Musiikkia

[Elisa]

Ei voinut tyttö ymmärtää...
ei heitä kahta toisistaan
saa tämä aika eroittaa
niin vannoi poika tuo
palaa hän tytön luo
tie kotiin kuljettaa


ei heitä kahta toisistaan
saa tämä aika eroittaa...


-radiossa laulaa joku mies-ääni

[Ilkkala]

Ei voinut tyttö ymmärtää...

Miten tyttö ei voinut ymmärtää, jos poika ymmärsi? Ymmärsi kyllä täysin.

[Jaakko Ahvenainen]

Ei voinut tyttö ymmärtää...

Miten tyttö ei voinut ymmärtää, jos poika ymmärsi? Ymmärsi kyllä täysin.

No, jo tokkiinsa sie tiijät mite ei voint ymmärtää. Älä sie höpöjä haastele. Haasta kui muutkii elävät, eläkä tyhmäks tekkeyvy. Sie näät ylen viisas ootkii. Haasta Sie silviisii, ett tyhmemmätkii taijuut.

[Ilkkala]

Ei voinut tyttö ymmärtää...

Miten tyttö ei voinut ymmärtää, jos poika ymmärsi? Ymmärsi kyllä täysin.

No, jo tokkiinsa sie tiijät mite ei voint ymmärtää. Älä sie höpöjä haastele.

No mut kun poika tekee sen selväksi.

Haasta kui muutkii elävät, eläkä tyhmäks tekkeyvy.

Hyvin sanottu. Helppoa olla tyhmä kuin kivi. Mutta joka anteeksipyyntö ja lupaus tulee sydämestä. Joskus tie voi olla kivinen, enkä tuomitte enää näkemyksiä.

Sie näät ylen viisas ootkii.

Kiitos.

Haasta Sie silviisii, ett tyhmemmätkii taijuut.

Eihän kukka sen tyhmempi toistans ol'.

Tähän musiikkiketjuun haluan suositella Willie Nelson - Moment Of Forever -albumia. Kauneimpia teoksia mitä koskaan olen kokenut.

[Bergerac]

Jaskan ja Ilkkalan kielellisestä hauskanpidosta tuli mieleen tämä.

http://www.youtube.com/watch?v=YD6zj260sfQ

Tuohon kappaleeseen peilaten:
Mitä vittua . Jos tuota kappaletta sovitetaan Leinosen Veken mainitseman kansainväliseltä tasolta johdetun luopiojärjestön osalta Suomen haaratoimistoihin...niin mm. KehäIII:n seutu, Oulu, Manse, Länsirannikko, Jyväskylä... jää vaille huomiota.

[Bergerac]

Maukka Perusjätkä ja Säpinää, 20 vuotta myöhemmin.
http://www.youtube.com/watch?v=vUpsc8QicQE

[Jakke]

Mitäs raati tykkää Metallican uutuudesta Death Magneticista? Alkuun olin vähä pettynyt, olisin kaivannu edes paria hittibiisin ainesta omaavaa tarttuvaa biisiä mukaan (mustan levyn tyyliin), mutta nyt kun oon enemmän kuunnellut, niin kelpo levyhän tuo on. Soitto kulkee hienosti ja soundit on kohdallaan. Biiseissä on sopivan metallicamaisia koukkuja jotka sittenkin saavat palaamaan levyn äärelle yhä uudelleen. Sanoituksia ei oo vielä tullu erityisemmin kuunneltua tai edes ajateltua, pitää kommentoida niitä myöhemmin jos aihetta ilmenee. Musiikillisesti tää on jossain määrin paluuta kultaiselle 80-luvulle, mikä ei ole pelkästän huono asia. Vähän sellainen "jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattua" -tyyppinen ratkaisu. Uutta Kill 'em all tai Justice -levyä ei ole kuitenkaan yritettykään tehdä, kyllä tässä on selvästi modernimpi ote.

