olen uusi täälä mutta vanha siellä

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

uskoin murruin elin
Viestit: 24
Liittynyt: 18.07.2013 22:24

olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja uskoin murruin elin »

Pitkään olen miettinyt, mitä kirjoitan.
Teidän monien tekstit on kuin minun kirjoittamaa. Luen niitä päivittäin ja mietiskelen.
Turhautti alkaa kirjoittaa omaa, en edes tiedä mistä aloittaisin ja mihin lopettaisin sekä päätyisinkö edes sinne mihin olin menossa.

Mutta kirjoittelen tähän pikkuhiljaa tarinaani. Prosessoin asioita, hyväksyn uusia ominaisuuksia itsessäni. Opettelen elämään nykyhetkessä ja nitistämään pelon tulevaisuudesta.

Odotan toivekkaana syksyn UUT tapaamista.

Ihmisiä joista löytyy joku , joka ymmärtää sydämeni sopukoissa lymyillevän katkuisen solmuille kiertyneen mustan usvan joka hiljakseen käpertyy itseensä ja katoaa lopulta toivon mukaan pois iäksi.
Välillä tämä usva levittää katkunsa koko kehoon ja saa voimaan pahoin minut joka solullani. Se kiertää lonkerot kaulaani, niskaani puristaa ja tukahduttaa sykkien päähäni yön pimeydessä sanoja , entä jos?
Joskus sumu laajene suureksi peittäen minut syliinsä ja houkuttelee ottamaan askelta toiseen, totuuden suuntaa. Kieltäytyessä se lyö , raiskaa ja huutaa kähisten : olet loppu elämäsi yksin ja kuolet tekojesi seuraksena jumalan kostosta. Lapsesi tulee myös kuolemaan ja mädäntymään!

Aamuisin kaikki on hyvin. Tieto päivän tekemisistä , ihmisistä ympärilläni unohduttaa illan painajaiset.

Rakennan puutarhaa takapihalleni. Rakastan kukkia ja niiden kauneutta. Niiden seassa unohtuu menneisyyteni ja se muuttuu yhä kiihtyvämmin aivan kuin joskus kuulemani aaltojen pauhunnaksi joka alkaakin miellyttää korviani ja voin hyväksyä sen osana itseäni. Näitä hetkiä on aina enemmän ja enemmän.

Milloin epäilin ensimmäistä kertaa uskoa? Kun kuulin sen olevan ihmisen tekemä. Kuulin lapsena , että joku perusti minu tosi uskontoni ja alkoi kokoamaan uskottuja ihmisiä ryhmäksi. Lapsena olin hädissäni uskon epäilyksestäni. 9 vuotiaan kasvoni katsoivat minua peilistä syyttävästi.
- Hei hei paratiisi. Hei hei ikuinen olo äidin ja isän kanssa. Itkin epälystäni mutta se jätti lommon uskooni. Ihmisen tekemää uskoa. Kyselin , miksi jonkun täytyi koota ja perustaa jehovantodistajat jos se on oikeasti tosi uskonto? EIkö tosi uskonto ole ollut aina meidän sisällä? Eikö se ollut koodattu sydämiimme?
Olen elänyt nelinkertaisesti tuohon ikään nähden eteen päin elämässäni. Ja taas katson peiliin ja kysyn miksi? Mistä ihmeestä päästin sisääni tuon vasaran joka murskasi kaiken mikä piti uskoani yllä Jehovaan ja järjestöön. Missä oli heikko kohta jota en tukenut ja tiivistänyt?

