Re: Hyvän ja pahan tiedon puu
Lähetetty: 13.01.2009 22:34
se oli käsky tehdä se "sinä päivänä ,jona syöt siitä... heidän piti toteuttaa se käsky.se sana oli hyväksi ihmiselle.
Jehovan todistajat lähitarkastelussa
https://veljesseura.org/foorumi/
Hmm... tuossa on muuten pointtia.Vieras kirjoitti:se oli käsky tehdä se "sinä päivänä ,jona syöt siitä... heidän piti toteuttaa se käsky.se sana oli hyväksi ihmiselle.
Tarina luomisesta on epätieteellinen satu, joten kaipa jokainen voi tehdä siitä millaisia johtopäätöksiä haluaa. Siinä missä Kalevalastakin.Nellique kirjoitti:Miltä tällainen kuulostaa? Onko ihan luokaton ajatus?
Tämä olisi aika kaunis ajatus, JOS ei otettaisi sitä huomioon, että Jumalahan olisi alunalkaen voinut jättää koko hyvän- ja pahantiedon puun laittamisen sinne paratiisiin. JOS Jumala olisi halunnut säilyttää ihmisen viattomuuden, hän olisi sen varmasti kyennyt tekemään.Nellique kirjoitti: Elämän puu tarjosi ikuisen elämän, koska siitä sai syödä koko paratiisissa oloajan.
Jumala halusi antaa ihmiselle parasta ikinä eli halusi ihmisen säilyttävän viattomuutensa, samanlaisen kuin on eläimillä. Ne eivät tee pahaa, ne ovat ja elävät hetkessä, ilman murhetta huomisesta.
"Herra Jumala sanoi ihmiselle: Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta..." Syömällä kielletystä puusta ihminen sai "tiedon" eli kyvyn erottaa hyvä pahasta tai päinvastoin. Ensin oli pelkkää hyvää, mutta pian mukaan tuli paha. Paha tuli ihmisen tietoon ihmisen omasta halusta, mutta Jumala ei olisi halunnut ihmiselle sitä tietämisen tuskaa.
Niin... eli kun ihminen ei säilyttänytkään tuota viattomuuttaan, vaan otti ja söi tuota kiellettyä hedelmää, hän SEKÄ menetti rangaistuksekseen helpon elämänsä (=täydellisyytensä) ETTÄ myöskin ikuisen elämän mahdollisuuden. Reilua?Nellique kirjoitti:Ruumiillisella tasolla ihmistä ei tapettu heti, vaan ensin hän menetti helpon elämänsä. Ihmisen sisimmässä meni tuolla hetkellä rikki jotain ja lopulta kuolemassa menee sekä ruumis että henki. Ruumis muuttuu tomuksi ja henki palaa takaisin Jumalle.
Kaikki eivät näe perustetta 1. Moos. 2:17 päivä-maininnan merkityksen hulvattomalle laventamiselle, koska kyseinen sana esiintyy Mooseksenkirjoissa pääsääntöisesti kirjaimellisena ja vain aniharvoin sillä on kuvaannollinen merkitys.Nellique kirjoitti:Ruumiillisella tasolla ihmistä ei tapettu heti...
Saarnaaja 12:7: "Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin."pakana kirjoitti: Missä kohtaa raamatussa sanotaan, että henki palaa jumalan tykö takaisin ihmisen kuoltua? Pitäneekin lähteä kaivelemaan tuota kohtaa...
Ok, kiitos tästä!kirjallisuusveli kirjoitti: Saarnaaja 12:7: "Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin."
Minusta tämä on hyvä tulkinta, jota en itse ole tullut koskaan ajatelleeksikaan, ehkäpä siksi että todistajilta en vastaavaa ole kuullut, ja todistajista lähdön jälkeen tuli sellainen pakko-todistaa-koko-raamattu-vääräksi -kausi, mikä sai sulkemaan korvat kaikelta yhtään Jumala-myönteiseltä jutulta. Nyt alan jo päästä yli siitä, mutta silti olen edelleen taipuvaisempi pitämään koko tapausta epäreiluna.Nellique kirjoitti:Elämän puu tarjosi ikuisen elämän, koska siitä sai syödä koko paratiisissa oloajan.
Jumala halusi antaa ihmiselle parasta ikinä eli halusi ihmisen säilyttävän viattomuutensa, samanlaisen kuin on eläimillä. Ne eivät tee pahaa, ne ovat ja elävät hetkessä, ilman murhetta huomisesta.
