Veljesseura.org

Tony Syrjänen kirjoitti: Pakko kuitenkin vielä tehdä tähdentävä kysymys: Mitä mieltä olet yksilön päätöksestä tehdä jehovantodistajamainen veri-itsemurha? Mikä rooli yksilön herkkäuskoisuudella on suhteessa päätöksen 'älykkyyteen' tai viisauteen? Onko älykkyydellä tai sen puutteella yhtään mitään tekemistä koko asian kanssa? Päätöshän ei kuitenkaan ole missään mielessä älykäs tai viisas.

Sinänsä itsemurhan tekeminen ei ole koskaan älykäs ratkaisu, vaikka niin moni siihen sortuukin. Jos hieman ikäänkuin puolustan tuota Jehovan todistajien veri-itsemurhan tekemistä, niin siinä on takana kuitenkin tietty älyllinen piirre.
Uskon ja ehdottoman vakaumuksen tuoma varmuus siitä, että tuon itsemurhan tekemällä pääsee paratiisin, on sinänsä viisas peruste tuolle vaihtoehdolle. Siksi Khomeinin pikkupojatkin aikoinaan rynnivät kiljuen panokseton kivääri kourassaan eturintamaan kuolemaan marttyyrikuoleman ja hankkimaan luvattu paratiisipaikka. Emme voi siis niinkään pitää tuollaisella perusteella tehtyä valintaa tyhmänä, vaan ainaostaan uskoa tuon valinnan perusteisiin. Johtopäätös = sokea uskominen on tyhmää, ei tuon uskon varassa toimiminen.

Vieras kirjoitti:Millä perustelet sen, ettei päätös ole älykäs? Jos älykkyys-käsite laajennetaan koskemaan myös taitoa luovia oikein sosiaalisissa ympäristöissä kuten jotkut näkemykset ehdottavat, ja joihin ilmeisesti osoitit wikipedia-viittauksellasi, niin eikö tuo päätös ole jehovantodistajien kontekstissa oikea, johdonmukainen ja "älykäs" päätös?

Käsitteestä ja sen sisällöstä kohkaaminen on mielestäni suhteellisen turhauttavaa. Aiheen kannalta ei tarvita erityistä älykkyyttä (='yleisälykkyyttä') itse asian ymmärtämiseksi ja siitä keskustelemiseksi.

Joka tapauksessa, jehovantodistajan tehdessä veri-itsemurhan, pitäisin seuraavan lainauksen mukaan tuollaista päätöstä joka tapauksessa vähemmän älykkäänä.

661 amerikkalaiselta psykometriikan tuntijalta kysyttiin 1984 mitä heistä älykkyyteen sisältyy ja eniten he mainitsivat seuraavia tekijöitä: ensiksi älykkyyteen sisältyy päättelykyky eli kyky tehdä annetuista edellytyksistä oikeita johtopäätöksiä.

Itse en saa väännettyä veri-itsemurhaa edellisen perusteella osoitukseksi kyvystä tehdä annetuista edellytyksistä oikeita johtopäätöksiä. Jos jehovantodistajat eläisivät täydellisessä informaatiopimennyksessä, josta ei olisi mitään mahdollisuuksia saada objektiivisempaa tietoa kuin mitä lahkolla on antaa, silloin teoriasi pitäisi paikkaansa. On vapaaehtoista järjenköyhyyttä jättää hankkimatta tietoa jos sitä on saatavilla. Tuossa tapauksessa vastaisin avauksen otsikkoon että kyllä.

RaM kirjoitti:Uskon ja ehdottoman vakaumuksen tuoma varmuus siitä, että tuon itsemurhan tekemällä pääsee paratiisin, on sinänsä viisas peruste tuolle vaihtoehdolle. - - Emme voi siis niinkään pitää tuollaisella perusteella tehtyä valintaa tyhmänä, vaan ainaostaan uskoa tuon valinnan perusteisiin.