Se olin minä ihan itse. Myönnän sen . Ihan minä itse etsin tietoa raamatusta ja sen tarinasta ihmiskunnan historiassa. Minä itse en hvyäksynyt oppimuutosta joka herätti tajunnassani lauseen: ei tämä näin voi mennä. Minä kylvin joka ilta siemeniä jotka alkoivat itämään ravitsemillani tiedoilla nostaen minut lopulta irti uskontoni peruskalliosta, riepotellen minua versojensa keskellä näyttäen uskontoani minulle korkeuksista. Mikään ei jäänyt piiloon versoilta . Ne kääntelivät minua pitkin tiedon kantta, pysähtyivät , ravistivat ja veivät ylemmäs kun annoin ajatuksen itselleni ja halun palaamiseen alas kalliolle joka oli muuttunut kiveksi monien muiden uskonnon kivien joukkoon.
Surin ja katsoin kiveä ,samanlainen kuin muut. Kovaa ,harmaata , joissakin oli raitoja , pilkkuja , sävyeroja. Mutta ne oli kaikki kiviä ja toiset murenivat pienimmiksi mutta olivat lähtöisin silti samasta ajatusesta. Kalliosta.
Ariadna
Viestit: 2177
Liittynyt: 28.04.2007 10:16

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Ariadna »

uskoin murruin elin kirjoitti:Missä oli heikko kohta jota en tukenut ja tiivistänyt?
Niin, mistä ammentaa rakkautta johonkin jumalaan ja järjestöön, jos itsensä rakastaminen jää toisarvoiseksi.

Aikoinaan, kun itse erosin järjestöstä ja soitin UUT niin minulle sanottiin kuinka eroaminen järjestöstä on verrattavissa avioeroon narsistisesta puolisosta, tunteet ja solmut vaativat aikaa auetakseen.

Aikaa se tosiaan vaati.

Tervetuloa palstalle
uskoin murruin elin
Viestit: 24
Liittynyt: 18.07.2013 22:24

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja uskoin murruin elin »

Poistettu
Vieraas
Viestit: 3220
Liittynyt: 20.06.2011 21:56

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

Tervetuloa!
Video ei ollut ohjeistusvideo.
Mievaan
Viestit: 487
Liittynyt: 14.10.2011 00:15

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Mievaan »

Tervetuloa. Kävin muutamissa ja ne todella autto näkemään ettei ole yksin. Monia samanlaisia stooreja, jt, mormoonit, jne. Kuuntelemalla muita huomasi, että on elämää, vaikka jättäisi uskonnon taakseen. Siitä voi selviytyä ja vihdoin nauttia elämästä ilman synnin/Jehovan/kiinnojäämisen pelkoa.
SisarHento
Viestit: 112
Liittynyt: 07.08.2012 16:22

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja SisarHento »

Tervetuloa minunkin puolesta! :)
uskoin murruin elin
Viestit: 24
Liittynyt: 18.07.2013 22:24

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja uskoin murruin elin »

Kiitoksia tervetulotoivotuksista.

Nämä hetket, kun tunnet olevasi yksin, hyljättynä raastaa pala palalta sisältäsi sinua itseäsi. On ollut rankka viikko ystävien suhteen. Kukaan ei ole soittanut ja kukaan ei ole käynyt. Vastaamiset ovat unohtuneet monelta.
Halusin olla täydellinen todistaja. En hankkinut maailmallista seuraa lapsenakaan ja tämä onnistui hyvin sillä pääleni laskettiin koulukiusatun viitta jota kannoin koko peruskoulun.
Syrjittynä olin seurakunnassakin. Olin perheestäni ainut jäsen joka pakotettiin kokouksiin äidin omantunnon puhtaana pitämiseksi. Äitini ja isäni eivät jaksaneet kantaa todistajan taakkaa mutta minut piti pelastaa. Pelastaa tuholta .
En kuulunut eliittiin. Istuin aina takana tätien ja setien kanssa. Ikäiseni istuivat ryhmässä edessä ja näyttivät esimerkillään miten tulisi toimia. Minä en vain mahtunut mukaan, koskaan.
Enmuista yhtäkään kertaa, että joku seurakuntani jäsen joka oli ikäiseni olisi halunnut vapaa ehtoisesti kaveraata kanssani. Ei edes silloin kun näkivät minut koulumme pihalla yksin potkimassa kiviä . Edes silloin ei tullut kukaan seurakunnan lapsi leikkimään kanssani ja juttelemaan . Samaa koulua kävimme kuusi vuotta. Kuusi pitkää vuotta jolloin tiedostin olevani outo, inhottava ja puheelle arvoton olio.

