Veljesseura.org

Katselin ko. pätkän, kun löysin torrenttina ja hetken googlattuani siihen vielä suomitekstit. Oli melko ahdistavaa katsella, vähän sama tilanne kuin mullakin aikanaan. Seurustelin aikanaan maailmallisen tytön kanssa, oltiin todella syvästi rakastuneita, nuoresta iästä huolimatta. Seurustelu meni mukavasti ilman esiliinaakin, mitään ei ikinä tapahtunut, sen verran olin vakuuttunut "totuudesta", että sain hillittyä itseni ja tämän seurustelukumppanini (onko tuo sana edes Suomea :p) ymmärsi myös.

Monesti vanhempia ja vanhimpia kuunneltuani tulin siihen tulokseen, että minun täytyy lopettaa tämä seurustelusuhde maailmallisen kanssa. Noin 3 vuoden painostuksen jälkeen lopetin kirjeellä tämän suhteen. Nyt n. 15 vuotta myöhemmin, en edelleenkään voi olla ajattelematta, miten paljon paremmin elämäni voisi olla jos olisin sitkeästi, muista piittaamatta jatkanut tuota suhdetta. Näihin menneisiin vuosiin mahtuu mielenterveyden romahtamista, 5 vuotta toimettomuutta ja uskonsa hylkäämistä.

Jo monta vuotta olen ollut vakuuttunut siitä, että tämä ei ole se totuus mihin haluan uskoa. Mutta kun sille uhraa tarpeeksi, niin sitä haluaa itselleen todistella tehneensä oikean päätöksen. Tämä todistelu lopulta johti mielenterveydellisiin ongelmiin. Toisaalta vaakakupissa painoi myös sosiaaliset suhteet. Vanhempani, samoin kuin veljeni ja sisareni, ovat aina vilpittömästi halunneet parastani. En haluaisi tuottaa heille sitä häpeää joka mahdollisesta erottamisestani heille koituu seurakunnassa. Vasta viimeaikoina olen pehmittänyt heitä sille ajatukselle, että eroan jehovan todistajista. Pienen väännön jälkeen se ei tuntunut enää heistä niin mahdottomalta ajatukselta. Siltikään en voi olla miettimättä niitä menneitä vuosia ja uhrauksia, jotka elämästäni kadotin. Tämä kai on sitä jo kohta katkeran luopion tilitystä.

Tervaleijona kirjoitti:Siltikään en voi olla miettimättä niitä menneitä vuosia ja uhrauksia, jotka elämästäni kadotin. Tämä kai on sitä jo kohta katkeran luopion tilitystä.

Itse sanoit syyn.

Ei se ole katkeran luopion tilitystä vaan oman menneisyytensä tunnustamista. Samalla tajuat, että olet uhrannut paljon sellaiseen mitä et koe enää itsellesi sopivaksi, oikeaksi ja järkeväksi. Samoin me muutkin. Tietysti se harmittaa, mutta siksihän me sitä puimme. Ja osa meistä on oppinut löytämään jopa hyviä puolia taustastaan vaikkei sitä kaipaa.

Itse menin kertomaan äskettäin yhdelle uudelle tuttavuudelle taustasta. Hän ei edes säikähtänyt. Alkoi tenttaamaan Nahumin kirjasta kohtia joita en itse muistanut tarkkaan. Tunsi paremmin Raamatun vaikka oli itseäni nuorempi ja entinen aktiiviluterilainen. Mulle yllätys mutta osoitus että ei Jehovan todistajana ole aina muiden yläpuolella Raamatun tuntemuksessa vaikka sellainen mielikuva muodostetaankin.

Tervaleijona kirjoitti:Jo monta vuotta olen ollut vakuuttunut siitä, että tämä ei ole se totuus mihin haluan uskoa. Mutta kun sille uhraa tarpeeksi, niin sitä haluaa itselleen todistella tehneensä oikean päätöksen. - - Vasta viimeaikoina olen pehmittänyt heitä sille ajatukselle, että eroan jehovan todistajista. Pienen väännön jälkeen se ei tuntunut enää heistä niin mahdottomalta ajatukselta. Siltikään en voi olla miettimättä niitä menneitä vuosia ja uhrauksia, jotka elämästäni kadotin. Tämä kai on sitä jo kohta katkeran luopion tilitystä.