Joka tapauksessa, parasta Metallicaa piiiiitkään aikaan ja Jakke-eno antaa tälle: ****

Tämä levy on nautittava mieluiten kohtuulaatuisilla laitteilla ja kovaa kuunneltuna. Varo jaossa olevia heikkotasoisia ämpeekolmosia!

[Jaakob]

Tykätään kovasti. Tosin soundit on paremmat Guitar Hero 3:sta ripatulla versiolla, kummallista kyllä. CD-versio kun on ns. Loudness-sodan uhri...

[Jakke]

Tykätään kovasti. Tosin soundit on paremmat Guitar Hero 3:sta ripatulla versiolla, kummallista kyllä. CD-versio kun on ns. Loudness-sodan uhri...

Olen antanut itselleni kertoa, että CD:n ääniraita on ainakin kompressoitu tosi paljon rankemmin. Dynamiikka kuulemani mukaan 10dB suppeampi ku GH3:ssa.

[Jakke]

Postiluukusta kolahti just pitkään metsästämäni nuoruuden nostalgiaa uhkuva levy. Tykkäsin siitä älyttömästi 18 vuotiaana ja jännitin kovasti onko mukavat muistoni vain ajan kultaamia mielikuvia. Eipä ollu. Toimii edelleen loistavasti.

Ja siis kyseessä on Maggie's Dream -nimisen orkesterin samanniminen levy vuodelta 1990. Useimmat lienevät kuulleet ainakin Naomi Campbellin raiskaaman version Maggie's Dreamin alunperin levyttämästä Love & Tears -kappaleesta. TÄSSÄ alkuperäinen versio.

[madgyver]

Uusimpia tuttavuuksia ovat In Mourning, Ghost Brigade ja Textures.Ensimmäistä voisin suositella jos esim. Swallow The Sun, My Dying Bride tai vanhempi Katatonia uppoaa Mukana toki myös vähän reippaampaa poljentoa. Ghost Brigaden Guided By Fire-albumi on todella omaperäistä saundia, hieman vaikea kuvailla mut enemmän voi lukea vaikkapa imperiumi.netin arvostelusta http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=6678 . Kolmas bändi sen sijaan sopii jos tykkäät tarttuvista melodioista, teknisestä soitosta, progressiivisuudesta sekä death metal-poljennon, rauhallisempien meininkien ja puhtaiden vokaaleiden risteytyksestä

Suosittelen kyllä lämpimästi last.fm:ää, sieltä olen bongannut monia loistobändejä.

[zille]

70-luvun progressiivinen rock (proge näin kavereiden kesken) on varmaan eniten meikäläiseen vaikuttanut. Jos on jollekin tuntematonta alaa, niin suosittelen bändejä kuten: Yes, Genesis, Camel...

Bändi, jota olen eniten elämässäni fanittanut, on ehdottomasti Pink Floyd. Se yleensä lasketaan tähän proge sarjaan, mutta siitäkin voidaan olla montaa mieltä. Niilläkin on niin paljon erilaista musiikkia, ettei siitä voi puhua vaan yhdessä genressä.

Sitten toki myös kaikenlaista muuta rokkia. Bluesrokkia, hardrockia, kasaritukkaheviä...

Tähän väliin tekee mieli pistää mieliä piristämään ehkä legendaarisin 80-luvun kristillinen tukkahevipoppoo, Stryper.

Ja sitten ihan mättö-örinämetallia. (lähinnä kristillistä kyllä, anteeksi nyt vain kaikille. Ja kyllä, semmoistakin on olemassa, ja kyllä, se kuulostaa samalta kuin "maallinenkin". Se ei ole musiikillisesti sen paskempaa). Impending Doom

Mutta sitten myös kantria ja kunnon perinteistä amerikkalaista bluegrass-musiikkia. Tiiätte varmaan vaikkapa Itsevaltiaiden tunnarin, semmosta banjoränkytystä.

Ja suuri Neil Young -fani olen. Huuliharppua ja kitaraa kun itsekin soitan. Laulaa en osaa

[Jakke]

Bändi, jota olen eniten elämässäni fanittanut, on ehdottomasti Pink Floyd. Se yleensä lasketaan tähän proge sarjaan, mutta siitäkin voidaan olla montaa mieltä. Niilläkin on niin paljon erilaista musiikkia, ettei siitä voi puhua vaan yhdessä genressä.

