Moraalista

[Jaakko Ahvenainen]

Tämä on muodostunut näemmä keskinäiseksi jutusteluksemme, mikä sinänsä on valitettavaa, mutta ymmärrettävää. Aaron on palannut sivuille ja rakentelee toisaalla omaa "filosofiaansa", mikä ei tähän keskusteluun käy. Lienee totta, että vain harvoilla on kiinnostusta moraalinsa (ja uskontonsa) juurille, mikä tekee minut joskus surulliseksi.

Tekisin Sinulle, Ariadna, erään kysymyksen Plotinokseen liittyen, jos sopii. Mahtaako olla aihetta puuttua hänen metafysiikkaansa? Toisaalta mieleni tekisi, ikään kuin ekskursiona, vaikka tämä johtaakin hieman ohi aiheesta.

Haluaisin keskustella tästä Bertrand Russellin pohjalta ja samalla tarkastelemaan oppia kolminaisuudesta, mikä sinänsä on jo ollut sivustolla keskustelun aiheena, mutta ei välttämättä tästä näkökulmasta.

Muussa tapauksessa lienee syytä jatkaa keskustelua katolisesta filosofiasta ja siirtyä uuteen aikakauteen, sillä Plotinosta, tätä ajattelun jättiläistä, pidetään viimeisenä antiikin filosofina.

[Ariadna]

Tekisin Sinulle, Ariadna, erään kysymyksen Plotinokseen liittyen, jos sopii. Mahtaako olla aihetta puuttua hänen metafysiikkaansa? Toisaalta mieleni tekisi, ikään kuin ekskursiona, vaikka tämä johtaakin hieman ohi aiheesta.

Miten vain, uusi aihe Πλωτίνος: Εν – Νους - Ψυχή, tai jatkoa tähän.

[Kaarmis]

Tekisin Sinulle, Ariadna, erään kysymyksen Plotinokseen liittyen, jos sopii. Mahtaako olla aihetta puuttua hänen metafysiikkaansa? Toisaalta mieleni tekisi, ikään kuin ekskursiona, vaikka tämä johtaakin hieman ohi aiheesta.

Miten vain, uusi aihe Πλωτίνος: Εν – Νους - Ψυχή, tai jatkoa tähän.

Kiitos, tämä avasikin ihan uusia näkökulmia minulle! Kuten siihen, että erilaisia kirjainmerkkejäkin on netissä saatavilla...

[Jaakko Ahvenainen]

Miten vain, uusi aihe Πλωτίνος: Εν – Νους - Ψυχή, tai jatkoa tähän.

Kiitos, tämä avasikin ihan uusia näkökulmia minulle! Kuten siihen, että erilaisia kirjainmerkkejäkin on netissä saatavilla...

Hyvin uskovaisten sanotaan puhuvan kielillä. Hyvin uskomattomat taas kirjoittavat niillä.
Onhan niin, että jehovantodistajuuteen liittyy kiintoisa tapa perustella jotakin asiaa viittaamalla "alkukielen" termeihin. Ariadna ainoastaan osoittaa, ettei se meitä hämää mitenkään.

Kysymys on siitä, miten jatkamme keskustelua Plotinoksesta. Ariadna ehdottaa uutta aihetta Plotinoksen metafysiikasta käsitteillä Nuus (Henki) - Psyyke (Sielu) tai vaihtoehtoisesti napata tämän aiheen sivujuonteena uskonnollisesta filosofiasta tässä ketjussa.

Vilkaisemalla hieman tätä kysymystä, on äärimmäisen helppo osoittaa, miten aikansa lapsi kreikkalaisten kirjoitusten kokoelma lopulta on. Moni jumalallisena pidetty sulaa antiikin filosofiaan. Jään miettimään hetkeksi aikaa ja palaan asiaan. Kieltämättä Πλωτίνος: Εν – Νους - Ψυχή ihan sellaisenaan otsikkona uudessa ketjussa on tiukassa asiallisuudessaan hauska ja kutkuttava.

[Ariadna]

Jaakko, tärkein jäi pois, Ev-Yksi

[Jaakko Ahvenainen]

Huomasin.

