Veljesseura.org

Viljo kirjoitti:Siirretyn sydämen vaikutus persoonallisuuteen

Entisessä työpaikassani kollegani appiukolle tehtiin pumpunvaihto. Kevät kun oli niin joku nuori motoristi oli ajanut seinään ja luovutti elimensä tälle apelle. No siinä kun molemmat olivat rintakehä avoinna ja tällä appiukolla oli keuhkotkin muutaman vuosikymmenen sauhuttelun jäljiltä aika pahassa kunnossa, niin kirurgi päätti vaihtaa nekin samaan settiin.

Muutama kuukausi leikkauksen jälkeen vanha mies oli elämänsä vedossa. Ennen jo rappusten ylöskävely hengästytti ja nyt pystyi käymään monen kilometrin lenkeillä. Toiseksi jo kaljuuntumaan alkanut vaalea tukka oli muuttunut tummaksi kiharaksi (ja sitä kasvoi ihan kunnolla jo kaljuuntuneistakin kohdista).

Onhan noita ollut tapauksia, jossa elinsiirron saanut henkilö on kertonut saaneensa "muistoja", joista on varma, etteivät ne ole hänen omiaan. Tiedä sitten onko psykologinen vai fyysinen omituisuus.

am-ha·’a’rets kirjoitti:Muutama kuukausi leikkauksen jälkeen vanha mies oli elämänsä vedossa. Ennen jo rappusten ylöskävely hengästytti ja nyt pystyi käymään monen kilometrin lenkeillä.

Onko täysin poissuljettua, että aiempi huono kunto olisi ollut edes pienessä määrin sidoksissa vanhan pumpun kuntoon? Käsittääkseni ainakaan Suomessa ei sydänsiirtoja tehdä pelkän mielialan parantamiseksi? Minä olen nähnyt hyvin läheltä ystäväni tilanteen yli 10 vuotta ennen siirtoa ja viimeksi eilen 19 vuotta siirron jälkeen.

Toiseksi jo kaljuuntumaan alkanut vaalea tukka oli muuttunut tummaksi kiharaksi (ja sitä kasvoi ihan kunnolla jo kaljuuntuneistakin kohdista).

Sillä määrällä lääkkeitä, mitä siirännäispotilaille alkuun syötetään, ihmettelen ettei kasva maitohampaat takaisin. Samoin tulee mieleen pälvikalju, mutta asiaa tuntevat saisivat ratkaista tällaiset asiat. Tulee mieleen uskonkokoukset, joissa nämä asiat hoidetaan ihan verettömästi, pelkällä puheella.

Onhan noita ollut tapauksia, jossa elinsiirron saanut henkilö on kertonut saaneensa "muistoja", joista on varma, etteivät ne ole hänen omiaan. Tiedä sitten onko psykologinen vai fyysinen omituisuus.

En minäkään tiedä, mutta olin heti verensiirron jälkeen aivan varma, että olen täysin eri ihminen. Tunnustelin itseäni ja tuntojani ja kaikki oli outoa. Sama vanha paska olin, mutt olin läpikäynyt ison kirurgisen ja läheltä liipanneen remontin, josta fyysisen toipumisen jälkeen kesti vielä aikansa toipua henkisesti. Tuskin koskaan olisin edes ajatellut saaneeni luovuttajan luonnetta, ellen tuolloin olisi uskonut Vt-seuran levittämää huuhaata asiasta.

Tuo on lievästi sanottuna erittäin vaikeata uskoa tuo kirurginen kertomus.

Leikkaus täytynee aina olla jonkinasteinen suunnitelmapohjainen, siinä on lääkäritiimi, nukutuslääkäri, sydänkirurgian erikoislääkäri, aikataulu täytynee olla käsityksessä, keuhkojen suorituskykyä ei väristä pelkästään pääteltäne, vaatinee oman kokemuksensa omaavan lekurin, oman lisäaikansa, kuitenkin elimistön vieraan kudoksen hylkimisreaktoiden problematiikat lisääntyisivät, tähän tarvittava lääkitys, enpä tiedäkään miksei se sydämen osalta annettava tehoaisi tähänkin, mutta kun kerran kerrot, niin on hienoa että kyseinen appiukko siitä reipastui.

