jak

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
jak
Viestit: 254
Liittynyt: 21.02.2013 17:08

jak

Viesti Kirjoittaja jak »

No minulla on kosketus siihen jengiin ollut kakarasta lähtien. Täti on todistaja ja yksi luokkakaveri oli myös. Tämä luokkakaveri on kai "ylennyt" beettelin hierarkiassa aika mukavasti. Mitään hierarkiaahan toki siellä ei ole... Sitten törmäsin pariin tienraivaajaan ja aloin tutkimaan. Tutkittua tuli varmaan 10-15 vuotta. Viimeisen kerran kävin kokouksessa kun Käpylän salilla joku vanhempi nainen sai kaiketi sydänkohtauksen kesken yleisöluennon, homma jatkui koko ajan kun ambulanssimiehistö antoi eteisessä sähköä potilaalle. Edessä kaveri paasasi lähimmäisen rakkaudesta. Lopullisesti tajusin jutun mielettömyyden vaimon sydänleikkauksen aikaan, kukaan ei ottanut yhteyttä vaan sulkivat ulkopuolelle. Sitten oli nämä tutkiskelussa esintyneet räikeät touhut. Muistan selvästi, että aviorikos on yksi ns kuoleman synti ja eronnut todistaja ei ikinä mene uudelleen naimisiin. No tuon aviorikoksen ja uudelleen naimisiin menemisen tekivät sitten juuri nämä jotka suu vaahdossa asiaa minulle selittivät.
Montakohan ihmistä nämä niin sanotut uskovaiset ovat ajaneet itsemurhiin yms? Itse ainakin jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean masennuksen takia johon tuo JT touhu on ollut ainakin todella isossa osassa, toki muutakin ns kakkaa tässä on tullut koettua. Kesti muuten melkein kolme vuotta, että psykoterapiassa edes kehtasin psykiatrille mainita Jehovan todistajat, siitä se sitten alkoi aukeamaan. No tässä sekalainen esittely itsestäni.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: jak

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

jak kirjoitti:Kesti muuten melkein kolme vuotta, että psykoterapiassa edes kehtasin psykiatrille mainita Jehovan todistajat, siitä se sitten alkoi aukeamaan.
Vaikea se on auttaa jos auttajalle ei kerrota mistä kiikastaa. Et ole lainkaan ainoa, olen antanut itselleni kertoa, että hyvin usein jt vaikenee asiasta ja tervehtyminen lähtee käyntiin vasta kun asia tulee ilmi.

Tervetuloa tänne sekalaiseen joukkoon, tänne mahtuu.
Ch.K
Viestit: 134
Liittynyt: 16.08.2009 17:52
Paikkakunta: Pietarsaari N7065258 E2436673

Re: jak

Viesti Kirjoittaja Ch.K »

Markku Meilo kirjoitti: Vaikea se on auttaa jos auttajalle ei kerrota mistä kiikastaa. Et ole lainkaan ainoa, olen antanut itselleni kertoa, että hyvin usein jt vaikenee asiasta ja tervehtyminen lähtee käyntiin vasta kun asia tulee ilmi.

Tervetuloa tänne sekalaiseen joukkoon, tänne mahtuu.
Niinpä. Mutta ku ei itekkään voi oikein ymmärtää että masennus johtuis siitä että kuuluu "maailman onnellisempaan kansaan" :?
Ja sitten vielä pitää "pitää seurakunnan maine puhtaana".
Kyllä mullakin kesti kauan ennenkuin uskalsin kertoa mistä masennus johtui.

Tervetuloa munkin puolesta jak.
Tosiystävät ovat ikuisia.
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: jak

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

jak kirjoitti:Viimeisen kerran kävin kokouksessa kun Käpylän salilla joku vanhempi nainen sai kaiketi sydänkohtauksen kesken yleisöluennon, homma jatkui koko ajan kun ambulanssimiehistö antoi eteisessä sähköä potilaalle. Edessä kaveri paasasi lähimmäisen rakkaudesta.
Samanlainen tilanne tuli koetuksi valtakunnansalilla joskus pikkulapsena, silloin tätä mielettömyyttä ei tajunnut. Ei näyttäisi olevan kovin harvinaista, luin jostain kokouksen jatkuneen vaikka yleisön keskellä oli tajuton ihminen.