[Jaakko Ahvenainen]

Brittiläinen tuomiorovasti ja teologi William Ralph Inge (1860-1954) on yksi tunnetuimmista Plotinoksen filosofian asiantuntijoista. Teoksessaan The Philosophy of Plotinos hän on edelleen merkittävä auktoriteetti ja hänen näkemyksiään myös Bertrand Russell mielellään lainaa.

Ingeltä on ajatus, ettei mikään muu filosofia, kuin platonismi, voi tulla ongelmitta toimeen kristinuskon kanssa. Hän myös huomauttaa Augustinuksen (354-430) sanonnasta Platonin järjestelmästä kaikkien puhtaimpana ja kirkkaimpana filosofiana mitä on ollut olemassa sekä siitä, ettei Augustinuksen mielestä Plotinosta verrattomampaa miestä ole ollut filosofien joukossa ja jos hän olisi elänyt hieman myöhemmin ja tarkistanut joitakin sanontojaan, häntä voitaisiin pitää kristittynä.

Tämä on paljon sanottu ja johtuu, paitsi Plotinoksen luonteesta, hänen metafysiikastaan. Plotinokselta itseltään ei liene säilynyt mitään kirjallista, mutta hänen oppilaansa tallensi Plotinoksen teoksia, joita kutsutaan Enneadeiksi. Näihin tullemme varmasti viittaamaan.

Heti alkuun on niin ikään sanottava, ettei UT:n synoptisissa evankeliumeissa ole metafysiikkaa, mikäli jätämme synoptisen apokalyptiikan huomiotta, mutta evankeliumi Johanneksen mukaan, kirjeet ja Ilmestys ovat sitä pullollaan. Kaiken lisäksi platoonista metafysiikkaa.

Plotinoksen metafysiikka alkaa kolminaisuudesta, joissa käsitteet ovat Yksi - Nuus - Sielu tässä tärkeysjärjestyksessä, Mutta mikä on tämä "Υksi" (kreik. Εν). Kenties Ariadna kertoo hänestä hieman enemmän, minä kun tämän oleellisen peruskäsitteen tuolla aiemmin niin autuaasti ohitin.

[Ariadna]

Plotinoksen metafysiikka alkaa kolminaisuudesta, joissa käsitteet ovat Yksi - Nuus - Sielu tässä tärkeysjärjestyksessä, Mutta mikä on tämä "Υksi" (kreik. Εν). Kenties Ariadna kertoo hänestä hieman enemmän, minä kun tämän oleellisen peruskäsitteen tuolla aiemmin niin autuaasti ohitin.

Plotinon Ev - Yksi, on metafyysinen käsite Jumalasta tai periaatteesta joka on tuonpuoleinen, liikkumaton eikä ole välittömässä suhteessa luomiseensa muuta kuin agenttien välityksellä.

Νους - puhdas henki, mieli ( agentti).

Oikeastaan nämä olivat jo Filonilla sellaisenaan, hän vain käytti Logosta (ulospäin suuntautuva säteily, järki, agentti) Plotinoksen Νους:sin sijaan.

Näiden yhtälyyksien vuoksi minulle tulee aina virheellisesti luokiteltua Filon uusplatoniksi, viisaammat eivät häntä tähän ryhmään liitä. (Huomasin sen tuleen esille tässäkin ketjussa)

Plotinoksen Ψυχή - kuolematon sielu, tämäkin myös Filonin mukaan on ollut olemassa ennenkuin se laskeutuu ihmiskehoon.

Ingeltä on ajatus, ettei mikään muu filosofia, kuin platonismi, voi tulla ongelmitta toimeen kristinuskon kanssa. Hän myös huomauttaa Augustinuksen (354-430) sanonnasta Platonin järjestelmästä kaikkien puhtaimpana ja kirkkaimpana filosofiana mitä on ollut olemassa sekä siitä, ettei Augustinuksen mielestä Plotinosta verrattomampaa miestä ole ollut filosofien joukossa ja jos hän olisi elänyt hieman myöhemmin ja tarkistanut joitakin sanontojaan, häntä voitaisiin pitää kristittynä.

