Veljesseura.org

Uups... toivottavasti en ole kirjoittanut "kaikki exät ovat". Todennäköisesti en. Selasin dokkareitani 14 sivua, pidemmälle en päässyt, jaksanut, viitsinyt. Dokkareita on 44 sivullista, vaan siellä jossain se on.

Persoonalishäiriöisiä lienee vähintäänkin 75 % suomalaisista, astevaiteluista riippuen. Ongelmana on se, että jonkun persoonallisuushäiriön, vakavankin sellaisen, omaava ei joko tunnista sitä itse tai tunnistaa, mutta ei rohkene myöntää, syystä että se on hänelle hengissä (elävänä) selviytymisen keino. Alice Milleriin ja miksei omiin kokemuksiini (jotka nyt vähin erin alkavat esiin pullahdella) vedoten voisi jopa väittää syyn olevan lapsuudenkokemuksissa - ja miksei aikuisuudenkin.

Ainoastaan puhtaasti sado-masokisti nauttii henkisestä tai fyysisestä nöyryyttämisestä, useimmat meistä eivät moisesta "kiksejä" saa. Mutta otsikkona: "Naamiona terve mieli" on todella hyvä. Jo toki useimmista, etenkin lievemmistä, persoonallisuuden häiriöistä voi parantua, mutta aikaa se ottaa. Toisaalta persoonallisuushäiriöt ovat toisten personnallisuushäiriöistä kärsivien ikioma kategorointi. (Ks. Miller, Alice: "Kätketty avain")

Muuten mikäs teidän mielisaisautenne on, minun on silkka laiskottelu, mikäli sitä sairaudeksi voi sanoa.

pakana kirjoitti: Mitään diagnoosia ei saa kovin helposti. Narsismi diagnooseja vieläkin harvemmin, koska narsisti ei usko psykologiaan, ei usko olevansa sairas, eikä siksi hae edes itselleen apua. Narsisti kun suuntaa toimintansa ulospäin, kiduttaa muita. Samoin on noilla kolmella aikaisemmin mainitsemallani persoonallisuushäiriöllä.
Monia itseasiassa auttaa saada jonkinlainen diagnoosi, koska se antaa avaimet jonkinlaiseen alkuun. Saa ikäänkuin selityksen sille miksi toimii niin kuin toimii. Samalla voidaan sitten valita myös oikea terapiamuoto.

Jottei mentäisi ihan hukkaan tässä avaudun sen verran, että sain Lapinlahdessa diagnoosin "sekamuotoinen persoonallisuushäiriö narsistisin, skitsotypaalisin ja epävakain piirtein" vuonna nolla, kolme vuotta erottamisen jälkeen. Tämä oli SIVUdiagnoosi, päädiagnoosi olikin jotain muuta.
Myöhemmin olen kuullut, että näitä tällaisia sivudiagnooseja jaeltiin vähän jokaiselle siellä käyneelle, mutta todisteita minulla ei siitä ole. Sekamuotoinen persoonallisuushäiriö on kaiken lisäksi perin sekava, etenkin kun siinä on piirteitä yhdestä jos toisesta sen olematta mitään niistä.

Miten tämä auttoi alkuun, ei mitenkään. Vuosikausia pidin itseäni narsistina, Veljesseuralaiset voivat itse arvioida kuinka narsistinen minä olen ihmisenä; ja sitten skitsotypaalisena ja joskus epävakaana, itsetuhon ajatuksia tuli päähän usein kun minulla oli raju masennuksesta (ei diagnosoitu) toipuminen ruokavalioni parantumisen ja yleisen tervehtymisen ansiosta.

Minulle tarjottiin sellaista kahvilaseuraterapiaa, terve, mitä kuuluu bla bla blaa josta ei ollut mitään hyötyä.
Oikeasti olin traumatisoitunut, minut oli heitetty ulos lahkosta, olin menettänyt kaverini, puolisoni, kaksi autoa, kotini ja joutunut muuttamaan toiseen maahan ja joutunut kodittomaksi ja väkivallan kohteeksi toistuvasti, putkaankin oli heitetty. Sitten vielä asuntooni oli murtauduttu.

Niin ja sitten kaiken tämän jälkeen syytetään häiriintyneeksi.

