Veljesseura.org

Haluat nähtävästi filosofeerata dualismista, etkä keskustella kenen vaikutusta UT:sta löytyy. OK

Kuitenkin Raamatun oppi oli perussanomaltaan monismia, ei dualismia.
Monismi,- että jumaluus ja maailma ovat olemukseltaan yhtä ja samaa- oli vallalla VT:n kirjoituksissa vielä Jobin kirjassa. Helleeninen dualismi näkyy sen jälkeisissä kirjoituksissa jo VT:ssakin.
Jeesuksen aikana qumralaiset olivat monismin edustajia, heille päivittäinen yhtyminen ehtoollisella oli yhdessä ateriointia taivaallisen Jerusalemin kanssa.
Samaa monismia on kun Jeesukselle ja opetuslapsille ilmestyivät Elias ja Mooses, ja nämä puhuivat Jeesuksen kanssa .
Samoin kohtaaminen Saatanan kanssa.
Paavalin ristiriitaisuus tulee juuri näissä dualismiin sekoiluissa, hyvä/paha, henki/aine. Samoin valon/pimeyden kosminen taistelu tuotiin jokaisen ihmisen henkilökohtaiseen uskoon.

Tästä monismista johtuen alkuperäinen kristinusko ja stoalaisuus sulautuivat yhteen. Molemmin puolin tunnistettiin tuttuja elementtejä, eikä ne törmanneet toisiinsa, Paavali antoi esim. avioliittoa ja naisen asemaa koskevat periaatteet suoraan stoalaisuudesta. Sulautumisesta paras esimerkki on Paavalin areiopagispuhe (Ap.t. 17).

Jatkan tätä yksinpuhelua.

Uskon vahvasti, ettei Paavali ole koskaan perehtynyt Platonin teoksiin, eikä niitä hänen kodissaan opetettu tai luettu, vaikka oppineesta perheestä olikin lähtöisin.
Perusteluksi voisi riittää pelkästään Paavalin yksi lause hänen perinnöstään, kiivailla lain puolesta, jonka hän mainitsee Galattalaiskirjeessä 1:14
”Menin juutalaisuudessa pitemmälle kuin useimmat ikätoverini ja kiivailin isiltä perittyjen opetusten puolesta”.

Paavalin saama perintö ja kasvatus perustui Mooseksen lakiin ja kuten siinä mainitaan esimerkiksi platonismista poiketen luominen tapahtui juutalaisuuden mukaan näin: Mooseksen kirjan 5: 2 :Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin.

Platon puolestaan kertoo luomisen vaiheet Timaionissa sekä jälleensyntymiskierteestä, josta hän käyttää nimitystä eläinten luominen:

Pelkurit ja vääryyttä harjoittaneet miehet syntyvät naisiksi seuraavassa reinkarnaatiossaan.
Ne miehet, jotka eivät tahtoneet pahaa, mutta joiden ajattelu oli kevytmielistä, syntyivät linnuiksi..Ihmiset, joilla ei ollut eläessään yhtään filosofista ajatusta syntyivät maaeläimiksi.
Kaikkein järjettömimmät ja tietämättömimmät ihmiset, joiden sielun kaikkinaiset rikkomukset ovat tahranneet, syntyvät vesieläimiksi.

Faidronia, Pitoja, Puolustuspuheita ym. Platonin teoksia on aivan mahdotonta edes kuvitella sisältyneen Paavalin opintoihin, johtuen siitä, ettäs niissä on niin paljon puhetta poikarakkaudesta,- jopa korkeimmasta rakkauden muodosta, taivaallisesta poikarakkaudesta,- ettei Mooseksen lakia noudattava voisi niitä hyvällä Mooseksen lain valmentamalla omallatunnolla lukea.

Sehän olisi aivan samaa, jos Valtakunnansalin kirjastossa olisi poikaporno lehtiä, joita sitten käytettäisiin selittämään hengellisiä viisauksia tuonpuoleisesta.Tämä vain oma näkemykseni.
Pikemminkin Paavalin selitykset selittyisivät sillä, että hänen voisi kuvitella kokeneen ns. rajatietokokemuksen, vastaavaa selitystä hän käyttää kuvaillessaan kuolemaa ja muuttumista hengelliseksi ruumiiksi.

