Veljesseura.org

Witless kirjoitti:Darwinin alkuperäisiä havaintoja päästään murjomaan lainaamalla Peter ja Rosemary Grantia, biologeja, jotka kenttätutkimuksissaan totesivat että Galapagos-saarten sirkkulajien muunnoksissa tosiaan oli kyse lajinsisäisistä muutoksista, mutta että parissa sadassa vuodessa voisi syntyä uusi laji

Suosittelen muuten Grantin perheen työstä Galapagoksella kertovaa kirjaa Darwinin linnut, Weiner, Jonathan. Löytynee myös useista kirjastoista.

Markku Meilo kirjoitti: Olisko kellään nuoruuteni "Pätevät palvelijoiksi"-kirjaa, saisi tämänkin helmen suomenkielellä:

"Be very careful to be accurate in all statements you make. Use evidence honestly. In quotations, do not twist the meaning of a writer or speaker or use only partial quotations to give a different thought than the person intended. When you make references to the Scripture or to any other authority, be definite. And use reliable, capable authority. The Bible is the most conclusive and reliable of all. Quoting from official publication of an organization to show what they believe is good. Also one wants to use evidence from an authority that the hearers will accept." (Qualified to be Ministers 1967; page 199)

Toki on ymmärrettävä, että yllä lainattu ohje koskee työmuurahaisia, ei pomoja.

"Ole hyvin huolellinen siinä, että olet täsmällinen lausunnoissasi. Käytä todisteita vilpittömästi. Kun otat lainauksia, niin älä vääntele kirjoittajan tai puhujan tarkoitusta äläkä käytä ainoastaan osalainauksia ilmaistaksesi eri ajatuksen, kuin mikä tuon henkilön tarkoituksena oli. Ja jos käytät tilastoja, niin käytä niitä asiallisesti. Tilastoja voidaan käyttää usein vääristellyn kuvan esittämiseen."

Analysoija kirjoitti:...

Kiits, laitatko hieman laajemmin ja vielä julkaisuvuosi suomeksi sekä sivunumero.

Markku Meilo kirjoitti:

Analysoija kirjoitti:...

Kiits, laitatko hieman laajemmin ja vielä julkaisuvuosi suomeksi sekä sivunumero.

Mitä haluaisit laajemmin?

Mun versio on painettu 1958 Suomessa, sivu 195 kpl 8. Toivottavasti oli edes yhtään oikea kohta kun sivunrot heittää..

Analysoija kirjoitti:Mitä haluaisit laajemmin?

En enää mitään, sun kappale on sitten aiempaa painosta ja siitä ero johtuu. Kaikki järjestyksessä, kiitos.

HeSa:n jäämies Ötzi-keskustelussa nimimerkki "Mikko" kirjoittaa tiivistetysti noista sukulaisuussuhteista:


"Minäkin olen Ötzin sukulainen

Kuten myös kaikkien muiden ihmisten, paviaanien, kärpästen, porkkanoiden ja streptokokkibakteerien sukulainen. Kaikki elämä voidaan viimekädessä jäljittää jonnekin miljardien vuosien takaiseen alkumöhnään. Nykytiedon valossa käsittääkseni elämän synty on ollut ainutlaatuinen tapahtuma maapallolla. Jos kannat DNA:ta, kuulut tähän samaan sukuun."

HeSa:n Ötzi-keskustelu täällä

Siitä onko elämää syntynyt maapallolle yhden vai useamman kerran ei ole mitään tietoa. Kaikki tunnettu elämä tosin kuuluu tähän yhteen linjaan. Sukupuuttoon kuolleista linjoista taas ei ole minkäänlaista tietoa. Mikäli elämän syntymistä tapahtuu edelleenkin jossain, niin kilpailu on äärettömästi ankarampaa kuin tyhjässä ekosysteemissä. Niin kuin tiedetään, kahta samaan ekolokeroon kuuluvaa lajia ei tavata samalla alueella kovinkaan pitkiä aikoja; toinen syrjäyttää toisen tai tapahtuu ekolokeron vaihdos.