Avaimia selviämiseen rupesi löytymään siinä, kun Wartegg ja mustetahrat sun muut testit, joita minulle oli tehty, osoitettiin Helsingin Sanomissa tieteellisesti pätemättömiksi. Esimerkiksi Warteggia ei harrasteta juuri lainkaan Suomen ulkopuolella. Diagnoosini pohja lepäsi siis kyseenalaisella tieteellä. Kaiken lisäksi testejä ei käsitelä sokkona, siksi ei ketään käsketä luottamaan esimerkiksi netissä oleviin persoonallisuushäiriötesteihin. Psykologien omat ennekkoluulot vaikuttavat testien tulkintoihin ja tämä on erityisen ilmeistä kun henkilö on jotain muuta kuin hetero(normatiivinen). Toisin sanoen, jos sanot olevasi vaikka lesbo, niin heti saat "rajummat" arviot psyykkisistä ongelmistasi kuin jos sanoisit olevasi hetero.

Minulle tuli ahaa-elämys tuosta q-lähteestä ja lisäksi katsoin leffan ja sitä ennen dokumentteja palestiinalaisista Asenneleffa III-tilaisuudessa. Israelilaisten propagandakirjaa olen lukenut sen verta ahkerasti, että olen hyväksynyt toisen puolen tarinasta kyseenalaistamatta sitä lainkaan. Kun tällä tiedolla katsoin filmiä ja dokumentteja näin, että ahaa, palestiinalaiselta menee koti murskaksi, häntä nöyryyttävät viranomaiset ja lisäksi sisko ammutaan kadulle, totta mooses hän on sen jälkeen ihan pelkkää arpikudosta sisäisesti ja hän tuppaa ajattelemaan asioista mustavalkoisesti. Jos siihen lisätään vielä uskonnollista pakkosyöttöä, niin hei, minähän ymmärrän itsemurhapommittajan sielunelämää ihan täysin.

Ei siihen tarvita mitään diagnoosia.

pakana kirjoitti: Trauma ei parane koskaan itsestään, jos et tiedä mikä trauma sinua vaivaa ja miksi se on tullut. Harvalla on edes kapasiteettia selvitä näistä traumoista yksin, vaikka kuinka tutkisi keittiöpsykologiaa.
Moni varmasti onkin sairastunut narsismiin sen kasvatuksen takia, jota Jehovantodistajaperheissä on saanut. Ilmapiiri kun on ollut rajoittava, eristävä ja monasti jopa väkivaltainen.

Niin, siinäpä se on, tieto siitä, mistä se trauma on tullut ja sen tunnistaminen. Jehovan todistaja ei sitä tiedosta, me tiedostamme. Ei siihen tarvita diagnooseja, siihen tarvitaan eroaminen lahkosta.

Pehmoluopio kirjoitti: Jottei mentäisi ihan hukkaan tässä avaudun sen verran, että sain Lapinlahdessa diagnoosin "sekamuotoinen persoonallisuushäiriö narsistisin, skitsotypaalisin ja epävakain piirtein" vuonna nolla, kolme vuotta erottamisen jälkeen. Tämä oli SIVUdiagnoosi, päädiagnoosi olikin jotain muuta.
Myöhemmin olen kuullut, että näitä tällaisia sivudiagnooseja jaeltiin vähän jokaiselle siellä käyneelle, mutta todisteita minulla ei siitä ole. Sekamuotoinen persoonallisuushäiriö on kaiken lisäksi perin sekava, etenkin kun siinä on piirteitä yhdestä jos toisesta sen olematta mitään niistä.

No mä voin nyt vähän tähän kommentoida. Päädiagnoosi ja sivudiagnoosi käsitteinä tarkoittavat sitä määrää mihin on annettu minkäkin verran hoitoa. Esim. Päädiagnoosina masennus, koska ihmistä on eniten hoidettu masennuksen takia esim. lääkityksellä ja terapialla. Sivudiagnoosi on sitten taas se diagnooseista, johon on annettu toiseksi eniten hoitoa, esmes. ahdistusneisuushäiriö jota on hoidettu vaikkapa vain lääkkeellä.
Sekamuotoinen persoonallisuushäiriö daignoosi ammattinimikkeenä tarkoittaa sitä, että ei voida luokitella varsinaisesti mihinkään persoonallisuushäiriöryhmään, mikään ei siis itsessään esiinny vahvasti, vaan löytyy monimuotoisia piirteitä. Et siis ole saanut narsisti - diagnoosia, etkä sen enempää rajatila -diagnoosia. Sinulla vain on todettu joitain viittaavia oireita.