En pitäisi lainkaan mahdottomana, että Paavali sai myös hellenistisiä vaikutuksia synnyinkaupungissaan. Rooman kansalaisuus ei ollut itsestään selvää proselyytissa elävälle juutalaiselle. Juutalaisen lain mukaan, seka-avioliitoissa lapsi juutalaisen laintulkinnan mukaan seurasi äitinsä uskontoa Toisaalta isän ollessa Rooman kansalainen, myös lapsi omasi kansalaisuuden roomalaisten lakien mukaan. Seka-avioliittoa en pidä mahdollisena, en myöskään sitä, että vanhempansa juutalaisina olisivat kansalaisuuden ostaneet. Apt 22:22-29 Paavali mainitsee olleensa Rooman kansalainen syntymästään saakka, joten jo vanhempansakin olivat olleet.

SLEY:n raamattuluonnoista saattaisi saada erään olettamuksen:
” Onkin ilmeistä, että ratkaisu ongelmaan löytyy Tarsoksen historiasta. Rooman kansalaissodissa Tarsoksen asukkaat olivat asettuneet Gaius Julius Caesarin puolelle. Kaupunki oli kärsinyt paljon, mutta silti pysynyt uskollisena Caesarille. Sota päättyi Caesarin voittoon ja kiitokseksi Tarsoksen uskollisuudesta hän antoi sen kaupungin kaikille asukkaille Rooman kansalaisuuden”.

Stoalaisuutta edusti Zenon (n. 333 - 264 eKr) Kitonilainen filosofi Kyproksesta. Stoalaisuudessa Sokrates oli lähes jumalan asemassa, mutta eivät koskaan omaksuneet Platonin ideaoppia ja näin ollen eivät myöskään kuolemattomuusoppia, joitakin myöhäisempiä stoalaisia lukuunottamatta. Tunnetaan n. 200 eKr vaikuttaneen myös Tarsossa stoalainen filosofi Zenon. Stoalaiseen filosofiaan kuului sielun häviäminen ruumiin ohella kuolemassa, myös oppi Helvetistä kiellettiin. Paavali kieltämättä oli tekemisissä stoalaisuuden kanssa, mutta tuskinpa sai siitä erityisempiä vaikutteita.

Kristinuskoon on myös yhtäläisyyksiä: orjat ovat tasavertaisia muiden ihmisten kanssa, koska kaikki ovat yhtälailla Jumalan lapsia, tai: vihollisia tulee myös rakastaa. Eräät kirkkoisät väittivät stoalaista filosofi Senecaa kristityksi, joka olisi ollut perimätiedon mukaan Paavalin kanssa kirjeenvaihdossa. Mm. Hieronymus piti tätä totena.

Kuten 1.Kor. 9:20-22 käy ilmi, Paavali pyrki olemaan juutalaisille juutalainen ja kreikkalaisille kreikkalainen – kaikkea kaikille, että olisi voittanut edes muutamia Kristukselle. Tämä Paavalin oma lähestymistapa voi selittää 1. Korinttilaiskirjeen siteeraukseni (dualismi).

Ei välttämättä voida sanoa, mikä filosofinen suuntaus ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla jKr oli vallalla. Suuntauksia oli useita ja Rooman Valtio oli suvaitsevainen, kunhan keisarille annettiin asema, jota hän vaati. Rooman kristittyjä Paavali kehottaa elämään rauhassa kaikkien kanssa ja samoin Korintin kristittyjä olemaan olematta pahennukseksi juutalaisille tai kreikkalaisille, ts. välttämään kaikkea kiistaa, jos suinkin mahdollista.

Mitä sitten Paavalin "taivasmatkaan" tulee, siitä olen yhtä mieltä Ariadnan kanssa.

Jatkanpa synkkää monologiaani.
Kristityille toinen maailma oli taivasten valtakunta, jonne päästiin kuoleman jälkeen; platonisteille se oli ideain ikuinen maailma vastakohtana dokeettiselle harhalle, jossa nyt elettiin. Nämä näkökannat kristityt teologit yhdistivät ja omaksuivat suuren osan Platonin filosofiasta. Näin ollen ei tullut oleelliseksi se, mitä kirjoituksista luettiin, vaan se, miten ne tulkittiin.
Tätä olen halunnut korostaa. Esimerkiksi Augustinus kutsuu Platonin järjestelmää kaikkein puhtaimmaksi filosofiaksi, kuittaa B. Russell.