Hmm... Jos nuo perusteet on kuitenkin tarkistettavissa, eikä sitä tee, vaan haluaa uskoa uskonsa ja vakaumuksensa tuomaan varmuuteen, niin eikö tuollainen kuitenkin edusta jonkinasteista järjenköyhyyttä? Tai ettei sitä ainakaan voida pitää mrkkinä älykkyytensä käyttämisestä.

Jankataan nyt vielä kerran Hesarin lainausta, jos se avaisi ajatustani:

Tohtori David Hardman Lontoon Metropolitanin yliopistosta muistutti, että uskon ja järjen välistä kausaalisuhdetta on vaikea todistaa. Hän myönsi kuitenkin, että älykkyyden on havaittu olevan yhteydessä kykyyn – tai ehkä pikemminkin haluun – kyseenalaistaa instituutioita, joita kohtaan ihmiset kokevat voimakkaita tunteita.

Tuossa kommentteja lukiessa tuli mieleen eilen katsonnan alla ollut Stephen Kingin novelliin pohjautuva elokuva The Mist. Vaikka olosuhteet tavallaan oli vedetty vähän äärimmäisyyteen (ulkona vaanii vaara ja ihmiset sisällä loukussa), niin oli vähän pelottavaa seurata ennemmin sitä miten yksi 'kiihkouskovainen' voi lopulta vetää muut mukaan sellaiseen omituiseen hurmokseen. Toisaalta vaikutti kovin järkevältä, mutta sitten taas toisaalta joku klikkasi pahasti. En nyt ehkä kovin hyvin osaa selittää, mutta vois sanoa että kannattaa vilaista vaikkei kauhuun taittuva genre yleensä kiinnosta.

Tony Syrjänen kirjoitti: Käsitteestä ja sen sisällöstä kohkaaminen on mielestäni suhteellisen turhauttavaa. Aiheen kannalta ei tarvita erityistä älykkyyttä (='yleisälykkyyttä') itse asian ymmärtämiseksi ja siitä keskustelemiseksi.

Jep. Tuolla artikkelilla ratsastaminen aloituksessa vaan hieman ärsytti silmää, koska itse artikkelillahan ei ole ketjun aiheen tai kysymyksen kanssa mitään tekemistä.

Tony Syrjänen kirjoitti:Hmm... Jos nuo perusteet on kuitenkin tarkistettavissa, eikä sitä tee, vaan haluaa uskoa uskonsa ja vakaumuksensa tuomaan varmuuteen, niin eikö tuollainen kuitenkin edusta jonkinasteista järjenköyhyyttä? Tai ettei sitä ainakaan voida pitää mrkkinä älykkyytensä käyttämisestä.

Jankataan nyt vielä kerran Hesarin lainausta, jos se avaisi ajatustani:

Tohtori David Hardman Lontoon Metropolitanin yliopistosta muistutti, että uskon ja järjen välistä kausaalisuhdetta on vaikea todistaa. Hän myönsi kuitenkin, että älykkyyden on havaittu olevan yhteydessä kykyyn – tai ehkä pikemminkin haluun – kyseenalaistaa instituutioita, joita kohtaan ihmiset kokevat voimakkaita tunteita.

Emme voi tehdä kuitenkaan sellaista johtopäätöstä, että ihmisellä on vain yksi oikea tapa ajatella ja elää. Kaikki muut tavat ovat todiste tyhmyydestä. Niin ei kuitenkaan ole - maailma ei ole mustavalkoinen edes uskonnollisia ratkaisuja tehtäessä.
Tämä on mielestäni hiukan sama asia kun aikoinaan työnantajana ollessani opetin työntekijöilleni työ(asennus)tekniikoita. Sanoin heille aina, että tämä on vain yksi tapa minkä opetan. Jos he keksivät omat tyylinsä millä lopputulos on yhtä hyvä tai parempi, niin käyttävät vapaasti sitä. Tämän saman asian toteaa vanha sanonta 'kaikki tiet vievät Roomaan'. Samaan päämäärään voi siis päästä eri reittejä olematta tyhmä. Reiteistä lyhin ei ole aina paras tai nopein.

Miten tämä liittyi aiheeseen?

