Veljesseura.org

AchanBeroean kirjoitti: Kun ymmärretään ovelta-ovelle-työn todellinen merkitys ja luonne, tulee selvemmäksi, miksi lahko ei juuri käytä tehokkaampia kontaktinsaantimuotoja potentiaalisiin käännytettäviin: internetiä, lehti-ilmoituksia, koulutustapahtumia, läsnäoloa kaupallisissa ympäristöissä kuten toreilla tms.

Tämä on todella hyvä ja tärkeä huomio, joka yksinäänkin todistaa, että ovelta ovelle -työ on pelkkää kulissia ja sen ensisijainen tarkoitus sitoa nykyiset JT:t liikkeeseen.

AchanBeroean kirjoitti:Kun ymmärretään ovelta-ovelle-työn todellinen merkitys ja luonne, tulee selvemmäksi, miksi lahko ei juuri käytä tehokkaampia kontaktinsaantimuotoja potentiaalisiin käännytettäviin: internetiä, lehti-ilmoituksia, koulutustapahtumia, läsnäoloa kaupallisissa ympäristöissä kuten toreilla tms.

Tässä ketjussa on tullut monia hienoja pointteja saaratyön tiimoilta.

Muun muassa lainauksen näkövinkkeliä en ole koskaan oikein miettinytkään. Saapa nähdä mitä asianosaiset itse asiassa tuumivat - mistä tietää vaikka raamatusta löytyisi perustelu myös sille, että saarnatyö on tehtävä nimenomaan ihmisten kodeissa...

Hiipuva kirjoitti: Eikä tunteja ole koskaan liikaa, ei, vaan elämää pitää aina vaan yksinkertaistaa jotta olisi enemmän aikaa kenttäilyyn. Aina syyllistetään jos elämää on ollut seurakunnan ulkopuolellakin, monen on kuitenkin käytävä koulunsa ja oltava töissä. Laskut ei tule maksetuksi Raamatulla. Mutta lavalta ei tule ymmärrystä, vaan annetaan ymmärtää että jos et yksinkertaista elämää, et kelpaa Jehovalle. Niille jotka oikeasti uskovat Seuran juttuihin, voi tuollainen painostus tuntua todella pahalta, JT:nä eläminen kun asettaa erilaisia sisäisiä ristiriitoja muutenkin.

Yksinkertaistaminen oli todella vaikeaa tienraivaajana. Olin ihan oikeasti köyhä, kun taas ympäröivä yhteiskunta perustui varallisuuden komeilevaan näyttämiseen. Puolisoni oli omaksunut sen maailmallisen ajattelutavan minua enemmän.
Kun järki ei sano, niin sitten sanoo ruumis. Kun ei ollut varaa lämmittää taloa, siitä tuli homeinen ja kostea ja minä sairastuin tuberkuloosiin.
Tein netissä pelkotestin nyt vuosien päästä ennakkoajatuksella, että minähän en pelkää mitään. Huomasin pelkääväni tukehtumista. Olen palloillut korkeissa paikoissa ja ollut tulen ympäröimä ja öttiäisten, mutta tukehtuminen meinasi viedä hengen.
Jos pahan ihmisen sydän sairastuu, niin tuhkahduttavassa ilmapiirissä sairastuvat keuhkot.

Witless kirjoitti: Hienoa että sinä kuitenkin olet.

Tuo olikin syvällinen, palstan tasoa kohottava keskustelunjatko.

Onko niin, että lahkoajattelusta poikkeavaa kirjoittelua onkin syytä hiukan nälviä ja jehovantodistajien lahkotyötäkin olisi mieluummin nimitettävä "kristilliseksi sananpalvelukseksi" tms., jotta kirjoittelu ei ärsyttäisi?

Korostan vielä, että lahkon kannalta lahkotyö, jota myös "kenttäpalveluksi" kutsutaan on;
1) ensisijaisesti tarpeen, jotta jokainen lahkolainen omalla työllään, suullaan ja ajatuksillaa jatkuvasti joka kuukausi sitoutuisi henkisesti lahkoon
2) toissijaisesti tarpeen, jotta lahko voi jatkuvasti mitata lahkolaisten sitoutumisen astetta lahkoon (lahkotyö nostettu ykkösasiaksi ja sitä seurataan raportoinnilla; kuka on sitoutuneempi lahkoon, se tekee enemmän lahkotyötä)
3) kolmanneksi hyödyllistä, koska ko. työn avulla voidaan joskus harvoin voittaa myös joitain käännynnäisiä.

Entisille lahkolaisille on pinnallista nähdä lahkotyö ensisijaisesti kääännytystyönä, koska heidän pitäisi kokemuksesta tietää, että käännynnäisiä saadaan erittäin harvoin ja lahkotyön todelliset arvot ovat muualla. Toinen asia sitten on, jos ei haluta tarkastella lahkoa ulkopuolisin ja kriittisin silmin.