UT:n kirjoista synoptikot tuskin sisältävät mitään metafyysistä, kun taas myöhäsyntyisempi Johannes sisältää hellenististä ainesta paljonkin, minkä lisäksi on hyvää kreikkaa vastakohtana mm. Ilmestykselle, mikä puolestaan on varsin metafyysiinen filosofian kannalta katsottuna.

On toinenkin ongelma koskien Paavalia ja kirjeitään: mitkä niistä on pidettävä aitoperäisinä ja mitkä hänen oppilaittensa kirjoittamina ns. pseudopaavalilaisina.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Paavali kieltämättä oli tekemisissä stoalaisuuden kanssa, mutta tuskinpa sai siitä erityisempiä vaikutteita

.
Seneca (50v) toimi 5 vuotta 16 vuotiaan Neron poliittisena neuvonantajana, kirjoittaen Nerolle tämän viralliset puheet, samalla toimien niiden vuosien aikana periaatteelisena Rooman hallitsijanan - ystävänsä Burruksen kanssa - Senecalla oli näin mahdollisuus vaikuttaa sen aikaiseen roomalaiseen ajatteluun. Edellisen keisarin aikana Seneca oli karkoitettuna Messalinassa, suorasanaisten moraaliperiaatteidensa vuoksi. Sieltä hänet kutsuttiin hoviin.

Eräät kirkkoisät väittivät stoalaista filosofi Senecaa kristityksi, joka olisi ollut perimätiedon mukaan Paavalin kanssa kirjeenvaihdossa. Mm. Hieronymus piti tätä totena.

Tutkijat pitävät niitä väärennöksinä.

Kristityille toinen maailma oli taivasten valtakunta, jonne päästiin kuoleman jälkeen; platonisteille se oli ideain ikuinen maailma vastakohtana dokeettiselle harhalle, jossa nyt elettiin. Nämä näkökannat kristityt teologit yhdistivät ja omaksuivat suuren osan Platonin filosofiasta. Näin ollen ei tullut oleelliseksi se, mitä kirjoituksista luettiin, vaan se, miten ne tulkittiin.

Tämä on ollut minunkin näkemykseni. Augustinus oli platonisti ja kääntyi kristityksi varakkaan naimakaupan vuoksi. Samalla Augustinuksen ihailema teos Valtio muuttui Kristikunnaksi , jossa toimi platoninen sensuuri, hävittäen mm. yli tuhat stoalaista teosta, joitakin katkelmia lukuunottamatta.
Alkuristittyjen lähes tasa-arvoinen naiskuva sai lopullisen tuomion, ja mikä pahinta Platonin kuvaus kuoleman jälkeisestä olotilasta, muuttui helvetin opiksi, jota vieläkään ei ole kumottu.
Teoksessaan Valtio:n lopussa Erille annetaan tietoa hyvien ja pahojen tekojen seurauksista, hyvistä teoista sai kymmenkertaisen palkkion ja tuhatvuotisen matkan taivaaseen, sen sijaan pahoista töistä rangaistiin kymmenkertaisesti ja niistä oli seurauksena tuhatvuotinen oleilu maan alla. Erityisen kovan tuomion saivat tyrannit ja muut suurrikolliset. He joutuivat hyvännäköisten, tulenhehkuisten miesten nylkemiksi.

Pakitetaanpa hieman: Aloituksessaan Ariadna esittää selvitettäväksi:
"...oikeammin voidaan sanoa, että Platon sekä Aristoteleskin ovat kertoneet Sokrateesta, joten oppisuuntana voidaan puhua platonismista. Olisiko Paavali tai joku muu UT:n kirjoittaja lainannut heidän oppejaan? Kenties kysymystä olisi tullut laajentaa sisällyttämällä siihen muitakin tuon ajan filosofisia suuntauksia. Käytännösshän näin on käynytkin.

Olen Ariadnan kanssa samaa mieltä siitä, että on täsmällisempää puhua platonismista kuin Platonista, aristolelismista kuin Aristoteleestä, stoalaisuudesta kuin Zenonista, etc...