Voimme vain arvailla kuinka moni jehovantodistaja mittailee ja funtsailee samoja asioita kuin sinäkin. Irtautuminen lahkosta on lähes poikkeuksetta vaikeaa. Mikäli sille on antanut itsestään tavallista enemmän, irtautuminen on varmasti jo ajatuksena ahdistava.

Yksi jehovantodistajuuden perusoletuksista, eli oikeassa oleminen ja Ainoan Oikean Totuuden edustaminen, aiheuttaa kokemukseni mukaan vahvaa henkistä sitoutumista lahkoon, vaikka sille ei konkreettisesti itsestään liiemmin uhraisikaan. Avustavat palvelijat, vanhimmat ja erilaiset teokraattiset pyrkyrit sitouttavat itsensä vielä astetta vahvemmin lahkoon, jonka myötä lahkosta irtautuminen on eittämättä monin kerroin haasteellisempaa - jos sitä ylipäätään halutaan edes ajatella.

Mikäli aikomuksenansa on voittaa lahkon luomat sosiaaliset paineet ja psyykkinen sitoutuminen, sekä muuttaa elämänkatsomuksensa, meistä kukaan ei pääse tuossa projektissa vähällä. Näin jälkeenpäin on helppo sanoa että se kyllä kannatti, ja suositella sitä muillekin, mutta te jotka olette projektissa vielä 'vaiheessa' ja tilanne on päällä, teille irtautuminen voi aiheuttaa vielä monenlaista haastetta. Tsemppiä tuolle tielle, ja kertaa ihmeessä tuntojasi täällä, mikäli näet siitä olevan projektissasi jotain hyötyä.

Mitä itse elokuvaan tulee, niin olipahan yllättävän todellinen ja vaikuttava kokonaisuus. Leffaa voi suositella jokaiselle joka on tekemisissä jehovantodistajuuden tai jehovantodistajien kanssa.

Muutama minuutti sitten sain katsottua tämän elokuvan.

Tässä ketjussa on kaikki tärkeimmät pointit sanottu. Mutta mikäli saatte esimerkiksi uuden potentiaalisen ihmissuhteenne* katsomaan elokuvan, se on todella hienoa.
Se, miten Sara tutustui Teis-nimiseen mieheen, on niin tavattoman tuttu monista kymmenistä tarinoista omasta entisestä tuttavapiiristä sekä niistä, joita pyrki itse "auttamaan." Nimenomaan tämänkaltaisissa tarinoissa paluu Jehovan todistajaksi on ollut todennäköinen.

Tämä pitäisi jokaisen todistajista lähtevän nähdä. Mutta myös jokaisen Jehovan todistajan. Eräs kiinnostunut oli näyttänyt elokuvan ns. pakkausta kanssaan tutkiville todistajille ja nämä tottakai tuomitsivat sen.

* Ei kiistellä sitten siitä mikä voisi olla potentiaalinen ihmissuhde

Analysoija kirjoitti:Eräs kiinnostunut oli näyttänyt elokuvan ns. pakkausta kanssaan tutkiville todistajille ja nämä tottakai tuomitsivat sen.

Primitiivireaktio silloin, kun kalikka osuu liian oikeaan.

Olen se maallinen ihmissuhde.