Ehkä tämä havainnollistaa parhaiten rivijäsenen arvon järjestössä. Todistajahan jää jopa hautajaisissaan toiseksi järjestön etuun nähden Melko järkyttävää oli lukea paimenkirje, jossa kehotettiin unohtamaan vainajan muistelu hautajaisissa ja keskittymään todistustyöhön.

Kun tosipaikka tulee, "rakkaudellinen" kristillinen veljesseura on fariseusten puhetta.

Tervetuloa!
Video ei ollut ohjeistusvideo.
loikkarisusi
Viestit: 166
Liittynyt: 19.09.2012 19:20

Re: jak

Viesti Kirjoittaja loikkarisusi »

jak kirjoitti:--
Montakohan ihmistä nämä niin sanotut uskovaiset ovat ajaneet itsemurhiin yms? Itse ainakin jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle vaikean masennuksen takia johon tuo JT touhu on ollut ainakin todella isossa osassa, toki muutakin ns kakkaa tässä on tullut koettua. Kesti muuten melkein kolme vuotta, että psykoterapiassa edes kehtasin psykiatrille mainita Jehovan todistajat, siitä se sitten alkoi aukeamaan. No tässä sekalainen esittely itsestäni.
Tervetuloa palstalle! :)

No, minulla ainakin oli vakavia itsemurha-ajatuksia jo niinkin nuorena kuin 10-13-vuotiaana - johon ikäkauteen sijoittui mm. kasteella käymiseni - jatkuvan ahdistuneisuuden ja uskonnon tuoman erilaisuuden vuoksi. Uskonnon, jonka opetuksiin en edes uskonut, mutta aioin vielä silloin roikkua väkisin mukana niin pitkään kuin voin. Onneksi pääsin itsemurha-ajatuksista myöhemmin eroon saatuani itselleni upeita, ihania "maailmallisia" ystäviä ja koettuani ensimmäistä kertaa elämässäni miltä tuntuu olla rakastettu ja arvostettu omana itsenään eikä Järjestön arvottomana orjana.

Ymmärrän hyvin asiaan liittyvät häpeän tunteet. Minäkin pystyin kertomaan vanhempani jehovantodistajuudesta vasta täysi-ikäisenä avoimesti. Tuolloin olin vielä nimellisesti mukana, mutta eroamispäätös oli jo vahva enkä kokenut enää kuuluvani seurakuntaan.

Muistan myös, että eräästä itsemurhan tehneestä jt-vanhempien pojasta seurakunnassani puhuttiin avoimen halveksuvasti, vaikka vanhempiani sääliteltiin. "Se nyt oli sellainen sekopää" -tyylisesti. En voinut ymmäretää, kuinka kukaan voi suhtautua tuolaiseen asiaan niin halveksuvasti. Mutta syyhän oli se vanha: kyseinen henkilö ei ollut ottanut vaadittavia askelia "Totuuden" puolelle ja siten ilmeisesti seurakunnan mielestä ansaitsi kohtalonsa.
jak
Viestit: 254
Liittynyt: 21.02.2013 17:08

Re: jak

Viesti Kirjoittaja jak »

Ch.K kirjoitti:
Markku Meilo kirjoitti: Vaikea se on auttaa jos auttajalle ei kerrota mistä kiikastaa. Et ole lainkaan ainoa, olen antanut itselleni kertoa, että hyvin usein jt vaikenee asiasta ja tervehtyminen lähtee käyntiin vasta kun asia tulee ilmi.

Tervetuloa tänne sekalaiseen joukkoon, tänne mahtuu.
Niinpä. Mutta ku ei itekkään voi oikein ymmärtää että masennus johtuis siitä että kuuluu "maailman onnellisempaan kansaan" :?
Ja sitten vielä pitää "pitää seurakunnan maine puhtaana".
Kyllä mullakin kesti kauan ennenkuin uskalsin kertoa mistä masennus johtui.

