Kokemuksia

[vijuja]

Aihe on varmasti ollut täällä, ainakin jossain muodossa aikaisemminkin. Eli minkälaisia kokemuksia teillä koulutuksesta ja koulttautumisesta todistajien keskuudessa?

Varmasti suurin osa kokemuksista perustuu kielteiseen kuvaan koulutuksesta. Kuitenkin minulla,kenties muillakin on kokemuksia tapauksista,joissa jotkut todistajat jopa rohkaisivat opiskelemaan.

Esimerkkinä muistan tapauksen yli viisi vuotta sitten. Keskustelin erään vanhemman miespuolisen todistajan kanssa yliopistoon menemisestä. Hänen mukaansa Järjestö tarvitsi joka tapauksessa lääkäreitä ja asianajajia, joten yliopisto ei olisi aivan täysin paha asia.Vaikka koinkin hänet varsin avarakaitseksi todistajaksi,hänen vastauksensa yllätti. Odotin jotain aivan muuta, kertomuksia koulutuksen vaaroista tai jotain muuta vastaavaa. Väitän, että tämäntapaiset ovat eivät ole yleisiä. Mutta eivät täysin harvinaisia.

Olen ollut erotettuna yli neljä vuotta. Mutta olen tällä hetkellä toivomassani paikassa,Turun yliopistossa.

[mymmeli]

Omasta mielestäni suhtautuminen vaihteli jonkun verran suvuittain eli joissain perheissä suhtauduttiin koulutukseen suopeammin kuin jossain toisessa. Itse en tiedä yhtään yliopistoa käynyttä naista jehovan todistajissa. MIehiä tiedän muutamia, mutta aika vähän niitä jehovan todistajissa mielestäni oli. Sitten oli aloja , joihin suhtauduttiin kriittisemmin kuin toisiin. Esimerkiksi taidealat kuuluivat niihin.

[mymmeli]

Mutta yleisesti mielestäni oli päällimmäinen ajatus se, että koulutusta tärkeämpää on panostaa saarnaamiseen, kokouksiin ym. uskonnon toimintaan. Koulutuksen pitäisi sitten tukea em. toimintoja.

[loikkarisusi]

Olen samaa mieltä nimimerkin mymmeli kanssa. Tiade- ja humanististen alojen opiskeleminen oli kovin paheellista - epäilemättä siksi, että noilla aloilla ollaan vapaamielisiä ja kriittisiä. Ns. käytännön aloihin suhtauduttiin huomattavasti positiivisemmin, vaikka kyseessä olisikin ollut yliopisto-opiskelu. Itselläni on lukiopohja ja taidealan amk-tutkinto, hain kyllä yliopistoihinkin. Ei kukaan minulle tullut näistä asioista ainakaan suoraan kommentoimaan, mutta osa seurakunnasta muisti painottaa hengellisten asioiden mielessä pitämisen tärkeyttä ja omistautumista saarnaamistyölle. Kerroin kuitenkin aina avoimeasti tulevaisuudensuunnitelmistani, joihin tienraivaus tms. ei selvästikään kuulunut, ja painotin, ettei seurakuntakaan menesty jos se on täysin geneerinen.

Virallinen kanta korkeakouluopiskelua kohtaan oli hyvin kielteinen (kirjallisuus, konventtipuheet yms.), mutta käytännössä suhtautuminen vaihteli paljon. Lähinnä tuntui siltä, että ne, jotka olivat itse aikoinaan kouluttautuneet, suhtautuivat muidenkin "kunnianhimoisiin" pyrkimyksiin myönteisesti.

Se täytyy vielä sanoa, että varmaankin 90% seurakuntieni nuorista kävi peruskoulun jälkeen jonkin käytännöllisen ammattikoululinjan. Sinänsä järkevää, koska noilla aloillahan on töitäkin, mutta jopa lukion käymiseen suhtauduttiin kielteisesti. Yleisvaikutelmakseni jäi, että syy on nimenomaan siinä, että kaikenlainen lukeneisuus kannustaa ajattelemaan omilla aivoilla eikä nielemään Vt-seuran valmiiksi pureskeltuja opetuksia.

[Tony]

Mutta yleisesti mielestäni oli päällimmäinen ajatus se, että koulutusta tärkeämpää on panostaa saarnaamiseen, kokouksiin ym. uskonnon toimintaan. Koulutuksen pitäisi sitten tukea em. toimintoja.

