Veljesseura.org

Päivitystä seuraa!
Puheenaolevalle ihmiselle on kerrottu uteliaisuudestani ja tiedonjanostani - haha, miten en ole yhtään yllättynyt? Selvennykseksi kerron, että hänelle en ole maininnut etsiväni tietoa jt-seurasta. Olen tutustunut heidän omiin, virallisiin sivuihinsa ja nyt olen ihmetellyt täällä. Hänen viimeinen viestinsä minulle päättyi sanoihin:

... ja koita nyt hyvä nainen rauhottua tai saat kiellon taas jollekin sivustolle. *naurua*

Minuakin naurattaa! Yllämme hengailee vakoilusatelliitti tai vielä pahempaa: joukossa on kaksoisagentti!

Mitä kertoo Ainoaan Oikeaan Totuuteen perustuvasta järjestöstä se, että heillä on mielenkiintoa, aikaa ja varsinkin tarvetta seurata yksittäisen jäsenen touhuja?
- Tai heidän jäsentänsä lähellä olevan touhuja (siis minun)?
Mihin tarvitaan tätä heidän vakoilu- ja varoitusjärjestelmäänsä?

Kun he aidosti luottavat ja juuri TIETÄVÄT olevansa Ainoa Oikea uskonto, niin mistä tulee tarve seurata jokaista sanottua sanaa?
Kun jt-seuran oman oikeellisuuden todistusketju on aukoton, niin miksi kuitenkin tällainen vaiva?

Käydäänkö keskustelu ja ihmettely sitten täällä julkisuudessa, vai? Tuleeko joku "Vieras" kertomaan minulle vastauksia aitoon ja vilpittömään ihmettelyyni, pliiiiiis?!! Voihan olla, että saatte minusta uuden ja alttiin jäsenen, kokeilkaa ihan vapaasti vakuuttaa minut.
Areena on teidän!

Anteeksi nyt Nellique mut jos vedät vakoilusateliitteja ja kaksoisagentteja mukaan tähän keskusteluun edustat kyllä mun mielestäni jotain meitä tavallisia suurempaa tai sit pidät itseäsi kovin tärkeänä
Ehkä sekä että

Matti pikkuinen pippuri!
Kiva että olet linjoilla.
Tuota 'tärkeyttä' minä täällä juuri ihmettelenkin. Sitä, että miksi jokin taho jaksaa kiinnostua mitättömistä asioista.

Tehdään Matti leffa, sinä saat olla siinä kaksoisagentti, semmoinen James Bond.

Tiedät hyvin Nellique että ollaan huvin pitkälti samoilla linjoilla mut tää uus Bond tyyli ei oikein sovi mulle Tällä palstalla mulla ehkä hivenen verran enemmän kokemusta JTeistä ja heidän ajattelutavasta mikä on tosi vaikea ymmärtää, se on aivopesu (anteeksi suoranisuudestani) pahimmista päästä. Silloin on ihan turhaa sanoa semmoselle että on aivopesty. Ihmisenä joka myös välillä yritän olla pidän kans nää lääketokkurassa pyöriviä ikävinä tapauksina, niin mitä jäljellä jää vaikka olen monasti samaa mieltä sun kans terapiastakin.Ja älä nyt taas tuputa tuo No Life paskaa

Matti pyöriäinen!
No Life paskaa? Tuputan?
Öh, siis, onhan meillä elämä KAIKILLA. Erilainen vaan jostain kohtaa, mutta kaikilla ihan samaa. Muistatko sanonnan: sama paska eri paketissa. Niin se on.

En minä pidä itseäni muita parempana, olenhan ollut idiootti-kirjoittaja jos sinäkin ajattelet niin!
Ärsytän, provosoin, vääntelen - ja nautin siitä, koska en ota moniakaan asioita vakavasti... olen kuin isäni oli.

Jt-ihmisten kanssa olen ihan pihalla. En niiden kanssa ala tapella, kun ne on koulutettu asiaansa ja ne osaa sen. Aivopestyjä - ihan varmasti, ja hyvin. Ihmettelen niiden järjestöä, kun se sekaantuu kaikkeen. Ei ystäväni tietäisi hillumisestani täällä, ellei joku ole sille kertonut. Minä en ole kertonut, siksi kysynkin että kuka? En muuta kysy.

