Veljesseura.org

rippeli kirjoitti: Ainut mikä ketutti, oli Leinosen kysymysten vierestä vastaaminen ja valehtelu. Leinonen esim tietää varmasti itsekin ihan hyvin, ettei lapset tahdo lähteä saarnaamaan.

Hieno pätkä oli myös se kun kerrottiin ohjelman "sankarien" nykyisestä elämästä. Varmasti moni eroa harkitseva huomasi, ettei se olekaan välttämättä ojan pohjalla, vaan jossain ihan muualla.

Minut "erotettiin " 15-vuotiaana, kun aloin seurustelemaan "maailmallisen" kanssa;) Tein jo sitä ennen selväksi, kun aloin kasvettuani ajattelemaan omilla aivoillani että tämä ei ole minun juttuni!

Muistan aina kuinka vihasin saarnaamista!!! Häpeän tunne oli valtava, mutta pakko oli vaan jonkin seurakunnan sisaren kanssa lähteä.....
Samoten se häpeä seistä aamuvirren aikana luokan ulkopuolella joka aamu peruskouluaikana..:)

Vanhemmat hylkäsivät.... muutin kotoa 16-vuotiaana, ja vanhempani muuttivat 500km:n päähän, koska kuulemma tunsivat häpeää minun takiani;)
Nykyään ollaan jonkin verran tekemisissä, heidän aloitteestaan mutta katkeruus ei häviä koskaan!

Olipa kyllä vaikuttava ohjelma! Haastatellut oli ihanan rehellisiä ja rauhallisia, mut nyt ihan tosissaan harmittaa etten lähtenyt mukaan kun kysyttiin, oon varma että iso osa eronneista / eroa harkitsevista on kaltaisiani nuoria naisia, joita ei ehkä miesten kokemukset niin kovasti kosketa. No, ens kerralla sitten!
Ainoa kohta joka sai itkemään oli kun näin rakkaan serkkuni istuvan valtakunnansalissa kirjat käsissä. Ennen oltiin tosi läheisiä, nyt en oo kuullut hänestä kolmeen vuoteen.
Ja ainoa kohta joka sai suuttumaan, oli Leinosen heitto siitä miten lapset itse haluaa kiertää ovilla ja pitää puheita. Itse ko asioista kärsineenä ja traumatisoituneena voin kertoa, ettei halua, mutta on pakko koska muuten saa rangaistuksia: piiskaa/muita lyöntejä/tukkapöllyä tms.
Nii, ja sen ihmisoikeusihmisen sanat kosketti, kun muistutti taas mihin kaikkeen olisi ollut oikeus mutta mistä on jäänyt paitsi. Vapaus valita ystävät ja harrastukset ja ammatti oli ainakin mulle lapsena pelkkää utopiaa ja maailmallisten vouhotuksia.
Kiitos osallistuneet ja kiitos Yle!

Kiitokset ohjelmassa mukana olleille!

Eniten ärsytti leinosen kommentti,että kentällä mukana olevat lapset ovat omasta tahdostaan ja mielellään mukana saarnaamassa. Ja pee askat...monestikohan itse sain selkääni,kun kentälle kieltäydyin lähtemästä lapsena...uhkailua,viikkorahan viemistä,arestia....todella vapaaehtoisesti siis ovilla kiersin...

Lasten osallistumiseen ovelta ovelle työhön, ja muihin lahkotehtäviin, liittyy enemmänkin vanhempien hyväksynnän kokeminen, kuin oma halu käsitteen varsinaisessa merkityksessä. Lapsi tiedostaa että tämä saa kannustusta ja positiivista huomiota osakseen osoittaessaan kiinnostusta ja aktiivisuutta lahkoympäristössä ja -tehtävissä. Ja toisaalta lapsi tiedostaa että jos tämä ei osoita kiinnostusta ja aktiivisuutta lahkoympäristössä ja -tehtävissä, tämä saa asiasta negatiivista huomiota.