Lahkotyöllä on myös muita sosiaalisia ulottuvuuksia, se muun muassa korvaa todellista ystävyyttä ja tarjoaa sosiaalisesti eristäytyneille ja yksinäisille lahkolaisille korvikeystävyyttä ja seuraa, kun lahkotyötä tehdään yhdessä toisten lahkolaisten kanssa.

Sukututkija kirjoitti:Onko se vain tämä, eikö ole mitään väliä saako ihmisiä käännytetyksi tms.?

Ehkä toivoin saavani jonkun käännytetyksi, mutta asia ei ollut erityisen tärkeä, sillä en ole koskaan ollut kovin ihmisrakas. Eihän sellaisella kylmäkiskoisella esiintymisellä tietenkään käännynnäisiä hankita, mikä on tietysti loppupeleissä pelkästään hyvä asia.

Paitsi järjestön (tai kuten silloin ajattelin: Raamatun) taholta asetettu velvollisuus, kenttäily oli minulle myös oikeudenmukaisuuskysymys. Kaikille ihmisille pitää antaa mahdollisuus tulla Ainoan Oikean Totuuden tuntemukseen. Sen jälkeen pallo on heillä.

AchanBeroean kirjoitti:1) ensisijaisesti tarpeen, jotta jokainen lahkolainen omalla työllään, suullaan ja ajatuksillaa jatkuvasti joka kuukausi sitoutuisi henkisesti lahkoon

--

Lahkotyöllä on myös muita sosiaalisia ulottuvuuksia, se muun muassa korvaa todellista ystävyyttä ja tarjoaa sosiaalisesti eristäytyneille ja yksinäisille lahkolaisille korvikeystävyyttä ja seuraa, kun lahkotyötä tehdään yhdessä toisten lahkolaisten kanssa.

Rappukäytävissä ja pihakivetyksillä steppailu on muuten todistajien tärkein näkyvä toiminto suhteessa muuhun maailmaan, ehkä kokoontumispaikkojen parkkipaikkojen jälkeen. Muutoinhan ollaan omassa turvallisessa lahkopiirissä, neljän seinän sisällä salilla. Ja esimerkiksi työ- ja opiskeluelämässä todistajat sulautuvat suhteellisen huomaamattomasti kyseisen yhteisön välttämättömiin sosiaalisiin toimintoihin. Sen sijaan "kenttä" jo sanana ilmaisee, että nyt ollaan edustushommissa, vieraalla potentiaalisesti vaarallisella alueella ja kohtaamassa ulkopuolista ja mahdollista pahaa, mikä jo sellaisenaan vaatii hivenen henkistä rohkeutta.

Merkittävää ei ole yksinomaan ihmisille puhuminen, mikä jo sellaisenaan vaatii huomattavan paljon vaivaa, vaan jo julkinen näyttäytyminen. Suhtautuminen on ehkä kuitenkin enimmäkseen välinpitämätöntä tai kielteistä, joten laukun kantaminen on saavutus sinänsä. Minusta tällä rakennetaan nimenomaan muusta maailmasta eriävää identiteettiä ja rajoja kahden todellisuuden, "oikean tiedon" ja "tietämättömyyden" välillä.

En väheksyisi roolinmuodostusta, jota kentällä tapahtuu. Kenttäily on tärkeä tilaisuus "olla" todistaja ja ilmentää sitä muille. Sosiaalinen identiteetti asiaansa uskovana ja uskonsa taustat tuntevana vahvistuu ja mahdollisuus sisäisiin ristiriitoihin pienenee. Kun toimii, ei tarvitse miettiä miksi toimii. Ja eikös järjestön kaikenlaisen sisällöntuotannon tankkaaminen tehdä viime kädessä juuri kentän vuoksi? Tästä päästäänkin siihen, että yhteys seurakuntaan on välttämätön, jotta ei vahingossa opettaisi vanhentuneita oppeja! Sitouttamisen ympyrä on täydellinen ja yksinkertaisuudessaan nerokas. On syytä pysyä ajan hermolla uusimmissa muutoksissa ja tuntea seura tarkasti, jotta osaisi vastata oven avaajien mahdollisiin kysymyksiin

Motivaatio sinällänsä voi olla mitä tahansa, mistä syystä muutenkin yleensä tekee jotain... Esimerkiksi vaikkapa vain tekemisen ilo.

Kun ymmärretään ovelta-ovelle-työn todellinen merkitys ja luonne, tulee selvemmäksi, miksi lahko ei juuri käytä tehokkaampia kontaktinsaantimuotoja potentiaalisiin käännytettäviin: internetiä, lehti-ilmoituksia, koulutustapahtumia, läsnäoloa kaupallisissa ympäristöissä kuten toreilla tms.