Aiemmin käydyssä keskustelussa Ariadnan mukaan platonismi ei ole voinut vaikuttaa Paavaliin mm. sen sisältämän tietyn moraalittomuuden vuoksi.

Minä väitin Paavalin 1.Kor. käyttävän platonismille tunnusomaista dualismia perustellen väitettäni sillä Paavalin periaatteella opettaa juutalaisia juutalaisuudesta käsin ja muita heidän omista käsityksistään käsin, tavoitteenaan käännyttää sekä lainalaisia että niitä joilla ei lakia ole kristityiksi.

Väitin Paavalin tunteneen sangen hyvin aikansa helleenistä kulttuuria ja mahdollisesti opiskelleenkin sitä perustellen väitettäni Paavalin synnyinkaupungilla Trooaksella.

Ariadna ei tähän väitteeseeni yhtynyt, vaan viittasi Paavalin juutalaiseen syntyperään.

Ns. areiopagi-puheessa Ariadna katsoi Paavalin lainanneen puheeseensa stoalaista Aratosta.
Tämä pitää paikkansa, ja osoittaa paitsi Paavalin hyvää hellenisen kulttuurin tuntemusta myös käyttäneen tässä tilanteessa stoalaista filosofiaa julistustyönsä tukena.

Myös totesin, etteivät synoptikot sisällä sanottavasti metafyysistä ainesta, kun taas Johanneksen evankeliumissa sitä on. Samaa totesin Johanneksen ilmestyksestä, joka tosin on huonompaa kreikkaa kuin evankeliumi.

Olen edellä yrittänyt vetää tähän astisen keskustelun pääpiieteet yhteen rajaten ne koskemaan Uutta testamenttia. Olen pohdiskeluissani pöllöillyt ja toistanut samaa, minkä Ariadna on aiemmin sanonut - sekä itseänikin.
Pyydän Ariadnaa, minua ystävällisesti ymmärtäen, täsmentämään yhteenvetoani ja oikaisemaan sen virheellisyydet voidaksemme jatkaa, jos mahdollista.

Edellisen lisäksi: Heitän "kehiin" hypoteettiset väitteet: "Uusi testamentti ei sisällä mitään hellenististä filosofiaa. UT rakentuu yksin juutalaisuuden pohjalle. Juutalaisuus ei ole ottanut vaikutteita filosofiaansa mistään pakanallisina pitämistään kulttuureista".

Tuohon Jaskan lisäykseen liittyen. Raamatun ja juutalaisuuden opillista perimää ruodittaessa kannattaa muistaa muutama peruslähtökohta.
- Varsinainen VT:n juutalaisuus ja UT:n juutalaisuus (eli Jeesus-liikeen uskonpuhdistus) ovat eri asioita.
- VT:n juutalaisuus sai runsaasti vaikutteita Babyloniasta sekä persialaisuudesta (zarahustralaisuus) jotka muodostivat Jeesuksen ajan juutalaisuuteen tultaessa useita lahkoja ja oppieroja.
- UT:n juutalaisuus jakautuu lisäksi Jeesuksen ja apostolien juutalaisuuteen sekä paavalilaisuuteen joka lähti muokkaamaan Jeesus-liikettä toisille urille. Paavali oli tiukasti lakiin koulutettu juutalainen johon kuitenkin oli opillisesti vaikuttanut myös hellenistinen kasvuympäristö.
- Paavalilaisuus toi omia voimakkaita tulkintojaan Jeesus-liikkeen perinteisempään juutalaisuuteen.

Olet suuresti oikeassa, RaM, mutta minä omissa pohdiskeluissani olen tyrinyt. Tästä pakitus.
Itse asiassa koko topicista on varsin kattava selvitys osoitteesssa:
http://www.argumentti.fi/raamattu_kultt ... juuret.pdf

Errare humanum est.

Edit. Silti voidaan sen enemmälti Raamattua plaraamatta todeta "kulttuurilainojen / -vaihdon", jälkimäisen lähinnä joisain yksittäistapauksissa kristilliseltä kannalta katsottuna, olleen huomattavaa ja paralleeleja (rinnastuksia, vastaavuuksia) niin Uuteen testamenttiin, kuin Vanhaankin testamenttiin löytyvän eri kulttureista ja vallitsevista filosofis-kultuurisista näkökulmista. Olivathan niin Persia kuin Roomakin tässä suhteessa varsin sallivia, Egyptin vaikutustakaan unohtamatta. Tämä tietenkin loukkaa hyvin paljon yksin Raamattuun uskovia, mutta historia on, mitä on, emmekä me sille mitään mahda.