Ex sisarten puuttuminen ohjelmasta jäi vaivaamaan.

Varsin asiallinen pätkä. Kertoi varmasti paljon asiaan perehtymättömille katsojillekkin. Kiitokset kaikille.

Tavalliselle jehovantodistajalle ohjelmassa esiintyneet tosin jäänevät moraalittomiksi ihmisiksi joiden tarina ei kosketa mitenkään. Ohjelmaa ei tosin oltu suunnattukaan jehovantodistajille.

Ei jehovantodistajana olin ollut jonkin verran tietoinen Jehovantodistajien kurinalaisesta elämästä, mutta eilen esitetystä ohjelmasta sain uudenlaisen, entistäkin musertavamman vaikutelman yhteisöstä.

Satunnaisesti tapaamieni Jehovantodistajien olin aina tulkinnut olevan jonkinlaisia "kirjanoppineita" esiintymis- ja käytöstapojensa perusteella. Enpä ole tainnut olla kovinkaan väärässä, koska niin pilkun viilamiselta koko seurakuntatouhu alkoi tuntua ohjelmaa katsellessa. Uutta olivat minulle nuo tiukkaakin tiukemmat rajoitukset ja uskomattoman suljettu elämä, minkä seurakunta jäsenilleen suo.

Tuomitsematta millään lailla tätä Veljesseuran sivustoa huomaan, että sivustolla näyttää toistuvan samankaltainen kirjallinen kulttuuri, jossa vanhat tekstit ja kirjoitukset tuntuvat kirjoittajista tärkeämmiltä kohteilta kuin elämä itsessään. Ja yllätävää on mm. sivustolla kirjoittajille esitettyjen rajoitusten ja ohjeiden määrä. On varmaan vaikea muuttaa opittua tyyliä, vaikka katsontakanta muuttuisikin.

Edustamatta mitään uskontokuntaa toivotan parasta niille teille, jotka olette onnistuneet rimpuilemaan irti. Ja samaa parasta sivustollekin.

Ohjelma herätti työmaalla pientä kahvipöytäkeskustelua tyyliin "on se hullu uskonto" ja "pitää nostaa sulle hattua, että oot sieltä itsesi ulos saanut". Ai niin ja lisäksi totesivat, että "fiksun oloisia tyyppejä ne entiset JT:t, mitä siinä haastateltiin". (Mistä lienevät sellaisen mielikuvan saaneet? )

Enpä tuohon juuri mitään osannut vielä sanoa, mut pitänee katsoa tänään tikipoksilta ohjelma itsekin, niin voi ottaa paremmin kantaa asiaan.

Ohjelmassa kaikki haastatellut olivat kasvaneet Jehovan todistajaperheessä ja sitten aikuisena eronneet. Kaipasin erilaisia näkökulmia.
Itse olin 27v kun päätin tutkia raamattua Jehovan todistajien kanssa ja vakuutuin, että he yrittävät noudattaa kaikessa raamattua ja halusin itse tehdä samoin. Kukaan lähipiiristäni ei kuulunut Jehovan todistajiin ja monet heistä pitivät sitä viimeisenä mahdollisena vaihtoehtona. Jehovan todistajat tuntuivat aiheuttavan eniten vastustusta kaikista uskonnoista. Olisin saanut liittyä mihin vain ennemmin sukulaisteni ja ystävieni mielestä.

Olin 40v kun erosin seurakunnasta. Pakotettuna. Olin vuosia ollut vain nimellisesti mukana. Kokoukset 3xvk ja sen lisäksi itselle vastenmielinen ovelta ovelle työ oli liikaa työssäkäyvälle pienten lasten äidille. Kun olin eronnut avioliitostani, sain srk vanhimmilta soiton, että he olivat nähneet vieraan auton yöpyvän pihassani ja kysyivät, jos eroaisin. Missään komitean edessä en käynyt. Puhelukin oli varovaisen asiallinen.