Viljo kirjoitti:Ensimmäinen on ihan vakijuttuja Vt-seuralla, mutta tuo toinen antaisi ymmärtää Vt-seuran olleen joskus 50/60-luvulla sittenkin oikeassa lihallisen sydämen suhteen. He taisivat korjata näkemystään aivan turhaan!

Linkki korjattu.

Toden totta, jehovantodistajien opista onkin löytynyt pari asiaa jossa he ovat oikeassa. He aivan selvästi ovatkin siis ainoa tosi Jumalan järjestö!

Meidän luopioiden olisi syytä siis mitä pikimmiten palata myymään lehtiä ja odottamaan maailmanloppua ainoan oikean tosi Jehovan järjestön yhteyteen!

Tämä veri-/sydänjuttu on sen verran hupaisa, että laitan sen esille niille, jotka eivät asiaa paremmin tunne. Aika ajoin Ainoaa Oikeaa Totuuttaan puolustava saattaa vedota vastapuolen ’väärään sydämentilaan’. Vartiotorniseura esittää karttavansa kaikkia pakanallisia tapoja ja ajatuksia. Tässä eräs esimerkki Vartiotorniseuran pakannallisen ajattelun omaksumisesta sekä hylkäämisestä:

”Muinaiset egyptiläiset pitivät kirjaimellista sydäntä älyn ja tunteiden tyyssijana. Lisäksi he ajattelivat, että sillä on oma tahto. Babylonialaiset sanoivat, että sydämessä asuu sekä äly että rakkaus. Kreikkalainen filosofi Aristoteles opetti, että se on aistien tyyssija ja sielun valta-alue. Ajan kuluessa ja tiedon lisääntyessä nämä käsitykset kuitenkin hylättiin. Lopulta sydän alettiin tuntea sinä, mikä se todellisuudessa on, pumppuna joka panee veren kiertämään koko elimistössä.” (Vartiotorni 1. kesäkuuta 1986 sivu 17)

Milloin ’aika oli kulunut ja tieto lisääntynyt’ tästä asiasta esimerkiksi Vartiotorniseuralle, eli milloin Vartiotorniseura ’lopulta alkoi tuntea sydämen sinä, mikä se todellisuudessa on’? Aika oli kulunut ja tieto lisääntynyt nimenomaan juuri kesäkuun 1986 kirjoituksessa, josta tuo lainaus on.

Koska tuo vuonna 1986 pakanalliseksi havaittu ajatus sitten otettiin käyttöön Vartiotorniseurassa? Tuo pakanallinen ajatus esitettiin vuoden 1970 konventissa, josta englanninkielinen Vartiotorni-lehti kertoo seuraavaa:

“Also focusing attention on the heart was the edifying talk ‘Serving Jehovah with a Complete Heart.’ When the Bible refers to the heart, it was explained, the literal heart and not the mind or a figurative heart is meant. So, as the Bible says, the heart, yes, one’s literal heart, can impel and incite. (Ex. 35:21, 26, 29) How vital it is, therefore, that we guard the heart by always filling it with good impressions!” (w70 Oct. 1 p. 603)

Suomenkielellä tuota konventtiantia muisteltiin tällä tavalla:

"Se mitä sanottiin sydämestä, oli myös vaikuttavaa. Havaitsitko uuden ajatuksen? Oli kiinnostavaa oppia, että Raamatun viittaukset ihmissydämeen koskevat lihallista sydäntämme, eivätkä ole pelkästään kuvaannollisia. Mutta asia, mistä olemme keskustelleet täällä Beetelissä vielä enemmän, on kehotus tutkia sydäntämme säännöllisesti ja olla rehellisiä itseämme kohtaan siinä, miksi mitäkin teemme, kehotus eritellä heikkoutemme ja työskennellä niiden voittamiseksi. Tällä tavalla sydämemme saa Jehovan hyväksymyksen.” (km-FI 10/1970)

Konventin jälkeen tuo pakanallinen näkemys tuotiin vielä esille seuraavana kesänä, Vartiotorni-lehden tutkittavaksi tarkoitetussa artikkelissa:

”Sanan ’sydän’ käyttö Raamatussa rajoittuu vain muutamin poikkeuksin ihmisen sydämen toimintoihin hänen halujensa, tunteittensa ja mieltymystensä voimanpesänä, paikkana, joka sisältää kyvyt muodostaa vaikuttimet. Raamattu ei puhu vertauskuvallisesta eli hengellisestä sydämestä lihallisen eli kirjaimellisen sydämen vastakohtana enempää kuin se puhuu vertauskuvallisesta mielestäkään, joten me emme halua tehdä sitä erehdystä, että pitäisimme kirjaimellista sydäntä pelkästään lihallisena pumppuna, niin kuin tavanomainen fysiologia nykyään pitää. Useimmat psykiatrit ja psykologit ovat taipuvaisia antamaan mielelle liian suuren merkityksen ja katsovat lihallisella sydämellä olevan tuskin mitään vaikutusta ja pitävät sanaa ’sydän’ vain kielikuvana, kun sitä käytetään muuten kuin sen elimen tunnistamisessa, joka pumppuaa vertamme.

Sydän on siitä huolimatta hämmästyttävän taidokkaasti yhteydessä aivoihin hermoston välityksellä ja hyvin varustettu tuntohermonpäillä. Sydämen aistimukset rekisteröityvät aivoihin. Tällöin sydän vaikuttaa mieleen haluillaan ja mieltymyksillään tullessaan johtopäätöksiin, jotka ovat tekemisissä vaikuttimien kanssa. Päinvastaisessa virtauksessa mieli ravitsee sydäntä aisteista tulleitten herätteiden tulkinnoilla ja tehdyillä johtopäätöksillä, jotka perustuvat sen joko sillä hetkellä tai muistista saamaan tietoon. Sydämen ja mielen välillä vallitsee läheinen keskinäinen suhde, mutta ne ovat kaksi eri kykyä, jotka keskittyvät eri paikkoihin. Sydän on hienosti suunniteltu lihaspumppu, mutta vielä merkittävämpää on, että meidän tunneperäiset ja vaikuttimia muodostavat kykymme rakentuvat siinä. Rakkaus, viha, halu (hyvä ja paha), jostain seikasta pitäminen enemmän kuin toisesta, kunnianhimo, pelko – itse asiassa kaikki, mikä on omiaan muodostamaan meille vaikuttimia mieltymyksiemme ja halujemme suhteen, saa alkunsa sydämestä.” (Vartiotorni 1. kesäkuuta 1971 sivu 244)

Se, koska lääketiede on nuo ikivanhat harhaluulot hylännyt on tietysti vaikeasti määritettävissä, mutta tässä alla lainatussa on jotain osviittaa:

”Physicians, as well as citizens, of many cultures had their own beliefs concerning the nature of the heart and circulatory system. While the Greeks believed that the heart was the seat of the spirit, the Egyptians believed the heart was the center of the emotions and the intellect. The Chinese believed the heart was the center for happiness. Even our modern society continues to put emotions under the control of the heart, speaking of having a broken heart when a loved one leaves, or stealing one's heart around Valentine's Day. These beliefs continued to be taught and taken as law until an English physician named William Harvey challenged them in the late 1620's.”

Eli Vartiotorniseuran vuonna 1970 omaksuma näkemys oli lääketieteessä hylätty jo neljättä vuosisataa aiemmin. Samanlaista lääketieteen ”uusinnovaatiota” harjoitettiin vajaa vuosikymmen tätä aiemmin, silloin esittettiin siirtoveren vaikuttavan ihmisen luonteeseen:

”Those who are more inclined to rest their confidence in the learning of men than in the wisdom of God may feel that the care exercised in the selection of blood donors makes it possible to avoid all these dangers. But consider the facts. It will probably shock you to learn that the blood of dead people is being transfused into the bodies of hospital patients, but reports from Russia and Spain show that it is exactly what is done there; and even in the United States of America experiments have been conducted with transfusion of cadaver blood! Of course, that probably is not the practice in your community. But the magazine Time as of May 26, 1961, reports the case of a 49-year-old woman in the Pontiac General Hospital who was given two pints of blood from the cadaver of a 12-year-old boy who had drowned in a nearby lake and who had been dead from two and a half to three hours. Also, that as long ago as 1935 a doctor in a Chicago suburb had used a technique like that of the Russians, and that this American doctor accounted for about thirty-five cadaver-blood transfusions in two years. Perhaps the donor is one’s own living relative, a reputable, clean-living individual. Does that assure safety? No; it will not remove the danger of a reaction due to incompatibility; nor does it guarantee that the individual may not be the carrier of some disease, perhaps even unknown to himself. In most cases, however, one who receives blood has no idea who the donor is. Some of it may come from healthy persons; some from alcoholics and degenerates. Criminals in jail are given the opportunity to donate their blood. For example, the New York Times of April 6, 1961, reported: “Inmates of Sing Sing Prison at Ossining will give blood to the Red Cross today.” A commendable act? Perhaps not as beneficial to their fellow men as the community is led to believe.” (w61 Sept. 15 p.563-564).

