Jehovan ja Kristuksen sotilaiden - teokrattisten taistelijoiden - koulutuksesta on lyhykäisesti kerrottu myös kirjallisuudessa. Vaikkakin varsinaiset taistelutekniikat joilla vastaustajaa huijataan parhaimmin, opetetaan vasta varsinaisen koulutuksen yhteydessä.
Teoraattisten taistelijoiden peruskoulutukseen liittyen vartiotorni 04 15/2 kirjoittaa suuntaa antavasti näin:
Viisas sotilas pyrkii tuntemaan vihollisensa. Tässä taistelussa vihollisella on vuosien kokemus sodankäynnistä, ja hänellä on käytössään suunnattomasti voimavaroja ja erilaisia aseita. Hän on pirullinen, väkivaltainen ja häikäilemätön ja kaiken lisäksi yli-inhimillinen.
Ensisijainen aseemme on ”hengen miekka, toisin sanoen Jumalan sana” (Efesolaisille 6:17). Apostoli Paavali osoittaa, kuinka tehokas se on: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” (Heprealaisille 4:12.) Niin terävää ja tarkkaa asetta, että se voi tunkeutua ihmisen sisimpiin ajatuksiin ja vaikuttimiin asti, täytyy varmasti käsitellä taitavasti ja huolellisesti.
Olipa armeijalla kuinka pitkälle kehitetyt aseet tahansa, niistä ei ole mitään hyötyä, jos sotilaat eivät osaa käyttää niitä. Samoin mekin tarvitsemme ohjeita, jotta osaisimme käyttää miekkaamme oikein. Onneksi voimme saada valmennusta erittäin kokeneilta taistelijoilta.
Uusia sotilaita koulutetaan meidän kokeneiden ammattihuijareiden - siis taistelijoiden - avulla. Muistan aikoinaan kun itseäni koulutettiin, niin nuo mestarit osasivat olla niin kieroja jotta aluksi jopa itsekin pidin heitä rehellisenä. Tosin muutama kouluttaja oli sen verran lahjaton että hänen oikea aito rehellisyytensä kyllä paistoi liiankin voimakkaasti läpi muuten yrmeän huijarikuoren. Heitä muutamia heitettiinkin jopa Tikkurilaan kirjapainohommiin, koska heistä ei ollut todellista hyötyä sotatantereella.
Tärkeä taito huijaamisessa on rehelliseltä näyttävä naama ja kyky esiintyä äärimmäistä rehellisyyttä uhkuen. Kouluttajilla onkin monesti kova työ juuri tuon suhteen, sillä valitettavasti kaikista ei ole rehellistä esittämään, vaan ovat aidosti liian rehellisiä. Kuten voi varmaankin hyvin ymmärtää, niin liian läpirehellisestä ihmisestä ei tule huippuhuijaria - teokraattisen taistelun experttiä. Heitä varten vtseura koittaa yleensä keksiä joitain toisarvoisia avustustehtäviä. Myös kaltaiseni vanhat sotaratsut voivat alkaa ajanmittaa hyytymään - kuten itsellenikin on käytynyt. Tämä hyytyminen ilmenee siinä, ettei enää jaksaisi valehdella niin paljoa - ainakaan itselleen. Meitä konkareitakin kuitenkin vtseura jaksaa koittaa kannustaa kuten em. lehden kirjoituksesta huomaamme:
Jotkut, jotka ovat taistelleet urheasti jo pitkään, saattavat alkaa väsyä, ja heidän valppautensa voi siksi herpaantua. Kirjoituksen alussa mainitun Uurian esimerkki voi auttaa kaikkia taistelussa mukana olevia säilyttämään oikean näkemyksen. Monet kristityt soturit joutuvat elämään puutteessa, ovat alttiina vaaroille tai kärsivät vilua ja nälkää. Uurian tavoin emme halua ajatella, mistä kaikesta voisimmekaan nyt nauttia, tai antaa periksi halulle viettää helppoa elämää. Haluamme pysyä Jehovan uskollisista taistelijoista koostuvan maailmanlaajuisen armeijan riveissä ja taistella.
Vaikka vtseura kannustaakin taistelijoitaan säilyttämään kestävyytensä, niin on äärimmäisen raskasta olla yhtä aikaa sekä varovaisen kavala että viattoman oloinen - mitä teokraattiselta soturilta jatkuvasti vaaditaan:
Kun Jeesus varoitti opetuslapsiaan susimaisista vastustajista, hän neuvoi heitä olemaan ”viattomia kuin kyyhkyset” mutta lisäksi ”varovaisia kuin käärmeet”
Olen itse päätynyt siihen, että koitan nykyisin harjoittaa aitoa rehellisyytä ja päinvastoin - paljastaa ne jotka valheita levittävät ja petosta suosivat.
saapi tutustua. Tosin itse tähänkin kriittisesti suhtaudun, mutta hupaisaa silti.