Itselläni nuo kokemukset Jehovan todistajista, joita koin aikuisena ja "maailmasta" tulleena olivat myönteisiä. En koskaan kuullut, että kukaan oikeuskomiteassa kuultavana oleva olisi valittanut kohtelusta. Jos joku halusi erota, siitä ei ainakaan minun kuulteni sen enempää puhuttu, vain syy kerrottiin yleensä. Itse tunsin useampia perheitä, joiden perheenjäsen, jo aikuinen, erosi Jehovan todistajista. Nämä perheet pitivät yhteyttä perheenjäseneensä, vain uskonnosta ei puhuttu.

Itse surin eroni jälkeen, koska menetin kaikki ystäväni Jehovan todistajissa kuin seinään. Minulla ei ollut sukulaisia siellä. Ymmärsin kuitenkin, että he yrittävät siinäkin noudattaa raamatun neuvoa ja pitää seurakuntansa puhtaana. Kun vertaan tätä evank. lut. kirkkoon, ymmärrän tämän tärkeyden.

Nyt kun erostani on jo jokunen vuosi, ajattelen yhä, että Jehovan todistajat yrittävät noudattaa raamattua kaikessa tekemisissään. Ihmiset ovat epätäydellisiä heidän joukossaan, kuten kaikkialla. En ole katkera, enkä edelleenkään ole kuullut mitään pahaa heidän tehneen, paitsi kohuotsikoissa mediassa.

Ihmettelen Silminnäkijän ja Iltalehden kohunhakuisuutta siteeraamalla Suomi24-palstaa. Ihmettelen suuresti, jos siellä esitetyt kysymykset on todella tehty jossakin oikeuskomiteassa. En muutenkaan usko totena, mitä Suomi 24-palstalla esitetään muistakaan asioista.
Kaikki syytökset ja kohut tulisi jonkun itse ne kokeneen tuoda esiin omalla nimellään. Miksi nyt ei näin toimittu?

Kaikki haastatellut ohjelmassa olivat asiallisia ihmisiä ja tuntui, että hyvin ovat Jehovan todistajat osanneet heidät kasvattaa, niin esiintymään kuin mielyttäväksi ihmiseksikin.

Surun ystävien menettämisestä ymmärrän täysin ja koen tosi hyvänä, että heidän on tarvitessaan mahdollista saada tukea. Vertaistuesta saa uusia ystäviä ja siten on helpompi jatkaa matkaa täällä "maailmassa".

Tässä asian vakuudeksi Jehovan todistajien julkaisemaa opastusta asiasta, jos jotakuta jäi epäilyttämään, tuleeko suhteet läheisiin perheenjäseniin myös katkaista.

Vartiotorni 15.02.2011 s.31,32
Meidän on punnittava seuraavia kysymyksiä: Olenko säännöllisesti jonkun sellaisen seurassa, joka on erotettu tai eronnut kristillisestä seurakunnasta? Entä jos tuo henkilö on lähisukulainen eikä enää asu kotona? Tällainen tilanne voi panna vanhurskauden rakkautemme ja uskollisuutemme Jumalaa kohtaan kovalle koetukselle. (Tätä aihetta käsitellään yksityiskohtaisesti Vartiotornissa 15.11.1981 s.26-31.)
Esimerkiksi eräällä sisarella oli aikuinen poika, joka oli aikanaan rakastanut Jehovaa. Myöhemmin elämässään poika ryhtyi kuitenkin harjoittamaan laittomuutta eikä katunut. Siksi hänet erotettiin seurakunnasta. Sisaremme rakasti Jehovaa, mutta hän rakasti myös poikaansa, ja hänestä oli äärimmäisen vaikeaa noudattaa Raamatun käskyä karttaa tämän seuraa.
Miten olisit neuvonut tätä sisarta? Muuan vanhin auttoi häntä tajuamaan, että Jehova ymmärsi hänen tuskansa. Tämä veli kehotti häntä ajattelemaan, millaista tuskaa Jehovan on täytynyt tuntea, kun jotkut hänen enkelipojistaan kapinoivat. Vanhin sanoi sisarelle, että vaikka Jehova tietää tällaisten olosuhteiden aiheuttavan suurta tuskaa, hän vaatii erottamaan katumattomat synnintekijät. Sisar painoi nämä muistutukset sydämeensä ja tuki uskollisesti erottamisjärjestelyä. (Ks. myös Vartiotorni 15.1.2007 s.17-20.) Tällainen uskollisuus ilahduttaa Jehovan sydämen (Sananl.27:11).
Jos joudut samanlaiseen tilanteeseen, muista, että Jehova suhtautuu sinuun myötätuntoisesti. Lakkaamalla pitämästä yhteyttä erotettuun tai eronneeseen osoitat vihaavasi asenteita ja tekoja, jotka ovat johtaneet hänet tuohon tilaan. Osoitat kuitenkin myös rakastavasi väärintekijää niin paljon, että teet sen, mikä on hänen parhaakseen. Uskollisuutesi Jehovaa kohtaan saattaa lisätä sen todennäköisyyttä, että kuria saanut katuu ja palaa Jehovan luo.