Palautuikin tästä mieleeni Siltasaari-Kallio -lehdestä keväällä tallettamani lehti-ilmoitus, jonka sisältö menee seuraavasti:

Jehovan todistajat
RAAMATULLISIA ESITELMIÄ
SU 1.6. klo 11 Onko Saatana todella olemassa?
klo 14 Miksi turvata Jumalaan?

SU 8.6. klo 11 Tavoittele todellista elämää
klo 14 Jeesus Kristus - maan uusi Hallitsija

Olet tervetullut kristillisiin kokouksiimme! Ei kolehtia
Hämeentie 27

En sitten tiedä, onko ilmoittelu säännöllisempääkin, koska selasin lehden satunnaisena junalukemisena. Jos kyse oli kertailmoituksesta, se sijoittui hienosti kesälomakauden alkuun! Mutta kerran kun jt-ilmoituksen näkee, siitä tekee tietysti havaintoja.

Ilmoituksessa on kiinnostavaa sen maailmojasyleilevyys mahdollisimman monelle soveltuvien tilaisuuksien painottamisessa. Ovat valinneet mainoksen alkuun jotain todella jännittävää: Saatanan. Lahkon omaksuma linja "salatun tiedon" omaavana näkyy tässä: jt:lla on kanttia väittää jotain varmaa noinkin metafyysisestä asiasta. Huomaa myös sovinnainen tarkennus "kristillisiin". Vaikuttaa tämän mainoksen perusteella lähes normaalilta toiminnalta. Paitsi että missä muualla enää edes käytetään sanaa "esitelmä"? Jonkin esittäminen viittaa yksipuolisuuteen, joku esittelee ja toiset kuuntelevat, sekä puhujien ja kuuntelijoiden epätasa-arvoisuuteen.

Mutta ketjun kannalta tärkein puuttuva ominaisuus ilmoittelussa on se, että mainonnassa ei ole mahdollista henkilökohtaisesti erottautua ja ilmaista identiteettiään.

Kenttäily lienee tosiaan seurakuntalaisten aktivoimista ja sitouttamista "totuuteen". Kenttäilijän oma usko kasvaa ja kokouksissa luotu huono omatunto passiivisuudesta tuottaa katharsiksen. Kenttäily on sinänsä kummallista, sillä siitä eivät tunnu pitävän kenttäilijät aina itsekään eivätkä ovenavaajat. Kaksin puolin ikävää toimintaa. Kenttäkokoukset ovat oudon passiivisia: kukaan muu kuin kenttäkokouksen pitäjä ei lausu juuri mitään.

Kenttäilyyn valmistautumiseen käytetään paljon aikaa: opetellaan valmiita esityksiä Valtakunnanpalveluksesta, tutustutaan tarjolla olevien lehtien otsikoihin, joskus sisältöönkin ja tämä toimii nähtävästi kenttäilijän itsesuggestiona.

Kunnianhimoiset raportit edistävät teokraattisessa portaikossa nousua. Kierrosvalvojankin kanssa olen kenttäillyt ja silloin minulla oli tunne, että hän saisi parempia (käännytys)tuloksia aikaan kuin minä, mutta eivätpä ne ovenavaajat noteeranneet kiepparia yhtään sen kummemmin kuin ketään tavallistakaan. Olen ajatellut, että kenttäily toimii myös sosiaalisena kontrollina: jos kenttäilet asuinalueellasi, et kehtaa siellä näyttäytyä ihmisten nähden esim juopuneena. Valtakunnan palveluksessa on ollut juttuja otsikolla "Me olemme teatterinäytelmä". Ihmisten uskotellaan seuraavan jehovantodistajien toimintaa.

Kenttäpalvelus on yksi osa JT toimintaa tutkimisen ja kokousten ohella: propagandan omaehtoinen tankkaaminen, sosiaalinen paine (painostus) ja oma aktiivinen toiminta. Näen nämä kolme jehovantodistajien aivopesumenetelmien osa-alueina. Nämä kolme asiaa ovat myös vanhimpien lääke ja ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan. Joskus kentäilyä vanhimpien kanssa voi käyttää omien ongelmiensa purkuväylänä. Joskus vanhimman kanssa kenttäillessä saattaa tulla eteen pakkotilanteita: naapureille tai työtovereille todistamista, vaikka itse häpeäisi asiaa. Kenttäilyssä on siis tämä nöyryyttämisen elementtikin mukana. Nöyryytys kuuluu monen uskonlahkon arsenaaliin, sillä se osoittaa kenttäilijällekin todellisen paikkansa järjestössä.