tänään käyttäisin sanaa läheisriippuvuus. Mä menin kasteelle, koska mä katoin että sillä saa positiivista huomiota ja sitten saa alkaa olla osa-aikainen tr, josta myös saa positiivista huoiota -mä oon aina tykänny huomiosta, mutta toki halunnu olla nöyrä ja kiltti, eli sitä ei oo sopinu näyttää, että tykkää huomiosta. Lisäksi mä ajattelin, että kastettuna mulla on enemmän vapautta.
Isä kysyi jotain tyyliin miksi mä haluan kasteelle, niin vastaus oli, että se suojelee muo koulussakin, kun on kastettu.
Kokonaisuutena vastaus kysymykseen on, että en ole koskaan ollut aidosti mukana. Mä olen syntyny buddhalainen filosofia sisäänrakennettuna, vastasin vanhimmille kun ne kysyi, että mistä maailma on tullu, jos Jumalaa ei ole, että se on ollu aina. Joskus melkein 3-kymppisenä luin jonkun kirjan buddhalaisuuden perusteista huomasin että kas, joku on jo 2500 vuotta sitten funtsinu asiat samaan järjestykseen, missä ne on ollu mun mielessä aina -joten juu, en ole koskaan ollu aidosti mukana.

[SuurinBabylon]

Olitko sinä edes koskaan aidosti ja sydämestäsi mukana, pitäen Totuutta oikeesti totuutena etkä kompuroinut kanssaveljiesi epätäydellisyyteen tai raamatun tulkintoihin.

Noin 14-15- vuotiaaksi asti kyllä. Sen jälkeen muutuin kulttuuritodistajaksi.

[Kivikko]

Synnyin JT:ksi, joten se on lapsena ollut minulle ainoa olemassaoleva maailma. Pieni lapsi uskoo mitä vanhemmat ihmiset kertovat, ja kriittinen ajattelu vahvistuu vasta kun tulee tarpeeksi monta kertaa nolatuksi huijaamalla. Jumala ei kuitenkaan koskaan valehtele, sanoo Raamattu, joten eipä hänen Järjestösäkään niin tee. Koskaan. Mistään. ikinä. Paitsi aina kun sille päälle sattuu.

Monisyinen kysymys, onko ollut aidosti mukana vai ei. Ajoittain olen ollut aidosti. Olen uskonut että JT:illa on totuus maailmankaikkeudesta. Jopa siinä määrin että jos järjestö sitten onkin tehnyt virheitä, niin totuus on ollut aina sama. Ja myöhemmin kun huomasin että totuuskin heilahteli sinne tänne, uskoin että Jumala on kuitenkin sama, muuttumaton ja hyvä. Vasta sitten kun aloin vihdoin lukea Raamattua, aidosti lukea, enkä pakon edessä silmäillä, huomasin kuinka läpimätä vanhan testamentin jumala on ollut, ja vasta tällöin aloin ajatella, että jossain on jotain mätää jos asiasta ei voida edes keskustella.

10-12 vuotiaana kyllä menetin pariin otteeseen uskon Jumalaan, ja totesin ääneenkin usein, että "onneksi olen syntynyt todistajaksi, koska en koskaan jaksaisi kääntyä maailmallisesta todistajaksi"! Totta joka sana, mutta vasta kymmenisen vuotta myöhemmin käsitin että todella ajattelin niin. Sillä erolla, etten pitänyt enää todistajaksi syntymistä erityisenä onnena. Ja että halusin saavuttaa sen "onnen" (tyytyväisyyden ja vapauden), jota pidin ulkopuolella elämisessä tavoiteltavana.

[p0ter0]

Synnyin JT:ksi, joten se on lapsena ollut minulle ainoa olemassaoleva maailma. Pieni lapsi uskoo mitä vanhemmat ihmiset kertovat, ja kriittinen ajattelu vahvistuu vasta kun tulee tarpeeksi monta kertaa nolatuksi huijaamalla. Jumala ei kuitenkaan koskaan valehtele, sanoo Raamattu, joten eipä hänen Järjestösäkään niin tee. Koskaan. Mistään. ikinä. Paitsi aina kun sille päälle sattuu.