VALTAKUNNAN PALVELUKSEMME, ELOKUU 2002 s.3,4
Ilmaise kristillistä uskollisuutta kun joku sukulainen erotetaan
9 Huonekuntaan kuulumattomat sukulaiset. Vartiotornissa 15.4.1988 sivulla 28 sanotaan: "Tilanne on erilainen, jos erotettu tai eronnut sukulainen asuu poissa kotoa välittömän perhepiirin ulkopuolella. Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin yhteydenottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin" sopusoinnussa sen Jumalan käskyn kanssa, jonka mukaan 'on lakattava olemasta jokaisen sellaisen seurassa', joka harjoittaa syntiä katumatta (1.Kor.5:11). Uskollisten kristittyjen on pyrittävä välttämään tarpeetonta kanssakäymistä tällaisen sukulaisen kanssa ja rajoitettava jopa liiketoimet minimiin. ...
13 Kuultuaan erään puheen kierroskonventissa muuan veli ja hänen lihallinen sisarensa tajusivat, että heidän olisi oikaistava suhtautumistaan äitiinsä, joka asui muualla ja oli ollut erotettuna kuusi vuotta. Heti konventin jälkeen tuo mies soitti äidilleen, ja vakuuteltuaan hänelle, että he rakastivat häntä, hän selitti, etteivät he voisi enää jutella hänen kanssaan, elleivät tärkeät perheasiat sitä välttämättä vaatisi.

Vieras kirjoitti:Tässä asian vakuudeksi Jehovan todistajien julkaisemaa opastusta asiasta, jos jotakuta jäi epäilyttämään, tuleeko suhteet läheisiin perheenjäseniin myös katkaista.

Olet aivan oikeassa. Säännöt ovat yksiselitteiset. Siitä huolimatta tätä sääntöä on yleensä helpompi jättää noudattamatta ilman erottamista kuin montaa muuta sääntöä.

Ohjelmalla oli 419 000 katsojaa, mikä on kuulemma Silminnäkijän ennätys pitkään aikaan.

Tony Syrjänen kirjoitti:Lasten osallistumiseen ovelta ovelle työhön, ja muihin lahkotehtäviin, liittyy enemmänkin vanhempien hyväksynnän kokeminen, kuin oma halu käsitteen varsinaisessa merkityksessä. Lapsi tiedostaa että tämä saa kannustusta ja positiivista huomiota osakseen osoittaessaan kiinnostusta ja aktiivisuutta lahkoympäristössä ja -tehtävissä. Ja toisaalta lapsi tiedostaa että jos tämä ei osoita kiinnostusta ja aktiivisuutta lahkoympäristössä ja -tehtävissä, tämä saa asiasta negatiivista huomiota.

JUURI NÄIN! Onneks sentään lisäs perään, että "ei tietenkään kaikki (halua pitää puheita ja saarnata)". Iso oli myös toimettomuuden mörkö.