Olen pahoillani ystäväsi puolesta.

Kirjauduin näille sivuille aika tarkalleen kuukausi sitten. Mitä kuuluu ystävälleni? Minulle hän on edelleen ystävä, mutta minut on alennettu pelkäksi tuttavaksi (ystäviähän ovat nuo muut). Laitan otteita, missä mennään:

Aamupalan jälkeen kävimme pikapikaa netissä missä vihdoin sain ladattua ne minulle lähetetyt konvettitiedostot tikulle. Pääsee kuuntelemaan ja nauttimaan ohjelmasta. Temppu ei ollut ihan yksinkertainen mutta onneksi paikan pitäjä tuli avuksi ja tiedostot siirtyivät tikulle.

Ajelimme takaisin kylän läpi kun bongasin valtakunnan salin. Pitkän matkaa hymyilin leveästi. Täälläkin on siskoja ja veljiä. Tosin missäpä ei meitä todistajia olisi. Hieman harmittaa tämä meidän aikataulu sillä olemme aina jossain pikkukylässä kun on kokousillat joten en ole päässyt niihin aikoihin, ihan liian pitkään aikaan. Mutta jospa taas kohta puolin onnistaisi.

Tuossa mietin että miten saan aikani kulumaan, sitten se iski. Konventtiohjelma! Vauhdilla kuulokkeet korville ja ohjelmaa kuuntelemaan.
En tiennyt että meidän seurakunnalla oli yksi ohjelmanumero jossa he vastailivat. Kun Xxx aloitti puheensa oli kuin olisi ollut kotona kokouksessa. Sitten kun ystävät rupesivat vastaamaan niin piti räpytellä kummasti roskia silmistä – mistä lie äkkiä sinne lennähtäneet? *naurua*. Ikävä hyökyi yllättävän voimakkaana kun kuuli äänet. Näin mielessäni aina kunkin vastaajan ja missä he istuivat. Turha sanoakaan että nautin ohjelmasta täysin siemauksin.

Oikeasti. Mitä minä muka voin tehdä - oikeasti!??

Kaverillasi menossa täysi hurahtaminen, mutta normaaleissa tapauksissa se laantuu muutamassa vuodessa. Jos haluat pitää kaverisi, niin tuskin kannattaa tehdä yhtikäs mitään ennen kuin tuo fanaattisuus haihtuu.

Alueveli on todennäköisesti oikessa. Siihen saakka voit kuunnella Elton John, Sad Songs
ps .jos joku muistaa joku yht positiivinen biisi Elton Johnista niin laita musiikkitriidiin

Alueveli: ...tuskin kannattaa tehdä yhtikäs mitään ennen kuin tuo fanaattisuus haihtuu.

Niin. Sama kuin menisi väittämään umpirakastuneelle, että kaverisi on täysääliö, etkö muka näe...

Väittelyt kannattaa kai jättää sinne, kun kääntynyt alkaa toivottavasti palata maanpinnalle? Iskeä niihin pieniin rakoihin ja hivuttaa epäilyjä isommiksi? Nyt hän on kaiken yläpuolella. Pitäisikö minun olla täysin välinpitämätön, kieltäytyä edes puhumasta asiasta?

Ilmeisesti seurakuntien sisällä ON aitoa välittämistä ja rakkautta, vai? Muutenhan kukaan ei olisi niin vietävissä? Eihän puhtaalla itsepetoksella pitkälle pötkitä? Kertokaa siitä seurakunnan sisäisestä tunnelmasta, jokin koukku siinä täytyy olla.

Ilmeisesti seurakuntien sisällä ON aitoa välittämistä ja rakkautta, vai? Muutenhan kukaan ei olisi niin vietävissä? Eihän puhtaalla itsepetoksella pitkälle pötkitä? Kertokaa siitä seurakunnan sisäisestä tunnelmasta, jokin koukku siinä täytyy olla.