Pehmoluopio kirjoitti: Minulle tarjottiin sellaista kahvilaseuraterapiaa, terve, mitä kuuluu bla bla blaa josta ei ollut mitään hyötyä.
Oikeasti olin traumatisoitunut, minut oli heitetty ulos lahkosta, olin menettänyt kaverini, puolisoni, kaksi autoa, kotini ja joutunut muuttamaan toiseen maahan ja joutunut kodittomaksi ja väkivallan kohteeksi toistuvasti, putkaankin oli heitetty. Sitten vielä asuntooni oli murtauduttu.

Siinä aika kattava lista juuri niistä syistä joiden takia ihminen sairastuu henkisesti. Parvoviruksesta sairastuu parvovirukseen. Traumoista mielenterveysongelmiin. Mutta, siinä asiassa olen samaa mieltä, ettei nykypäivän mielenterveystyö ole lainkaan sillä mallilla kuin mitä sen kuuluisi olla. Liian moni jakaa sun kanssas tämän tarinan. Mä näen tätä päivittäin töissäni.
Kahvilaseuraterapia...? Enpä ole ennen kuullutkaan. Aika heppoisella on ollut sitten sinun hoitosi ja se pistää vihaksi...

Pehmoluopio kirjoitti: Kaiken lisäksi testejä ei käsitelä sokkona, siksi ei ketään käsketä luottamaan esimerkiksi netissä oleviin persoonallisuushäiriötesteihin. Psykologien omat ennekkoluulot vaikuttavat testien tulkintoihin ja tämä on erityisen ilmeistä kun henkilö on jotain muuta kuin hetero(normatiivinen). Toisin sanoen, jos sanot olevasi vaikka lesbo, niin heti saat "rajummat" arviot psyykkisistä ongelmistasi kuin jos sanoisit olevasi hetero.

Peruslääketieteessä tapahtuu aina inhimillisiä virheitä. Joskus ihminen kuolee johonkin hoitoon, joka on ollut väärä. Erehtymisen mahdollisuus on suuri, olkoon kyse mielenterveyspuolen asioista kuin muuten vaan lääketieteestä. Mutta aina on mahdollisuus hakea toinen lausunto jos tuntuu, että diagnoosi on tehty henkilökohtaisten antipatioiden takia.

Pehmoluopio kirjoitti: Ei siihen tarvita mitään diagnoosia.

Siihen tarvitaan diagnoosi esmes silloin kun olet niin työkyvytön, että joudut jäämään piiiiiiiiitkälle sairaslomalle. Aikanaan kaikki tuet riippuvat siitä onko sinulla diagnoosi vaiko eikö. Vuosia liian myöhään hankittu diagnoosi ei auta silloin kun pitäisi päästä esmes sairaseläkkeelle.

Pehmoluopio kirjoitti: Niin, siinäpä se on, tieto siitä, mistä se trauma on tullut ja sen tunnistaminen. Jehovan todistaja ei sitä tiedosta, me tiedostamme. Ei siihen tarvita diagnooseja, siihen tarvitaan eroaminen lahkosta.

Jos puhutaan nyt vaikkapa selvemmästä mielenterveys diagnoosista kuten esimerkiksi skitsofrenia tai vaikkapa bipo, niin kyllä vaan... daignoosi tarvitaan, jotta voidaan valita oikea hoitomuoto. Virheitä voidaan tehdä, se on selvä, niitä tehdään jokaisella alalla, mutta lääkitys ja oikea hoito on esmes. näissä kahdessa aikalailla ensisijaisen tärkeää. Sanna Sillanpää on hyvä tyyppiesimerkki hoitamattomasta skitsofreniasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sanna_Sillanp%C3%A4%C3%A4

Diagnoosia ei välttämättä tarvita masennukseenkaan, jokainen varmaan tunnistaa masennuksen, mutta kaikki vaan eivät pääse masennuksesta irti omin avuin, se on vaan ihan fakta. Kaikki eivät myös välttämättä osaa itse tiedostaa syitä masennukseensa, ne saattavat selvitä vasta vuosien päästä psykoterapiassa tai sitten ei koskaan. Keuhkosyövästäkään ei parannu, mutta diagnoosi helpottaa sen hoitamista.

pakana kirjoitti:Päädiagnoosi ja sivudiagnoosi käsitteinä tarkoittavat sitä määrää mihin on annettu minkäkin verran hoitoa. Esim. Päädiagnoosina masennus, koska ihmistä on eniten hoidettu masennuksen takia esim. lääkityksellä ja terapialla. Sivudiagnoosi on sitten taas se diagnooseista, johon on annettu toiseksi eniten hoitoa, esmes. ahdistusneisuushäiriö jota on hoidettu vaikkapa vain lääkkeellä.

