Hylkääminen - Mitä se ihmiselle merkitsee?

[Jaakko Ahvenainen]

Laitetaanpa uusi avaus ja kysytään tätä.
Kaivelin hieman asiaa netistä, enkä ole aivan varma olenko nyt juuri oikealla palstalla tätä kirjoittelemassa. Jo pidempään olen pohdiskellyt hylkäämisen / karttamisen mahdollisia traumoja ihmiselle. Oheinen lainaus on Kouvollassa toimivan Medifree-lääkärifirman sivuilta, jossa yleislääkärinä ja Työterveyshuollon erityislääkärinä mainitaan Hannu Hurri.

En välltämättä ole samaa mieltä alla lainatun kanssa, enkä myöskään mene takuuseen ko. firman toimintaperiaatteista, mutta siteeraan heidän näkemystään ja lähteitään hylkäämisestä, koska olen ollut huomaavinani tiettyjä samankaltaisuuksia suhteessa paitsi omiin kokemuksiini myös JT-yhteisössä koettuun ja tälläkin foorumilla kirjoitettuun. Jos aihe kiinnostaa, keskustellaan:
-------------------

"Hylkääminen
Hylkäämiskokemukset, joita jokaisella on vaihtelevasti, aiheuttavat ilmeisimmin syvimpiä tunne-elämän probleemoja. Tämä on usein syynä myös uskovan ihmisen elämänvaikeuksiin ja vaikeuteen kasvaa omaan identiteettiin.

Minäkuva vaurioituu, alemmuudentunne, arvottomuus johtavat huonoon itsetuntoon.
Vaikeus rakastaa muita, jos ei voi rakastaa terveesti itseään.
Vaikeus vastaanottaa rakkautta ja hyväksyntää muilta, vaikeus ymmärtää Jumala rakastavana taivaallisena isänä.
Väärät sanat ruokkivat usein ihmisen hylkäämiskokemusta.
Usein avioero tai vanhempien rikkinäisten suhteiden aiheuttama turvattomuus hylkäämisen taustalla.
Tunne-elämän perusta syntyy suhteesta isään ja äitiin.
Hylkääminen siirtyy polvesta toiseen, ellei paranemista tapahdu.
Rakkautta ja hyväksyntää ei voi korvata rahalla tai tavaralla, tarvitaan ajan ja itsensä antamista.
Vanhempien alkoholismi tai muu himo (työnarkomania mm.) usein hylkäämisen taustalla. Kommunikaatio vähäistä.
Suorituskeskeinen vaatimuspaine ajaa hylkäämistunteeseen, vain tulos tuo myönteisyyttä.
Perfektionisti perustaa suhteensa suoritukseen.
Hylkääminen kurinpitokeinona on onneton ratkaisu, johtaa omanarvontunteen laskuun ja elämänhaluttomuuteen. Kurin ja rakkauden kuljettava rinta rinnan.


Hylkäämisen seuraukset:
1. Emotionaalinen kypsymättömyys, tunne-elämän kehitys tukahtuu

* Itsekeskeisyys
* Epäonnistuminen kestävien suhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä
* Kyvyttömyys antaa ja vastaanottaa rakkautta

2. Syntyy tyhjiö, mitä kukaan ei voi täyttää

* Hylätty turvautuu toiseen ihmiseen, sitoo tämän. Omistuksenhalu. Mustasukkaisuus.
* Rakkaus, mikä hallitsee toista, ei ole rakkautta.
* Hylkääminen saattaa johtaa passiivisuuteen avioliitossa, oma-aloitteisuus ja päätöksenteko vähäisiä.
* Passiivisessa tilassa ihminen menettää yksilöllisyytensä.
* Tyhjyys saa ihmisen tavoittelemaan menestystä, pyrkimään alallaan huipulle, olemaan erinomainen, saamaan tunnustusta . Se voi olla sisäinen käyttövoima. Äärimmäinen vihkiytyminen jollekin asialle voi olla merkki sisäisestä tyhjyydestä.

Seurauksena voi olla:

* ylenmääräinen huvittelu
* ylensyönti
* juominen
* hölkkähimo
* pelihimo
* seksuaaliset himot
* lyhytaikaiset suhteet
* uskonnollinen fanatismi jne.

3. Yksinäisyys ja pelko, jolloin rakennetaan muurit suojaamaan uusilta haavoittumisilta.

* Epäluottamus ja ihmispelko johtavat usein eristäytymiseen.
* Itse on yksinäinen, rikkinäinen, epävarma, rakkautta kaipaava, mutta ulospäin voi olla kova, välinpitämätön ulkokuori. Hylätyksi tulemisen pelko hallitsee elämää ja estää kommunikaatiota.