Monisyinen kysymys, onko ollut aidosti mukana vai ei. Ajoittain olen ollut aidosti. Olen uskonut että JT:illa on totuus maailmankaikkeudesta. Jopa siinä määrin että jos järjestö sitten onkin tehnyt virheitä, niin totuus on ollut aina sama. Ja myöhemmin kun huomasin että totuuskin heilahteli sinne tänne, uskoin että Jumala on kuitenkin sama, muuttumaton ja hyvä. Vasta sitten kun aloin vihdoin lukea Raamattua, aidosti lukea, enkä pakon edessä silmäillä, huomasin kuinka läpimätä vanhan testamentin jumala on ollut, ja vasta tällöin aloin ajatella, että jossain on jotain mätää jos asiasta ei voida edes keskustella.

10-12 vuotiaana kyllä menetin pariin otteeseen uskon Jumalaan, ja totesin ääneenkin usein, että "onneksi olen syntynyt todistajaksi, koska en koskaan jaksaisi kääntyä maailmallisesta todistajaksi"! Totta joka sana, mutta vasta kymmenisen vuotta myöhemmin käsitin että todella ajattelin niin. Sillä erolla, etten pitänyt enää todistajaksi syntymistä erityisenä onnena. Ja että halusin saavuttaa sen "onnen" (tyytyväisyyden ja vapauden), jota pidin ulkopuolella elämisessä tavoiteltavana.

Hyvin samankaltaisia kokemuksia itsellänikin. Saman ikäisenä ajattelin myös, että olipa hyvä syntyä todistajaperheeseen, koska maailmallisena ei perustelut kyllä vakuuttaisi lainkaan. Näiden luottamusongelmien vuoksi en sitten mennyt painostuksesta huolimatta kasteelle ja ajauduin muutaman vuoden päästä pois aktiiviharrastajuudesta. En vain kokenut mitään syytä jatkaa. Opitut tavat ja useat ajatusmallit kuitenkin olivat leimaantuneet sitkeästi elämääni. Oikeastaan vasta jatkuvat kannustusyritykset saivat tutkimaan asioita kriittisesti. Hyvä niin, koska pääsi vanhoista tavoista ja ajatusmalleista eroon. Mustanmakkaran syöminen oli aika hyvä koitinkivi syntymästä asti opituista tabuista pääsemiseksi.

[Voimantorni]

Vasta sitten kun aloin vihdoin lukea Raamattua, aidosti lukea, enkä pakon edessä silmäillä, huomasin kuinka läpimätä vanhan testamentin jumala on ollut

On todellakin kaksi aivan eri asiaa lukea Raamattua lahkon mielenohjauksessa kuin oikeasti lukea sitä. Jehovantodistajuudessa vain tietyillä raamatunkohdilla on merkitystä, ja samalla toiset kohdat jätetään vähemmälle huomiolle tai kokonaan huomiotta. Ymmärrettävistä syistä esim. San. 4:18 ja Matt. 24:45-47 ovat kovassa käytössä; niiden toistelulla kun on oleellinen merkitys Vt-seuran oman uskottavuuden kannalta.

Toisaalta juuri mainitsemasi monet Vanhan puolen tapaukset, joissa jumalan kerrotaan toimineen huomattavan julmalla tavalla ja rikkoneen omia lakejaan, sivuutetaan pelkällä olankohautuksella. Myös monet Raamatun sisältämät ristiriidat ja mahdottomuudet ohitetaan sujuvasti, jotta päästäisiin taas lukemaan niitä superjakeita ja kestoaiheita pian koittavasta maailman loppumisesta.

ja vasta tällöin aloin ajatella, että jossain on jotain mätää jos asiasta ei voida edes keskustella.

Sinä aloit todellakin ajatella. Tämähän on lahkoissa kiellettyä, mutta osaltaan se varmasti toi sinut ulos sieltä! Näin jälkeenpäin on vaikeaa itsekin käsittää, miten Jehovan todistaja voi kokea niin voimakkaasti olevansa totuudessa, vaikka samaan aikaan hän tajuaa, ettei tuon "totuuden" perusteita saa koskaan todella haastaa eikä kyseenalaistaa.

[Markku Meilo]

On todellakin kaksi aivan eri asiaa lukea Raamattua lahkon mielenohjauksessa kuin oikeasti lukea sitä.

Raamatun lukemisella ja Vt-käsitysten lukemisella Raamattuun on merkittävä ero. Tässä suhteessa KIT on merkittävin yksittäinen Vt-julkaisu, sen käyttö ei ole suositeltavaa Vt-mielenhallinan ylläpitoon.