"Herra Jumala sanoi ihmiselle: Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta..." Syömällä kielletystä puusta ihminen sai "tiedon" eli kyvyn erottaa hyvä pahasta tai päinvastoin. Ensin oli pelkkää hyvää, mutta pian mukaan tuli paha. Paha tuli ihmisen tietoon ihmisen omasta halusta, mutta Jumala ei olisi halunnut ihmiselle sitä tietämisen tuskaa. -Tai siis enhän minä voi tietää Jumalan ajatuksia ja tarkoituksia, vain törkeästi päättelen näin.
Miksipä sitä ei voisi näinkin tulkita, mutta vähän selittelyn makua kyllä on, niinkuin nyt yleensäkin kaikessa, minkä voi tulkita monella tavalla riippuen ennakko-oletuksista ja siitä mihin lopputulokseen halutaan päästä. Omasta mielestäni koko taikapuiden tyrkyttely on kaikkivoivalta Jumalalta typerää ja lapsellista pelleilyä, sillä kaiketi hän arvaa miten siinä käy kun kaksi nutipäätä pannaan valitsemaan ilman mitään ennakkotapauksia tai odotuksia. Kun ei pahuutta tai kuolemaa ollut kerran keksittykään niin "sinä päivänä te kuolemalla kuolette" ei varmaan tuntunut kovin pelottavalta uhkaukselta. Tuo puheena ollut alastomuus on joskus aiemmin mietityttänyt minua. Jos se nyt tulkitaan kirjaimellisesti, eikä vertauskuvallisemmin kuten Nellique teki, niin minusta on hyvin hyvin kummallista, että ensimmäiset ihmiset alkaisivat yllättäen hävetä omia täydellisiä vartaloitaan. Nykykristityt ja länsimainen kulttuuri muutenkin eivät pidä alastomuutta soveliaana, (varmaan ainakin) koska intiimialueiden näkeminen saattaisi herättää "sopimattomia" haluja ts. saada himoitsemaan seksiä jonkun muun kuin oman puolison kanssa. Paratiisissa tuskin oli mitään sopimattomia haluja, koska he olivat ainoat, joten miksi alastomuus olisi alkanut hävettää? Monissa nykyisissäkin primitiivisissä kulttuureissa alastomuus on arkipäiväistä ja käytännöllistä eikä sitä yhdistetä mitenkään seksuaalisuuteen. Miksi siis paratiisillisissa olosuhteissa ihmiset vain yllättäen tajusivat että alastomuus ei olekaan suotavaa ihan vaan kulttuurillisista syistä? Vai määräsikö kaikkitietävä Jumala sen jo ennakkoon tuomittavaksi, koska näki että tästä seuraa ongelmia? Minusta tämä kuulostaa sille että joskus myöhemmin kun alastomuudesta on jo tullut jostain syystä paheksuttavaa (no vaikka nyt sitten Mooseksen aikana), niin on täytynyt selitellä miten Raamatussa saatetaankin puhua niin säädyttömiä. Tai sitten se tosiaan on jotain enemmänkin vertauskuvallista. Miksi se Jumala ei olisi voinut sanoa sanottavaansa suoraan eikä jättää ihmisiä arvuuttelemaan, että mikä pitää tulkita kirjaimellisesti ja mikä ei.Nellique kirjoitti:Tarkoittaako ihmisen hätä alastomuudestaan Jumalan edessä myös sitä, että ihminen ei halunnut Jumalan näkevän kaikkea? Tarkoitan "kaikella" ihmisen sisintä. Ihminenhän oli kyseenalaistanut saamansa käskyn ja vaistosi tehneensä pahasti, väärin (=syntiä). Sen takia ihminen halusi paeta ja piiloutua, koska paha oli koskettanut ihmistä, tullut siis asumaan ihmiseen. Jumalan toteamus ihmisen kuolemasta tarkoitti sitä "palkkaa", joka Jumalan vastustamisesta seurasi eli kuolema. "Synnin palkka on kuolema" todetaan - jossain kohtaa Raamattua.
RaM kirjoitti: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi."
...sillä eihän Saatana ole tomua syövä ja eläinten joukossa kirottu.
Toisaalta kirjaimellisen järjettömän luontokappeleen jouduttua hyväksikäytetyksi on suorastaan sairasta, että Jumala sitten lisäksi vielä kiroaa tuon eläimen ja rankaisee sitä siitä, mihin se ei ole itse kyennyt mitenkään vaikuttamaan.
Saatanan yhdistämisperuste tuoksi käärmeeksi...
" Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. "
...kuulostaa myöskin hyvin ontuvalta, sillä eihän sieltä paratiisin puusta puhunut kuitenkaan lohikäärme.
"tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua"
Paratiisitarina on siis varsin järjetön ja epäjohdonmukainen satu.