Proge on niin laaja käsite, että mitä vaan vähän monimuotoisempaa musaa tunnutaan nykyisin nimitettävän progressiiviseksi rokiksi.

Mulle ei ole koskaan avautunut kenties arvostetuin Pink Floyd levy "Dark side of the moon". Mun mielstä se on pelkästään omituinen, mutta toki kuunneltavampi ku esim. Ummagumma ja muu alkeismateriaali. Itse olen intoutunut lähinnä Wish You Were Here -albumista eteenpäin tehdystä tuotannosta.

The Wall -elokuva löytyy hyllystä. Mainio levy ja toimii erinomaisesti myös kuvan kera.

Mutta varsinainen asiani oli se, että jos kerran Pink Floydin äärellä olet viihtynyt, niin suosittelen tutustumaan myös Roger Watersin soolotuotantoon. Mulla on muutama vuos sitten kuvattu In The Flesh -live DVD ja täytyypä sanoa, että on varsin viihdyttävä tekele. Watersista on tullut tyylikkäästi harmaantunut herrasmies, mutta sekä oma tuotanto, että vanhat PF-klassikot toimivat edelleen hienosti. Ja hifistin korvia miellyttävästi kyseinen DVD on yksi parhaiten äänitettyjä, mitä olen koskaan kuullut. Tämä muuten pätee myös kaikkeen mitä Pink Floyd on äänittänyt. Jo 70-luvun alun tekeleissä on hämmentävän hyvät soundit.

[zille]

...

...

Mä ittekään en ole koskaan pitänyt Dark Side Of The Moonia mitenkään parhaana. Ei edes kärkipäässä välttämättä. Parasta en osaa sanoa. Animals ja Wish You Were Here vois ehkä olla parhaat. Mut esim. ei noitakaan pysty must kunnolla vertaamaan alkupään levyihin, kun on niin erilaista musaa. Ja sit esim. Meddley-levy, jossa on mun mielestä ehkä Floydin paras biisi, 'Echoes', niin koko muu levy on must jopa aika huonoa. A Saucerful of Secrets levylläkin on yks kovimmista biiseistä, 'Set The Controls For The Heart Of The Sun', mut muu levy onkin sit jo vähä turhan sekoilupsykedeliaa.

The Wall leffa on taidetta parhaimmillaan! Itseasiassa The Wall leffa oli se, joka käännytti mut Pink Floydiin ja sitä myötä progeen. Ennen sitä olin vannoutunut metalhead. En tiedä mitä tapahtui, mutta jokin napsahti päässä ja kovaa Kun en tosiaan Floydia juuri edes tuntenut, sitten näin sen leffan töllöstä ja se oli siinä.

Soolotuotannotkin on tuttuja. Itse diggaan ehkä (huom. ehkä) vähän enemmän Gilmourin soolotuotannosta. Pink Floydin viimeset levyt, joissa Waters vielä oli mukana, on jo lähestulkoon Watersin soolokamaa, ja kuulostaa samalta kun hänen soolotuotantonsa. Kyl must Gilmourin aikanen Pink Floydikin (A Momentary Lapse Of Reason, The Division Bell) on parempaa kun tää Watersin loppuaikojen tuotanto, The Final Cut vaikkapa.

Live At Pompeii on kovin "live"! Ehdottomasti. Täyttä kultaa ja hunajaa.

[pakana]

Tänne on hautautunut hieno keskustelu, johon onneksi linkitettiin tuolta toisaalta. Pitänee kysyä, että ken teistä on kuullut Guns'n Rosesin uusimman levyn Chinese Democracy? Ja mitäpä olette mieltä?

Itse en oikeastaan koskaan pitänyt kyseisestä bändistä aiemmin, mutta kuunneltuani tämän levyn häkellyin täysin. Se on oikeasti aika hyvä!