Veljesseura.org

Tony Syrjänen kirjoitti:Lasten osallistumiseen ovelta ovelle työhön, ja muihin lahkotehtäviin, liittyy enemmänkin vanhempien hyväksynnän kokeminen, kuin oma halu käsitteen varsinaisessa merkityksessä. Lapsi tiedostaa että tämä saa kannustusta ja positiivista huomiota osakseen osoittaessaan kiinnostusta ja aktiivisuutta lahkoympäristössä ja -tehtävissä. Ja toisaalta lapsi tiedostaa että jos tämä ei osoita kiinnostusta ja aktiivisuutta lahkoympäristössä ja -tehtävissä, tämä saa asiasta negatiivista huomiota.

Edellä kuvattu on hyvä yleistää, jotta se asettuu oikeaan kontekstiin.

Ihmiset kasvattavat lapsiaan näin. Ympäristö vaikuttaa aina: vanhempien arvot, vanhempien uravalinnat, vanhempien harrastukset ja vanhempien seurapiirit ovat lapsen tavoitekonteksti. Niitä lapset jäljittelevät ja niistä lapset hakevat hyväksyntää. Jos on vakuuttunut jostain elämäntavasta, ohjailee toisiakin siihen suuntaan, lapsensa ainakin.

Rangaistukset tulevat myöskin aina, muodossa tai toisessa, jos et täytä tämän kontekstin ehtoja. Toiset vanhemmat jättää perinnöttömäksi, toiset lapset saavat kokea olevansa se suvun musta-lammas. Jotkut ovat katkaisseet esimerkisi välit Jehovan todistajaksi tulleeseen lapseen niin tyystin, että ainoa yhteydenpitotilaisuus sen jälkeen on ollut vanhempien hautajaiset. Tunnen yhden tämmöisen tapauksen. Miksi tämän kokeneita ei haastatella?

Ajatellaan myös, että kun ei määritellä mitään rajoja lapsen seuralle, ystäville ja uskonnolle ja ollaan vielä itse hiljaa kaikesta henkisestä tai hengellisestä elämästä, niin silloin lapsi on vapain valitsemaan. Ei rajoitea lasta mihinkään sisäpiiriin. En usko, että näin hienosti käy. Jättämättä valitsematta lapsen puolesta, annetaan muiden valita. "Vapaa valitsemaan" lapsi saattaa kasvaa altteimmaksi muiden jäljittelijäksi, tajuamatta edes sitä itse.

Kiitos valaisevasta ohjelmasta <3 Tästä edes katson ovelleni tulevia todistajia eri silmin. En sitten tiedä onko reaktio minkälainen, todennäköisesti sääliä, vaikka tuskin sitä haluaisivatkaan :) Onneksi yhtään lasta ei ovellani ole koskaan käynnyt, mutta jos semmoinen tapahtuu saatan tuntea vihaakin.

Veikko puhui vakuuttavasti ja se korosti minulle sitä miten helposti ihmisen saa puhuttua samalle mielelle. Vaatisi perehtymistä sanomaa, että ymmärtäisi sen sisällön. Mutta kuulosti hienolta, vakuuttavalta ja oikelta :) Se on taito tuokin että pystyy puhumaan niin vakuuttavan oloisesti, että itse sanoma jää kuulijalta epäselväksi.

Kiitos osallistujille!

Vieras kirjoitti:Ihmiset kasvattavat lapsiaan näin. Ympäristö vaikuttaa aina: vanhempien arvot, vanhempien uravalinnat, vanhempien harrastukset ja vanhempien seurapiirit ovat lapsen tavoitekonteksti. Niitä lapset jäljittelevät ja niistä lapset hakevat hyväksyntää. Jos on vakuuttunut jostain elämäntavasta, ohjailee toisiakin siihen suuntaan, lapsensa ainakin.

Ohjailee varmasti, mutta ilman fanatismia, ja antaen kuitenkin vapaan valinnanmahdollisuuden ilman uskonnollista pelottelua tai tunneperäistä argumentointia. Siinä on 'hienoinen' ero jos lääkäris-isukki ohjailee lastaan lääketieteelliselle alalle, verrattuna lahkoperheen pyrkimykseen tehdä jälkikasvustaan lahkon jäseniä. Pelkästään viikottaiset kokoukset, perhetutkistelut ja muu lahkoaktiviteetti on ihan eri maailmasta kuin ammatinvalintaan tähtäävä ohjailu.

Jehovantodistajuus on elämäntapa, joka täyttää ihmisen identiteetinkin. Jehovantodistajuuden ja niin sanotun normaalin elämän tuomat valinnat eivät ole vertailukelpoisia. Ne ovat ihan eri planeetalta ja eri asioita.

Rangaistukset tulevat myöskin aina, muodossa tai toisessa, jos et täytä tämän kontekstin ehtoja. Toiset vanhemmat jättää perinnöttömäksi, toiset lapset saavat kokea olevansa se suvun musta-lammas.