Tässä asiapitoista ja helppoa katseltavaa Luonnontieteellisen Keskusmuseon verkkonäyttelystä. Sivuilla on juttua elämän synnystä ja kehityksestä. Klikkaa sivun vasemmasta laidasta siniseltä alueelta haluamasi aika tai tapahtuma:

Verkkonäyttely tässä

Jos tarmokkuutta riittää, niin tässäkin on luettavaa otsikolla "Biologinen ihmiskäsitys", tällaista:

"Ihminen on luonnon osa

Ihminen on siis luonnon osa, kehittynyt ja kehittyy luonnonlakien vaikutuksesta elävän luonnon evoluutiossa."

PDF-muotoinen juttu täällä


Mikäli tieteellinen maailmankuva kiinnostaa, niin Tieteessä tapahtuu-lehdessä on runsaasti lukemisen arvoista asiaa. Tuosta etusivulta pääsee katselemaan myös vanhoja lehtiä, laadukasta luettavaa siis melkoisen paljon.

"Kaikki tunnettu elämä tosin kuuluu tähän yhteen linjaan. " ?

Ennen arvioitiin ilmakehän salamapurkaukset linjan avaukseksi

Sitten on tullut tiedoksi ne kuumat lähteet vai mitä ne nyt on meren pohjalla ja koska siellä on jotain rikkikeskeistä bakteeristoa tms on pohdittu tätäkin linja-avauksena.

Oikaiskaahan ?

Vieras kirjoitti:"Kaikki tunnettu elämä tosin kuuluu tähän yhteen linjaan. " ?

Ennen arvioitiin ilmakehän salamapurkaukset linjan avaukseksi

Sitten on tullut tiedoksi ne kuumat lähteet vai mitä ne nyt on meren pohjalla ja koska siellä on jotain rikkikeskeistä bakteeristoa tms on pohdittu tätäkin linja-avauksena.

Oikaiskaahan ?

PoterO saa vastata kun ehtii.

Aivan tarkkaa tietoa elämän alusta ei ole, ja ehkä se onkin lähes mahdoton määriteltävä. On epävarmaa, syntyivätkö elämälle tärkeät aminohapot ym molekyylit maapallolla, vai tulivatko ne avaruudesta komeetan, astroidin tms. mukana.

Ilmeisesti kaikkien maapallolla tiedettyjen eliöiden perintötekijöiden talletussysteemi (DNA) on niin samantapainen, että kaiken maapallon elämän voidaan katsoa kuuluvan samaan linjaan.

Wikipediassa on hyvää juttua noista syvänmeren asioista: linkki linkki linkki linkki linkki

Elämä ei ole uskonnollisen tematiikan mukaisesti vain 'putkahtanut' maapallolle, vaan sillä on ollut useampia yrityksiä ja epäonnistumisia. Yhden merkittävän elämän syntymiseen liittyvän keskeisen prosessin pääarkkitehtina sekä samalla myös uhkana olivat ilmeisesti stromatoliitit. Elämälle keskeinen elementti - happi - puuttui tuolloin maapallolta ja meren syvyyksissä syntynyt elämä toimi ilman sitä. Kunnes - stromatoliitit muodostuivat ja alkoivat myrkyttämään merta - hapella. Valtaisesta alkueliöiden joukkotuhosta selvisi kuitenkin joitain yksilöitä, jotka tulivat toimeen tämän hapen kanssa ryhtyen myöhemmin käyttämään sitä itse ravintonaan. Myöhemmin uusi eliöstö ryhtyi syömään myös stromatoliitteja. Ilmeisesti tästä lähti varsinainen evoluutio käyntiin. Stromatoliittien alkuajan eliöstö lienee ollut samantyyppistä, kuin mm. mustissa savuttajissa nykyisin esiintyvät, äärioloissa elävät arkkieliöt.