" siirretty - MM

Anonymous kirjoitti:Tuo on lievästi sanottuna erittäin vaikeata uskoa tuo kirurginen kertomus.

Leikkaus täytynee aina olla jonkinasteinen suunnitelmapohjainen, siinä on lääkäritiimi, nukutuslääkäri, sydänkirurgian erikoislääkäri, aikataulu täytynee olla käsityksessä, keuhkojen suorituskykyä ei väristä pelkästään pääteltäne, vaatinee oman kokemuksensa omaavan lekurin, oman lisäaikansa, kuitenkin elimistön vieraan kudoksen hylkimisreaktoiden problematiikat lisääntyisivät, tähän tarvittava lääkitys, enpä tiedäkään miksei se sydämen osalta annettava tehoaisi tähänkin, mutta kun kerran kerrot, niin on hienoa että kyseinen appiukko siitä reipastui.

Näin minulle kerrottiin... en sitten tiedä onko tuo päätös keuhkojen siirrosta tehty leikkauspöydällä vai ennen sitä kun on saatu tietää, että enemmänkin varaosia on tarjolla.

Markku meilo kirjoitti:Onko täysin poissuljettua, että aiempi huono kunto olisi ollut edes pienessä määrin sidoksissa vanhan pumpun kuntoon?

No siis tietenkin tuo kunnon paraneminen johtui pumpun ja keuhkojen vaihdosta. Ja voihan olla, että hiuksien rakenteen muutos johtui lääkkeistä. Vaikuttaahan kemoterapiakin usein geeneihin niin, että hiusten väri ja rakenne muuttuvat.

----

En minä nyt ihan täysin perusteettomasti heitä näitä kommentteja. (Olen jostain kumman syystä oppinut etsimään päteviä lainauksia. )

Luin jokin aika sitten kirjoituksen, jossa pohdittiin aivoja ja miten ne liittyvät muistiin ja tajuntaan. kuulostaa näin ilman lisäinformaatiota hieman typerältä. Me kaikkihan tiedämme, että aivot ovat ihmisen prosessori, joka käsittelee kaiken informaation. Kijroituksessa kerrottiin henkilöstä, jolla kallon sisäseinämää peitti vain millimetrin kerros aivosoluja ja loppu pään täyte oli nestettä. Käytännössä hänellä ei siis ollut aivoja ollenkaan. Silti hän oli hyvä matematiikassa ja oli keskivertoa älykkäämpi ja muutenkin eli aivan normaalia elämää.

Mistä siis voidaan tietää ettei muilla elimillä kuin aivoilla ole jollain tasolla tekemistä tietoisuuden kanssa? Jos esimerkiksi sydämen fyysiset ominaisuudet säilyvät elinsiirrossa niin mikseivät mahdolliset hermostolliset ominaisuudet säilyisi?

edit: Professori tuon aivotutkimuksen takana on John Lorber ja hänen tekemisistään on tiivistelmä täällä: Is the Brain Really Necessary?

Ne aivojen sisäosat ovat täkeimpiä itse kunkin elämälle, säätelevät elimistön tahdosta riippumatonta toimintaa, tietävät kirjat kertoa. Se pintaosa sisältää esim. vartiotornista luettua ainesta, joka näyttää olevan joidenkin täällä kirjoittavien mielestä jopa tarpeetonta.

Lahkon oppiviisastelut vissiin vaativat noita hassumääreitä, kuten sydämen tekemisen kirjaimelliseksi sydämeksi. Siinähän on niitä kammioita kaksittain ja porstuoita samoin. Ei ole vielä jehovan yhteyskanava keksinyt mitään enemmän tai vähemmän kirjaimellista taikka vertauskuvallista vartiornin täytettä niille erikseen ?