Juuri näin se menee.

14 Nykyään ajatellaan yleisesti, että nuorten täytyy ehdottomasti saada korkeakoulutus menestyäkseen elämässä. Kristityt eivät kuitenkaan pidä ohjenuoranaan sitä, mikä on suosittua, vaan noudattavat Raamatun kehotusta: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistamisen avulla voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Roomalaisille 12:2.) Mikä on Jumalan tahto kansansa suhteen – niin nuorten kuin iäkkäidenkin – nyt lopun ajan viime vaiheessa? Paavali kehotti Timoteusta: ”Pysy sinä kuitenkin järkevänä kaikessa, kärsi pahaa, tee evankelistan työ, suorita palveluksesi täydelleen.” Nämä sanat voidaan varmasti soveltaa meihin kaikkiin nykyään. (2. Timoteukselle 4:5.)

15 Meidän kaikkien täytyy pysyä järkevinä ja pitää suuntamme selvänä hengellisissä asioissa eikä antautua maailman materialistisen hengen valtaan. Jos olet nuori, kysy itseltäsi: Ponnistelenko parhaan kykyni mukaan palvelukseni suorittamiseksi, pätevöityäkseni Jumalan sanan palvelijaksi? Millaisia suunnitelmia minulla on voidakseni suorittaa palvelukseni ”täydelleen”? Olenko harkinnut kokoaikaisen palveluksen ottamista elämänurakseni? Nämä ovat haastavia kysymyksiä erityisesti silloin, kun näet toisten nuorten uppoutuvan itsekkäisiin pyrkimyksiin, tavoittelevan itselleen ”suuria”, sellaista minkä he ajattelevat johtavan loistavaan tulevaisuuteen (Jeremia 45:5). Kristittyjen vanhempien on siksi viisasta huolehtia siitä, että heidän lapsillaan on pienestä pitäen oikeanlainen hengellinen ympäristö ja että lapset saavat oikealaatuista valmennusta (Sananlaskut 22:6; Saarnaaja 12:1; 2. Timoteukselle 3:14, 15).

[Tony]

Ei se ammattikoulutuskaan ihan 'vaaratonta' ole.

Am­ma­til­lis­ten op­pi­lai­tos­ten opis­ke­li­jat aloit­ta­vat sek­sin ai­kai­sem­min kuin lu­kio­lai­set.

http://www.hs.fi/paivanlehti/elama/Joka ... 5571478642

[mymmeli]

Itse olen kiinnostunut taidealoista ja hainkin kuvataiteilijaksi. Itselläni on muutakin taidealan koulutusta.Kuvataiteen opintojen ennakkotehtävissä käsiteltiin mm. seksuaalisuutta ( suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin ym), ihmistä yksilönä ja yhteiskunnallista moniarvoisuutta. Nuo aiheet olivat kaikki sellaisia, jotka olisivat jehovan todistajalle hyvin hankalia aiheita käsiteltäväksi eli melkoinen ristiriita olisi jt: llä hakea kuvataiteilijaksi.
Yliopistossa taas korostuu vielä enemmän filosofinen kriittinen ja kyseenalaistava näkökulma asioihin. Ei siis ole yhtä totuutta asioihin jne.

Tiedän taiteellisesti lahjakkaita jehovantodistajia useitakin ( esim. musiikillisesti), mutta uskovaisena taidealalla työskentely on mielestäni hyvin vaikeaa. Kuvataide olisi ainakin mielestäni mahdotonta.

[Seuraaja]

mymmeli kirj.:...uskovaisena taidealalla työskentely on mielestäni hyvin vaikeaa. Kuvataide olisi ainakin mielestäni mahdotonta.

Onhan se varmasti hankalaa muttei ehkä aivan mahdotonta mikäli luovalla alalla pystyy ajankäytöllisesti yhdistämään ensin sananpalveluksen ja sitten myös taiteen harrastuksen josta voi saada elantoa.

Pysyvämpää kuin taide — Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/102007127
Pysyvämpää kuin taide. Kertonut Rakel Koivisto.

[Tony]

Pysyvämpää kuin taide.

Mona Lisa lienee kestänyt ajan hampaassa melko paljon paremmin, kuin Vt-seuran tarjoama 'pysyvämpi' vaihtoehto.