San. 4:18

Jos vaivautuu (aikuisten oikeasti) lukemaan koko luvun, niin huomaa kuinka hanurista vedettyä jakeeseen liitetty Vt-lyriikka on. Kyseinen luku kuvailee kahta erilaista elämäntapaa, siitä erilleen revitty jae ei oikeuta 1800-luvun amerikkalaisen uususkonnon ristiriitaisia oppiveivailuja. Ettei tuokin osuus ole egyptiläistä lainaa?

[Voimantorni]

Jos vaivautuu (aikuisten oikeasti) lukemaan koko luvun, niin huomaa kuinka hanurista vedettyä jakeeseen liitetty Vt-lyriikka on.

Tässähän se onkin: jokainen uskonnollista valtaa käyttävä henkilö, ryhmä, liike, kirkko tai lahko kehittää samasta Raamatusta löytyvien samojen jakeiden ympärille aivan oman konseptinsa. Sitä sitten ryhdytään rummuttamaan ainoana totuutena (ja kaikkein mieluiten vielä jumalalta saatuna totuutena). Kukaan ei koskaan pysähdy ajattelemaan, miten joku toinen ryhmä tulkitsee tuon täsmälleen saman jakeen, tai että onko oman tulkinnan oikeellisuudesta olemassa mitään objektiivista näyttöä. Tai sitäkään, onko koko jakeessa tai kirjassa mitään järkeä ylipäätäänkään.

Sananlaskujen 4:18 (irtipoimittuna) sopii oppejaan jatkuvasti mulkkaavan Vt-seuran käyttöön loistavasti. Mutta ilmeisesti se sopii myös samalla vuosisadalla syntyneelle Amerikan siskollekin:

"Paneuduin kirkkoni oppeihin tarkemmin ja keskustelin sen vastuullisten johtajien kanssa. Minulle sanottiin, että vastaukset kysymyksiini olivat vielä osittain hämärän peitossa mutta paljastuisivat aikanaan valon kirkastuessa. Selitykseen pettyneenä tutkin lähemmin itseäni ja mietin, miksi halusin tulla mormonien lähetyssaarnaajaksi. Tajusin, että lähetystyö kiehtoi minua siinä missä mikä tahansa muukin humanitaarinen työ. Minuun vetosi myös se, että lähetystyö toisi minulle yhteisön arvostuksen." (Vartiotorni 1. helmikuuta 2013 s. 9)

[Markku Meilo]

"Paneuduin kirkkoni oppeihin tarkemmin ja keskustelin sen vastuullisten johtajien kanssa. Minulle sanottiin, että vastaukset kysymyksiini olivat vielä osittain hämärän peitossa mutta paljastuisivat aikanaan valon kirkastuessa. Selitykseen pettyneenä tutkin lähemmin itseäni ja mietin, miksi halusin tulla mormonien lähetyssaarnaajaksi. Tajusin, että lähetystyö kiehtoi minua siinä missä mikä tahansa muukin humanitaarinen työ. Minuun vetosi myös se, että lähetystyö toisi minulle yhteisön arvostuksen." (Vartiotorni 1. helmikuuta 2013 s. 9)

Toi on yksi osa jatkuvaa sarjaa "kusetuksesta toiseen", asia on havaittavissa edeltävästä tekstistä:

Olin hyväksynyt monet mormonien opit, vaikken ollut varma, sopivatko ne yhteen Raamatun kanssa. Täti lähetti minulle Jehovan todistajien julkaiseman Herätkää!-lehden 8.11.1995, jossa oli pari mormoneja käsittelevää kirjoitusta. Yllätyin huomatessani, että monet mormonien opit olivat minulle vieraita, ja siksi tarkastin kirkkomme viralliselta verkkosivustolta, pitivätkö Herätkää!-lehden tiedot paikkansa. Näin tosiaan oli, ja sain niille vahvistuksen myös käydessäni mormonien museoissa Utahissa.

Vedenjakaja onkin ko. henkilön todellinen rehellisyys, onko hän edelleen ja kaikin ajoin valmis tarkastamaan kriittisesti pitävätkö esimerkiksi entisten jehovantodistajien esittämät asiat paikkansa. Ellei, niin hän on tyytyväinen kusetettuna oloon, jos siis on edelleen kusetettu. Se kun vaan menee niin, että joitakin kusetetaan vain kerran, toisia kaiken aikaa.