Anonymous kirjoitti:Siinähän on niitä kammioita kaksittain ja porstuoita samoin. Ei ole vielä jehovan yhteyskanava keksinyt mitään enemmän tai vähemmän kirjaimellista taikka vertauskuvallista vartiornin täytettä niille erikseen ?

Ehkäpä Vartiotorni vielä kiinnittää asiaan huomiota ja jakaa sydämen "peruskomponentteihin" (kammiot ja eteiset) ja fraktioihin (läpät ja verisuonet). Se, missä se peroonallisuus sitten majailee, onkin arvailujen varassa. Tuskin läpissä tai suonissa.

Raamatullisin perustein en uskaltaisi sanoa, majaileeko persoonallisuus kammioissa vai eteisissä.

Saisimmeko jotain vihjeitä Vartiotorniseuran kirjallisuudesta?

*** g01 22/3 s. 24-27 Elimistön ihmeellinen kuljetusjärjestelmä ***

Elimistön ihmeellinen kuljetusjärjestelmä

KUVITTELEHAN kotia, jossa olisi niin pitkälle kehitetty putkisto, että sitä pitkin virtaava neste voisi kuljettaa luotettavasti ruokaa, vettä, happea ja jätteitä. Putket pystyisivät vielä lisäksi korjaamaan itseään ja lisääntymään nopeasti kodin muuttuvien tarpeiden mukaan. Tällainen järjestelmä kertoisi häikäisevästä insinööritaidosta.

Elimistömme ”putkisto” pystyy kuitenkin vielä parempaan. Se säätelee ruumiinlämpöä, ja siinä kulkee hämmästyttävä määrä hormoneja eli kemiallisia viestinviejiä sekä puolustajia mahdollisten tautien varalta. Koko verkosto on lisäksi pehmeä ja joustava, niin että se pystyy ottamaan vastaan iskuja ja taipumaan ruumiin eri osien mukana. Yksikään insinööri ei osaisi suunnitella vastaavaa järjestelmää. Siihen pystyy vain Luoja, jonka kätten työtä ovat ihmiselimistön laskimot, valtimot ja hiussuonet.

Järjestelmän tärkeimmät osat

Käsittelemme nyt elimistön kahta yhdessä toimivaa järjestelmää. Toinen on verenkiertojärjestelmä, joka koostuu sydämestä, verestä ja kaikista verisuonista. Toinen on lymfaattinen järjestelmä. Se sisältää suoniston, jota pitkin kudoksiin jäänyt ylimääräinen neste kulkee imunesteenä eli lymfana takaisin verenkiertoon. Jos aikuisen verisuonet laitettaisiin peräkkäin yhdeksi pitkäksi nauhaksi, niille tulisi pituutta 100 000 kilometriä ja ne ylettyisivät maapallon ympäri kaksi ja puoli kertaa! Tätä laajaa verkostoa pitkin miljardit solut saavat elintärkeää verta, joka muodostaa noin kahdeksan prosenttia ruumiinpainosta.

Verenkierron voimanlähde on tietysti sydän. Se on likimain kantajansa nyrkin kokoinen elin, joka pumppaa vähintään 9 500 litraa verta päivässä joka puolelle kehoa. Vastaava urakka olisi nostaa tonnin painoinen taakka kymmenen metrin korkeuteen kerran vuorokaudessa.

Kierros elimistössä

Millaisen kierroksen veri tekee elimistössä? Aloitetaanpa niukkahappisesta verestä, joka saapuu sydämeen kahden suuren laskimon, yläonttolaskimon ja alaonttolaskimon, kautta (ks. kaaviota). Ne johtavat sydämen ensimmäiseen lokeroon, oikeaan eteiseen, josta veri puristuu lihaksisempaan oikeaan kammioon. Sieltä veri kulkee keuhkoihin keuhkovaltimorungon ja kahden keuhkovaltimon kautta, jotka ovat ainoat niukkahappista verta kuljettavat valtimot, sillä yleensä tällaista verta on laskimoissa.

Keuhkoissa veri luovuttaa hiilidioksidia ja vastaanottaa happea, minkä jälkeen se virtaa sydämen vasempaan eteiseen neljän keuhkolaskimon kautta, jotka ovat ainoat runsashappista verta kuljettavat laskimot. Vasen eteinen johtaa sydämen voimakkaimpaan lokeroon, vasempaan kammioon, joka pumppaa hapettuneen veren aortan kautta elimistöön. Molemmat eteiset supistuvat yhtaikaa, minkä jälkeen supistuvat kammiot, ja näistä kahdesta sysäyksestä syntyy sydämen syke. Neljä sydänläppää pitävät huolen siitä, että veri virtaa sydämessä vain yhteen suuntaan.