Kiitos kovasti kaikille ohjelman tekoon osallistuneille. Sinulle jonka veli poistui oman käden kautta keskuudestamme liian aikaisin; olen todella pahoillani. Olen kuullut hänestä paljon hyvää, ja muistan erittäin hyvin mieheni reaktion uutisiin .

Aikuisena tullut mukaan ja eronnut kirjoitti:Ohjelmassa kaikki haastatellut olivat kasvaneet Jehovan todistajaperheessä ja sitten aikuisena eronneet. Kaipasin erilaisia näkökulmia.
Itse olin 27v kun päätin tutkia raamattua Jehovan todistajien kanssa ja vakuutuin, että he yrittävät noudattaa kaikessa raamattua ja halusin itse tehdä samoin. Kukaan lähipiiristäni ei kuulunut Jehovan todistajiin ja monet heistä pitivät sitä viimeisenä mahdollisena vaihtoehtona. Jehovan todistajat tuntuivat aiheuttavan eniten vastustusta kaikista uskonnoista. Olisin saanut liittyä mihin vain ennemmin sukulaisteni ja ystävieni mielestä.

Olin 40v kun erosin seurakunnasta. Pakotettuna. Olin vuosia ollut vain nimellisesti mukana. Kokoukset 3xvk ja sen lisäksi itselle vastenmielinen ovelta ovelle työ oli liikaa työssäkäyvälle pienten lasten äidille. Kun olin eronnut avioliitostani, sain srk vanhimmilta soiton, että he olivat nähneet vieraan auton yöpyvän pihassani ja kysyivät, jos eroaisin. Missään komitean edessä en käynyt. Puhelukin oli varovaisen asiallinen.

Itselläni nuo kokemukset Jehovan todistajista, joita koin aikuisena ja "maailmasta" tulleena olivat myönteisiä. En koskaan kuullut, että kukaan oikeuskomiteassa kuultavana oleva olisi valittanut kohtelusta. Jos joku halusi erota, siitä ei ainakaan minun kuulteni sen enempää puhuttu, vain syy kerrottiin yleensä. Itse tunsin useampia perheitä, joiden perheenjäsen, jo aikuinen, erosi Jehovan todistajista. Nämä perheet pitivät yhteyttä perheenjäseneensä, vain uskonnosta ei puhuttu.

Itse surin eroni jälkeen, koska menetin kaikki ystäväni Jehovan todistajissa kuin seinään. Minulla ei ollut sukulaisia siellä. Ymmärsin kuitenkin, että he yrittävät siinäkin noudattaa raamatun neuvoa ja pitää seurakuntansa puhtaana. Kun vertaan tätä evank. lut. kirkkoon, ymmärrän tämän tärkeyden.

Nyt kun erostani on jo jokunen vuosi, ajattelen yhä, että Jehovan todistajat yrittävät noudattaa raamattua kaikessa tekemisissään. Ihmiset ovat epätäydellisiä heidän joukossaan, kuten kaikkialla. En ole katkera, enkä edelleenkään ole kuullut mitään pahaa heidän tehneen, paitsi kohuotsikoissa mediassa.

Ihmettelen Silminnäkijän ja Iltalehden kohunhakuisuutta siteeraamalla Suomi24-palstaa. Ihmettelen suuresti, jos siellä esitetyt kysymykset on todella tehty jossakin oikeuskomiteassa. En muutenkaan usko totena, mitä Suomi 24-palstalla esitetään muistakaan asioista.
Kaikki syytökset ja kohut tulisi jonkun itse ne kokeneen tuoda esiin omalla nimellään. Miksi nyt ei näin toimittu?

Kaikki haastatellut ohjelmassa olivat asiallisia ihmisiä ja tuntui, että hyvin ovat Jehovan todistajat osanneet heidät kasvattaa, niin esiintymään kuin mielyttäväksi ihmiseksikin.

