Veljesseura.org

Kovanyrkki kirjoitti:Tulisiko meidän sitten kuunnella luopioita tai lukea heidän julkaisujaan tai Internet-sivujaan? Jos rakastamme Jumalaa ja totuutta, emme tee niin. Emme päästä luopioita kotiimme emmekä edes tervehdi heitä, jottei meistä tulisi osallisia heidän pahoihin tekoihinsa (2. Joh. 9–11). Meidän ei tule koskaan antaa Saatanan petkuttaa meitä, niin että hylkäisimme kristillisen ”totuuden tien” ja seuraisimme vääriä opettajia, jotka pyrkivät salakuljettamaan keskuuteemme ”tuhoisia harhaoppeja” (2. Piet. 2:1–3, KR-92). w 15.1.06 12, 13<<

Asia on selvä. Me voimme keskustella vapaasti ja esittää ajatuksia vapaasti. Jehovan todistaja, joka tänne tulee tekee oman, tietoisen ratkaisunsa.
Näinollen ei voida sanoa, että me tällä nettinäkyvyydellä harjoittaisimme luopiotoimintaa, koska luopumuksen kriteeri on pyrkimys aiheuttaa lahkoja ja hankkia käännynnäisiä sille jehovien seurakunnan sisältä.

Usealle tämä pelätty luopumus onkin tullut vasta sen jälkeen kun heidät on "rakkaudellisesti" erotettu seurakunnasta jonkin muun syyn perusteella.

Polyester kirjoitti:Mitenhän JT-järjestö suhtautuu siihen, että kenttäpalveluksessa keskustellaan erotettujen tai/eli luopioiden kanssa? En ainakaan muista, että tätä olisi ehdottomasti kielletty.

Kyllä se taitaa tosiaan niin olla, että jos jonkun oven tiedetään kuuluvan luopiolle, niin sitä ei kolkutella. Paitsi siinä tapauksessa, että paikallinen vanhimmisto on päättänyt käydä kyseisen mustan lampaan luona, mutta taitaa tuollainenkin olla enemmän poikkeus kuin sääntö.

Sitten jos luopion ovea kolkutellaan asiasta tietämättömänä, niin sillehän ei voi mitään. Riippuen luopion päivän tilanteesta, voi hän päästää kenttäilijät pälkähästä, tai sitten esittää muutaman kiperän kysymyksen, johon uskaliaimmat 'hyvän uutisen' tuojat keksivät hätäselityksen - tai lupaavat palata asiaan - vaan eivät koskaan palaa.

Polyester kirjoitti:Korvat vain tukkoon ja valtakunnan lauluja hyräilemään.

Tarkoitatko kenties tätä laulua, jonka ensimmäisen säkeistön lainaan tähän:

*** Ssb laulu 143 Asennoitukaamme Jehovan puolelle! ***
Laulu 143
Asennoitukaamme Jehovan puolelle!
(2. Mooseksen kirja 32:26)

1. Hämmennys verhosi sydämemme,
valhetta kun oli uskontomme.
Totuuden kuitenkin kun kuulimme,
riemun se sydämeen toi (riemun toi).
(Kertosäe)

* * *

Siis onko tapahtumaketju suurin piirtein tämä:

1) Ovenavaaja kertoo "kiusallisen" tosiasian ja vielä kehtaa perustella sen.

2) "Hämmennys verhoaa" JT:n sydämen

3) Hän alkaa hyräillä näin: "valhetta kun oli uskontomme"

4) Poistuu paikalta.

5) Riemu tulee sydämeen

6) Kotona päättää tutustua internetin tarjoamaan tietoon, mistä jehovantodistajuudessa todella on kyse

Nykyään kyseisen laulun sanat saavat aivan uuden kaiun ja merkityksen.

Varmaan yksi parhaista VT-seuran julkaisemista kertomuskukkasista.

Kuinka moni on joutunut kohtaaman asian, että jt työkaveri/t lukee päiväntekstin työpaikalla?

Kornimpaa ja huomiotaherättävämpää saa hakea. Itse olen törmännyt tähän ja pistin totaalisen kiellon tuolle toiminnalle. Työyhteisössämme oli silloin noin 200 ihmistä ja osastollammekin kymmeniä.

Onneksi oli siinä kohdassa oikeus/ valtaa sanoa, että nyt noi materiaalit eväsreppuun tai sitten roskikseen. Työpäikka on työtä varten, ei uskonnonharjoittamista varten. Olin silloin itsekkin vielä jeppula. Jotain rajaa täytyy vetää ja miettiä... kuulin hiljaisia kommenetteja, että tää on sellaista sanatonta todistamista... jep jep. Se loppui siihen paikkaan.

Ei ole omissa työpaikoissa tällaista näkynyt. Jonkinlaista vapaamuotoista käännyttämistä olen nähnyt, aina kun joku hengellinen aihe tulee kahvipöytäkeskusteluihin lähtee "levysoitin" päälle. Ja sieltähän kuuluu Ainoaa Oikeaa Totuutta.

Tony Syrjänen kirjoitti: Nappiin meni arvaus

Täytyy kunnioittaa tuollaista omistautumista ja vilpittömyyttä, mitä kyseinen henkilö uskossaan edustaa.

Joo olen itekin jutellut henkeviä kyseisen hlö:n kanssa ja täytyy sanoa että paneutuu asiaansa oikein "olantakaa"
Tosin ei meiän keskustelu oikein mihinkään johtanu ku en oo ikinä ollu oikein mikään "saarnaaja"