Lihaksisempi vasen kammio on noin kuusi kertaa voimakkaampi kuin oikea kammio, koska sen täytyy pumpata verta elimistön ääreisosiin asti. Sen synnyttämä paine voisi helposti aiheuttaa aneurysmoja (valtimoiden seinämien pullistumia tai laajentumia) tai jopa mahdollisesti kohtalokkaan aivoinfarktin, ellei paineaaltoja tasaisi muuan nerokas mekanismi.

Joustavat valtimot

Elimistön suurin valtimo aortta ja sen päähaarat ovat joustavia suonia. Niiden ontelo on tilava, jotta veri pääsee virtaamaan vaivatta. Niissä on myös paksu, lihaskudosta sisältävä seinämä, jossa on rengasmaisesti kerroksittain kumimaista valkuaisainetta nimeltä elastiini. Kun vasen kammio pumppaa verta näihin valtimoihin, ne laajenevat eli paisuvat niin että korkea paine tasaantuu, ja palautuessaan ne työntävät verta eteenpäin seuraavalle valtimoiden ryhmälle, jakeluvaltimoille, joiden seinämissä on niin ikään elastiinia. Tämän ainutlaatuisen rakenteen ansiosta verenpaine on tasainen siinä vaiheessa, kun veri saapuu pieniin hiussuoniin.

Jakeluvaltimoiden läpimitta on senttimetristä 0,3 millimetriin. Venymällä ja supistumalla erityisten hermosyiden ohjaamana ne säätelevät veren virtausta, minkä ansiosta verenkierto on erittäin dynaaminen järjestelmä. Valtimoiden seinämissä on paineeseen reagoivia tuntoelimiä, jotka esimerkiksi vaurion sattuessa tai vaaran uhatessa tiedottavat tilanteesta aivoille, ja nämä puolestaan lähettävät sopiville valtimoille käskyn rajoittaa virtausta vähemmän tärkeille alueille, kuten iholle, ja ohjata sitä kriittisiin elimiin. New Scientist -lehti sanoo: ”Valtimot voivat ’tuntea’ veren virtauksen ja reagoida siihen.” Ei ihme, että valtimoita on sanottu ”älyputkiksi”.

Pienimpien valtimoiden, arteriolien, päässä verenpaine on aina noin 35 elohopeamillimetriä. Tasainen ja alhainen paine on siellä erittäin tärkeää, koska pikkuvaltimot liittyvät kaikkein pienimpiin verisuoniin, hiussuoniin.

Punasoluja jonossa

Hiussuonten läpimitta on 8–10 mikrometriä (metrin miljoonasosaa). Ne ovat niin pieniä, että punasolut kulkevat niiden läpi jonossa yksi kerrallaan. Hiussuonten seinämissä on ainoastaan yksi solukerros, ja seinämien läpi siirtyy ravintoaineita (veren nestemäisestä osasta eli plasmasta) ja happea (punasoluista) ympäröiviin kudoksiin. Samanaikaisesti kudoksista siirtyy hiilidioksidia ja muita kuona-aineita hiussuoniin pois vietäväksi. Lisäksi pienet silmukkamaiset lihakset, sfinkterit, säätelevät veren virtausta hiussuonissa ympäröivien kudosten tarpeiden mukaan.

Pikkulaskimoista suurten laskimoiden kautta sydämeen

Hiussuonista veri virtaa pikkulaskimoihin, joiden läpimitta on 8–100 mikrometriä. Nämä yhtyvät suuremmiksi laskimoiksi, jotka palauttavat veren sydämeen. Niissä verenpainetta ei ole enää juuri lainkaan, joten niiden seinämät ovat ohuempia kuin valtimoiden seinämät ja niissä on vähemmän elastiinia. Ontelo on kuitenkin suurempi, ja sen vuoksi laskimoissa on vähintään 65 prosenttia koko elimistön veren määrästä.