Surun ystävien menettämisestä ymmärrän täysin ja koen tosi hyvänä, että heidän on tarvitessaan mahdollista saada tukea. Vertaistuesta saa uusia ystäviä ja siten on helpompi jatkaa matkaa täällä "maailmassa".

Kokemuksesi poikkeavuus johtuu mielestäni siitä, että olit ikävä kyllä ilmiselvästi henkilö jota lahko ei kaipaa. Jehovantodistajuutta ajatellen juureton, pitkäaikainen toimeton, vain huonoa esimerkkiä muille näyttävä aikuinen. Niiden joilla on lähisukulaisia lahkossa, voidaan ajatella katuvan ja haluavan takaisin. Varsinkin jos ovat perineet lapsuuden uskon ja kasvaneet sen 'totuuteen'. Sinä et edusta mitään, minkä vuoksi sinun voisi odottaa haluavan parantaa tapojasi ja muuttaa suhtautumisesi todistajuuteen pysyvästi uskolliseksi. Vaikka itse lahkoon haikailet, niin se ei selvästi haikaile sinun perääsi sellaisena kuin olet.

Kun hämmästelet sitä, miksi joku ei halua esiintyä omalla nimellään ja kokemuksellaan valtakunnan laajuisessa televisio ohjelmassa, niin voisit mallia näyttääksesi ottaa oman nimesi käyttöön tällä palstalla. Tämähän ei ole vielä mitään tv:n rinnalla.

Vieras kirjoitti:Ex sisarten puuttuminen ohjelmasta jäi vaivaamaan.

Samoin minua. Tosin toivoisin, että ohjelma saisi jatko-osan, jossa käsiteltäisiin Jehovan todistajuutta naisten näkökulmasta. Siitä riittäisi kerrottavaa, kuinka olla alamainen miehelleen kaikessa!

""Suomi24-palstaa. Ihmettelen suuresti, jos siellä esitetyt kysymykset on todella tehty jossakin oikeuskomiteassa. En muutenkaan usko totena, mitä Suomi 24-palstalla esitetään muistakaan asioista.
Kaikki syytökset ja kohut tulisi jonkun itse ne kokeneen tuoda esiin omalla nimellään""

Arvattavasti ei lahkon kirjalliset ohjeet vaadi tuollaista. tokihan lahkolla on salaista kirjallisuuttakin (joista sen "kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan" jehova saattoi julkiseksi netin kautta). Oikeuskomitean henkilöt sanoisivat ehkä että tutkivat asian perusteellisesti. Oikeasti kysymysten esittämiselle on ollut alhaiset vaikuttimet, halu kiihottua itse taikka nöyryyttää kuultavaa tms. Joka tapauksessahan lahko on määrännyt suojelemaan pedofiilijäseniään viranomaisia vastaan. On ottanut julkaisuissaan kantaa erilaisiin seksuaalisiin tapoihin, mikä sinänsä voi rohkaista kysymään näiden tapojen noudattamista, jopa jokin vanhin voi kokea velvollisuudeksi selvittämisen.

""Kaikki syytökset ja kohut tulisi jonkun itse ne kokeneen tuoda esiin omalla nimellään"" -Hyvä mielipide sinänsä mutta osoittaa täydellistä tietämättömyyttä ihmisen suhtautumisesta asiaan. Esim. raiskausrikoksista jää valtavan suuri osa, tuntemattoman suuri osa, vaille ilmoitusta ja poliisitutkintaa juuri tuosta samasta syystä, että kaiken päälle ei ainakaan omaa nimeä haluta julkisuuteen.

""Jehovan todistajien julkaisemaa opastusta asiasta, jos jotakuta jäi epäilyttämään, tuleeko suhteet läheisiin perheenjäseniin myös katkaista"" -ja Veikko Leinonen kunnostautui UM-raamattumuunnoksen sisäluvussa. On muistettava kuten Meilo toi esiin, että tapa on hallintoelimen äänestyksen jälkeen käyttöönotettu, siis lahkon oma tapa. Sitä ennenkin oli lahkon tapa käytössä, mutta se oli erilainen.