Veljesseura.org

lavanpalvelija kirjoitti:No tuolloin ei vielä ollut oivallettu näitä psykoanalyysin käsitteitä- niin ympärillä olevat fariseukset käsittivät väärin ja olivat Jeesukselle kateellisia kun hän toimillaan ikäänkuin yksin omisti jumalan isänään. Tottakai tässä tapahtui sisaruksille tyypillinen mustasukkaisuusmekanismi (Kain ja Abel ilmiö) josta me ihmiset emme pääse aikuisinakaan useasti eroon.

Fariseusten närkästys johtui pikemminkin siitä, että Jeesus ilmoitti Saatanan olevan heidän isänsä.

Aivan, Jeesus projisoi provosoivasti traumaattisen isäfrustraationsa fariseuksiin hyvin tietoisena siitä, että heidänkin isähahmonsa oli nimenomaan Jehova.

lavanpalvelija kirjoitti:Aivan, Jeesus projisoi provosoivasti traumaattisen isäfrustraationsa fariseuksiin hyvin tietoisena siitä, että heidänkin isähahmonsa oli nimenomaan Jehova.

No ei kyl Fariseukset väitti, että Abraham olis heitin isänsä.

Kysymys oli siis emotionaalisesta isähahmosta joka seuraa vierottumisesta oikeasta isästä, ei Abrahamista.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Olen tunnustautunut jo aiemmin Jumalaan uskovaksi myös Veljesseuran sivuilla. Tämä ei silti ole ollut minulle este tutkia Raamattua kriittisesti.
"Juutalaiset vastasivat hänelle (Jeesukselle): "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi" (Joh. 10:33). Mikä oli se jumalanpilkka, jonka Jeesus teki ansaitakseen kivittämisen: "teet itsesi Jumalaksi". Miten, millä tavoin!
Tämä avautuu kreikankielisestä (koinee) tekstistä, etenkin Johanneksesta käsin. Johanneksen evankeliumi on tunnettu Jeesuksen "Minä olen"- sanonnoista. Minä olen on kreikannettuna ego eimi. Sama ego eimi esiintyy Septuagintassa 2.Moos.3:14:ssa Jumalan puhutellessa Moosesta ja ilmaistessaan tälle nimensä.

Vastaavasti KR33/38 viittaa 2,Moos 3:14:ssa Ilm.1:4,8:aan. On otettava myös huomioon, että Johanneksen evmi ja Ilmestys, vaikkakin monessa suhteessa poikkeavatkin toisistaan, ovat ajallisesti samoihin aikoihin kirjoitetut. Voidaan hyvällä syyllä otaksua jo alkuseurakunnan tai ainakin ensimmäisen vuosisadan kristittyjen tehneen saman rinnastuksen.

1) Kyse on kahdesta kokonaan eri kielistä ja niiden käyttämästä ilmauksesta eikä niitä voi verrata keskenään.
2) 'Minä olen' on aivan normaalia puhekieltä. JOS noilla sanoilla olisi ollut edes hepreankielessä jokin suurempi merkitys, niin tuota sanaparia käytettäisiin silloin monissa vt:n kohdissa osoittamaan Jumalan olevuuden. Montako paikkaa löytyy tuon yhden Mooseksen maininnan lisäksi?

RaM kirjoitti: 1) Kyse on kahdesta kokonaan eri kielistä ja niiden käyttämästä ilmauksesta eikä niitä voi verrata keskenään.

10 pojoa RaM! Vielä kun ottaa huomioon sen tosiasian, johon jo tuossa 2. kohdassasikin viittaat, eli että 2. Moos. 3:14:n teksti oli tosiaankin Hepreaa, eikä siis edes kumpaakaan tuon 'minä olen' -kikkailun kielistä. Ihan vois antaa jollekin näppäräsormiselle tehtäväksi etsiä vastausta vaikkapa siihen, että mikä oli kyseisen heprean verbin sijamuoto tuossa mainutussa kohdassa? 'Minä olen' ilmauksessa olla -verbihän näyttäytyy yksikön preesensissä.