Puolueellinen mies, varhaiset kirkkoisäthän pitivät Platonia (Moosesta selittäen) Filonia ja Senecaa kristittyinä.

[Jaakko Ahvenainen]

Tämä Plotinoksen pyhä kolminaisuus on sikäli mielenkiintoinen, että aikalaisensa ja saman opettajan opettama Origenes oli Plotinoksen kanssa täysin samaa mieltä opettaen, että ensimmäinen persoona on toista ylempi ja tämä taas kolmatta ylempi eli tulemme jo nyt melko likelle Areioksen näkemystä, mutta parempaa on tiedossa.

Tietenkin Origeneen sanonta sittemmin julistettiin harhaoppiseksi.

Yksi-persoonaa on mielestäni kovin vaikea täsmällisesti määritellä. Se voi olla Hyvä, toisinaan Jumala, mutta aina enemmän kuin Oleminen, mutta sille ei voida antaa predikaatteja. Voidaan ainoastaan sanoa "Se on". Jumala ei voi olla "kaikkeus", hän on kaiken yläpuolella. Jumala on läsnä kaikkien olioiden kautta (agentit).

Yksi voi olla läsnä ensinkään tulematta: "vaikka se ei ole missään, se ei ole ei-missään" . Yksi tosin mainitaan joskus Jumalana, mutta meille sanotaan myös, että se on ennen sekä Hyvää että Kaunista, sanoo Russell ja viittaa tässä viidennen enneaadin viidennen traktaatin 12:een lukuun. (Länsimaisen filosofian historia, I nide, 1995, s. 347).

Tämä on jotenkin tutun tuntuista Prameneideelta, mutta enemmänkin. Aivan sama laitetaan Jahven suuhun (Minä olen), Ex. 3:14 ja Jeesuksen Ἐγώ εἰμι, "minä olen" -sanat Johanneksella.

Tästä aikoinaan täällä keskusteltiin paljon, mutta tätä kautta "Se on", "Hän on", "Minä olen" avautuu omassa kontekstissaan asettaen Raamatun aikansa valoon. En tiedä, moniko lienee pohtinut Raamattuaan antiikin historian tai filosofian näkökulmasta. No kuitenkin: Tuskin enempää Yhdestä on aihetta sanoa, mutta kieltämättä tämän ajatteleminen antaa aihetta raamattukritiikkiin auktorisoituna jumalansanana.

[Jaakko Ahvenainen]

Näiden yhtälyyksien vuoksi minulle tulee aina virheellisesti luokiteltua Filon uusplatoniksi, viisaammat eivät häntä tähän ryhmään liitä. (Huomasin sen tuleen esille tässäkin ketjussa)

Eikä ihme, sillä ainoa platonisti tästä joukosta on Platon itse. Seneca on stoalainen, Filon aloitti platonistina, mutta sai sittemmin lisääntyvässä määrin vaikutteita stoalaisuudesta ja uuspytagoralaisuudesta. Hätä on hieman vaikea kategoroida mihinkään koulukuntaan puhtaasti.

[Ariadna]

Tästä aikoinaan täällä keskusteltiin paljon, mutta tätä kautta "Se on", "Hän on", "Minä olen" avautuu omassa kontekstissaan asettaen Raamatun aikansa valoon.

Hyvä huomio.

Liittyen myös siihen kuinka kristinuskossa tulkitaan Vanhaa testamenttia Uuden testamentin kautta. Näin ollen Vt:n itämainen alkuperä on kadonnut ja tilalla onkin kirjoitukset joita luetaan länsimaisten/filosofisten linssien läpi.

[Jaakko Ahvenainen]

Näin ollen Vt:n itämainen alkuperä on kadonnut ja tilalla onkin kirjoitukset joita luetaan länsimaisten/filosofisten linssien läpi.

Tämä on myös minun ongelmani sikäli, että juuri noiden lasien läpi on katsottava julistustyössä, enkä lainkaan ihmettele, jos joku minut paikallisen seurakunnan diakoniatyöntekijänä ja uskonnon julistajana tuntenut nyt pahentuu minuun mitä suurimpana jumalankieltäjänä. Tällöin unohdetaan se tosiseikka, että uskonto perustuu lähinnä tunteisiin ja uskomuksiin, mutta tiede olemassa oleviin faktoihin ja niistä johdettuihin aksioomeihin sulkematta pois päättelyn tuloksena syntyviä teorioita.