Vaikka evoluutioteoria on tunnustettua yleisesti tiedemaailmassa, on joukko ihmisiä, jotka ovat eri mieltä evoluutiosta, kyseenalaistavat sen tai ymmärtävät sen eri tavoin. Onko kysymyksessä järkiperäinen ajattelu tai pelkästään tunnepohjainen asia? Mielestäni asiasta on todella hyvä keskustella, mutta sävyyn, joka ei tuomitse kumpaakaan osapuolta, sillä sellainen on todellisen ymmärtämisen avain. Totuus voi aivan hyvin olla jossain siinä välillä. Kuka loppujen lopuksi voi sanoa toisen ihmisen todellisesta näkemyksestä mitään, sillä jokainen katsomme maailmaa henkilökohtaisesti ja teemme päätelmämme ainoastaan omaa arvostelukykyä käyttäen, vaikka käyttäisimme samoja sanojakin.

Vaikka ihmiset lähettävät avaruuteen tekniikkaa, niin kiistelemme silti olemassaolomme perusasioista. Olemmme tietyllä tapaa päässet pitkälle, mutta olemme silti yhä peruskysymystemme vaivaamia. Ratkeaako asia sillä, että panemme kaikki ajan piikkiin ja nollia lukujen taakse, mitä vaikeammin ymmärrettävissä joku asia on? Tosin kysymys on johdatteleva, pöyhkeäkin, mutta osoittaa joiltakin osin meidän olevan yhä tietämättömiä. Tosin Einstain sanoi erään tosiasian; joko missään ei ole mitään ihmeellistä tai sitten sitten kaikki on ihmeellistäkin ihmeellisempää.

Ihminen on kehittänyt erilaisia tieteenhaaroja, jotka tutkivat pienempä kaistaleita, mutta tuntuvat johtavan suuremman kokonaisuuden lähteille, joka on meille silkkaa teoriointia. Mikään käyttämistämme fysiikan tunnetusita laeista ei kerro kaikkea. Sellaista yksiselittävää totuuta ei ole kunnianhimoisista pyrkimyksistämme huolimatta saatu aikaiseksi, mutta se on silti olemassa, uskallan väittää. Sen etsimistä ei silti tarvitse lopettaa, vaikka emme pääsisikään tavoitteeseemme. Jatkuva ymmärryksemme kasvattaminen tekee meidät erilaisiksi, jotka hallitsemme juuri ajattelukykymme takia ainakin näennäisesti muita kaltaisiamme fyysisiä olentoja. Vaikka silloinkin on tunnustettava, että olemma vasta huomanneet, että elämänmuodosita yksinkertaisimpina pidetyt muodot saattavat olla jopa uhka olemassaolollemme, kuten niin monet muutki asiat.

Itse pitäsin kyvyttömmyyttä kekustella asiasta maailmankatsomuksellisena ongelmana. Tuolloin on jo valittu kanta asiassa, eikä mikään keksukstelu tuolloin tule tarpeeseen. Tosin raamatunkin mukaan sanotaan, että viisas tutkii kaiken, mutta häntä itseään ei tuki kukaan. Sanat tarkoittavat minulle ainakin täysin puolueetonta ja kiistojen välttämistä. Olemme vain totuuden sivusta seuraajia tavallaan kukin. Se on meistä riippumaton tekijä olimmepa olemassa tai emme. Se voisi olla aivan samaa, kuin selittäisimme muurahaiselle, miltä hänen maaiilma näyttää sinun silmissäsi.

Kuten keskustelun avauksemme osoittaa, niin jotkut vaikenevat keskustelusta, koska he ovat jo löytäneet totuutensa. Keskusteluja ei tarvita enää tai ne ovat yksinpuhelua ja itsetyytyväisyyteen tuudittautumista.