Verenpaineen alhaisuuden vuoksi laskimoissa on nerokas järjestelmä, jotta veri pääsisi takaisin sydämeen. Ensinnäkin niissä on kuppimaisia läppiä, jotka estävät painovoimaa vetämästä verta sydämestä poispäin. Toiseksi ne hyödyntävät luustolihaksia. Esimerkiksi kävellessä jalkalihakset supistuvat ja litistävät lähellä olevia laskimoita, ja veri työntyy sydämeen päin vain yhteen suuntaan avautuvien läppien kautta. Kolmanneksi vatsaontelon ja rintakehän paineet, jotka muuttuvat hengityksen mukana, auttavat laskimoita tyhjentämään sisältönsä sydämen oikeaan eteiseen.

Verenkierto on niin tehokas, että vaikka ihminen olisi levossakin, verta kulkee sydämen läpi 5 litraa joka minuutti. Kävely lisää määrää 8 litraan, ja hyväkuntoisen maratonjuoksijan sydämen läpi saattaa kohista 35 litraa verta joka minuutti eli seitsemän kertaa enemmän kuin levossa.

Joskus laskimoläpät saattavat vuotaa, jos ihmisellä on siihen perinnöllinen taipumus tai jos hän lihoo huomattavasti, on raskaana tai seisoo pitkiä aikoja. Silloin veri kasaantuu läppien alapuolelle ja laskimot laajenevat muodostaen suonikohjuja. Vastaavasti rasitus, kuten synnyttäminen tai ulostaminen, lisää painetta vatsaontelossa, mikä estää verta palaamasta peräaukon ja paksusuolen laskimoista. Tällöin seurauksena saattaa olla peräpukamia, jotka nekin ovat laskimonlaajentumia.

Lymfaattinen järjestelmä

Kun hiussuonten ja kudosten välillä vaihdetaan ravinto- ja kuona-aineita, nestettä palaa suoniin hiukan vähemmän kuin kudoksiin siirtyy. Kudoksiin karkaa tärkeitä veren valkuaisaineita. Siksi tarvitaan lymfaattista järjestelmää. Se kerää talteen kaiken ylimääräisen nesteen ja palauttaa sen imunesteenä verenkiertoon kahden suuren laskimon kautta, jotka sijaitsevat kaulan juuressa ja rintakehässä.

Imusuonia on erilaisia kuten on valtimoita ja laskimoitakin. Pienimmät ovat imuhiussuonia, ja niitä on kudoksissa verihiussuonten läheisyydessä. Niiden seinämät läpäisevät aineita erittäin helposti. Liika neste siirtyy näihin pieniin suoniin ja ohjautuu niitä pitkin suurempiin imusuoniin ja edelleen imusuonirunkoihin. Nämä yhtyvät tiehyiksi, jotka päättyvät laskimoihin.

Imuneste kulkee vain yhteen suuntaan: sydämeen päin. Siksi imutiet eivät muodosta kiertävää järjestelmää kuten verisuonet. Imusuonten vaimea lihastoiminta työntää nestettä eteenpäin lähivaltimoiden sykinnän sekä raajojen liikkeiden avustamana. Jos imusuoni menee tukkoon, tukoksen kohdalle alkaa kertyä nestettä ja syntyy turvotusta.

Imuteitä pitkin pääsevät leviämään myös taudinaiheuttajat, ja sen tähden Luojamme on varustanut lymfaattisen järjestelmän puolustusmekanismeilla. Niitä ovat imusolmukkeet – joita on siellä täällä imuteiden varrella – sekä perna, kateenkorva, imukudosrisat, umpilisäke ja ohutsuolen imukerässikermät (Peyerin levyt). Ne tuottavat ja varastoivat imusoluja, jotka ovat immuunijärjestelmän tärkeimpiä soluja. Terve lymfaattinen järjestelmä edistää siten terveyttä.

Tähän päättyy matkamme elimistön kuljetusjärjestelmässä. Lyhyydestään huolimatta se on osoittanut, että kyseessä on hämmästyttävän monimutkainen ja tehokas suunnittelutaidon näyte. Lisäksi tämä järjestelmä tekee loputonta työtään ääneti ja ihmisen tiedostamatta sitä – ellei siihen tule ongelmia. Pidä siis huolta siitä, niin se puolestaan pitää huolta sinusta.