Tätä kautta palaamme Plotinoksen metafysiikan toiseen persoonaan, josta siis kutsutaan nimellä Νους - Nuus. Tälle kreikankieliselle käsitteelle en ole löytänyt joten kuten tuntemastani kielestä ainuttakaan täsmällistä käännösvastinetta. UT:n kreikassa Matti Liljeqvist antaa sille kolme merkitystä: 1) ymmärrys, mieli (ajattelukyky); 2) mieli (ihmisen henkinen puoli); 3) ajattelun tulos, ajatus, päätös.

Yksikään edellämainituista ei kerro, mitä Plotinos nuus'illa tarkoittaa uskonnollisessa filosofiassa. Antaisimme väärän vaikutelman jos sanoisimme nuus'in olevan sielun yläpuolella. Myöskään englannin "mind" tai "Intellektual-Principle" eivät tule kysymykseen. Jo mainittu Inge käyttää tässä yhteydessn nuus'ista termiä "Spirit" (Henki). Tämä saattaa olla toistaiseksi paras termi, mutta ei ongelmaton.

Kun ajattelemme kaikkea antiikin uskonnollista filosofiaa alkaen Pythagoraasta Platonin kautta Plotinokseen Henki-termi jättää pois kaiken älyllisesti ajateltavissa olevan matematiikassa, ideamaailmassa, kaikessa ei-aistittavissa olevassa ajattelussa, mitkä kaikki olivat erityisen tärkeitä ajan filosofiassa ja mihin Pythagoraan, Platonin ja Plotinoksen mukaan kuului jotakin jumalallista.

Kaikki tämä perustaa nuus'in toiminnan tai ainakin lähemmäksi sen toimintaa tosiasian, jonka voimme käsittää, selittää Russell.

Tästä Platonin uskonnon intellektuaalisesta aineksesta puolestaan johtui, että kristityt ja varsinkin Johanneksen evankeliumin kirjoittaja yhdistivät, sinänsä väärin, Jeesuksen ja Logoksen. Logos olisi tullut kääntää järjeksi, mutta koska näin ei tehty järkeä ei voida käyttää liioin nuus'in vastineena. Russell käyttää tässä yhteydessä Henki-sanaa sisällyttäen siihen tietyn intellektuaalisen merkityksen, mitä "henki"-sana ei sinällään sisällä.

Haluatko kommentoida ja jatkaa tästä, Ariadna, ellei kukaan toinen halua?

[Ariadna]

Logos olisi tullut kääntää järjeksi, mutta koska näin ei tehty järkeä ei voida käyttää liioin nuus'in vastineena.

Oikeastaan molempia voidaan kutsua järjeksi. Tässä lauseessasi tulee esille se, että kautta aikojen haluttu tehdä eroa eri filosofian kuppikuntien välille, tosin tunneteorian kohdalla stoalaisuudessa ja uusplatonismissa on joitakin erilaisuuksia, muttei mitään huomattavaa.

Meille on ehkä vaikea ymmärtää kuinka Järki oli antiikissa paljon laajempi käsite kuin nykyisin.

Lisään: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mieli

[Jaakko Ahvenainen]

Oikeastaan molempia voidaan kutsua järjeksi.

Olet oikeassa. Jäin silti miettimään tätä, miten "järki" voi olla eri kuin "järki". Käntäen ja platonismin terminologiaa käyttäen tämän voisi sanoa näin: Nuus on Yhden kuva, joka syntyy näystä Yhden etsiessä itseään. Tämä näky on nuus.

Kun tätä analogiaa kehitellään edelleen, voidaan Plotinoksen tavoin sanoa: "Oleva, jossa ei ole osia, voi tuntea itsensä", jolloin näkijä ja nähty ovat yhtä. Analogiaa voidaan kehittää edelleen Platonin Jumala-käsitteen huomioon ottaen ja aurinko-analogian varassa, jolloin valon lähde ja valaistu ovat yhtä.

