Re: Jehovan todistaja voi olla hyvä.
Lähetetty: 12.01.2009 16:57
Tunnustan ihan ensimmäiseksi, että tämä lauseiden pilkkominen ei ole minun alaani ollenkaan. Pariin asiaan kuitenkin haluan/yritän tarttua...
"Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas." 2.Kor.12: 7-10
Minusta on vaikea tuoda esille näitä omasta mielestäni selkeitä eroja jehovantodistajien ja kristittyjen ajattelussa. Olen hirveän tarkka sanoistani ja silti pelkään, että tämä katsotaan julistamiseksi ja pelotteluksi. Korostan edelleen olevani pelkkä rivi-ev.lutti enkä yritä käännyttää ketään, haluan vain nostaa esiin eroja jehovantodistajien ja kristittyjen välillä. Siis että niitä eroja ON, ei muuta.
Näin tuli kerrottua kömpelösti: Jehovan todistaja ei mielestäni voi olla hyvä, koska hyvä ihminen ei vääntele Jumalan sanaa ylläolevalla tavalla. Ja kun puhutaan Jehovan todistajista puhutaan väistämättä myös uskonnosta, eikö? Ja huom! Kristittynä minäkään en ole hyvä, en edes kuvittele niin, vaikka kirjallisuusveli muuta väitti lukeneensa poistamastaan viestistä.
Vastaan, että koska seuraavat väitteet eivät ole ainakaan kristillisiä, niin katson ne jehovantodistajamaisiksi:Kirjallisuusveli kirjoitti:
En kyllä valitettavasti tunnista tuossa Markoko:n kommentissa mitään erityisesti Jehovan todistajille leimallista.
Onko tämä nyt julistamista ja syyllistämistä (enkä kettuile!), jos poimin suoraan Raamatusta ajatuksen, ettei Jumala tee ihmisestä sillä tavalla vahvaa kuin ihminen itse haluaisi olla, vaan Jumala päinvastoin tarjoaa heikkoutta JA armoa:Markoko kirjoitti:
Katsele ympärillesi, ja toteuta halujasi maailmassa niin paljon kuin vain haluttaa. Se tekee sinusta vahvan. Jumala on luvannut tehdä kaikista jotka häntä seuraavat vähemmän tai enemmän, vahvan.
"Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas." 2.Kor.12: 7-10
Taas äkkiä luettuna ihan ok, mutta Raamattu kertoo, että ihmisellä on kuolematon sielu. Jotenkin näin että kuoltuaan ihminen muuttuu maaksi, joka se on ollutkin mutta sielu palaa takaisin Jumalan luo. (Kirjanoppineet tietävät Raamatusta kohdankin, mutta toin nyt esiin pelkän ajatuksen.)Markoko kirjoitti:
Maailman kanssa pelehtiminen ei sinänsä tuota sulle lopullista hyötyä, ja ymmärrätkin sen kuolevaisena sieluna.
Ajatus on kaunis, taas! Silti pidän tuotakin sanomista jehovantodistajamaisena, on näes pakko kysyä, että millä työkaluilla eheytetään tai millä lääkkeillä parannetaan vai peitetäänkö vamma siteellä ja näin piilotetaan? Pelkkä ihmisten välinen rakkaus ei pitkälle riitä, koska ihminen on loppupeleissä itsekäs olento ja haluaa aina itselleen, takaisinpäin. Siksi siihen pitää tuoda tukipuuksi Jumalan rakkaus. Ihminen jaksaa rakastaa koska Jumala on rakastanut ensin. Onko käännyttämistä, jos mainitsen Kristuksen ainoana tienä Jumalan luokse ja vielä armon. Ne kaksi kulkevat käsikkäin, koska toista ei ole ilman toista.Markoko kirjoitti:
Mutta Jos jaksat auttaa muita heidän parantumisessaan ja sydämen eheytymisessään, niin voidaan sanoa että oot tehnyt paljon. Se on askeleita rakkauteen.
Minusta on vaikea tuoda esille näitä omasta mielestäni selkeitä eroja jehovantodistajien ja kristittyjen ajattelussa. Olen hirveän tarkka sanoistani ja silti pelkään, että tämä katsotaan julistamiseksi ja pelotteluksi. Korostan edelleen olevani pelkkä rivi-ev.lutti enkä yritä käännyttää ketään, haluan vain nostaa esiin eroja jehovantodistajien ja kristittyjen välillä. Siis että niitä eroja ON, ei muuta.
Näin tuli kerrottua kömpelösti: Jehovan todistaja ei mielestäni voi olla hyvä, koska hyvä ihminen ei vääntele Jumalan sanaa ylläolevalla tavalla. Ja kun puhutaan Jehovan todistajista puhutaan väistämättä myös uskonnosta, eikö? Ja huom! Kristittynä minäkään en ole hyvä, en edes kuvittele niin, vaikka kirjallisuusveli muuta väitti lukeneensa poistamastaan viestistä.