Valvoja: Moderaattorit
rippeli kirjoitti:Mieluummin elän täällä lepsuilukulttuurissa vapaasti kuin jossain Iranin kaltaisessa JT-teokratiassa.
Nynnyillessä menee elämä
Vertaus ulkomaille muuttavasta miehestä, joka uskoo valtavan omaisuutensa varainhoitajien haltuun, on tarina nynnyilyä ja loisimista vastaan.
Uskotuista kaksi uurastaa ja ottaa riskejä. He saavat rahat poikimaan sadan prosentin tuoton. Kolmas sen sijaan pelkää niin paljon omaisuuden hukkaamista, ettei uskalla tallettaa rahoja edes pankkiin. Isäntänsä hän tietää ahneeksi ja ankaraksi. Peloissaan hän ei kuitenkaan tee mitään ja tulee näin eläneeksi isäntänsä siivellä.
Kun mies palaa takaisin, hän kiittelee kahta ensimmäistä. Kolmannen hän haukkuu laiskaksi ja kelvottomaksi. Hän ottaa tältä omaisuuden ja antaa sen kyvykkäämmälle varainhoitajalle. "Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on", hän sanoo.
Vertaus on epähieno nyky-yhteiskunnassa, joka uuvuttaa ihmiset perin pohjin. Pitää hyväksyä sellainenkin ihminen, joka ei tuota mitään tai pelkää kuollakseen. En tiedä hänen pelkonsa juurta. Miksei isäntä rohkaissut ja neuvonut kolmatta, jonka hän tiesi muita heikommaksi?
Jeesus tuskin kannustaa voitontavoittelun maksimointiin vaan rohkeuteen, joka jokaisen tulisi löytää itsestään. On tultava omaksi isännäkseen. On kehitettävä asioita, sillä vanhaan ei voi tuudittautua. Laiskuutta ja epävarmuutta vastaan on kamppailtava. Ahkera, neuvokas ja toimelias usein palkitaan, mikä on oikein ja kohtuullista. Se, joka loisii eikä uskalla mitään, ei voi mitään saavuttaakaan. Siinä voi käydä niinkin, että jää elämä kokonaan elämättä.
Tommi Sarlin
Pikkuisen harhaannun aiheesta, mutta eikös tuo kuvaus sovelleta jt-lahkossa hallintoelimeen? Olen jo ehtinyt unohtaa tämän kuvauksen pyhän selityksen.Pehmoluopio kirjoitti:Lääläriuskonto sanoo jotain, mikä tarjoaa pohdittavaa ja koskettaa minua ainakin:
http://www.usko.net/?deptid=663Nynnyillessä menee elämä
Vertaus ulkomaille muuttavasta miehestä, joka uskoo valtavan omaisuutensa varainhoitajien haltuun, on tarina nynnyilyä ja loisimista vastaan.
Uskotuista kaksi uurastaa ja ottaa riskejä. He saavat rahat poikimaan sadan prosentin tuoton. Kolmas sen sijaan pelkää niin paljon omaisuuden hukkaamista, ettei uskalla tallettaa rahoja edes pankkiin. Isäntänsä hän tietää ahneeksi ja ankaraksi. Peloissaan hän ei kuitenkaan tee mitään ja tulee näin eläneeksi isäntänsä siivellä.
Kun mies palaa takaisin, hän kiittelee kahta ensimmäistä. Kolmannen hän haukkuu laiskaksi ja kelvottomaksi. Hän ottaa tältä omaisuuden ja antaa sen kyvykkäämmälle varainhoitajalle. "Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on", hän sanoo.
Vertaus on epähieno nyky-yhteiskunnassa, joka uuvuttaa ihmiset perin pohjin. Pitää hyväksyä sellainenkin ihminen, joka ei tuota mitään tai pelkää kuollakseen. En tiedä hänen pelkonsa juurta. Miksei isäntä rohkaissut ja neuvonut kolmatta, jonka hän tiesi muita heikommaksi?