Kuitenkin itse vakaina evolutionisteja, ateisteja/teistejä tai agnostikkoja pitäviä henkilöitä kehottaisin olla laittamatta itseään mihinkään kategoriaan juuri keskustelujen säilymiseksi ja mielen avaamiseksi ilman kemikaaleja tai uskonnollista euforiaa seuraavia asioita.

Onko henkiolentoja olemassa? Monilla on kokemuksia niistä tai muista yliluonnollisista asioista. Jos on niin, miten ne ovat kehittyneet, ovatko kehityksessä korkeammalla tai alemmalla tasolla kuin me? Muutama linkki tähä lopuksi voisi avartaa näkemystämme. Vai oletko ottanut asiassa jo tietyn kannan?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Metafysiikka

http://fi.wikipedia.org/wiki/Paranormaali

http://fi.wikipedia.org/wiki/Henkimaailma

Erinomainen kirjoitus Arska!

Uskonnollisuudessa on lähdetty siitä, että on vain yksi oikea vaihtoehto - Ainoa Oikea Totuus - jota ei enää tarvitse/saa kyseenalaistaa eikä sen dogmien todenmukaisuutta pohdiskella. Siihen on vain uskottava sellaisenaa ilman minkäänlaista kriittistä ajatusta. Koska on useita eri uskontoja joilla kaikilla on oman käsityksensä mukaan oikea AOT ja muut ovat erehtyneet ryhtyessään tulkitsemaan raamattua, niin noiden toisten uskontojen edustajien pitäisi kuitenkin ymmärtää ryhtyä kyseenalaistamaan omaa totuuttaan. Omaansa kukaan ei helposti lähde edes salaa analysoimaan.

Tiede toimii juuri toisinpäin. Tieteessä on vain teorioita, joista edes perustelluimpia ei julisteta Totuudeksi. KAIKKI tieteen käsitykset ovat ja pysyvät teorioina. Tieteellisistä käsityksistä saa minkä tahansa kyseenalaistaa ja jos sen tekee hyvien perustelujen kera, ei se herätä kenessäkään ärtymystä tai suoranaista vihaa (kuten uskonnoissa tapahtuu), vaan korkeintaan kiinnostusta uutta näkemystä ja sen perusteluja kohtaan. Mikäli tuo uusi vaihtoehto todetaan perustellummaksi ja todennäköisemmäksi, ottaa tiede sen omaksi uudeksi näkemyksekseen. Tämä prosessi voi kestää kauankin ja uusia todisteita uuden teorian perusteeksi saatetaan etsiä pitkänkin aikaa.

Tiede etsii siis jatkuvasti uusia todisteita ja parempia teorioita. Se toimii siten täydellisenä vastakohtana uskonnolle. Siksi uskonnolliset ihmiset pyrkivät usein takertumaan tuohon eroon eivätkä halua edes yrittää ymmärtää, mistä siinä on kyse. He julistavat tietämättömyyttään johtopäätöksensä: koska tieteen käsitys ei ole lopullinen totuus, se ei voi olla tosi eikä luotettava. Kuitenkin koko heidän elämänsä perustuu todellisuudessa täyteen luottamukseen tiedettä ja sen saavutuksia kohtaan. Vain unelmia ja niiden tavoittelua ohjaa uskonto.

Arska: Kuten keskustelun avauksemme osoittaa, niin jotkut vaikenevat keskustelusta, koska he ovat jo löytäneet totuutensa. Keskusteluja ei tarvita enää tai ne ovat yksinpuhelua ja itsetyytyväisyyteen tuudittautumista.

