Miten pääsee luopioksi nykyään?

[Jaakko Ahvenainen]

Mikä tahansa näkemys, joka antaa edes pienen myönnytyksen sille, että Jehovan todistajien totuus ei ehkä olekaan totuus on hylättävä täysin.

Näinpä hyvinkin. Ja tämä oikeuttaa Jehovan todistajaa, veli vanhinta, joka ei palkkaani ole maksanut, tulemaan toimistooni opettamaan, mitä saan käskettynä työnäni tehdä ja mitä en. Tämä on eräs esimerkki härskiytensä huipuista.

Sopii kysäistä, millaisen arvon näille "ohjeistuksille" olen antanut.

[Harmus]

Ihminen, joka oli eronnut/erotettu, mutta ei vastustanut asiaa mitenkään äänekkäästi, ei ollut luopio vaan ihan vain eronnut/erotettu. Sellaisia ei ainakaan meidän piireissä kutsuttu luopioiksi.

En epäile sanomaasi.
Totean vain sen, että kokemukseni mukaisesti joissakin Seurakunnissa erotetusta/eronneesta ryhdyttiin oitis leipomaan ns luopiota, vaikka henkilö ei olisi mitenkään ns kapinoinut tai osoittanut mieltänsä Seuraa kohtaan tai edes ketään henkilöä kohtaan.

Ollaan asian ytimessä.

Yhteisöillä on tarve tarinalle, joka jatkaa sen olemassaolon oikeutusta ja asettaa sitä vastaan asettuneet omaan selkeästi lokeroitavaan paikkaan. Näin on esimerkiksi työyhteisöissä.

Uskonnollinen yhteisö, joka omistaa tiedollisen totuuden ja briljeeraa sillä, on täysin riippuvainen tästä tarinasta. Jokaiselle pitää löytyä paikka tuon yhteisön tarinan sisältä.

Puhuin aikaisemmin "ennakoitavasta hiljaisuudesta", joka erottaa jt-piireissä luopion ja muun laiset erotetut. Ennakoitavan hiljaisuuden vaateeseen suostuvat lokeroidaan ei-luopioiksi, mutta kaikki epävarmemmat tapaukset yritetään todistaa tai juoruta luopioiksi. Näin saadaan rauha, kun kukaan ei pääse rikkomaan tarinassa hänelle osoitettua paikkaa.

Ja sitten vielä yleistys: Kaikkihan me toisaalta halutaan selittää asiat parhain päin. Game of Thronesin lukeminen tai katseleminen on siksi haasteellista, koska koko ajan oman pään toivoma ja rakentama harmooninen asioiden tila särkyy.