Tämä ei ole osoitettu sinulle Pakana vaan kaikille.

Onko jollakin kokemusta, tietoa tai jotain muuta siitä, että ns masennuksessa/mielenterveyshäiriöitä tai vastaavia (eikä tarvitse saivarrella mikä on mielenterveyshäiriö/masennus ns luokituksissa tai muilla detaljeilla) olisi saatu hoidettua vain ja ainoastaan homeopatian lääkityksen avulla ?

Kiitos "tilityksestäsi", Pehmoluopio, On minuakin ns. "riisuttu", ts. erinäisiä elämänkokemuksia omaan, myös hylätyksi tulemisen, epäoikeudenmukaisuuden ja silkan vääryden tunteet. Ne on vain aikoinaan täytynyt pistää piiloon. Muistan vieläkin 70-luvun, minkä puolivälissä tulin Lieksaan. Minulla oli vammainen vaimo (Ks. "Jos jokainen putoaisi paikaltaan" tai "Mikä Nainen" - valistuneesta kirjastosta löytyvät), esikoiseni oli 5 kk - ja ensitöikseni minut heitettiin rippileirille. se kesti parisen viikkoa. Myöhemminkin, nuorisonohjaajana minun tuli täyttää "tehokkaan työntekijän" sinänsä absurdit normit. Tästä silloista kirkkoherraa huomauttaessani ja viitatessani perhetilanteeseeni oli vastauksena: "sinä kyllä tiesit, mihin työhön olet tullut. Ellei työ sinua miellytä, voit vaihtaa sitä". Kaikki tämä silkasta hyväntahtoisuudesta sanottuna. Myös on lapseni (tämä esikoinen) ensimmäinen, joka heitettiin seurakunnan tilaisuudesta ulos - mutta köyhän on oltava nöyrä, mutta ei nöyristelijä. Soitin kirkkoherralle, emäntänsä vastatessa, ettei herraa puhelimeen kutsu.

Mutta köyhälläkin on rajansa. Tarpeeksi tivattuani tuli kirkkoherra puhelimeen. Sangen hyödykkään keskustelun käytyämme, saimme suhteemme sovintoon, mutta tilannettani tahi perheemme tilannetta se ei parantanut. Olen evl. seurakunnan taholta konenut aivan käsittämätöntä joustamattomuutta, mutta myös -tosin myöhemmin, jonkinmoista joustavuutta.

Työajan ollessa mihinkään työaikalakiin sitoutunutta, olen joutunut tekemään milloin minkäkin pituisia työpäiviä, en kuitenkaan alle 10-tuntisia. Usein miten työaikani virui 12-tuntiseksi tai yli. Minun tuli olla aina tavoitettavissa ja vaikka olin valvonut koko yön, konttori odotti minun olevan täysin virkkuna paikalla klo 8.00 tai vähintäänkin 9.00, mutta esim. koulujen aamunavaukset olivat 7.30 -joten herättävä oli klo 6.30, vaikka olisi saapunut kotiinsa klo 6.00, miten toisinaan kävikin. Koska palkkaukseni oli kuukausipalkka, ei "ylityötä" myöskään tunnettu siinä merkityksessä, että siltä saisi jonkin korvauksen. Kun myöhemmin tuli voimaan ns. "leirityöaika", meni sekin pääosin nukkumiseen.

Annetuani kaikkeni, loppuivat eväät. Kävin useita kuntoutuskursseja läpi. Myös psykiatrisen sairaalan olen lopen uupuneena läpi käynyt useampaankin otteeseen, kunnes työkyvyttömyyseläke minut helvetistäni vapahti. Mitä olen hyötynyt - en mitään, päivastoin: kaikki kolme perhettäni ja ennen kaikkea lapseni ovat tästä kärsimyksestä osallisina olleet. Onko siis ihme tai kumma, jos "kirkosta" vieraannun - tai onko ihme tahi kumma, jos joku jehovantodistajuuteen läpensä kyllästynyt jehovantodistajuudestaan eroaa. Ei ole, ei ainakaan minulle.