Tässä vaiheessa voisi vaikka muistella Rami Ovedia, joka sai kahdesti palstatilaa; Herätkää! 8. syyskuuta 1994 sivu 16-20 sekä Vartiotorni 15. huhtikuuta 1997 sivu 15. Hänen poikansa kuoli Halswellista (NZ) kotoisin olleiden jehovantodistajien leiriretkellä pilailun kohteena ja tässä hyvin ymmärrettävä osa hänen nykyistä ajatusmaailmaansa:

When I wrote down that experience I did it with a sincere heart, not knowing that I was saying many things as a misinformed person who was too trusting and who believed that he was being told the truth. My experience has been used as part of the WT society's powerful propaganda that I myself was a victim of....but not anymore.

[Voimantorni]

Vedenjakaja onkin ko. henkilön todellinen rehellisyys, onko hän edelleen ja kaikin ajoin valmis tarkastamaan kriittisesti pitävätkö esimerkiksi entisten jehovantodistajien esittämät asiat paikkansa.

Aivan. Mitäköhän muuten hartaat ja hurskaat mormoniveljet mahtaisivat ajatella Vartiotornin artikkelista, tai Vt-seuran omasta valonvaihtelusta? Herättäisiköhän yhtään ajattelemaan omaa lokeroaan?

Tässä vaiheessa voisi vaikka muistella Rami Ovedia

Mitä ilmeisimmin Rami Oved kuului niihin meihin, jotka aikanaan uskoivat Vt-seuran huijauksen aivan vilpittömästi todeksi, mutta jotka onnekseen tulivat myöhemmin tajuamaan, että heitä olikin huijattu. On hienoa, että Oved on myös astunut esiin ja tehnyt tiettäväksi nykyisen näkemyksensä Vartiotorni-seurasta:

http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?t=4225

Vartiotorni-seuran epätoivoinen tarkoitushakuisuus ilmenee usein siitä, että se mielellään haalii kaikki itselleen suotuisat kommentit käyttöönsä ja julkaistavakseen, mutta kaikesta vastakkaisesta kommentoinnista se vaikenee. Siitäkin huolimatta, että tuota vastakkaista kommenttia on antamassa juuri se sama tietolähde, jota se aiemmin "arvosti" ja jota se niin kernaasti käytti omaa profiiliaan kohottamaan.

[Markku Meilo]

Aivan. Mitäköhän muuten hartaat ja hurskaat mormoniveljet mahtaisivat ajatella Vartiotornin artikkelista...

Lähtökohtaisesti samaa kuin jehovantodistajat Vt-seuraa kritisoivista artikkeleista, kuitenkin sillä erolla, että mormonismissa on voimakkaampi tunneside siinä missä Vt-seura pitää laumansa koossa valheellisella järkeilyllä. Tuon edellä mainitun osoituksena heillä on ollut vapaampi suhde esimerkiksi nettikirjoitteluun. (Tosin olen antanut itselleni kertoa, että ko. kirjoittelua on hiljan ryhdytty paheksumaan.)

...tai Vt-seuran omasta valonvaihtelusta? Herättäisiköhän yhtään ajattelemaan omaa lokeroaan?

Tässä kannattaa muistaa, että uskonnollisesta toimijasta riippumatta tällaisilla yksittäisillä tapauksilla pyritään ainoastaan luomaan positiivista kuvaa. Vt-todellisuudessa vuoden 1995 jälkeen kastetuista on kaikonnut noin 1,5 miljoonaa, siinä ei muutama kiiltokuvatarina paina yhtään mitään. Siinä missä 1975-huuhaan aikaan 22 % tutkineista päätyi kostutettavaksi, nykyään päätyy kostutettavaksi ainoastaan 3 %. Toisen maailmansodan jälkeen maailmanlaajuinen kasvu-% oli jopa yli 20, joten ainoastaan laajalla sodalla ja suuren budjetin maailmanloppuajankohdalla Vt-Jehova saa seuraajia, tosin vain hetkellisesesti.

[Veli-Hopea]

Mielestäni jokainen, joka päivänkin uskoi vt-seuran edustavan "totuutta", oli aidosti mukana.. ainakin sen päivän.

[Tony]

Mielestäni jokainen, joka päivänkin uskoi vt-seuran edustavan "totuutta", oli aidosti mukana.. ainakin sen päivän.

Näin myös mielestäni.

Näin jälkeenpäin analysointuna jehovantodistajuus oli (ainakin minulle) ikäänkuin mielentila. Se hallitsi aina jollain tasolla elämässä, joskus enemmän joskus vähemmän, mutta se oli aina jollain tavalla takaraivossa.