Luen harvoin tätä palstaa, mutta miehelleni tämä oli pelastusrengas aikoinaan ja edelleen tärkeä foorumi. En tiennyt jehovan todistajista muuta kuin, että he kiusaavat ihmisiä ovilla ja ei saa avata ovea, sillä he laittavat ristin merkin ja palaavat yhä uudelleen. Ja tiesin, että he eivät saa käydä kunnon töissä, etenkään naiset ja he joutuvat maksamaan joka kuukausi uskonnolleen. Mieheni kertoi taustastaan ja oikaisi ns. tietojani. Katsoimme myös yhdessä ko. elokuvan. Elokuva on mielestäni hyvin siisti versio, eikä ulkopuolinen tajua suurinta osaa eri merkityksistä, jos ei tiedä asioista ennalta käsin. Mielestäni tuosta totaalisesta harhasta toipuminen on kovaa työtä ja arvostan jokaista askeltanne kohti itsetuntemustanne.Olen lukenut joitain kirjoja mm.perhe onnen salaisuus ja kyllä siellä on hyvääkin. Tärkeintä on tajuta, että koko pyramidin huipulla oleva peloite ja syyllisyys ovat vain harhaa ja mielen manipulaatiota. Paljon hyvää ja hyvää tarkoittavia ihmisiä ja kokemuksia varmasti mahtuu koko pyramiidiin. Kyllä maailmallisena ihmisenä olen oppinut ihan uutta käsitteistöä, paljon sanoja joita en ole koskaan kuullutkaan, kuten maailmallinen, luopio jne.

Jehovan todistaja tai siitä luopunut haastaa kyllä kumppaninsa työlääseen suhteeseen ja moneen keskusteluun elämän peruspilareista, jos suhde voidaan rakentaa pysyväksi ja kummankin ymmärrettäväksi. Kaikilla meillä on menneisyytemme. Kokemuksesta tiedän, että se kannattaa, on mahdollista. Olen oppinut paljon mieheni kautta. Älä mieti mennettä suhdettasi vaan löydä arvokas elämäsi takaisin. Olet sen arvoinen.

PS: Tämän kirjoitti siis rippelin tietämättä rippelin vaimo, joka ei osannut kirjautua ulos.

rippeli kirjoitti:Tärkeintä on tajuta, että koko pyramidin huipulla oleva peloite ja syyllisyys ovat vain harhaa ja mielen manipulaatiota.

Tuossapa se on pähkinänkuoressa. Kun tuon oivaltaa, muutkin harhat asian äärellä voivat alkaa haihtumaan. Saman tiesi myös Antti Hammarberg laulaessaan:

"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus"

rippeli kirjoitti: Jehovan todistaja tai siitä luopunut haastaa kyllä kumppaninsa työlääseen suhteeseen ja moneen keskusteluun elämän peruspilareista, jos suhde voidaan rakentaa pysyväksi ja kummankin ymmärrettäväksi. Kaikilla meillä on menneisyytemme. Kokemuksesta tiedän, että se kannattaa, on mahdollista. Olen oppinut paljon mieheni kautta.

Se on kyllä kieltämättä haastavaa, jos kumppani ei omaa samaa kokemuspohjaa. Jehovan todistaja on uskonto, jossa täytyy itse elää, että sen täysin ymmärtää. Hienoa, että sinulta löytyy halua ymmärtää ja empatisoida miestäsi. Vaikuttaa siltä että arvostat miestäsi ja suhdettanne. Se on hyvä pohja kestävälle suhteelle, taustoista huolimatta.

Jekku kirjoitti:

rippeli kirjoitti: Jehovan todistaja tai siitä luopunut haastaa kyllä kumppaninsa työlääseen suhteeseen ja moneen keskusteluun elämän peruspilareista, jos suhde voidaan rakentaa pysyväksi ja kummankin ymmärrettäväksi. Kaikilla meillä on menneisyytemme. Kokemuksesta tiedän, että se kannattaa, on mahdollista. Olen oppinut paljon mieheni kautta.

Se on kyllä kieltämättä haastavaa, jos kumppani ei omaa samaa kokemuspohjaa. Jehovan todistaja on uskonto, jossa täytyy itse elää, että sen täysin ymmärtää. Hienoa, että sinulta löytyy halua ymmärtää ja empatisoida miestäsi. Vaikuttaa siltä että arvostat miestäsi ja suhdettanne. Se on hyvä pohja kestävälle suhteelle, taustoista huolimatta.

Siinä mielessä tämän leffan näyttäminen avaa silmiä. Vaikea noita esim. komiteajuttuja on muuten selittää.

Mäkin tilasin tämän justiin kun niin kovasti kehuitte.

rippeli kirjoitti:Olen lukenut joitain kirjoja mm.perhe onnen salaisuus ja kyllä siellä on hyvääkin.