En piittaa rahasta enkä omaisuudesta, sillä yhtä alastomana täältä lähden, mitä syntymässäni olin, eikä kukaan voi taata lapsilleni, saavatko he kenties periä jälkeeni yhtikäs mitään - ja mikäli jotain perisivä't, mitä se heille merkitsisi. Olenhan myös minä vanhemmiltani perinyt: yhden risan moottorisahan, jolla tosin (se korjattuamme) jokunen sata kuutiota mummoille mökkipuita pätkittiin ja seurakuntanuorten kanssa porukalla klapeiksi pilkottiin ynnä liiteriin ladottiin. Äitini jälkeen jäi enemmän: vedenkeitin ja puolenkymmentä kirjaa, kirjoistakin osa lahjaksi antamiani.

En, en totisesti ole pantannut mitään perintöjen varaan. En myöskään ole itseäni liialla rahalla rasittanut. Velkojeniki, kuten velkojienikin kanssa olen tähän päivään selvinnyt monen mielestä absurdin uskoni säilyttäen, mutta kenties se on juuri se "oopiumi", jota tarvitsen. Omituista kyllä: en myöskään ketään vastaan ole kateellinen. Tähän asti olen elänyt hyvin rikkaan ja monimuotoisen elämän, joskin jossain määrin lapsenomaisesti, erityisesti minkään naamion taakse kätkeytymättä. Virheistäni olen maksanut kalliin hinnan, altriumistani hurskailta moitteet saaneena, oman hyvin syntisen seurakuntani keskellä silti viihtyen.

Hurskaaksi lopuksi saanen kysyä, kuka meistä on "tervemielinen" yleensä, saati absoluuttisesti?

Onko jollakin kokemusta, tietoa tai jotain muuta siitä, että ns masennuksessa/mielenterveyshäiriöitä tai vastaavia (eikä tarvitse saivarrella mikä on mielenterveyshäiriö/masennus ns luokituksissa tai muilla detaljeilla) olisi saatu hoidettua vain ja ainoastaan homeopatian lääkityksen avulla ?

Homeopatiasta en paljon tiedä kun en jaksa lukea pa... Mutta vaihtoehtoja mitä maailmalla on vähän tutkittu ja katsottu on esim: http://en.wikipedia.org/wiki/St_John%27s_Wort

Homeopatiaa en suosittelisi: psykoterapia ja sopivat lääkkeet auttavat ainakin pahemman masennuksen yli. Myös psykiatrinen sairaalahoito on toisinaan vallan mainio vaihtoehto: paineet pois ja hyvät safkat -lääkäri ja hoitajat osaavat asiansa.

Aspis kirjoitti: Miten kyseisen kaltainen ihminen terrorisoi srk:aa, siitä minulla ei ole kokemusta.

Mulla on.

Kuten jonkun muun viestissä myöhemmin tuli esille tässä viestiketjussa, hän älykäs narsisti kerää "hovin" / "klaanin" seurakunnassa itselleen. Kun narsisti sitten "hovinsa" kanssa "kaatuu", esim. jostakin syystä hänen ns. arvonsa laskee (esim. "edut" poistetaan), hänellä on jo poistovaiheessa uusi "hovi".

Uusi "hovi" pönkittää hänen asemaansa kunnes miehellä on jälleen vastuuasema. Sitten kerätään entisistä "hoveista" uusi "hovi".

Tavallisesti tällainen älykäs narsisti seurakunnassa sumentaa myös seurakuntansa vanhinten sekä kierrosvalvojien näkökyvyn, koska tavallisesti näillä ei ole ns. psykologista silmää ja havaintokykyä tälle prosessille ja tapahtumille.

pakana kirjoitti: Sekamuotoinen persoonallisuushäiriö daignoosi ammattinimikkeenä tarkoittaa sitä, että ei voida luokitella varsinaisesti mihinkään persoonallisuushäiriöryhmään, mikään ei siis itsessään esiinny vahvasti, vaan löytyy monimuotoisia piirteitä. Et siis ole saanut narsisti - diagnoosia, etkä sen enempää rajatila -diagnoosia. Sinulla vain on todettu joitain viittaavia oireita.