[Marjolie]

Itse olin aidosti mukana. Eikä minulla ole sinänsä oppeja mitään vastaan, mutta se tiivis seurakuntayhteys ja toisten tukeminen josta jatkuvasti oli puhetta seurakunnan puheissa tuntui ulkokultaiselta ainakin siinä seurakunnassa, jossa olin. Siitäkin seurakunnassa puhuttiin, kun uusia tulee mukaan ne pitäis ottaa auliisti vastaan ja ystävystyä heihin, mutta näin ei käynyt minun kohdallani. Ehkä luisuin hiljalleen pois sen takia, koska en löytänyt sieltä ketään sopivaa ystävää, jonka kanssa olisi voinut olla ja tehdä kaikkea. Koska kaikilla muilla tuntui jo olevan se bestis ja minä se ulkopuolinen.

[Voimantorni]

Siitäkin seurakunnassa puhuttiin, kun uusia tulee mukaan ne pitäis ottaa auliisti vastaan ja ystävystyä heihin, mutta näin ei käynyt minun kohdallani. Ehkä luisuin hiljalleen pois sen takia, koska en löytänyt sieltä ketään sopivaa ystävää, jonka kanssa olisi voinut olla ja tehdä kaikkea. Koska kaikilla muilla tuntui jo olevan se bestis ja minä se ulkopuolinen.

Kiitos kokemuksestasi. Näinhän ei tosiaankaan luulisi asioiden olevan Jumalan ohjaamassa tosi uskonnossa ja "hengellisessä paratiisissa". Mutta ehkäpä jehovantodistajuus ei oikeasti olekaan mikään hengellinen paratiisi.

Itsellänikin on kokemus nk. "rakkauspommituksesta", kun olin kiinnostuneena ensimmäisiä kertoja valtakunnansalilla. Yllättäen kaikki olivat minusta kovasti kiinnostuneita ja kutsuivat kylään ja kaikkea sellaista. Kun sitten myöhemmin menin kasteelle, niin kyllä siinä selvästi jokin kynnys ylitettiin. Sen jälkeen huomasin seurakuntalaisten todelliset kiireet. Aikaa ei enää riittänyt läheskään samassa määrin kuin aiemmin. Koin jotenkin, että kun olin mennyt kasteelle, olin sen jälkeen "omillani". Vastasin itse Jumalalle toiminnastani, joten seurakuntalaisten ei enää tarvinnut vetää minua mukanaan; he olivat tehneet osansa.

Kaikki tämä vain kertoo sen, että Vt-seuran uskonnolle jäsenmäärät ovat tärkeimmällä sijalla. Todistajat opetetaan haalimaan mukaan uusia ihmisiä kuin kunnon verkostomarkkinoijat ainakin. Eivät he itse välttämättä edes huomaa toteuttavansa Vt-seuran ohjeita, kun he markkinoivat tätä amerikkalaista unelmaansa uusille.

"Kun valtakunnansalille tulee vapaa-ajanvaatteisiin pukeutunut vieras tai joku palaa pitkän poissaolon jälkeen, älä huomauta hänen asustaan tai poissaolostaan, vaan toivota hänet mieluummin lämpimästi tervetulleeksi. Tai kun huomaat, että jollakulla vastakiinnostuneella on väärä näkemys, voi olla parasta, ettet oikaise häntä heti (Johannes 16:12). Hienotunteisuuteen sisältyy sen huomaaminen, mitä ei pidä sanoa." (Vartiotorni 1. elokuuta 2003)

Miksiköhän ihminen ei voisi palvoa Jumalaa siisteissä vapaa-ajan vaatteissa? Tai miksi ihmisen tekijä ei ymmärtäisi sitä, että aina ei ehkä jaksa tehdä kaikkea sitä mitä hänen nimessään puhuva uskonto seurakuntalaisiltaan vaatii?

Säännöllisyys, tehokkuus, numerot ja kasvu. Tottelevaisuus, esimerkillisyys ja hyvän todistuksen antaminen. Näitä kuulimme Jt-vuosinamme silmät ja korvat täyteen. Mutta niinhän se vain on, että kaikille liikeyrityksille oma julkisivu ja imago ovat tärkeintä mitä kuvitella saattaa. Vartiotorni-seuran omien etujen takia myös nämä kaikki ohjeistukset ja vaatimukset on jäsenille kirjoitettu. Ja samojen etujen tähden järjestö on myös todistettavasti valehdellut oppiensa taustoista uskollisille lukijoilleen, ja tekee niin yhä edelleen.