Järkyttävää.Torninvartija kirjoitti:Löschin esiintyminen You Tubessa tuo kyllä mieleen jonkun pimeän keskiajan. "Jos olet yliopistossa, miksi et harkitsisi sen keskeyttämistä?"
Ainoa asia, jota syvästi kadun Jehovan todistaja-ajalta on se, etten ohjeen mukaisesti käynyt kouluja, vaan ryhdyin tienraivaajaksi. Olin 17-vuotias alkaessani tutkia, kävin iltalukion ensimmäistä vuotta, rakastin opiskelua ja keskiarvoni oli parin jakson jälkeen noin 9.5. Haaveilin korkeista yo-arvosanoista ja tavoitteena oli pyrkiä yhteiskuntatieteelliseen. No, minusta tuli sitten siivooja. Että sain maksettua osan elämisestäni toimiessani tienraivaajana, toisen osan maksoi yhteiskunta erilaisten tukien muodossa. Oli se nannaa. Siis se tienraivaus. Työkkärissä siitä en kertonut mitään, vaikka häpesin ammattiani "siivooja" ja olisin mielelläni kiljunut julki, että olisi minusta parempaankin, mutta haluan tehdä mieluummin Jumalan työtä saarnaamalla ja siivoamalla. Voi jestas sentään, kun sitä nyt neljänkympin lähetessä miettii... suututtaa niin että silmissä mustenee.
Edesvastuuseen ei tuota jehovafirmaa voi saada, koska kaikkien annettujen käskyjen noudattaminen on vapaaehtoista ja kukin on itse vastuussa ratkaisuistaan. Olen siis itse syypää siihen, että ryhdyin tienraivaajaksi. Tollo mikä tollo; ei kai minusta sinne yhteiskuntatieteelliseen varmaan olisi ollutkaan, kun niin epärationaalisesti uskoin johonkin hömppäjuttuun ja annoin sen pilata elämäni. Seurakunnassani oli nuori tyttö, jota "säälimme", koska hänen erotettu äitinsä pakotti hänet opiskelemaan. Muut ryhtyivät tienraivaajiksi käymättä mitään kouluja. Erään vanhimman lapset tosin pantiin opiskelemaan, taisi olla jopa lukiotasoisesti, ja minä pidin sitä niin epähengellisenä, kun perheen tyttären vaatimus numero yksi tulevalle aviopuolisolleen oli, että ammatti on oltava. Olivat kaukokatseisia nuo vanhemmat, poikkeuksellisia, muutenkin oli mies mielestäni yksi parhaimpia tapaamiani vanhimpia. Hän piti harvoin puheita, mutta niissä oli aina valtavia viisauksia, jotain omaa syvällistä harkintaa mukana, jonka hän kuitenkin toi julki niin kepeästi, että harva edes huomasi niiden olevan muusta kuin torniseuran lähteestä. Hänellä oli tietoa ja viisautta ja ihmettelen suuresti, kuinka hän ja kaiketi koko perhe ovat yhä todistajia. Vävyistä on kyllä tietojeni mukaan tullut luppiksia. Muistan ikäni hänen ohjeensa eräälle äidille, jonka murrosikäinen tytär oli ahdistunut ja masentunut, että lapsen olisi hyvä alkaa musisoimaan ja kannatti instrumentin hankintaa, kun muiden vanhimpien ikuinen resepti masennukseen kuului, että pitää tutkia enemmän ja käydä ahkerammin kokouksissa ja kentällä.
ja suhtautumiseni lukion hyödyllisyyteen on vähän niin ja näin. Sivistyä voi muutenkin, vaikka minua katsoen sitä ei välttämättä uskoiskaan.