Tervetuloa munkin puolesta jak.
Niin no kyllä minun masennukseen muitakin syitä löytyy, liiallinen rehellisyys, pomo varasti, vaihtoehto lähde mukaan tai ilmianna. Valitsin ilmiannon, siitä seurasi valtaviin mittasuhteisiin noussut työpaikkakiusaus, siirrettiin eri kerrokseen jne. Eikä tuo hätä vaimon tilanteesta varmaan masennukseen parantavasti ole vaikuttanut? Joskus vaan tuntuu, että kaikki paska valuu tiettyjen ihmisten niskaan. Tuosta pomon varastelusta oli aikanaan juttua iltapäivälehdissäkin (ei minun toimesta). Ihminen voi joutua ihan tahtomattomasti sellaiseen välikäteen, että valitset niin tai näin aina paska valuu niskaan. Viimeinen pisara oli kun työsujeluvaltuutettuna (eri paikassa jo) puutuin pariin asiaan, niin omistaja kantoi lapun nenän eteen, irtisanottu taloudellisista ja tuotannollisista syistä ja toinen lappu oli (mitä en allekirjoittanut), että en riitauta irtisanomista. No sainpahan muutaman kymppitonnin rahaa, mutta siinä vaiheessa oli terveys mennyt lopullisesti. Moneen kertaan olen sanonut, että työntäisin ne rahat vaikka mihin jos terveys tulisi takaisin. Tosin niistä rahoista on enään muisto jäljellä.
En todella ikinä enään eksy yhteenkään valtakunnan saliin. Hmmm valtakunnan sali... Aika suurellinen nimi.
Suurenmoinen etu

Re: jak

Viesti Kirjoittaja Suurenmoinen etu »

Mulla oli varhaisteini-iässä jotain pikku terveydellisiä ongelmia jotka ei koskaan täysin selvinneet. Kerran Hämeenlinnan koventin loppurukouksen aikana pyörryin ja putosin kokolattiamatolle. Kun havahduin, rukous vain jatkui. Makasin lattialla melko hämmentyneenä ja kohotin varovasti katsettani: siinähän ne minun elämäni tärkeimmät ihmiset seisoivat ympärilläni, rukoukseen keskittyneinä, päät kumarassa. Vasta kun rukous loppui, puoleeni käännyttiin, kysyttiin miltä tuntuu. Aika kylmäävä tilannekuva muuten, jos sitä rupeaa funtsimaan. En minä sitä nykyään paljon funtsi, mutta aika veikeää, eikö?

Tervetuloa palstalle kirjoittelemaan!
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: jak

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Suurenmoinen etu kirjoitti:Mulla oli varhaisteini-iässä jotain pikku terveydellisiä ongelmia jotka ei koskaan täysin selvinneet. Kerran Hämeenlinnan koventin loppurukouksen aikana pyörryin ja putosin kokolattiamatolle. Kun havahduin, rukous vain jatkui. Makasin lattialla melko hämmentyneenä ja kohotin varovasti katsettani: siinähän ne minun elämäni tärkeimmät ihmiset seisoivat ympärilläni, rukoukseen keskittyneinä, päät kumarassa. Vasta kun rukous loppui, puoleeni käännyttiin, kysyttiin miltä tuntuu. Aika kylmäävä tilannekuva muuten, jos sitä rupeaa funtsimaan. En minä sitä nykyään paljon funtsi, mutta aika veikeää, eikö?

Tervetuloa palstalle kirjoittelemaan!
Joo, kokoustahan ei keskeytetä vaikka massamurhaaja listis puolet seurakunnasta. Miksi, se lukee allekirjoituksessani.
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
KN1
Viestit: 367
Liittynyt: 10.09.2012 15:03

Re: jak

Viesti Kirjoittaja KN1 »

.
Viimeksi muokannut KN1, 28.06.2013 14:40. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
p0ter0
Viestit: 443
Liittynyt: 16.09.2012 12:08

Re: jak

Viesti Kirjoittaja p0ter0 »

Mitäs siitä luonnollisesta kiintymyksestä Raamatussa sanottiinkaan? Myös Jeesuksen kritisoima farisealainen silmän- ja lainpalvonta huokuu näistä kokemuksista.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: jak

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

jak kirjoitti:Viimeisen kerran kävin kokouksessa kun Käpylän salilla joku vanhempi nainen sai kaiketi sydänkohtauksen kesken yleisöluennon, homma jatkui koko ajan kun ambulanssimiehistö antoi eteisessä sähköä potilaalle. Edessä kaveri paasasi lähimmäisen rakkaudesta.
En näe tuossa mitään ihmeellistä. Apu oli tullut paikalle ja henkilö oli hoidossa. Ei kai sinne koko seurakuntaa tarvittu! Ehkä olen hiukka hidas, mutta miksi tilaisuus olisi tuon takia pitänyt keskeyttää.