RaM kirjoitti: 2) 'Minä olen' on aivan normaalia puhekieltä. JOS noilla sanoilla olisi ollut edes hepreankielessä jokin suurempi merkitys, niin tuota sanaparia käytettäisiin silloin monissa vt:n kohdissa osoittamaan Jumalan olevuuden. Montako paikkaa löytyy tuon yhden Mooseksen maininnan lisäksi?

Tämäkin vielä. Sen lisäksi kun otetaan huomioon, että jos 'minä olen' olisi Joh. 8:58:ssa edustanut Jumalan persoonanimeä, niin sen voisi selvyyden vuoksi koemielessä vaihtaa jollakin Jumalaa tarkoittavalla substantiivilla tai nimellä Jehova/Jahve ja katsoa kuinka järkevää tekstiä syntyy. Miltäs tämmönen kuulostaa: "Ennen kuin Aabraham olikaan, Jumala" ?? Että semmonen tapaus


Selvyyden vuoksi on syytä antaa lisäpisteet tässä yhteydessä KR38 käännökselle, jossa myöskään ei ole Joh. 8:58:ssa 'minä olen', vaan siinä tuo keskustelua herättänyt kohta on 'olen minä ollut'. KR92:ssa se kuuluu: 'minä olin'. Ei siis 'ego eimi' selitys oikein toimi näiden kirkon käännöstenkään kanssa.

Ihmiseksi itseään nimittävällä simpanssilajilla on alkukantainen uhrausvietti, joka on saanut monenlaisia ilmentymiä aikojen saatossa: milloin jumalia on lepytetty kaivamalla sydäntä rinnasta paahtavan auringon alla, toisinaan sovitusta on haettu riiputtamalla lihaa ristillä.

Pahoja tekoja ei kuitenkaan hyvitetä niin, että tapetaan kostoksi jotain viatonta. Siinä tehdään vain yksi paha teko lisää.

Polyester kirjoitti:Ihmiseksi itseään nimittävällä simpanssilajilla on alkukantainen uhrausvietti, joka on saanut monenlaisia ilmentymiä aikojen saatossa: milloin jumalia on lepytetty kaivamalla sydäntä rinnasta paahtavan auringon alla, toisinaan sovitusta on haettu riiputtamalla lihaa ristillä.

Pahoja tekoja ei kuitenkaan hyvitetä niin, että tapetaan kostoksi jotain viatonta. Siinä tehdään vain yksi paha teko lisää.

Ehkä niin, mutta sellaisenaan lunastuksessa ei ole suoranaisesti kyse vain pahojen tekojen hyvittämisestä.

kirjallisuusveli kirjoitti:mutta sellaisenaan lunastuksessa ei ole suoranaisesti kyse vain pahojen tekojen hyvittämisestä.

Eiköhän lunastuksessa ole niin ikään pahojen tekojen hyvittämisestä ja itse pahuudenkin poistamisesta. Olit missä tahansa seurakunnassa joka tunnustaa olevansa kristillinen. Ja tietenkin "lunastus" näkökannaltaan voi tarkoittaa jotain muutakin. Jos sulla on esimerkiksi tylsää täällä missä olet nyt, niin saattaa olla että sulla ei enää olekkaan niin tylsää siellä missä olet seuraavaksi.

RaM kirjoitti:1) Kyse on kahdesta kokonaan eri kielistä ja niiden käyttämästä ilmauksesta eikä niitä voi verrata keskenään.

Septuaginta ja Uuden testamentin kreikka ovat samaa kieltä

RaR kirjoitti:2) 'Minä olen' on aivan normaalia puhekieltä. JOS noilla sanoilla olisi ollut edes hepreankielessä jokin suurempi merkitys, niin tuota sanaparia käytettäisiin silloin monissa vt:n kohdissa osoittamaan Jumalan olevuuden. Montako paikkaa löytyy tuon yhden Mooseksen maininnan lisäksi?

Nimenomaisesti eksiilin jälkeen hepreassa tetragrammin JHWH sijasta lausuttiin adonai, Herra, koska tetragrammi käsitettiin Jumalan nimeksi, jota ei saanut ääneen lausua. Tämä johtui dekalogin väärintulkinnasta. Jehovan todistajat lukevat JHWH:n masoreettisesti, kuten tiedät. Uudessa testamentissa ei tetragrammia voida puolustaa. Sen alkuteksteissä ei sitä esiinny, mutta ego eimi esiintyy ja erityisesti Johanneksessa esiintyy eri yhteydessään niin, että sen juutalaiset oppineet käsittivät Jumalan lausumattomaksi nimeksi.