4. Itsensä hylkääminen, omanarvontunteen menetys.

* Syntyy kielteinen ja kriittinen suhtautuminen itseä ja muita kohtaan. Itsetarkkailu korostaa puutteita, epäonnistumisia ja johtaa toisiin vertailuun. Vertaillessa aina häviölle, joko ylpeys tai hylkääminen kasvaa.
* Itsensä korotus väheksymällä toisia.
* Itsensä hylkääminen johtaa kielteisyyden kuiluun, arvostelevaan suhtautumiseen ja petolliseen ylpeyteen.

5. Oman identiteetin katoaminen

* Isän rakkauden puute johtaa identiteettikriisiin.
* Ääriesimerkkejä identiteetin vaurioitumisesta ovat homoseksualismi ja skitsofrenia.
* Useimmat hylkäämisestä kärsivät kamppailevat yksin ja yrittävät muuttua toisten silmissä hyväksyttäviksi. Toisten ihmisten mielipiteet ovat ratkaisevan merkittäviä.

6. Horjuva, ailahteleva suhde Jumalaan.

* Suhde Jumalaan perustuu suorittamiseen, jatkuva kiireisyys, toiminnallisuus.
* Vaikea uskoa, että Jumalan rakkaus on ehdotonta. Jumalasuhteessa lepääminen vaikeaa.

7. Suhde taivaalliseen Isään rakentuu maalliseen isään muodostuneen suhteen pohjalle.

* Jumalan rakkaus voi muuttaa suhteen terveeksi.
* Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Perustarpeet tulevat täytetyksi rakkauden ja kanssakäymisen kautta.
* Hylkääminen riistää ihmiseltä rakkauden, turvallisuudentunteen, hyväksynnän, identiteetin ja tunnustuksen-mitkä ovat sielun viisi perustarvetta.
* Hylkäämisen seuraukset ovat ihmiselle tuhoisia ja rampauttavia. Eriasteinen hylkääminen vaihtelevasti myrkyttää elämää tuottaen masennusta, pelkoa, yksinäisyyttä,alemmuutta, epävarmuutta jne.
* Ketään ei ole tarkoitettu elämään hylättynä. Ihminen on luotu saamaan hyväksyntää ja rakkautta.

Evankeliumin sovitussanoma luo mahdollisuuden myös hylkäämisestä parantumiseen. Jumala vihaa hylkäämistä, mutta rakastaa hyljättyä.

Lähteet:
Raamattu
Carrol Thompson: Haavoitettu ja parannettu
Steve Hephen: Rejection"

- Capsit otsikosta poijes, -Lehtiveli

[Kaarmis]

Laitetaanpa uusi avaus ja kysytään tätä.
Kaivelin hieman asiaa netistä, enkä ole aivan varma olenko nyt juuri oikealla palstalla tätä kirjoittelemassa. Jo pidempään olen pohdiskellyt hylkäämisen / karttamisen mahdollisia traumoja ihmiselle. Oheinen lainaus on Kouvollassa toimivan Medifree-lääkärifirman sivuilta, jossa yleislääkärinä ja Työterveyshuollon erityislääkärinä mainitaan Hannu Hurri.

En välltämättä ole samaa mieltä alla lainatun kanssa-------------------

Vaikeus vastaanottaa rakkautta ja hyväksyntää muilta, vaikeus ymmärtää Jumala rakastavana taivaallisena isänä.
---------------
5. Oman identiteetin katoaminen

* Isän rakkauden puute johtaa identiteettikriisiin.
* Ääriesimerkkejä identiteetin vaurioitumisesta ovat homoseksualismi ja skitsofrenia.
---------------
Evankeliumin sovitussanoma luo mahdollisuuden myös hylkäämisestä parantumiseen. Jumala vihaa hylkäämistä, mutta rakastaa hyljättyä.

Voi elämä noita joitakin uskovaisia...

Osin järkevät johtopäätökset vesittyvät täysin tuohon hurahtaneisuuden sakeaan pilveen...

[Jaakko Ahvenainen]

Voi elämä noita joitakin uskovaisia...
Osin järkevät johtopäätökset vesittyvät täysin tuohon hurahtaneisuuden sakeaan pilveen...

Jep. Siksi tuo...En välltämättä ole samaa mieltä alla lainatun kanssa. Taustallahan on selvää jenkkilää -Billy Grahamista alkaen, tämä saa minut varovaiseksi, mutta josko olisi tarpeeksi laaja keskustelun avaukseksi. Ainakin toivoisin. On vähän oma lehmäkin ojassa.