Ulvon sisällä lapsuuteni muistoja jotka saavat näissä kohdin ympärilleen mustat raamit.

Missään ei näkynyt rakastavaa Jeesusta. Missään ei näkynyt anteeksi antoa. Olin toimeton, tyhjö saamaton.
Itkin iltaisin ja rukoilin , että äitini tulisi kokouksiin jotta en olisi paratiisissa yksin seurakuntalaisteni kanssa. Rakastin äitiä ja tieto , ettei minun usko häntä pelasta lamaannutti minut täysin.
Näin aikuisena mietin, miten joku voi ottaa alakoululaisen ja jopa esikoululaisen tuonne, kokoukseen, antaa hänen kuulla puheet ja jättää selitystä vaille? Antaa pienen lapsen kerätä kuulemastaan pelot, kammottavat tapahtumat ja olettaa lapsen saavan kotona selityksen?
Minä todella kuuntelin lapsena. Minä kirjasin kaikki raamatun paikat jo alakoulussa. Tein tarkkoja muistiinpanoja. Rukoilin vanhemmille uskoa. Pelkäsin saatanan tulevan peilistä sillä seurakunnassa puhuttiin tuolloin paljon kokemuksista pahojen henkien kanssa. Pelkäsin jumalan kostavan minulle kun en ymmärtänyt totuutta.

Lapsena odotin harmagedonia. Odotin sen tapahtuvan ennen kuin tämä sukupolvi katoaa.... Lapsuudessa Pelkäsin maanantaisten sireenien ulvontaa vaikka tiesin , että niitä testattiin joka viikko samaan aikaan. Sain paniikkikohtauksia yksin ja etsin vanhempiania paniikissa ympäri sukulaisia ja kauppoja. SYdän tykytti kun juoksin lumisohjossa sireenin ulvoessa katuja pitkin. Rukoilin ja rukoilin ! Pyysin jeesusta ja jumalaa auttamaan minua.
Olin aina varma kuolemasta. Kuoleman lopullisuudesta. Mitään toivoa ei koskaan ollut koska en tehnyt parastani.
Löysin vanhemmat usein jostain ja sain torut pelostani... jonka uskonto loi sisääni jota ei kukaan ymmärtänyt.



Lapsena rakastin hevosia. KÄvin talleilla hoitamassa poneja. Purin yksinäisyyttäni kuiskaamalla ponille metsässä mitä ajattelin ja miltä minusta tuntui. Kerroin sille haaveeni.
Seurakunta sai tietää harrastuksestani. Sain jopa seurakunnasta sinne kavereita! Olin niin ylpeä sillä kun menin tallille , minulla oli YSTÄVIÄ mukana! Pystyin näyttämään tallitytöille etten ole niin outo kuin oletetaan.
Kerroin kaikkea kivaa uusille ystäville, näytin tallia ja ratsastimme. Innosta puhkuen menin kertoon vanhemmilleni ja hekin olivat aidosti iloisia. Josko kaikki kääntyisi kohdallani hyvin. Tätä vanhempani toki toivoivat minulle sillä he rakastivat minua kovasti.

Seuraava kokous tuli,menin uusien ystävieni luokse. Tervehdin ja vastaus oli kylmä. . . seuraani välteltiin.
Olin ihmeissäni, 12 vuotias mieleni oli hämillään.
Kotona minua odotti äitini. Hän kyseli tallista ja siellä olevista nuorista. Tupakoiko he? Millaista kieltä he käyttävät ? Tekeekö ne poikien kanssa jotain? Kunnioittaako vanhempia? Miten tallilla käynti edistää uskoani? Viekö se liikaa aikaani jos alan notkuun aina siellä?