Ei voida ajatella, että kaikkien ihmisten tulisi älykkyytensä osoittaakseen päätyä samaan käsitykseen asioista. Uskonnollisten käsitysten takaa voi lähteä etsimään tietoa, mutta se tiedon tie voi kuljettaa useita eri reittejä. Tiedon tielle pääsemättömyyskään ei ole merkki tyhmyydestä, vaan tehtyjen esteiden voimasta - niiden ylittämisen hankaluudesta toisille ihmisille. Tunne on joillekkin niin suuri este, ettei sen takaa kertakaikkiaan vain näe toista vaihtoehtoa. Sen taakse kyykähtäminen ja sen varjossa eläminen ei ole tyhmyyttä, ellei pysty lainkaan havaitsemaan takana olevia reittejä.

Vieras kirjoitti:Jep. Tuolla artikkelilla ratsastaminen aloituksessa vaan hieman ärsytti silmää, koska itse artikkelillahan ei ole ketjun aiheen tai kysymyksen kanssa mitään tekemistä.

Mitä mieltä muuten olet artikkelista?

Kyllä kai liiallinen uskonnollisuus voi tukahduttaa älykkyyden, samalla tavoin kuin liiallinen urheilullisuuskin voi sen tehdä. Kannattaa siis välttää ylenmääräistä ajan viettämistä kaikenlaisilla saleilla, varsinkin valtakunnan- ja kunto- sellaisilla, koska niihin käytetty aika on aina pois hyvän (ja älykkyyttä edistävän) kirjan lukemiselta + muulta opiskelulta.

wolframium kirjoitti:Kyllä kai liiallinen uskonnollisuus voi tukahduttaa älykkyyden, samalla tavoin kuin liiallinen urheilullisuuskin voi sen tehdä. Kannattaa siis välttää ylenmääräistä ajan viettämistä kaikenlaisilla saleilla, varsinkin valtakunnan- ja kunto- sellaisilla, koska niihin käytetty aika on aina pois hyvän (ja älykkyyttä edistävän) kirjan lukemiselta + muulta opiskelulta.

Tää on muuten jännä juttu ja vähän sellainen aihe, että kun ottaa puheeksi niin on vaarassa saada turpiinsa. Mutta tunteeko joku oikeasti älykkään voimailijan?

Ihminen ei mielestäni ole pohjimmiltaan kovinkaan rationaalinen olento. Jos järki ja tunteet joutuvat toden teolla vastakkain, tunnepuoli voittaa aina.

Järki voi toimia rajatussa hiekkalaatikossa: tilanteessa, johon ei liity suuria tunteita. Rakastuminen, tappaminen, materialismi ja uskonto eivät ole järjellä perusteltavissa.

Polyester kirjoitti: Järki voi toimia rajatussa hiekkalaatikossa: tilanteessa, johon ei liity suuria tunteita. Rakastuminen, tappaminen, materialismi ja uskonto eivät ole järjellä perusteltavissa.

Niinpä... tämä osoittaa, ettei järjellä ja älyllä ole välttämättä mitään tekemistä keskenään. Älykäs ihminen voi pystyä kaikkiin noista neljästä, järkevä ehkä yhteen tai tietyissä tilanteissa korkeintaan kahteen. Voitte itse päätellä mitä niistä tarkoitan

ups.

Masennuksen on todistettu vaikuttavan älyyn.
Jehovan tositajuus = krooninen masennus.

KYLLÄ todellakin voi. JT-porukassa vallitsee suoranainen pelko älyllistä intelligenssiä kohtaan. Ei sillä, että ite olisin järin älykäs, mutta asia vaivasi minua suuresti. Kun älyn lahjojaan sai käyttää vain yhteen asiaa ja yhdellä lailla, ei se mikään ihme ole, että tuli kaikenmaailman ahdistuksia, tyhjyyttä, pelkotiloja ja kaksoiselämää. Ja liinoja sen kun kiristetään, jos kerran vanhimmat menettää oikeutensa lasten koulutuksen myötä? Pitää tajuta, että joku on maailman onnellisin kirvesmiehenä ja toinen kirurgina! Paljon myös menee lahjakkuutta hukkaan JT-nuorilta ja se, että niitä ei käytetä, ei kokemusteni mukaan johtanut hengellisyyden vaan mielenterveysongelmien kasvuun.Tutkainta vastaan nimitäin ei kannata potkia!