Kun analogiaa kehitetään hieman pidemmälle, voidaan sanoa: Nuus on valo, jossa Yksi näkee itsensä ja luonnollisesti päin vastoin. Nämä ovat kieltämättä hyvin vaikeita käsitteitä, mutta tämän kautta oivalsin erään minua pitkään askarruttaneen kysymyksen UT:sta, nimittäin Jh. 10:30 ἐγὼ καὶ ὁ πατὴρ ἕν ἐσμεν - Minä ja Isä olemme yhtä ja Jh. 14:9 ὁ ἑωρακὼς ἐμὲ ἑώρακεν τὸν πατέρα - Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.

Pohdittuani edellä olevaa on lisättävä myös tämä, mikä toistuu Jh. 10:38; 14:10,11: ἐγὼ ἐν τῷ πατρὶ καὶ ὁ πατὴρ ἐν ἐμοί - minä olen Isässä ja Isä on minussa. Raamatusta luettuna tämä vaikuttaa käsittämättömältä, mutta edellä sanotusta käsin ymmärrettävältä. Teologi Johannes on puhtaasti aikansa lapsi ja oppinut ihminen.

Ja minä olen ilmeisesti kuvain raastaja osoittaessani, miten pitkällä aikansa filosofiassa Jeesus Uuden testamentin mukaan liikkuu.

Edit: Olen joutunut lisäämään tekstiä jonkin verran edellisestä versiosta.

[Ariadna]

Ja minä olen ilmeisesti kuvain raastaja osoittaessani, miten pitkällä aikansa filosofiassa Jeesus Uuden testamentin mukaan liikkuu.

Aikamatkailu antiikkiin on mielenkiintoista ja auttaa ihmeellisesti pääsemään silloiseen Uuden testamentin ajan kuvaan.

Johanneksen kautta pääsemmekin Plotinoksen Ψυχή - kuolematon sielu käsitteeseen, joka kristinuskon opinmukaisesti oli ajanlaskun alun ja silloisen Platonin filosofian näkökulmasta katsottuna aivan uutta.

Platonin Valtiossahan oikeudenmukaisuus toteutuu, kun jokainen ihminen tyytyy toteutttamaan omaa tehtäväänsä valtiojärjestelmän osana, siis antiikin ajattelijoille ihminen oli ensisijaisesti lajiolento, osallisina lajiolemuksesta, yhteisestä järjestä.

Näin oli myös Vanhan testamentin liittosopimuksen mukaan, oli Yksi jumala ja yksi kansa, joka kokonaisuudessaan oli osa jumalallista järkeä, Sanansa Tooran kautta.

Tapahtui kuiten muutos.
Vanhan testamentin loppuaikoina tuo valittu liittokansa olikin pahasti jakaantunut, yhteisön "sielu" oli hajonnut ja mahdollisti näin uuden näkemyksen ja kristinuskon synnyn, johon sisältyi yksilöllinen vastuu Jumalan edessä.

Tooran sijaan tuli Sana jonka, kautta liittosopimus uudistettiin, siihen liittyttiin nyt yksilöinä, sieluina, joille aukeni uudet lupaukset.

Uskonnollisesti platoninen usko sielun kuolemattomuuteen ja juutalais-kristillinen usko ruumiin ylösnousemukseen eroavat toisistaan siinä, että jälkimmäinen edellyttää erityistä jumalallista uudestiluomisen aktia.
Tästä johtuen syntyy täydellinen kuolinhetkellä Jumalasta riippuvaisuuden tunto, johtuen siitä, että sen on oltava sopusoinnussa sen raamatullisen näkemyksen kanssa, että ihminen on tehty "maan tomusta".
Näin ollen kuolema on kristinuskossa jotain pelottavaa, Jumalan miellyttämiseen liittyvää, toisin kuin filosofiassa, jossa kuolemaan siirrytään ilman jumalallista "uutta luomusta".

Jätän nyt Sinut sielun pohdintaan, ajattelin lopettaa tämän filofisoinnin tähän, mietin vain jotain yhteenvetoa loppuun.