Edellisestä huolimatta "uskon asiat" ovat edelleen uskonasioita ja "tieteellinen tutkimus" perustaa argumenttinsa historiasta nousevaan faktaan ja sen pohjalta nouseviin aksioomeihin. Faktojen kompleksisuudelle emme voi mitään. Ne on joko tunnustettava tai ei, vai löytyneekö tälle mustavalkoiselle näkemykselle vaihtoehtoja, mikä komplesisuus mustavalkoistettuna on logiikan kannalta absurdi ilmaus sinänsä! Kuka tietää.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Väitin Paavalin tunteneen sangen hyvin aikansa helleenistä kulttuuria ja mahdollisesti opiskelleenkin sitä perustellen väitettäni Paavalin synnyinkaupungilla Trooaksella.

Ariadna ei tähän väitteeseeni yhtynyt, vaan viittasi Paavalin juutalaiseen syntyperään
Helleeniseen kulttuuriin sisältyi kaunokirjallisuus, jossa oli vahvasti kreikan jumalmaailma ja mytologia. Olisiko se se kuulunut rabbiksi haluavalle nuorelle?
Ns. areiopagi-puheessa Ariadna katsoi Paavalin lainanneen puheeseensa stoalaista Aratosta.
Tämä pitää paikkansa, ja osoittaa paitsi Paavalin hyvää hellenisen kulttuurin tuntemusta myös käyttäneen tässä tilanteessa stoalaista filosofiaa julistustyönsä tukena

Kuten aiemmin mainitsin, Areopagipuhe sisältää niin monta virhettä, ettei se osoita mitään.

Toistan tämän esimerkin, epikurolaiset olivat ateisteja ja vain harva stoalainen uskoi jumaliin. Siis voiko älykäs kreikan kulttuurin tunteva ihminen mennä julistamaan näille ihmisille? ” näen, että suuresti kunnioitatte jumalia.... mitä te siis tuntemattanne palvelette.”

Kari Kuulan (tietokirjailija.pastori, Kuopion Puijon seurakunnan kappalainen ,teologian tohtori )mukaan Luukas on kirjoittanut Ap.t vuonna 90 ja hän mainitsee, miten monet yksityiskohdat ovat tuohon mennessä jo unohtuneet ja tuon ajan historioitsijoiden mukaan oli aivan yleistä muokata lähteitä ja myös sepittää itse kohtauksia ja yksityiskohtia.
Paavalihan ei itse mainitse kirjeissään käyntiä Ateenassa., on vain Luukkaan kertomus virheineen.

Edellisen lisäksi: Heitän "kehiin" hypoteettiset väitteet: "Uusi testamentti ei sisällä mitään hellenististä filosofiaa. UT rakentuu yksin juutalaisuuden pohjalle.

Pysytään aiheessa ja UT:n puolella, ja vastaan väitteeseesi, ei sisällä helleenistä filosofiaa.

Kristinusko levisi Roomaan jo ennen Paavalin kääntymystä, ja oletetaan sen tapahtuneen Junian ja Andronikoksen kautta, jotka olivat kääntyneet uuteen uskoon jo sen alkuvaiheissa ja olivat arvostettuja apostolien keskuudessa. Kun Paavali mainitsee heidät Roomalaiskirjeessään olivat he olleet Kristus-sanoman julistajia jo neljännesvuosisadan. Uusi oppi oli jo kehittynyt ja roomalainen stoalaisuus ei filosofiana, vaan käytännön puolesta sopi uuteen oppiin. Näin oletan jo senkin puolesta kun Paavalin työtovereina toimivat heti alusta pitäen varakkaat ja itsenäiset naiset.
Paavalin oma oppi ja tulkinta synninolemuksesta kuului hänen kehittämäänsä pelastusoppiin ja oli teologinen ei filosofinen.
Kristillinen teologian perusteet, Jeesuksen puheet, opetuslasten ja apostoleiden kirjeet eivät enää riittäneet kasvavalle ihmisjoukolle ja niin kehitettiin Jumalan olemusta selvittävää filosofiaa.
Ajan sivistyneistö ymmärsi kreikkalaisen filosofian ja etenkin Platonin uskonnollisesta ja henkisestä maailmasta selittavan käsitteistön ja näitä ryhdyttiin käyttämään aseina niin kristikunnan sisäisissä kiistoissa kuin ulkoisessa polemiikissa.
Kuitenkaan kaikki kristityt eivät tätä hyväksyneet, esimerkiksi 300 luvun Syyrian kristittyjen kirjeissä mainitaan, ” onnellinen se , joka ei ole maistanut kreikkalaisten myrkkyä” Efraim Syyrialaiselle oikea kristinusko rakentui vain kristillisten kirjoittajien varaan. Gregorius Nyssalainen puhui ”Aristoteleen pahasta taidosta”
400 luvulla antiikin filosofit olivat jo yleisesti hyväksyttyjä ja kristityt kirjailijat alkoivat pitää Aristotelesta suurena viisaana, aivan samoin kuten tämän päivän teologia selittää Raamattua platonismin ja aristoteelikkojen käsitteiden avulla.