Jos Bonsai puun kasvattaminen on välittämistä ja rakkautta niin mikä ettei

Nellique kirjoitti: Ilmeisesti seurakuntien sisällä ON aitoa välittämistä ja rakkautta, vai? Muutenhan kukaan ei olisi niin vietävissä? Eihän puhtaalla itsepetoksella pitkälle pötkitä? Kertokaa siitä seurakunnan sisäisestä tunnelmasta, jokin koukku siinä täytyy olla.

On siinä koukku. Se on manipulointi.

Ei jehovantodistajat kaikkiin ihmisiin tuhlaa aikaansa. Kyllä normiravarikin tietää kenessä on oikeasti potentiaalia, ketä kannattaa yrittää ja keneen ei kannata tuhlata aikaa. Tähän oppii aika nopeasti.
Otollisia ovat ne ihmiset, jotka ovat jonkinlaisessa kriisissä elämässään, heitä kun on "toivolla ja totuudella" helppo houkutella. Sanotaan vaikka esimerkkinä ihminen, joka on hiljan menettänyt läheisensä. "Me vielä näemme hänet paratiisissa -toivo, on helppo omaksua siinä vaiheessa.

Nellique kirjoitti: Oikeasti. Mitä minä muka voin tehdä - oikeasti!??

Et niin yhtään mitään. Varsinkin kun on kyse hurahtamisen pahimmasta versiosta, jossa henkilö saattaa kokoontumisissa liikuttua 'totuudestaan' kyyneliin asti - kuten tässä tapauksessa. Ystäväsi on valitettavasti vakuuttunut totuutensa ainutlaatuisuudesta vielä vuosia. Pääseekö lie irti tuosta jt-hihhuloinnista ikinä. Jos pääsee, niin silloin olkapäällesi on tilausta enemmän kuin koskaan.

Nellique kirjoitti:Ilmeisesti seurakuntien sisällä ON aitoa välittämistä ja rakkautta, vai? Muutenhan kukaan ei olisi niin vietävissä? Eihän puhtaalla itsepetoksella pitkälle pötkitä? Kertokaa siitä seurakunnan sisäisestä tunnelmasta, jokin koukku siinä täytyy olla.

Niukin naukin ajoissa salille, jotkut kättelevät jotkut eivät. Ja ohjelman loputtua kiiruusti kotiin, paitsi jos on ihka uusi tai eteiseen tulijan "päänahka" muutoin arvokas. Päänahan arvosta riippuen erinäisiä huomionosoituksia suodaan, joka saa uuden "systeemistä" tietämättömän luulemaan saapuneensa vihdoin uskonnollisen päämääränsä kliimaksiin. Tätä ylitsevuotavaa ystävällisyyttä, yms. kutsutaan ammattiterminologiassa "rakkauspommitukseksi". Aikanaan se loppuu yhtä äkisti kuin on alkanutkin. Mutta enhän ole Jehovan todistaja, omaan vain sen nylkemättömän päänahkani.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Niukin naukin ajoissa salille, jotkut kättelevät jotkut eivät. Ja ohjelman loputtua kiiruusti kotiin, paitsi jos on ihka uusi tai eteiseen tulijan "päänahka" muutoin arvokas. Päänahan arvosta riippuen erinäisiä huomionosoituksia suodaan, joka saa uuden "systeemistä" tietämättömän luulemaan saapuneensa vihdoin uskonnollisen päämääränsä kliimaksiin. Tätä ylitsevuotavaa ystävällisyyttä, yms. kutsutaan ammattiterminologiassa "rakkauspommitukseksi". Aikanaan se loppuu yhtä äkisti kuin on alkanutkin. Mutta enhän ole Jehovan todistaja, omaan vain sen nylkemättömän päänahkani.

Olet Jaska ehkä enemmän kuin oikeassa.