Sitä taas ihmettelen, jos henkilön tarvitessa apua jäädään miettimään moraalikysymyksiä, vaikka asiantuntevaa ensiapua on välittömästi saatavilla.
paula
Viestit: 136
Liittynyt: 11.06.2007 04:04
Paikkakunta: muuttanut keskisuomeen

Re: jak

Viesti Kirjoittaja paula »

Hämeenlinnan konventtisalilla veli vanhin piti jotenkin erilaisesti puheen, ohjelman jälkeen selvisi että hänen poikansa oli kuollut autokolarissa matkalla tähän samaan konventtiin. Minä en voinut ymmärtää kuinka joku voi olla niin kova ja vielä "uskovainen" että pystyy siihen.
Viimeisessä todistajan hautajaisissa jossa olin läsnä häpesin puhujan puolesta kuinka kylmä saarna ja varsinainen opetustilaisuus se oli, ja jos se oikein on seuran ohje niin jo on.
Tervetuloa kirjoittelemaan.
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: jak

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:En näe tuossa mitään ihmeellistä. Apu oli tullut paikalle ja henkilö oli hoidossa. Ei kai sinne koko seurakuntaa tarvittu! Ehkä olen hiukka hidas, mutta miksi tilaisuus olisi tuon takia pitänyt keskeyttää.
Eihän siitä hyötyä olisi, mutta jos ihan vaan kunnioituksesta kun ihmisellä on hengenlähtö lähellä? Mitään epätavallistahan tässä kunnioituksen puutteessa ei ole, todistajan elämäähän ei pidä turhaan korostaa edes raatona.
Video ei ollut ohjeistusvideo.
Avatar
Jaakko Ahvenainen
Viestit: 8100
Liittynyt: 28.04.2007 15:41
Paikkakunta: Lieksa

Re: jak

Viesti Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen »

Vieraas kirjoitti:Eihän siitä hyötyä olisi, mutta jos ihan vaan kunnioituksesta kun ihmisellä on hengenlähtö lähellä?
Olen ollut lukemattomissa ev.lut seurakunnan jumalanpalveluksissa ja tilaisuuksissa. Toisinaan käy niin, että joku läsnäolijoista saa sairauskohtauksen. Suntio soittaa apua paikalle ja sairauskohtauksen saanut autetaan hieman yksityisempään tilaan. Tapauksesta riippuen voi pappi keskeyttää jumalanpalvelusta sen verran, että pyytää ensiaputaitoisia auttamaan. Esirukouksessa häntä sitten muistetaan.

Ammattiapu saapuu paikalle muutamassa minuutissa yleensä. Mikäli potilas menehtyy, tottakai pappi saa siitä tiedon ja lausuu muutaman muistosanan. Kerran Aholansaaren körttiseurojen jälkeen, kesällä 1976 eräs vanhus kuoli syliini kaikesta elvytysyrityksestäni huolimatta. Olin yksin, enkä saanut apua. Kun en enää jaksanut, palasin päärakennukseen soittamaan ambulanssin.

Samalla otin maitokärryt, sillä matka rantaan oli useita satoja metrejä. Näillä kärryillä kuskasin vainajan. Rantaan saapuessani vene oli juuri lähdössä, mutta palasi takaisin. Väki poistui paatista ja vainaja nostettiin porukalla kyytiin. Samalla saapui ambulanssi vastarannalle. Veneen irtaantuessa rannasta seurakunta aloitti virren kuin yhdestä suusta. Mielestäni tämä oli kaunis ele viimeiselle matkalle.
Vastaa Viestiin