Re: Voiko Jehovan todistaja olla taiteilija?
Lähetetty: 14.07.2008 00:17
Uskoisin, että JT-oppi voi rajoittaa ilmaisunvapautta: ei kantaa ottavaa taidetta eikä shokeeravaa kuvausta. Perinteisiä aiheita: asetelmia, kukkia, eläimiä. Luultavasti ei mitään kovin älyllistäkään taidetta kuten käsitetaidetta eikä katuperformansseja. Aihettaan kuvavaa pikkusievää ilmaisua, joka sopii kodin sisutukseen. Kotien taidetta. Tai sitten Raamattu-aiheisia seinämaaluksia, joiden kuvaustapa jäljittelee JT-julkaisujen kuvastoja (olen nähnyt hyviä toteutuksia). Merimaisemia.
Taiteilija saattaa tuntea ahdistuneisuutta, jos oppi sotii omaa näkemystä vastaan tai jos haluaisi sanoa taiteellaan jotakin yhteiskunnasta tai ympäröivästä maailmasta. Toisaalta, jos on harrastelija tai puoli-ammattilainen, perinteisten aiheiden kuvaaminen saattaa olla riittävän haastavaa. Esimerkiksi hyvät asetelmat saattavat olla jopa tulon lähde monelle.
Olipa näillä sivuilla mainonta tytöstä, joka haluaa toteuttamaan JT-kuvituksia. Nehän ovat sinänsä hyviä, mutta persoonattomia. Taiteilijan oma kuvakieli (eikä nimi) ei pääse niissä asian ja kuvaustavan alta esille. Niiden osalta voisi ehkä lähinnä puhua kuvituksesta ja brandimielikuvien luomisesta. Kuvaustapoja ovat yltiöpositivismi ja asian hehkuttaminen ja sitten väärän tuomitseminen. Miksei opettaminen myös. Olen aina myös ihmetellyt, miksi parrakas Jeesus, jos partaa ei saa olla? Jeesuksen kuvaus eroaa kirkkotaiteen piirissä tuotetusta kärsivän Jeesuksen kuvastosta: JT-Jeesus on voimiltaan miehisempi kuin monet ristillä riippuvan, kärsivän Jeesuksen kuvaukset tai erilainen kuin keskiajan Kristus Pantokratus-jutut (Kristus maailman hallitsija).
Olisi kiinnostavaa nähdä Juhani Palmun taidetta ennen eli JT-aikana ja verrata sitä myöhempään tuotantoon. Palmun erotessa, hänen silloiset teoksensa saivat poistua Betelin seiniltä. Missähän nyt mahtavat olla? Ihan arvotavaraa. Uudemmassa tuotannossa on tullut esille mm. pakanallista symboliikkaa, mikä ei olisi JT aikoina ollut sopivaa.
Taiteilijoiden JT-kytkökset ovat tutkimatonta aluetta ja tietoa niistä voi olla varsin vaikeaa saada. Luin Palmua esittelevää teosta ja siinäkin mainittiin vain aikaisemmin vaikuttaneesta uskonnosta, mutta JT:a ei mainittu sanallakaan.
Jos tekee kissantappovideon kuten Teemu Mäki, saattaisi saada ainakin vakavia varoituksia (video on ostettu Kiasmaan) srk:n silmäätekeviltä.
Ortodoksinen kirkkotaide eli ikonien maalus on ainakin pannassa: ikoneita käytetään palvonnassa ja siksi ne on heitettävä pois tai upotettava syvälle järveen. Sama kysymys oli tullut aikoinaan läntisen ja itäisen kirkkokunnan välille eli sielläkin (idässä) oli kuvainkielto voimassa monta sataa vuotta (ikonoklastien ja ikonoduulien kiista), koska kansa käsitti pyhimyksenkuvat palvonnan kohteina. Ortodoksiset ikonit silti edustavat hyvin vanhaa kristillistä perinnettä. Islamin usko kieltää esittävät kuvat: siellä käytetään paljon ornamenttikuvioita.
Viimeinen tuomio ja Viimeinen ehtoollinen ovat yleisiä katolisen kirkon piirissä tuotettuja kuvauksia Raamatun tapahtumista ja näitähän ei JT-julkaisujen kuvituksena käytetä. Kerran oli julkaisussa esillä eräs Tahitilla maalattu teos Mistä tulemme, minne menemme... mutta siitä oli kirjaan otettu vain puolikas, toisen puolen puuttumisesta ei kerrottu, mutta siinä puuttuvassa puolikkaassa olikin alastomia hahmoja ja taisi olla pakanallisia patsaitakin. Tämä lienee käsitettävissä taidesensuuriksi. Tai kuvien avulla tapahtuvaksi hienovaraiseksi ohjailuksi. Neuvostoliitossa sai olla vain puoluetta ylistävää sosialistista realismia, muu taide oli rappiotaidetta. Mutta yksipuoluejärjestelmän kaaduttua, kaatuivat lukemattomat Lenin-aiheiset patsaat.
