Olen kohta kolmekymppinen JT-perheeseen syntynyt nainen. Lapsuuteni oli aika normaali JT-lapsuus kenttäreissuineen ja kokouksissa istumisineen, selkäsaunoineen ja maailmanloppuineen. Kasvoin hyvin pienessä lestaadiolaisessa kunnassa, jossa kunnioitettiin vanhempia ja opettajia... perusilmapiiri oli melkoisen ahdistava. Minut on kastettu 12-vuotiaana.
Pitkään olin sitä mieltä, että tämä on Totuus... mutta että minusta ei vaan oikein ole siihen. Tykkään liikaa kaikista maailmallisista jutuista
Nyt olen noin vuoden verran tutkinut asioita, vaikka tuntuu että tutkittavaa riittää vaikka millä mitalla edelleen. Erityisesti tunnen suuttumusta näistä nyt ilmi tulevista pedofiili-jutuista. Miten jumalanhengen ohjaamassa järjestössä voidaan hoitaa asiat noin?
Lähinnä nyt kaipaan vähän vertaistukea näiden ajatusteni kanssa... julkisesti olen JT edelleen.