Sitaatti Septuagintasta 2. Moos 3:14:
και ειπεν ο θεος προς μωυσην εγω ειμι ο ων και ειπεν ουτως ερεις τοις υιοις ισραηλ ο ων απεσταλκεν με προς υμας

Ja sama KR33:sta
Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen". Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne".

Mitä septuagintan sanat merkitsevät, sen voi kurkata: tästä alleviivattujen sanojen alta avautuu linkki ao. sanan merkitykseen.

Tästähän me joskus Vesipostissa kinasteltiin. Kyllä "minä olen" ego eimi on aivan jokapäiväistä puhekieltä niin koineekreikassa kuin nykykreikassakin jota osaan ja pystyn koineetakin jonkun verran ymmärtämään.
Paavali käytti sitä kaikissa kirjeissään, kuten huomaat jos tarkemmin perehdyt.

1.Korinttolaisille 15,10 Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani

Apostolien Teot 21,39 Niin Paavali sanoi: "Minä olen juutalainen mies, Tarson, tunnetun Kilikian kaupungin, kansalainen; pyydän sinua, salli minun puhua kansalle.

Ariadna kirjoitti:Kyllä "minä olen" ego eimi on aivan jokapäiväistä puhekieltä niin koineekreikassa kuin nykykreikassakin jota osaan ja pystyn koineetakin jonkun verran ymmärtämään.

En muistaakseni ole tätä missään kiistäänyt. Tämän estämättä Exodus 3:14 nimenomaan LXX:ssa käyttää termiä kahdessa eri merkityksessä. Tämän pitisi käydä ilmi aiemmasta sitaatista.

Myöskään Uusi testamentti ei missään kohdassa mainitse eksaktisti, mitä kieltä / kieliä Jeesus puhui ja luki, mutta ainakin arameaa voidaan pitää todennäköisenä. Se, mitä Johannes (?) on Jeesuksen puheena tallentanut evankeliumissaan, on joka tapauksessa ollut jotain sellaista, mistä juutalaiset (fariseuksetko?) tekivät johtopäätöksen, että Jeesus pilkkasi Jumalaa ja vieläkin enemmän: "teet itsesi Jumalaksi" (Joh. 10:33) ja viittasivat tässä Leviticuksen 24:16:een ym. Tällöin tulevat kysymykseen lähinnä Jeesuksen ns. "Minä olen"-sanat. Näin monet Uuden testamentin eksegeetikot.


και ειπεν ιακωβ προς αριαδνα εγω ειμι ο ων .

Voi itku. Menipä minulla topicit sekaisin, joten poistan ko liturgian tästä ketjusta ja liitän sen "pakki"-ketjuun. Pahoittelen

Joka tapauksessa kysymyshän on koineekreikasta ei hebreasta tai Jeesuksen puhumasta arameasta, jonka Johannes on kääntänyt koineeksi ja tulkintaahan käännökset aina ovat. Antamassasi linkissa kaikki käännökset ovat nykykreikkaa ja siten myös kirkon tulkintoja, kuten viittaamasi Septuagintakin.
Tämä tästä.

oikeastaan yhtään raamattua lukeneena tuli hassu ajatus tätä lukiessa, että jospa onkin niin että jokainen meistä on "jeesus"

Ihmisen Poika"(Dan.7:13-28). HÄN on HÄN, joka on tuleva tuomitsemaan ihmiskunnan. -> jokainen meistä tuomitsee ihmiskunnan jossain mielessä.

Jeesus oli ihmisen poika. Siitetty ihmisen lihasta täydelliseksi pojaksi. -> Jeesus on ihmisenpoika, mitäs me sitten ollaan "ihmisen poikia", ihme
ettei tytöistä sitten ole mitään mainitaa..

Ihan vaan piti tällänen heittää tänne, kun tuli mieleen.. ehkä siitä joku jotain saa väännettyä tai ainankin pikkusen lisää näkökantaa tähän asiaan