Tähän saakka olin saanut käydä harrastamassa. Nyt se haluttiin evätä minulta. Ystäväni olivat selventäneet minun , syrjityn lapsen harrastuksia seurakuntaan. Niitä paheksuttiin . Tallilla oli joku aikuinen polttanut tai saatto olla alaikäinen mutta kypsä sellainen. Tytöt olivat kiroilleet ja puhuneet pojista. Moraalitonta ja loukkaavaa käytöstä oli tulvahtanut koko talli täyteen kun uudet ystäväni olivat sinne tulleet katsomaan toimitaani . Saatana yritti selvästi minua ohjailla muuhun kuin jumalan palveluun... näin kerrottiin.

Tämä oli toinen naula uskon arkkuuni ja tähän päättyi kokouksissa käyntini. Olin hyväksynyt pakosta edellä kertomani tapauksen, ymmärtämisen, että ihminen oli koonnut tämänkin uskonnon kasaan erisuunnilta.

Todistajat kävivät luonani ja vanhempieni luona. Yrittivät tutkia ja kehoittivat palaamaan seurakuntaan ja tekemään jumalan tahdon.
Minä en voinut kuin vihata heitä. Omaa seurakuntaani. Peruin kasteeni jonne olisin mennyt kesällä. Katosin vain heidän keskuudesta.

Vanhempani jättivät minut rauhaan uskonnosta pitkällisen keskustelun jälkeen. Olin oppinut lyömään sanoilla ja olinkin etevä.
Katosin talleille ja eläimet olivat parasta ympärilläni. En vain osannut solmia ystävä suhteita ikäisiini. Kaikilla oli jo se bestis mutta minä olin kolmapyörä.

Elämä alkoi soljumaan oma rataa. Vai alkoiko?

Ei, nyt saavuttaessani 40 ikää vuotta tajuan mitä jehovantodistajuus ja lapsuuteni on jättäny minuun jälkeensä. Tarvitsin uudelleen hurmaantumisen uskoon jotta irrottauduin siitä jälleen, tietoisesti . Prosessoin edelleen päätökseni lopullisuutta.
Haluan saada ehdotonta ystävyyttä osakseni ja antaa ehdotonta ystävyyttä toiselle vielä joku kaunis päivä.
blame
Viestit: 26
Liittynyt: 21.03.2009 22:19

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja blame »

Riipaiseva ja kaunis teksti. Kiitos siitä. Voimia sinne!
rippeli
Viestit: 2455
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Tervetuloa palstalle ja kiitos pysäyttävästä kertomuksesta.
Toivottavasti toiveesi toteutuu ja saat nauttia ehdottomasta ystävyydestä.
Let me go Master I hate you so
Mag Mell
Viestit: 541
Liittynyt: 10.04.2009 17:10

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Mag Mell »

Miten tallilla käynti edistää uskoani?
Aijai, tämä kosketti entisen heppatytön hermoa!
Olen ihan taatusti kuullut tuon järjettömyyden (ja sen eri variaatiot) ziljoonia kertoja omassakin lapsuudessa. Vieläkin sieppaa.
Logiikka, tai tarkemmin ottaen sen totaalinen puute, oli jo silloin niin ääliömäisen typerää, ettei oikein loppuviimeksi tiennyt mitä tuohon edes olisi vastannut.
Miten oikeastaan yhtään mikään asia, paitsi kenttäily, tutkiminen, rukoilu ja kokoukset, edistää yhtään kenenkään uskoa? Palkkatyö, syöminen, nukkuminen, p*skalla käynti.. "Jokaisen kristityn on hyvä miettiä, että miten tämä toiminta edistää minun uskoani?"
Toinen samanlainen idiotismi on "Mitä Jeesus sanoisi, jos olisi nyt täällä?". Ja jälleen napsahtaa tämänkin "logiikan" mukaan kieltolistalle kaikki muu, paitsi kenttäily, tutkiminen, rukoilu ja kokoukset.