Kuka tahansa saa itselleen kasattua sekamuotoisen persoonallisuushäiriön ottamalla oireen sieltä, toisen täältä. Esimerkiksi minun nivaskassani on sellainen outo huomio, etten muutu yhtään tuttavallisemmaksi vaikka olin käynyt pitkään Lapinlahdessa. Se johtui siitä, etten luottanut Lapinlahden psykoammattilaisten ammattitaitoon. Tämä on kuitenkin skitsotypaalisen persoonallisuushäiriön oireluettelossa.

Lapinlahdessa, niin kuin muuallakin Suomessa, villitsee psykologian kultti nimeltä psykoanalyysi. Se on tunnettu siitä, että se on vailla tieteellistä perustetta, sen apu masennukseen on kuin yrittäisi taltuttaa hyökyaallon ampumalla sitä ja että se suhtautuu nurjasti seksuaali -ja sukupuolivähemmistöihin. Luettuani kirjan "Whipping Girl" ymmärrän täysin, miksi: Ei sovi heidän hypoteeseihinsä ja jos todellisuus ei tue omaksuttuja pakkomielteitä, todellisuuden on oltava väärässä.

pakana kirjoitti: Siinä aika kattava lista juuri niistä syistä joiden takia ihminen sairastuu henkisesti. Parvoviruksesta sairastuu parvovirukseen. Traumoista mielenterveysongelmiin. Mutta, siinä asiassa olen samaa mieltä, ettei nykypäivän mielenterveystyö ole lainkaan sillä mallilla kuin mitä sen kuuluisi olla. Liian moni jakaa sun kanssas tämän tarinan. Mä näen tätä päivittäin töissäni.
Kahvilaseuraterapia...? Enpä ole ennen kuullutkaan. Aika heppoisella on ollut sitten sinun hoitosi ja se pistää vihaksi...

Joo, pakko ottaa lainaus muualta, mielenterveysyhdistys Helmin sivulta:

Kävinpä tässä taannoin minäkin "terapiassa". Se on tätä julkista psyk.hoitoa, kerran kuussa nähdään ja puhutaan säästä. Se ei ole pelkästään turhaa, se on turhauttavaa, ajan ja energianhukkaa. Siitä tulee säännönmukaisesti pahalle tuulelle kun tuntuu että siellä vain moralisoidaan tai jankutetaan itsestäänselvyyksiä. Mekin puhuimme kolme varttia pyykinpesusta. Ei suinkaan siitä, mistä löytyisi taas mielekkyyttä hoitaa arjen pikkurutiineja, vaan hoitaja tolkutti kerta toisensa jälkeen: "Pyykinpesu on välttämättömyys." ja : "Oletko muuten ajatellut että kaikki ihmiset joutuvat aikatauluttamaan elämäänsä?" No ei, enpä olisi tullut ajatelleeksi. Kyllä sille tuosta kannattaa jo palkkansa maksaa. Arvatkaa alkoiko hieman hatuttaa. Ihmetyttää, miksi kunnon psykoterapeuttista osaamista ei löydy. Mikä on julkisen psyk.hoidon tarkoitus? Miksi psyykkisiä ongelmia yritetään hoitaa jollain kahvikuppiseuralla? Miksei resursseja löydy? Mielestäni on koko ihmiskunnan yhteinen etu jos yksikin ihminen alkaa voida aidosti paremmin.

ja

Hoitajan kanssa juttelin psykpolilla. Selvisi sitten sekin taasen?, että psykiatrinen kunnallinen hoito on "ilmaista", koska potilasasiakkaat ovat yleensä köyhiä ja vastustavat joskus muutenkin hoitoa. Ja kuitenkin heitä on hoidettava, etteivät esim. häiritse naapureita/ lähimmäisiään. Eli ollaan oltu niin kuin terveempien tiellä tässä yhteiskunnassa, onko sitten outoa, jos on vähän arka ja syrjäänvetäytyvä...