Mitäpä tuohon edelliseen lisäämään tai siitä poistamaan.
Tämä todettakoon: Luukas Apt:ssa antaa Paavalista aivan toisenlaisen kuvan, mitä Paavali itsestään kirjeissään. Jos näiden kahden, Paavalin aitoperäisiksi tulkittujen kirjeiden ja Apostolien tekojen, painoarvoa todisateena arvioidaan, olisin valmis kallistumaan Paavalin kirjeiden antamaan käsitykseen apostolista.

Mutta selitykset ovat, ... apostolisten isien ja sitten katolisen teologian ja sitten myös ortodoksisen ja etc... Näihin tulkintoihin hellenistisellä filosofialla on ollut selvä vaikutus, kuten totesit, Ariadna.

Ja Wikipedia valehtelee roimasti, suora lainaus:
"Jeesuksen elämä ja opetukset, sellaisina kuin ne kuvataan evankeliumeissa, muodostavat kristillisen ajattelun perustan. Jeesukselta itseltään ei ole säilynyt kirjoituksia, eikä varsinaisesti edes mitään systemaattista filosofiaa tai teologiaa jossain määrätyssä muodossa.
Apostoli Paavali oli kristinuskon ensimmäinen varsinainen teologi. Käsitys hänen ajattelustaan voidaan muodostaa hänen opillisia ja teologisia kysymyksiä käsittelevien kirjeidensä kautta. Paavalilla oli paitsi juutalainen myös laaja hellenistinen sivistys. Hän toimi monella tavoin aikansa toreilla ja kaduilla filosofoineiden esikuvien, kuten kyynikkojen, skeptikkojen ja joidenkin stoalaisten, tyyliin. Apostolien teoissa Paavali esitetään väittelemässä Ateenan Areiopagilla stoalaisten ja epikurolaisten filosofien kanssa. Myöhemmille kristityille ajattelijoille hänen kirjeensä ovat olleet merkittävä inspiraation lähde."

Kukahan tuon Paavalin sivistyneisyydenkin lienee keksinyt!
Ei Luukas, sikäli kuin tämänniminen henkilö on ollut olemassa, missään tapauksessa väitä Paavalin puhuneen Ateenassa, ainoastaan esittää niin mahdollisesti olleen.

Wikipedia valehtelee edelleen, suora lainaus:
"Kristillisen, juutalaisen ja islamilaisen filosofian välillä on ollut huomattava määrä yhteyksiä. Monet kristityt filosofit ovat olleet hyvin tietoisia juutalaisten ja islamilaisten kollegojensa töistä ja ajatuksista, ja yhdessä uskossa kehitetyt argumentit ovat usein löytäneet tiensä myös toisten uskontojen ajatteluun.

Jotkut modernit islamilaiset filosofit pohtivat samankaltaisia asioita kuin modernit katoliset filosofit. Reformoitu filosofia on käsitellyt monenlaisia kristillisiä synteistisiä näkemyksiä, osaa yhdessä juutalaisen filosofian kanssa, osaa jopa maallisten filosofisten koulukuntien kuten uusmarxismin ja muiden ateististen filosofisten koulukuntien kanssa. Koulukunnan dialogi islamilaisen koulukunnan kanssa on ollut vähäisempää.