Olisi niillä jehovilla varmaan aihetta alkaa tunnustella maailmanlopun tunnusmerkkejä myöskin nettihuutokauppojen suhteen... Esim. www.fiksuhuuto.fi, joka itseni mielestä on useilla tavoin epäoikeudenmukainen tulisi sekä esivaltojen että normaalin vt-seuran opin mukaan julistaa pannaan.

Johanneksen poika kirjoitti:Saisimmeko jotain vihjeitä Vartiotorniseuran kirjallisuudesta?

Kyllä vaan, ihmisen luonteenpiirteitä oli valtimoissa aina vuoden 1986 kesään:

” Ei ihme, että valtimoita on sanottu ”älyputkiksi”.

Jakke kirjoitti: Yhden entisen koulukaverini toinen kives korvattiin muovikuulalla polkupyöräonnettomuuden jälkeen. Persoonallisuus ei muuttunut, joka taas todistaa sen, että miehet eivät, vastoin yleistä luuloa, ajattele pelkästään munillaan.

Onks se sitten sellainen kuula-ase?

Se ihmispumppu on kuitenkin milloin minkäkinlainen, kiitos kirurgian sitä osataan remontoida, jopa melkein vastasyntyneillä.

Sähköllä, -impulsseilla se toimii ja rytmihäiriöihin joskus riittää kuulemma kun katkoo liian voimakasta hermorakennetta vähäisemmäksi. Läppäviat ovat varmaankin aina korvattavissa.

Pekonista ym eläinrasvasta kerääntyy sitä plakkia, kalkkiintumaa, joka tekee tukoksia ja kuolioita taikka pääsuonissa brakaa koko vehkeen, mutta vartiotorniseura siis tietäänkin että on kysymys modernista ruttovariantista.

Japanissa on yksi tekniikan haara ollut mahdollisimman pienet robotit, ja heillä on ollut kangastuksia sellaisista, jotka menisivät verisuonta pitkin, haukkaisivat palan plakkia ja tulisivat takaisin sylkäisemään sen pois. Liekö siinä vartiotorniseuralle moderni antibioottiversio ?

Raskas kirjoitti:Olisi niillä jehovilla varmaan aihetta alkaa tunnustella maailmanlopun tunnusmerkkejä myöskin nettihuutokauppojen suhteen... Esim. www.fiksuhuuto.fi joka itseni mielestä on useilla tavoin epäoikeudenmukainen tulisi sekä esivaltojen että normaalin vt-seuran opin mukaan julistaa pannaan.

En tiedä kuuluuko ihmisten tyhmyys lopunajan merkkeihin, mutta aika hölmö täytyy olla, jos ostaa kauppiaalta sentin kolikon lähes kahden euron hintaan.

Ärsyttää tuollaiset kusettajat, jotka käyttävät hyväkseen ihmisten alkeellisimpia viettejä; Vartiotorni kuolemanpelkoa ja ko. nettihuutokauppa ahneutta.

Anonymous kirjoitti:Japanissa on yksi tekniikan haara ollut mahdollisimman pienet robotit, ja heillä on ollut kangastuksia sellaisista, jotka menisivät verisuonta pitkin, haukkaisivat palan plakkia ja tulisivat takaisin sylkäisemään sen pois. Liekö siinä vartiotorniseuralle moderni antibioottiversio ?

Kyllä suomalainen pallolaajennusoperaatiokin on melkoisen kunnioitettava saavutus. Verisuonia pitkin uitetaan pitkä vaijeri. Vaijeria hyväksikäyttäen tönäistään pieni pallo hirmuisella paineella tukokseen, joka aukeaa. Sitten paikalle asennetaan metalliverkko estämään seuraavia tukoksia ja pitämään suoni auki. Potilas makaa selällään hirmuisen härvelin ja lyijypeiton alla. Hän ei näe hoitavaa lääkäriä, mutta sairaanhoitajia pyörii kyllä pään vieressä katsomassa, ettei potilas menetä tajuntaansa. Operaatio kestää pari tuntia, ja potilas saa viihdykkeeksi katsoa tapahtumaa monitorista.

Näin se menee, itse makasin 2 ja puoli tuntia pallolaajennettavana. Kolme suonta oli tukossa, 80% ja 100%. Kaikki avattiin ja kaksi metalliverkkoa asennettiin.

Reilu viisi vuotta on kulunut ja hengissä olen.

Niinpä tunnut. Ja hyvää kritiikkiä esität lahkosta

Tsemppiä