Lahkoympäristön ulkopuolella ei ole mitään ohjekirjallisuutta, joka vaatii lukijaansa toteuttamaan tämänkaltaista kohtelua, mikäli lapset valitsevat oman tiensä. Eikä voida sanoa että vanhemmat jättäisivät järjestelmällisesti jälkikasvunsa perinnöttömiksi jos nämä eivät valitse elämässään niitä vaihtoehtoja mitä vanhemmat haluavat. Mustan lampaan titteli on sekin pieni paha siihen verrattuna että vt-seura vaatii hylkäämään käytännön kokonaan.

Jotkut ovat katkaisseet esimerkisi välit Jehovan todistajaksi tulleeseen lapseen niin tyystin, että ainoa yhteydenpitotilaisuus sen jälkeen on ollut vanhempien hautajaiset. Tunnen yhden tämmöisen tapauksen. Miksi tämän kokeneita ei haastatella?

Koska ei ole olemassa mitään yhteisöä tai ohjekirjallisuutta, joka vaatii näin toimimaan.

Ajatellaan myös, että kun ei määritellä mitään rajoja lapsen seuralle, ystäville ja uskonnolle ja ollaan vielä itse hiljaa kaikesta henkisestä tai hengellisestä elämästä, niin silloin lapsi on vapain valitsemaan. Ei rajoitea lasta mihinkään sisäpiiriin. En usko, että näin hienosti käy. Jättämättä valitsematta lapsen puolesta, annetaan muiden valita. "Vapaa valitsemaan" lapsi saattaa kasvaa altteimmaksi muiden jäljittelijäksi, tajuamatta edes sitä itse.

Lahkosääntöjen ja ultraliberaalin kasvatusmallin väliin mahtuu kaikenlaista, eikä se että ihmiset elävät ilman lahkosääntöjä tarkoita sitä, ettei mitään muitakaan sääntöjä, elämää laajemmin koskevia keskusteluja tai neuvoja ole ollenkaan.

Onnistuukohan ilman reksiteröitymistä.

Kiitos osallistujille kaikesta sydämestä. Tiedän mitä olette kokeneet. Itselläni ei riittäisi rohkeus siihen mitä te teitte.

Isot halaukset ja onnea elämäänne!

terveisin entinen sisar (erotettu minäkin)

Tony Syrjänen kirjoitti:

Vieras kirjoitti:Jos on vakuuttunut jostain elämäntavasta, ohjailee toisiakin siihen suuntaan, lapsensa ainakin.

Ohjailee varmasti, mutta ilman fanatismia, ja antaen kuitenkin vapaan valinnanmahdollisuuden ilman uskonnollista pelottelua tai tunneperäistä argumentointia.

Yleistetään lisää, että edellä sanottu pysyisi myös kontekstissa.
Asiastaan vakuuttunut ihminen tehdessään jotain, jolla on tarkoitus vaikuttaa toiseen (esimerkiksi tunneperäisesti) on näissä yksinkertaistuksissa fanaattinen. Asian muoto ei muutu miksikään, vaikka otetaan käyttöön näin ladattu ja aukipurkamaton sana kuten "fanaattinen".
Kasvattaessani lapseni niin, että näistä ei tule varkaita ja ohjatessani heitä jopa tunneperäisesti tähän, olen siis fanaattinen. Heille saattaa jäädä pelkoja, joita vastaan he joutuvat kovasti tekemään myöhemmin töitä, että uskaltaisivat varastaa. Valinnanvapaus varastaa heille kylläkin jää, vaikka sitä olisin yrittänyt ehdollistaa pois vaikka millä. Jos sanoo, että tekisin näin kasvattaessani oikein, allekirjoittaa jonkin kontekstin, jonka eteen saa olla fanaattinen.

Edelleenkään, kun ei muuta keksitä, käytetään usein sanaa fanaattinen.

Tosiasiassa tuo karttamiskäytäntö liittyy lahkon etujen vaalimiseen sillä tavoin, että se koskee käytännössä sellaisia henkilöitä joilla yleensä on tietoa lahkosta ja mahdollisesti ymmärrystä selittää asioita, joissa lahkolainen liikkuu "laput silmillä", jollakin tavoin tietää mutta ei kuitenkaan oivalla merkitystä.

Lahkosta eronnut taikka erotettu pystyy yleensä myös lahkon kriittiseen tarkasteluun.

Vastaavastihan jos värväämistyössä tavataan henkilö joka osaa keskustella lahkon oppien muutoksista edestakaisinkin, tietää lahkon poikkeavista raamatunjaeselityksistä, virheistä lahkon oppien perusteluissa jne, niin lahkolaiset on neuvotut lopettamaan keskustelu siihen paikkaan ja poistumaan.

Samaten kuten erottamispelko myös estää lahkolaista ottamasta asioista selvää.

Kyllä ohjelma puhuttaa ihmisiä..tänään työpaikkaruokailussa meinasi ruoka mennä väärään kurkkuun, niin paljon asiasta puhuttiin. Herätti ajatuksia siitä miten ihminen voi ylipäätään selvitä kun joutuu tyhjän päälle. Jos ohjelman tarkoitus oli herättää keskustelua niin siinä ainakin on onnistuttu.