Jos olet nuori, niin sinun on myös tunnustettava se tosiasia, ettet ehdi tulla vanhaksi nykyisessä asiainjärjestelmässä. Miksi et? Koska kaikki Raamatun ennustusten täyttymyksen todisteet osoittavat, että tämä turmeltunut järjestelmä on saava loppunsa muutaman vuoden kuluessa. Jeesus ennusti siitä sukupolvesta, joka näki "viimeisten päivien" alun vuonna 1914: "Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat." – Matt. 24:34. Niinpä jos olet nuori, et ehdi toteuttaa mitään tämän järjestelmän tarjoamaa elämänuraa.

[Ariadna]

Pysyvämpää kuin taide. Kertonut Rakel Koivisto.

Kokonaisuudessaan surullinen tarina ihmisestä joka hylkää tämän ainoan elämän joka meille on annettu sekä lahjakkuutensa joka hänelle on suotu.

Luottamus Jehovaan kuitenkin jossain kohtaa rakoili, koska anoi taiteilijaeläkettä joka hänelle myös myönnettiin 1978 ja josta ehti nauttia aina kuolemaansa asti 2009.

[Vieraas]

Väitän, että tämäntapaiset ovat eivät ole yleisiä. Mutta eivät täysin harvinaisia..

Mielipiteet voivat toki vaihdella, mutta uskollinen ja ymmärtäväinen orjahan loppujen lopuksi määrittelee linjan asiassa: http://www.youtube.com/watch?v=xmL-U6-KKJ8.

[Franz]

Meillä päin lukiokoulutusta ei pidetty vaihtoehtona vaan amikseen menemiseen painostettiin vahvasti.

Kuitenkin ihmisten puheissa korkeaa koulutusta/korkeita virkoja ihannoitiin:
"Kävi ilmi, että hän oli ministeri/maisteri/tohtori/lääkäri/johtaja, ja hän oli hyvin kiinnostunut oppimaan lisää totuudesta".

[vijuja]

Pysyvämpää kuin taide.

Mona Lisa lienee kestänyt ajan hampaassa melko paljon paremmin, kuin Vt-seuran tarjoama 'pysyvämpi' vaihtoehto.

Minulle Seuran historian tutkiminen oli toipumisen kannalta tärkeää. Kun minulle havahtui se tosi asia, ettei Seura tarjoa minkäänlaista totuutta,eroaminen tuntui paljon helpommalta. Kuitenkaan ihminen ei toimi pelkästään järkiperäisesti, tunteet ovat myös vallalla.Tästä johtuen lopulliseen eroamiseeni vierähti tovi, erotustoimenpiteistä johtuvan pelon takia. Nyt kun lopullisesta irtaantumisesta on jo kulunut jonkin aikaa, minua lähinnä hävettää jä nolottaa se, että uskoin "totuuteen" erittäin sinisilmäisesti.

[mymmeli]

Minulle on käynyt samalla tavoin kuin sinulle nimimerkki "vijuja". Omalla kohdallani on myös toipumisen kannalta ollut tärkeää seuran historiaan perehtyminen. Esimerkiksi nuo maailmanlopun ennustelut ovat esimerkki siitä....

[Veli-Hopea]

Minulle on käynyt samalla tavoin kuin sinulle nimimerkki "vijuja". Omalla kohdallani on myös toipumisen kannalta ollut tärkeää seuran historiaan perehtyminen. Esimerkiksi nuo maailmanlopun ennustelut ovat esimerkki siitä....

Samoin. Oppihistoriaan perehtyminen varmisti, ettei seura ole todellakaan jumalvetoinen. Lisäksi tuntuu että erkaantumisessa ja toipumisessa tulee ensimmäistä kertaa ihan oikeasti luettua, mitä raamattu sanoo sen sijaan, että omaksuu sen , mitä seura kertoo siinä sanottavan.

Vaikka kuinka hoetaan todistajuudessa : "Lue raamattua päivittäin", jotenkin tuntuu siltä, etten koskaan kuitenkaan sitä lukenut vaan sitä luettiin jotain ihan muuta 95% ja loput 5% oli raamattua kun jotakin "tarkistettiin" sieltä. Hävettää ja huomasin ,etten tiedä läheskään kaikkea, vaikka kuvittelin osaavani sen melkeinpä kannesta kanteen... toisin kävi... :/

Toki siis tiesin paljon. Ehkäpä seuran mielestä kaiken. Ainakin tiesin sen verran mitä seura minun halusi tietävän.... tulkintahan oli aina jo valmiiksi päähän syötetty, ennenkun edes raamatun avasi.