Taiteilija saattaa tuntea ahdistuneisuutta, jos oppi sotii omaa näkemystä vastaan tai jos haluaisi sanoa taiteellaan jotakin yhteiskunnasta tai ympäröivästä maailmasta. Toisaalta, jos on harrastelija tai puoli-ammattilainen, perinteisten aiheiden kuvaaminen saattaa olla riittävän haastavaa. Esimerkiksi hyvät asetelmat saattavat olla jopa tulon lähde monelle.
Olipa näillä sivuilla mainonta tytöstä, joka haluaa toteuttamaan JT-kuvituksia. Nehän ovat sinänsä hyviä, mutta persoonattomia. Taiteilijan oma kuvakieli (eikä nimi) ei pääse niissä asian ja kuvaustavan alta esille. Niiden osalta voisi ehkä lähinnä puhua kuvituksesta ja brandimielikuvien luomisesta. Kuvaustapoja ovat yltiöpositivismi ja asian hehkuttaminen ja sitten väärän tuomitseminen. Miksei opettaminen myös. Olen aina myös ihmetellyt, miksi parrakas Jeesus, jos partaa ei saa olla? Jeesuksen kuvaus eroaa kirkkotaiteen piirissä tuotetusta kärsivän Jeesuksen kuvastosta: JT-Jeesus on voimiltaan miehisempi kuin monet ristillä riippuvan, kärsivän Jeesuksen kuvaukset tai erilainen kuin keskiajan Kristus Pantokratus-jutut (Kristus maailman hallitsija).
Olisi kiinnostavaa nähdä Juhani Palmun taidetta ennen eli JT-aikana ja verrata sitä myöhempään tuotantoon. Palmun erotessa, hänen silloiset teoksensa saivat poistua Betelin seiniltä. Missähän nyt mahtavat olla? Ihan arvotavaraa. Uudemmassa tuotannossa on tullut esille mm. pakanallista symboliikkaa, mikä ei olisi JT aikoina ollut sopivaa.
Taiteilijoiden JT-kytkökset ovat tutkimatonta aluetta ja tietoa niistä voi olla varsin vaikeaa saada. Luin Palmua esittelevää teosta ja siinäkin mainittiin vain aikaisemmin vaikuttaneesta uskonnosta, mutta JT:a ei mainittu sanallakaan.
Jos tekee kissantappovideon kuten Teemu Mäki, saattaisi saada ainakin vakavia varoituksia (video on ostettu Kiasmaan) srk:n silmäätekeviltä.
Ortodoksinen kirkkotaide eli ikonien maalus on ainakin pannassa: ikoneita käytetään palvonnassa ja siksi ne on heitettävä pois tai upotettava syvälle järveen. Sama kysymys oli tullut aikoinaan läntisen ja itäisen kirkkokunnan välille eli sielläkin (idässä) oli kuvainkielto voimassa monta sataa vuotta (ikonoklastien ja ikonoduulien kiista), koska kansa käsitti pyhimyksenkuvat palvonnan kohteina. Ortodoksiset ikonit silti edustavat hyvin vanhaa kristillistä perinnettä. Islamin usko kieltää esittävät kuvat: siellä käytetään paljon ornamenttikuvioita.
Viimeinen tuomio ja Viimeinen ehtoollinen ovat yleisiä katolisen kirkon piirissä tuotettuja kuvauksia Raamatun tapahtumista ja näitähän ei JT-julkaisujen kuvituksena käytetä. Kerran oli julkaisussa esillä eräs Tahitilla maalattu teos Mistä tulemme, minne menemme... mutta siitä oli kirjaan otettu vain puolikas, toisen puolen puuttumisesta ei kerrottu, mutta siinä puuttuvassa puolikkaassa olikin alastomia hahmoja ja taisi olla pakanallisia patsaitakin. Tämä lienee käsitettävissä taidesensuuriksi. Tai kuvien avulla tapahtuvaksi hienovaraiseksi ohjailuksi. Neuvostoliitossa sai olla vain puoluetta ylistävää sosialistista realismia, muu taide oli rappiotaidetta. Mutta yksipuoluejärjestelmän kaaduttua, kaatuivat lukemattomat Lenin-aiheiset patsaat.