Järkevä kirjoitti:Hei muuten, tuli mieleen kysästä...

Ja kuinkakohan paljoa Ylen toimittaja otti selvää tämänkin murheellisen tapauksen taustoista.
Tuskinpa paljoa, näissä tarinoissa myy eniten se, että kaikki paha erottamisen/eroamisen jälkeen menee ainakin epäsuorasti entisen jt-elämän piikkiin.

Kiitokset täältäkin kaikille haastatelluille! Hienoa kuulla, että asia on paljon puhuttanut ihmisiä! Kunpa ihmiset nyt paremmin tutustuisivat asioihin eivätkä suoraa päätä ryntäisi erilaisten lahkojen ja rakkauspommituksen uhriksi.

Kyllä täälläkin pisti vihaksi, kun Veikko Leinonen vakuutteli, että kaikki kentällä olevat lapset ja nuoret ovat siellä vapaaehtoisesti! Ainakin mun "vapaaehtoisuus" perustui remmillä hakkaamisen uhkaan. Myöskään kokouksissa enkä konventeissa olisi käynyt, ellei väkivallalla olisi pakotettu.

Voiko Jt yhteisössä koskaan todella kysellä lapsilta että ovatko he todella halukkaita lähtemään kentälle, kokouksiin jne, tuntuu että painostus ylhäältä päin on niin kova että uskaltaako sitä edes millään tavalla vanhemmat kyseenalaistaa....lapset totelkoon vanhempiaan.

En muista koskaan lapsuudesta että tällaista asiaa olisi kyseenalaistettu, mitä teillä jt:ssä mukana olleilla on muistoja näistä asioista....

""Asiastaan vakuuttunut ihminen tehdessään jotain, jolla on tarkoitus vaikuttaa toiseen (esimerkiksi tunneperäisesti) on näissä yksinkertaistuksissa fanaattinen"" Eikä. Fanaattisuus on oma asiansa.

""Veikko Leinonen vakuutteli, että kaikki kentällä olevat lapset ja nuoret ovat siellä vapaaehtoisesti"" Lahkossa on siis lusteen, lampaiden, nuristen egyptistä lähteneiden luokan, toimettomien, ei-suotavan seuran ym ym ym lisäksi myös siis vapaaehtoisten lasten luokka.

Liekö oma luokkansa ne, jotka aikoinaan korostaen ja tärkeänä piiskattiin valtakunnansalin vessassa pidettävällä risulla "lapsena piiskattujen luokka" kun taas nykyään on harmiteltavasti "valtiovallan julkisesti ja kehuskellen piiskamasta kiellettyjen lasten luokka", mistä huolimatta siis löytyy tuo vapaaehtoiskersalauma.

Vieras kirjoitti:Voiko Jt yhteisössä koskaan todella kysellä lapsilta että ovatko he todella halukkaita lähtemään kentälle, kokouksiin jne, tuntuu että painostus ylhäältä päin on niin kova että uskaltaako sitä edes millään tavalla vanhemmat kyseenalaistaa....lapset totelkoon vanhempiaan.

En muista koskaan lapsuudesta että tällaista asiaa olisi kyseenalaistettu, mitä teillä jt:ssä mukana olleilla on muistoja näistä asioista....

Sitähän olisi kuollut Harmagedonissa jos ei olisi halunnut mennäkokouksiin ja kentälle.

Lapset ei sitä asiaa edes ymmärrä, vaikka omassa tietämyksessään ylittävät kristikunnan papit.

Eikö olekaan ihan luonnollista, että peruskouluikäinen lapsi haluaa välttämättä ja vapaaehtoisesti mennä rappuihin levittämään jonkun amerikkalaisen järjestön lehtiä? Luopuu synttäreistä ja jouluista ja vieläpä paheellisista isän- ja äitienpäivistä.

Iloista antamista!

Lastenkirjojen pelottelu varmaan vaikuttaa osaltaan siihen "vapaaehtoisuuteen".

Huhhuh, olipa ahdistavaa katseltavaa. Itselläni ystävä, joka joutunut nuorena tuota nöyryyttävää ja epäinhimillistä kokouksessa kuulustelua kokemaan. Se myös on jotenkin käsityskykyni tavoittamattomissa, että vanhemmat voivat lapsensa noin hylätä ja "karttaa". Ahdistavaa, suututtavaa ja surettavaa. Järkyttävää ja turhauttavaa.

Onni kaikessa on se, että selviytymistarinoitakin on ja tämän kaltainen yhteisö on olemassa. Ja ehkäpä ne ihmiset, jotka ovat juuri painiskelemassa lähtemisajatusten kanssa saivat ohjelmasta jotain voimaa. Että on olemassa tukiyhteisöjä ja elämä jatkuu. Hienoa, että silminäkijä teki tästä jutun.

Johanneksen poika kirjoitti:YLE:n sivuilla käydään vilkasta keskustelua ohjelmasta:
http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-20012248

Jonnekin kadonnut?