Olet 100% oikeassa siinä, ettei kenenkään pitäisi sulkeutua omaan totuuteensa vaan olla avoin kaikille, myös vastakkaisille, käsityksille. Myös kipeiltä tuntuville jos ne samalla ovat hyvin perusteltuja.
Mutta millainen on hyvin perusteltu vastakkainen käsitys?
Meidän jokaisen kannalta hyvin perusteltu ja vakavaa pohdiskelua aiheuttava (tai ainakin pitäisi aiheuttaa) vastakkainen käsitys on sellainen, joka on perusteltu siten ettei itse osaa falsifioida noita perusteluja. Suurinta typeryyttä on tuudittautua jonkun toisen (usein uskonnon tai uskonnollisen johtajan) käsityksen taakse ja luottaa sokeasti, että kyllä sen varmasti täytyy olla tosi ja tuon perustellun vastakkaisen näkemyksen väärä.

Ei tieteeseenkään pidä kuitenkaan sokeasti uskoa. Sitäkin kannattaa tutkia (=lukea paljon) ja pohdiskella asioita. Tieteen käsityshän ei ole Totuus, sekin voi muuttua ja usein muuttuukin. Tosin kaikkein vanhimmat ja kauan voimassa olleet käsitykset enää harvoin paljoa muuttuvat, joitain tarkennuksia niihinkin voi tulla. Uudempia, heikommin perusteltuja tai matemaattisiin mallinnuksiin perustuvia johtopäätöksiä voi aina kyseenalaistaa. Kyseenalaistaahan tiede itsekin niitä. Kyseenalaistus on kuitenkin aina eri asia kuin uskoon vetoaminen ja sen ottaminen oikeammaksi vaihtoehdoksi.
Täydellinen tietämättömyys jostain asiasta ei ole tieteellisen käsityksen perusta, mutta uskonnossa se voi hyvin olla.

Sitten erilaisten olomuotojen olemassaoloon eli henkimaailmaan.
Henkimaailmaa tutkii myös mainitsemasi filosofian alueet. Jo tunnettu filosofi Platon laati laajat eri olomuotojen olemassaolon teoriat. Voisi sanoa, että antiikin aikana ei ollut filosofia, jolla ei jonkinlaista omaakin henkimaailmateoriaa olisi ollut. Henkimaailmasta - toisenlaisesta olemassaolon muodosta - oli helppo tehdä jos jonkinlaisia omia teorioita, koska ne eivät perustuneet mihinkään todelliseen vaan syntyivät puhtaasti mielikuvituksesta. Omana tietämättömyyden aikanaan ne kelpasivat sen ajan ihmisille viisaina näkemyksinä ja pohdiskelujen pohjana, mutta...

...me elämme nykyään kovin toisenlaista aikakautta ja tiede on saanut noihin muinaisiin filosofeihin ja heidän pohdiskeluihinsa verrattuna aivan uudet mittasuhteet. Vaikka heitä arvostetaan edelleen tieteellisen ajattelun uranuurajina, niin henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan he ovat aivan liian arvostettuja samoin kuin koko filosofiakin. Se on tieteenhaara, joka pitää sisällään liian paljon utopistisia piirteitä. Vain tieteenfilosofia toimii niillä alueilla, jotka ovat henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan tiedon lisäämisen kannalta keskeisiä ja oikeasti merkittäviä. Yleiseen filosofiaan kuuluu mm. teologia, joka osin on puhdasta utopian sisäistämistä.

Miten merkittävää on sitten henkimaailman tutkiminen tai niihin uskominen? Tutkiahan kannattaa varmaan kaikkia asioita, mutta asioista joista ei ole luotettavia havaintoja tai ylipäätään mitään olemassaolon osoituksia, ei mielestäni kannata ottaa siinä mielessä vakavasti, että niitä alkaisi pitämään todellisina vaihtoehtoina. Vasta jos ilmaantuu luotettavia todisteita olemassaolosta, jota emme vielä tarkemmin tunne, siihen voi kategorisesti uskoa. Ilman todisteita tuo uskominen on utopiaan uskoa.
Olemassaolon tutkiminen on mielenkiintoista, mutta olemassaolon eri muotojen vaihtoehtoisuus ei johda automaationa enkeleihin tai jumaliin. Olemassaolon tutkimisen silta ei vie sinne.