VMP, oikeesti! :evil:
With oblivion's obscuration fill my senses to the brim,
make me taste obliteration, in this dimness let me dim.
Mag Mell
Viestit: 541
Liittynyt: 10.04.2009 17:10

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Mag Mell »

Niin joo, tervetuloa palstalle minunkin puolesta! :wink:
With oblivion's obscuration fill my senses to the brim,
make me taste obliteration, in this dimness let me dim.
Bergerac
Viestit: 2306
Liittynyt: 28.04.2007 08:15
Paikkakunta: Jersey

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Bergerac »

Mag Mell kirjoitti:Niin joo, tervetuloa palstalle minunkin puolesta! :wink:
Komppi tähänkin.
Ulkomaalaiset jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria vastoin Suomen Lakeja, pitää palauttaa kotimaahan. Jos palauttamisen jälkeen uhkaa kuolema niin ei ole meidän ongelma.
Oma maa mansikka, muu maa must(a)ikka. Suomi Suomena.
Avatar
Johanneksen poika
Viestit: 3700
Liittynyt: 29.04.2007 13:49
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Johanneksen poika »

uskoin murruin elin kirjoitti:Pitkään olen miettinyt, mitä kirjoitan....
Olen lähettänyt sinulle yksityisviestin Veljesseuran kautta. Oletko huomannut?
Terveisin: Johanneksen poika
uskoin murruin elin
Viestit: 24
Liittynyt: 18.07.2013 22:24

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja uskoin murruin elin »

Mistä kaikesta olen jäänyt paitsi kelluessani lapsuuden maailmallisen ja JT rajalla.
Sanotaan ettei voi olla kahden isännän orja. Minusta voi olla. Minua orjuutti lapsena JT oppien tuomat mieleeni poltetut käskyt , säännöt , itsekritiikin murskaavat taidot ja syyllisyyden kostuttama pelko. Minua myös orjuutti maailma sillä en voinut kuulua siihen ja tutustua miten siellä eletään ja hankitaan ystäviä. Miten voisinkaan kun se on syntiä? Olin koulussa, töissä mutta en ymmärtänyt , että miten vaikeaa on oppia olemaan ihmisten kanssa ellei päästä irti menneisyydestä joka roikkui aina vaan mukanani repussa enkä sitä koskaan käsitellyt loppuun asti. Ennen kuin nyt, aikuisena lähennellesäni keski-ikää.

Koin monta neitseellistä hetkeä tänä viikonloppuna.
Istuin konsertissa, elävää musiikkia jossain baarin loukossa rivojen hahmojen ympäröimänä. Nämä ihmiset kulkivat kuin massat tuhoon ja heidän käytöksensä oli pilkkaavaa, rienaavaa ja holtitonta. Liikkensä kutsuivat saatanaa tanssilattialla ja laulaja moraaliton tapa pitää mikkiä suunsa edessä oli järkytys ... ihmiset humaltuivat ja aloittivat orgiat....

Näinhän se olis voinut mennä. Näin se menee opetuksissa ennen kuin niistä tajuaa päästää irti.

Todellisuudessa, istuin ystävien keskellä. Keskustelimme pienen naurun kiertäessä suustamme toisille iloisia juttuja pieni pilke silmä kulmassa. Ihmiset ympärillä odottivat jotain ja tunnelma oli rauhallinen.
Solisti nousi lavalle, pitkien Juice tyylisten hiusten liikahdellessä leuan nyökkäysten tahtiin. Miehen sormet puristuivat mikkiin , silmät sulkeutuivat ja sanat tulivat suusta ulos repivällä intohimolla joka täytti jokaisen kuulijan mielen.

