"Nuorin" - kuka lienetkin
Tota, eiköhän tuollainen käsite ole olemassa lähes kaikissa koskaan syntyneissä uskonnoissa, eli että kaikki, tai ainakin useimmat kuolleet menevät samaan "paikkaan" mikä ja missä se sitten lieneekin.
Käsitettä 'ihmiskunnan yhteinen hauta' ei ole muilla. Kysehän ei myöskään ole paikasta vaan siitä, MIKÄ/MITÄ sinne menee.
Sulla RaM on nyt täysin sekaisin "käsite" ja "termi"!
Termi on sana tai sanaliitto, jolla on täsmällisesti määritelty merkitys.
Ihmiskunta on termi. Hauta on termi.
Ihmiskunnan yhteinen hautakin olisi termi jos olisi olemassa jokin monttu johon kaikki maapallon ihmiset haudattaisiin.
Kun sellaista ei ole eikä tuolle sanojen yhdistelmälle 'ihmiskunnan yhteinen hauta' ole olemassa mitään muuta täsmällistä määritelmää kuin sen keksineiden jehovan todistajien luoma, niin se on silloin käsite.
Käsite on sanan tai termin mentaalisen referentin sisältö, jonka avulla ymmärrämme sanojen ja lauseiden merkitykset.
Mä en käsitä mikä haloo tästä piti nostaa.
Haloosta en tiedä mutta aihe on keskeisin ero Jehovan todistajien ja useimpien muiden uskontojen välillä.
Jääkö ihmisestä jotain jäljelle kun hän kuolee? - Joko käsität aiheen?
"Ihmiskunnan yhteinen hauta" sanahirviö (ja sen käännösvastineet) lienee keksitty siksi, että voidaan kansainvälisesti käyttää JT-julkaisuissa jotain termiä, joka ei sekoitu kunkin kulttuurin manan majoihin liittyviin "vääriin" mielikuviin, kuten nyt vaikka Kalevalan kertomuksiin Tuonelasta. En mä käsitä mitä metelöimistä siinä on, ellet sitten väitä, että joku edellä mainituista legendoista edustaa puhdasta ja totista näkemystä siitä, mitä kuolemassa todella tapahtuu...
Kysymys ei ole legendoista vaan siitä, mitä RAAMATTU aiheesta opettaa. Menikö ohi nuo kaikki lainaamani raamatun kohdat?
Ne ovat siis lainauksia raamatusta - ei legendoista.
On Seolin, Haadeksen ja Tuonelankin joku "itse keksinyt"
On. Samoin noiden sanojen merkityksen eli mitä niissä tapahtuu, on uskonnot yhdessä määritelleet. Muut kuin Jehovan todistajat.
Siis hyvin yksinkertaisesti ilmaistuna - kysymys on siitä, onko raamatun mukaan ihmisessä olemassa jokin osa, joka kuoleman jälkeen jää olemaan ja jonka sijoituspaikka on tuo tuonela. Näin muut uskonnot opettavat. Ainoa joka ei näin opeta on jehovan todistajat ja siksi sanalle tuonela on esitetty tuo omituinen sanahirviöön perustuva itsekehitelty epälooginen sisältö.
Jos jokin HERÄTETÄÄN, niin kaipa se on valmiiksi olemassa jotta sen voi herättää?
Jos se nostetaan YLÖS, niin kaipa se on silloin sijainnut alhaalla?
Jos kuolemassa NUKUTAAN, niin kai silloin on jokin joka nukkuu - ei kai olematon voi nukkua?
Jos joku on TIEDOTTOMASSA tilassa, niin kaipa se jokin on silloin olemassa - ei kai olematon voi olla tiedoton?
Muissa uskonnoissa tuo osa tunnetaan sieluna joka menee taivaaseen tai helvettiin jälkiselvittelyn yhteydessä.
Miten asia on raamatun ja sen kirjoittaneiden juutalaisten mukaan?