Jeesus tuskin kannustaa voitontavoittelun maksimointiin vaan rohkeuteen, joka jokaisen tulisi löytää itsestään. On tultava omaksi isännäkseen. On kehitettävä asioita, sillä vanhaan ei voi tuudittautua. Laiskuutta ja epävarmuutta vastaan on kamppailtava. Ahkera, neuvokas ja toimelias usein palkitaan, mikä on oikein ja kohtuullista. Se, joka loisii eikä uskalla mitään, ei voi mitään saavuttaakaan. Siinä voi käydä niinkin, että jää elämä kokonaan elämättä.
Tommi Sarlin
Yleensä Kirkko & Kaupunki-lehdessä on tällainen ajatus, joka ihan oikeasti saa miettimään omaa elämäänsä ja omia ratkaisujaan.
Jeppujen materiaaleissa karsastetaan "riippumatonta" ajattelua. Jehovat tekevät seurakuntalaisista passiivisia uskontokuluttajia, ei aktiivisia toimijoita. Jehovan todistajat ovat hengellisesti velttoja nynnyjä.
Karismaattinen usko taas on luukuttamista vailla sisältöä.
Minusta se ei ole lainkaan lällärikamaa tai sitten sovellan sitä ajatusta toisin. Rohkeutta voi soveltaa vaikkapa puhumalla seurakunnassa asiat niin kuin ne ovat, kiertelemättä ja kaartelematta.rippeli kirjoitti: Tuo kirkkolehden ajatelma on juuri sellaista yleispätevää lällärikamaa kuin jumalanpalvelusten saarnoissa saa kuulla (kuuntelen usein töissä iltahartauden ihan vain mielenkiinnosta). Koitetaan herättää ajatuksia, jotka useimmiten ovat itsestäänselvyyksiä normaaleille ihmisille. Tuossakin on loppupäätelmänä, että kannattaa olla ahkera ja rohkea, mutta heikkoja ja laiskoja pitää ymmärtää ja auttaa. Kyllä minä ainakin tiesin tuon jo ennen kirjoituksen lukemistakin. Tarkoituksena ei tosin lienekään herättää keskustelua, vaan tuottaa lämmin tunne lehteä lukevien mummojen sydämiin. Jos kuvaus olisi tulkittu niin, että raamattukin osoittaa nykyisen kapitalistisen menon olevan jumalan tahto, niin jopa olisi tullut palautetta ja lehti olisi varmasti saanut uusia lukijoita.
Mahdotonta kuvitella. Jehovan todistajien (järjestön) henki, elämä ja DNA rakentuu valtavirran kritisoimisesta, oli se sitten katolinen kirkko, "ahne kauppamaailma" tai muuten vaan "nykyinen asiainjärjestelmä". Jos Jehovan todistajat olisi valtionuskonto, niin se ei enää olisi Jehovan todistajat.Guest kirjoitti:Tai jos olisi nykyinen poliittinen järjestelmä, mutta JT:t valtionuskonto? Millaista se voisi olla?
Mutta jos Seura päättäisi perustaa tai äärimmillään eristää jonnekin oman JT-Populaatio-valtion ja suosittelisi (osaltaan määräisi) innokkaita vilpittömiä Jehovan Todistajia siirtymään sinne ---tilanne olisi sanotaanko mielenkiintoinen eikä aivan mahdoton kuvitellakaan. Mutta tuskin Seura tähän linjaukseen lähtee.Witless kirjoitti:Mahdotonta kuvitella. Jehovan todistajien (järjestön) henki, elämä ja DNA rakentuu valtavirran kritisoimisesta, oli se sitten katolinen kirkko, "ahne kauppamaailma" tai muuten vaan "nykyinen asiainjärjestelmä". Jos Jehovan todistajat olisi valtionuskonto, niin se ei enää olisi Jehovan todistajat.Guest kirjoitti:Tai jos olisi nykyinen poliittinen järjestelmä, mutta JT:t valtionuskonto? Millaista se voisi olla?