Pari poimintaa ála Seura:

Laumaopuksen ohjeet vilpittömille jt-vanhimmille kirjoitti:Äskettäin seurakunnan yhteyteen tulleet tarvitsevat erityisesti huomiota.
Tullessaan ensimmäistä kertaa valtakunnansaliin uudet saattavat tuntea olevansa vieraita; me haluamme muuttaa tuon tunteen lämpimäksi ystävyyden tunteeksi.
Jos havaitset jonkun uuden seisoskelevan yksinään tai juttelevan vain sen kanssa, joka pitää hänelle tutkistelua, tee aloite lähestyäksesi ja tervehtiäksesi häntä ja esitelläksesi hänet toisille.
Opeta yleisönpalvelijoita tervehtimään uusia ja muistuta heitä silloin tällöin sen tekemisestä.
Valmenna kaikkia veljiä ja sisaria lähestymään uusia ja tutustumaan heihin oma-aloitteisesti.
Voit viettää aikaa uusien kanssa muinakin aikoina, kenties käydä heidän kotonaan tai kutsua heidät omaan kotiisi.
Tällainen henkilökohtainen kiinnostus saa heidät näkemään että Jehovan kansan keskuudessa vallitsee aito rakkaus.
Se täyttää myös tyhjiön, joka syntyy, kun he jättävät entiset toverinsa ja maailmallisen ajanvietteen.

Valtakunnan palveluksessamme 1975/11 kirjoitti:Me kaikki haluamme olla vieraanvaraisia, mihin sisältyy todellinen sydämellisyys ja alttius vieraittemme ja tuntemattomien vastaanottamisessa ja kestitsemisessä. Niiden, jotka pyrkivät tulemaan päteviksi vanhimman tehtävään, tulisi erityisesti osoittaa tätä kiitettävää ominaisuutta, mikä merkitsee niin paljon lämpimälle yhteenkuuluvaisuuden hengelle seurakunnassa.
Eivät vain aikuiset, vaan nuoremmatkin voivat esitellä itsensä uusille tulokkaille ja toivottaa heidät tervetulleeksi

Kun Jaska puhuu päänahan arvon määrittelystä niin sekään ei yleistämättä ole mitenkään mahdotonta.

Ei ole mitenkään outoa että vilpitön Jehovan Todistaja saattaa ennakkoon informoida muita vilpittömiä todistajia/tai vanhimpia "työn alla" olevan kiinnostuneen saapumisesta salille.
Ei ole mitenkään outoa sekään, että kiinnostunut saattaisi tehdä ensimmäisen vierailun salille juurikin tuntemansa vilpittömän Jehovan Todistajan kanssa.

Vaikka Seura kirjallisuudessaan/suosituksissaan/jopa kuvainnollisissa määräyksissään toteaa: "Tietysti kaikkien meistä tulisi toivottaa muukalaiset tervetulleeksi kristillisiin kokouksiimme, osoittaen yhtäläistä kiinnostusta sekä vaatimattomia että varakkaampia kohtaan." - Ei myöskään ole outoa sekään että vilpittömän Jehovan Todistajan kanssa JO ennakkoon keskustellut (ja ehkä ennakkoon salivierailuista muille tiedotettu) saattaa olla vilpittömien Jehovan Todistajien parissa hivenen toisenlaisessa asemassa kuin salille yhtäkkiä ilmestynyt tuntematon. Etenkin jos tuntematon haiskahtaa viinalle ja vaatetus on vähän mitä sattuu.

Ei liene outoa sekään, että kaupungissa/paikkakunnalla oleva vaikutusvaltainen/tunnettu/varakas tms henkilö (etenkin jos ennen salivierailuja edeltäisi keskusteluja tai jopa jonkinasteista tutkimista) saattaisi saada odottamattoman suurta mielenkiintoa vilpittömien Jehovan Todistajien ja etenkin vanhimpien osalta.

Mutta kuten sanoin, tuskin asiaa voi automaattisesti yleistää. Vai voisiko

Ps. Jossain määrin Seuran osalta ehkä jopa julmaa ohjeistusta ja olettamusta sekä todellisuuden realiteettiakin : "Se täyttää myös tyhjiön, joka syntyy, kun he jättävät entiset toverinsa ja maailmallisen ajanvietteen." Niinpä.