On tärkeää muistaa, ettei yhdenkään suuren maailmanuskonnon piirissä ole mitään yhtä tiettyä filosofiaa, jota kaikki sen piiriin kuuluvat filosofit kannattaisivat. Kaikki uskontojen piirissä olevat filosofiset koulukunnat eivät myöskään ole luonteeltaan dialogisia, niin että niillä olisi vuorovaikutusta muiden koulukuntien tai uskontojen kanssa."

Luultavimmatusti aloitan uuden topicin areiolaisuudesta - tähän olen kyllästynyt, syystä että niin Ariadna kuin minäkin tiedämme tasan tarkkaan niin antiikin kuin helleenisenkin sekä myös näitä myöhemmän ajan filosofiset suuntaukset ja kuka keneltäkin mitäkin on lainannut, omaksunut, jne... Meidän kahden on täysin tarpeetonta jaaritella enempää.

"Myös totesin, etteivät synoptikot sisällä sanottavasti metafyysistä ainesta, kun taas Johanneksen evankeliumissa sitä on. Samaa totesin Johanneksen ilmestyksestä, joka tosin on huonompaa kreikkaa kuin evankeliumi."

Ilmestys huonompaa kreikkaa kuin Johanneksen evankeliumi? Mikähän tuohon on selityksenä? Eri kirjoittaja?

Kaarmis kirjoitti:Ilmestys huonompaa kreikkaa kuin Johanneksen evankeliumi? Mikähän tuohon on selityksenä? Eri kirjoittaja?

Juuri näin asia on nähtävä. Kyseessä on ilmiselvästi eri kirjoittaja. Mikäli syvemmälti haluat asiaan perehtyä, katso referaattini Ilmestyskirjaan, jostakin täältä Veljesseurasta sekin löytyy. Myös tutustumista Danielin kirjaan suositan - kuuluvat samaan kategoriaan. Tämä löytynee foorumilta. Kurkkaa, mitä kaikkea olenkaan kirjoittanut. Ilmestyksen referaatti löytynee kirjoitusten alta tmv. Joka tapauksessa pääsivuston alta.

Homma selvittää Ilmestystä oli sinänsä mielenkiintoista, mutta aikaa meni liki 4 kk.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

Kaarmis kirjoitti:Ilmestys huonompaa kreikkaa kuin Johanneksen evankeliumi? Mikähän tuohon on selityksenä? Eri kirjoittaja?

Juuri näin asia on nähtävä. Kyseessä on ilmiselvästi eri kirjoittaja. Mikäli syvemmälti haluat asiaan perehtyä, katso referaattini Ilmestyskirjaan, jostakin täältä Veljesseurasta sekin löytyy. Myös tutustumista Danielin kirjaan suositan - kuuluvat samaan kategoriaan. Tämä löytynee foorumilta. Kurkkaa, mitä kaikkea olenkaan kirjoittanut. Ilmestyksen referaatti löytynee kirjoitusten alta tmv. Joka tapauksessa pääsivuston alta.

Homma selvittää Ilmestystä oli sinänsä mielenkiintoista, mutta aikaa meni liki 4 kk.

No yksi selitys on tietysti se, että Johannes oli kirjoittaessaan Ilmestystään syönyt paljon sieniä - niin mömmöissä kirjoitetulta Ilmestys vaikuttaa...

Juu, loveen lankesi Ei pidä syödä kärpässientä (se tavan) eikä suipposilokkaa nautiskella teenä tai tuoreena.

Edit: Tosin torajyvä olisi aikakauteen nähtynä se todellisempi psykedeeli - sanoivat jo roomalaiset
Vaan tuota hyvin aloittamaasi evankeliumia kaipailen, tosin vaikka yleiseen keskusteluun - se oli huitsin hauskaa luettavaa. Mie kiitän ihan tosissani. - Nooh joo OFF TOPIC, mutta tämän topikin filosofeeraus päättyy tähän. Näin olemma sopinehet.
Kas kun tämä ariadnan ja mun keskinäinen filosofeeraus meni useimmilta yli hilseen ketään aliarvioimatta, sillä filosofeeraus on vaikeammanpuoleinen jutsku ite kullekin ja sinänsä tässä yhteydessäänkin perin hyödytön.