Brittiprofessori: Älykkäät ihmiset ovat muita harvemmin uskossa
Julkaistu: 12.6.2008 15:57

Mikko Välimaa

helsingin sanomat

Lynnin mukaan viime vuosisadalla kiihtynyt länsimaisten yhteiskuntien maallistuminen on yhteydessä keskimääräisen älykkyysosamäärän kasvuun. Professorin mukaan uskonnollisuus väheni ja keskimääräinen älykkyys lisääntyi 137 kehittyneessä maassa 1900-luvulla.

Emeritusprofessori toteaa myös, että esikoululaisista suurin osa uskoo Jumalaan, mutta teini-iässä moni alkaa epäillä uskoaan älykkyyden lisääntyessä. Lisätodisteita hän on löytänyt kyselytutkimuksista, joiden vastaukset viittaisivat siihen, että ihmiset, joilla on korkea älykkyysosamäärä, ovat muita harvemmin uskossa.

"Uskon ja älykkyyden yhdistäminen tällä tavoin voi johtaa trendiin, jossa usko aletaan nähdä yksinkertaisena ja primitiivinä. Kyse on kuitenkin moninaisista uskonnollisista ja kulttuurisista kysymyksistä", huomautti professori Gordon Lynch Lontoon Birkbeck Collegesta.

Ensin pitäisi tietää, mitä "älykkyydellä" tässä tarkoitetaan. (Sori en jaksanut lukea koko ketjua...) Esim. ÄO ei kai kerro siitä, miten älyä käytetään. Kun mustaihoinen rotu on joissakin tutkimuksissa yritetty todistaa tyhmemmäksi, he ovat vastanneet valkoisen kulttuurin edustajien tyypillistä ajattelua koskeviin kysymyksiin, jotka tietysti ovat olleet heille vieraita. Kun testeistä on poistettu kulttuurierot, ei merkittäviä rotueroja ole saatu esiin. Tulee vain mieleen, että jos tässä on etsitty juuri vasenaivolohkoista loogista ajattelua. Lynnin väite sellaisenaan on evolutionistinen ja valistushenkinen, edistykseen uskova (=yksi suurimmista länsimaisista myyteistä). Viime vuosina on mm. ihmetelty, miksi yliopistoissa opiskelevat naiset harrastaa samaan aikaan huuhaata, kuten horoskooppeja.

Antropologisesti niin tiedettä kuin "uskoakin" voidaan pitää vain erilaisina kulttuurisina myytteinä. Mulle luontevinta on nähdä kulttuurisen merkityksen vaikutus siinä, miksi nojaudutaan vaikka sitten juuri tieteeseen tai uskontoon.

On kyllä käynyt mielessä, että mistä helvetistä mun taipumus "ajatella intuitiivisesti", vaistolla, jonka joutuu erikseen muovaamaan sanoiksi, on lähtöisin?! Niin, arvannette...

Tony Syrjänen kirjoitti:Itse allekirjoitan lihavoimani kohdan siitä, että esim. jehovantodistajuudessa vt-seura pyrkii kaikin mahdollisin keinoin tukahduttamaan yksilön kyvyn ja halun kyseenalaistaa sen tarjoaman totuuden.

Järjen puhuttelu on mun mielestä yksi tärkeimmistä arsenaaleista jt-markkinoinnissa. Kirjallisuudessa toistuvat sen tapaiset väitteet, kuin "koska on näin ja näin, eikö ole näinkin, emmekö haluakin..." Sopivissa kohdissa lainataan Raamattua (vrt. toista tutkimusta) ja viitteet merkitään tarkasti sulkuihin. Tekstin tekninen rakenne toistaa siis suoraan tieteellisen kirjoittamisen rakenteita!