Tanssijat notkuivat musiikin tahdissa, elivät hetkessä. Päästäessäni irti yhä enemmän menneestä näin todellisuuden ympärillä selkeästi. Ihmiset nauttivat musiikista , yhdessä. Moni ilmensi hetken koskettavuutta sulkemalla silmänsä antamalla kehonsa ottaa vastaan rytmin. Useammat lauloivat mukana minulle tuntemattomia biisejä . Seurasin ihmismassaa jonka pitäisi olla matkallatuhoon ja turmioon.
Ympärilläni piti olla vain ihmisistä näkyvä riippuvuus ja elämänsä hallinnan menettäneen epätoivonen olemus . Vastakohta toiselle vaihtoehdolle, uskolle.
Näin vain ihmisiä. Nuoria joilla oli oma pukeutumistyyli edustaen heitä itseään. Ystävyyttä yli rajojen.
SYdämeen osui toki näky nuorten ihmisten keskusteluista keskenään, yhteenkuuluvuuden tuntuma sillä monella oli takanaan sama historia , lapsuudessa rakennettuja siteitä joilla oli voimaa kestää läpi elämän. Sitä mikä riistetään JT lapsilta jos he eivät halua olla samassa uskossa kuin perheensä, ystävänsä ja sukulaisensa. Nämä nuoret olivat yhdessä tulleet jakamaan esiintyjien kanssa hetken jolloin kuunnellaan toisen tulkitsemana lauluja joilla on historiaa.

Seurueihin liittyi ihmisiä ja ystävälliset halaukset vaihtoivat omistajaa. Kuin JT:llä. Mutta erona oli , että keskustelut sisälsivät puhetta eriävistä näkökannoista. Ihmiset perustelivat näkemyksiään rauhallisesti , nauraen ja hyväksyen toisensa vaikka ei samat ajatukset olleetkaan.

Kallistin lasin huulilleni ja oivalsin. Elämme elämäämme siten kuin elämme. Itse sen rakennamme vaikka on tapahtumia joihin ei voi vaikuttaakaan. Jt aikoina opittu itseinho tappaa kyvyn rakentaa terveitä , pitkiä ihmissuhteita ympäröivään maailmaan jollei niistä pääse irti. Katkeruus ei auta loppuelämää eteen päin mutta se auttaa muutokseen.
Annoin katkeruudelle tilan illan aikana. Annoin itselleni oikeuden vihata ihmisiä jotka minut olivat vieneet tuohon uskon kolkkaan , syvään monttuun . Sinne missä nähdään vain yksi lamppu tarpeeksi valaisevana vaikka se on tarkoin rajattu näyttämään yhden puolen montusta. Montun ulkopuolella on vain hallitsijoiden mukaan syvää pimeyttä eikä sinne haluta kenenkään , tosi uskovan , menevän. Hallitsijat tietävät sydämessään ja pelkäävät, että kun montusta poistuu ja tämä lähtijä sytyttää valot reunalla , alas päin montuun , totuus paljastuu jokaista pimeää ja saastaista koloa myöte.

Katkeruudesta pitää päästää irti tarpeeksi jotta sitä voi käyttää hyödyksi itseensä ja menemiseen eteen päin.

Puristin ystäviä ympärilläni. Halasin ja sydämessä todella toivon , että osaan jatkaa ystävyyden rakentamista kestäväksi heidän kanssaan.
Avatar
Tony
Viestit: 7520
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: olen uusi täälä mutta vanha siellä

Viesti Kirjoittaja Tony »

Tuo kontrasti Vt-seuran propagandan ja todellisuuden välillä 'maailman' suhteen on tosiaan joskus aika räikeä. Siitä kun herää todellisuuteen ja huomaa että maailma ja ihmiset eivät ole ollenkaan niin mätiä kuin seura antaa ymmärtää, voi tuntea katkeruutta siitä, miten on jäänyt monet asiat kokematta ihan vain ennakkoluuloisuuttaan.

Elämänmakuinen kirjoitus kyllä.
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Vastaa Viestiin