syy miksi minusta tuli jt

[YksinäinenSusi]

kun olin teini-ikäinen, minua opetettiin jo vähitellen ymmärtämään jt-asioita, ja koska olin liian kiltti, niin suostuin siihen,

kunnes lopulta uskoa alkoi hieman kehittyä, enimmäkseen pelosta jehovaa kohtaan ja ahdistuksen sekaista pakottavaa tunnetta sitä, että on liityttävä tai muutoin kuolee 2v päässä koittavassa harmagedonissa,

harmagedonhan oli aina tuolloin 2 tai 3 vuoden päässä enintään jt-jäsenten keskuudessa, koska sillä tavalla jt:t jaksavat tehdä sitä ja roikkua siinä,

minulla ei omat vanhempani olleet mukana, ja kun olin todella ahdistunut harmagedonista ja jehovan sadistisesta luonteesta, niin en voinut kertoa mitään vanhemmilleni,

koska se olisi aiheuttanut häpeää jehovalle, jos olisin kertonut ahdistuksestani, niinpä en voinut kertoa , koska uskoin ja pelkäsin jehovaa,

niin minulla ei ollut ketään aikuista, joka olisi voinut mitenkään henkisesti suojella minua, koska en voinut itse ilmaista kenellekään mitään,

kärsin vain suunnattomasti ja olin kovin ahdistunut, en voinut kenellekään aikuiselle sanoa, että jt:t peloittelevat minua ja värväävät tavallaan väkipakolla mukaan, sen sanotaan olevan vapaaehtoista, mutta vaihtoehtona on kuolema harmagedonissa, jos ei tule mukaan järjestöön jäseneksi,

omat vanhempani olisivat varmaankin voineet auttaa, jos olisin pystynyt sanomaan että ahdistaa nuo jt:t, ainakin isä olisi ehkä, tosin hän oli meidät lapset hyljännyt jo monia vuosia sitten, kun olin 10 vuotias, äiti taas oli sitä mieltä, että poikahan on kuin herran kukkarossa, ja kannusti vain jt:tä opettamaan minua, poikaansa,

itse äiti teki vain kovasti töitä ja joi viinaa ja riehui päissään joka viikko, minulla ei ollut ketään jolle kertoa, ja natsi-tätini iskosti uskoa minuun kertomalla, kuinka jehova väkivaltaisesti kostaa ja tappaa ne jotka eivät palvele häntä,

olinko tyhmä, vai muuten vain jälkeenjäännyt, koska uskoin niin paljon jehovaan, etten voinut kellekään ilmaista ahdistustani, koska jehova suuttuisi, ja hänen kostonsa olisi hirmuinen ja hän tappaisi minut,

pelko sai minut satimeen , koska aloin uskoa, ja kasteelle menin pelosta, en rakkaudesta, siksi en kuitenkaan saanut jehovan hyväksyntää, vaikka minut pelolla sitä hyväksyntää jehovalta pakotettiin kerjäämään.

en saanut hyväksyntää jehovalta, koska koskaan en tuntenut saavani mitään oikeaa yhteyttä jehovaan,

äitikin yritti aina uudestaan tutkia noina kauhistuttavina aikoina, mutta ei "edistynyt" mukaan, nyt vanhoilla päivillää hän on kuitenkin käynyt kasteella, ja kärsii suuresti siitä että poikansa, minut on erotettu, ja tullaan tappamaan pian alkavassa harmagedonissa,

olisi iloinen jos minut todellakin tapettaisiin, itse olen niin raukka, etten pysty tappamaan itseäni, mutta veljeni oli voimakas ja tappoi itsensä, hänkin eli jehovan ahdistavassa pelossa

[Veli-Hopea]

Surullista luettavaa. Itse olin syntymä jt. Pelko vei miestä, varsinkin kun tunsin jatkuvasti olevani epäkelpo Jehovalle..ainahan oli parannettavaa, koskaan ei ollut hyvä joten riittämättömyyden tunne oli raastavaa. Riittämättömyys ja kelvottomuus loivat tietenkin ahdistuksen ja pelon kuolemasta, joka koittaisi lähiaikoina harmagedonissa. Elämä olikin pelkkää ahdinkoa , pelkoa ja tuskaa. Se siitä, kuinka hienoa todellisuudessa on olla Jehovan todistaja...

[Kivikko]

Minusta ei koskaan "tullut" Jt:aa. Heti syntymän jälkeen päälleni puettiin järjestön lanseeraama "uusi persoonallisuus" mikä osoitti minun olevan Jt, eikä muodollinen kasterituaali muuttanut sitä mihinkään. Vasta aikuisena tajusin, että todistajuus todella oli vain ympärilleni kiedottu viitta, ja sen sisällä olin jotain aivan muuta, eikä sisimpääni oltu koskaan saatu muovattua täysin Jt:ksi, vaikka pari vuosikymmentä niin luulinkin olevan.