Mutta kun se hyvä on siellä pahassa tarkoituksessa. Piru otta ensimmäiseksi sen pikkusormen jos sitä tarjoaa ja pyrkii vetämään kaiken mitä mukana seuraa. Se on ensimmäinen veto houkutella intensiivisempään rakkauspommitukseen, se muistetaan sanoa muillekin värvättäville, että se ja se on todennut meissä hyvää vaikka ei edes uskovainen olekaan...(Hyvätkään viisaudet eivät ole lahkolta omintakeista tuotosta vaan poimittua mistä hyvänsä Katekismuksesta, Marttaliiton kirjasta taikka naistenlehden kysy psykologilta -palstalta).

Tervaleijona kirjoitti:Tämä kai on sitä jo kohta katkeran luopion tilitystä

Lopummalle työstettynä tuota katkeruuden pointtia en ole nähnyt. Aktiivitodistajat näkyvät sitä mielellään käyttävän siinä tarkoituksessa että kritiikki siten menettäisi merkityksensä, kun katkeroitunut on kertomassa. Ainakin pettymys tulee kun kokee tulleensa lahkon hyväksikäyttämäksi. Kun vielä paljastuneet kielteiset asiat ovat osoitettavissa ja todistettaviksi todeksi ei tuolla katkeroitukisen argumentilla pitäisi oikein painoarvoa ollakaan. - Joskus voi tuntua raskaaltakin tehdä työtä uuden maailmankuvan omaksumiseksi, oikean, ja pyrkiä siiehn kotiutumaan.

Haluaisin ehdottomasti nähdä tämän mainitsemanne elokuvan. Kävin juuri elokuvissa katsomassa Kielletty hedelmä- nimisen elokuvan, joka kertoo kahdesta vanhoillis-lestadiolaisesta tytöstä Helsingissä. Katsokaas, täällä missä minä asustelen, lestadiolaisuus on hyvin yleistä. Siksikin halusin nähdä. Tämä leffa on varmasti kevyempisävyinen, paikkoittain huumoripitoinenkin. Ainakin katsomon mielestä. Silti, ahdistavia kohtia löytyi minulle, etenkin siinä kohtaa kun se toinen tyttö lähti lopussa takaisin Hesaan ja äiti sanoi tämän lähtiessä jotakin sellaista, että "tuntuu kauhealta kun oma lapsi on menossa helvettiin". Ja tytön seisoessa bussipysäkillä se toinen "karkulainen"( josta oli tullut syntinsä tunnustanut kunnon lestadiolainen, naimisissa oleva nuorikko, ), ei suostunut katsomaan eikä puhumaan toiselle mitään(kun käveli ohi). Nämä asiat herättivät omia muistoja....
Terv. SissiOlivia

noniin, katsottiin leffa viikonloppuna. Oli tosiaan hyvä, ja tuttuja juttuja oli. Eikä mikään asiavirhe hypännyt silmiin. Todellakin herätti ajatuksia. Leffan jälkeen sitä oikeasti mietittiin miehen kanssa, että miten ihmeessä olemme olleet niin sokeita?
Tämä pitäisi näyttää äidille, ja pikkuveljelle, ketkä edelleen ovat mukana.. Tosin tuskin katsoisivat.

sasisa kirjoitti:noniin, katsottiin leffa viikonloppuna. Oli tosiaan hyvä, ja tuttuja juttuja oli. Eikä mikään asiavirhe hypännyt silmiin.

Näin "outsiderina" kommentoin: Kohtuullisen hyvä, myöskään minun silmilleni ei tullut sinänsä mitään uutta elokuvasta. Toki joitakin se saattaa närästää, vaikkapa esiaviollisisa suhteissa. No, minua tuskin monikaan asia "närästää", joten lestadiolaisten vastaavaa verisota näkemättä, voisin "To Verdener" iä pitää sangen totuudenmukaisena.

Onhan se melkoisen osuva kuvaus asiasta. Itse kun erosin opillisten juttujen vuoksi niin hieman harmitti ettei sitä puolta käyty läpi, mutta elokuva on kuitenkin kaupalliseksi tarkoitettu ja siihen maksavaan osapuoleen tämä rakkaustarina vetoaa huomattavasti enemmän.