Minä en ole oikeasti sitä mieltä, että minua olisi traumat sairastuttaneet sen enempää kuin palestiinalaisiakaan. Kun israelilainen vetää palestiinalaisen talon nurin, ryöstää hänen maansa, nöyryyttää häntä tiesuluilla ja pitää köyhyydessä ja väkivallan pelossa, niin terapiako häntä auttaa? Ei, kun vääryyden korjaaminen.
Minä olen samaa mieltä Tuomas Enbusken ohjelman kanssa: "Masennus on tekosyy". Minulla oikeasti ei ole masennusta eikä mitään mielenterveysongelmaa, mutta minulla on ollut rankka ja paha elämä ja minulla on oikeus olla surullinen siitä. Sen lisäksi minä sairastelen raudanpuutosanemiaa, joka seuraa pienituloisuutta.

Mielenterveysongelmia aiheuttavat kofeiini (http://qmies.blogit.fi/ ) ja hiilihydraattien liiallinen syöminen tyydyttyneen rasvan kustannuksella. Terve sielu terveessä ruumiissa.

Lisäksi katkaisin itse suhteet omaan sukuuni, joka oli ollut kalvavan vihamielinen ja ilkeilevä koko sen ajan, mitä olin ollut Suomessa. Minä päätin, etten minä ole heille mitään velkaa. Vanhemmilla on velvollisuus lapsiaan kohtaan, mutta lapsi ei ole päättänyt syntyä tähän maailmaan, niin minulla ei ole velvollisuutta miellyttää omia vanhempiani eikä omaa sukuani. Kun minusta on tullut orpo, lakkasin olemasta huora.
Kova päätös. Ne vaativat minua maksamaan asumisesta ja ruoasta koko siltä ajalta minkä olin lapsuudenkodissani viettänyt. Luovuin oikeudestani isoäitini perintöön, sanoin eiköhän se kata kaikki kulut ja että nyt teidän on turha enää soittaa minun suuntaani.

Vuodesta 1981 lähtien minua on ravuutettu psykoammatinharjoittajilla, koska vanhempani tarvitsivat lapsensa aivopesemiseen useamman ihmisen kuin mitä he kaksi olivat. Koskaan kukaan ei minulle sanonut, "jätä sukusi", "sinun ongelmasi ovat sinun vanhempasi", niin kuin israelilainen psykologi ei sano palestiinalaiselle, että hänen ongelmansa on Israelin väkivaltion aiheuttama sorto tai jeppuja terapioiva psykologi ei sano, "ongelma on lahko".

Eivät he myöskään sanoneet, että demonien taustalla olisi esimerkiksi mutta ei poissulkevasti unihalvaus tai infraäänet. Ei, minulle uskoteltiin, että minä olen hullu, sairas, häriintynyt. Siksi psykologia on vaarallinen lahko!

pakana kirjoitti: Diagnoosia ei välttämättä tarvita masennukseenkaan, jokainen varmaan tunnistaa masennuksen

Minä en olisi niinkään varma.

Nellique kirjoitti:Puhutaan myös tunnelukoista
Kirja on "Avaa tunnelukkosi", kirjoittajina Jeffrey E. Young ja Janet Klosko.
Testaa, miten iso jokin ongelma on sinulle, miten se syntyi, miten se näkyy elämässä ja miten sitä voi alkaa avata. Suosittelen.

Minulla on tuo kirja omassa kirjahyllyssäni ja olen sen lukenut. Minulla on lähes kaikki tunnelukot, listan pari viimeistä puuttuvat.
Tunnelukot purkautuvat muuttamalla toimintatapoja. Kun minä olen ollut traumatisoitunut, se on tehnyt minusta kapeakatseisen ja suvaitsemattoman tunnetasolla, mutta olen jättänyt tunteeni huomioitta ja toiminut ikään kuin niitä ei olisikaan, ikään kuin olisin avarakatseinen ja suvaitsevainen. Näin toimimalla minä olen saanut tilaisuuden tutustua muihin ihmisiin, jolloin on käynyt ilmi etteivät he ole pahemmin traumatisoituneita, niinpä heitä ei vaivaa kapeakatseisuus eikä suvaitsemattomuuskaan. Se vastaa siihen kysymykseen, miten minulla on kestänyt 40 vuotta tulla suvaitsevaiseksi ja sitten joku väittää päässeensä samaan tilaan hyvin nopeasti, ilman että olisi kovasti pinnistellytkään.
ihmiset, jotka sanovat olevansa suvaitsevaisia, saattavat puhua totta.

Miten totuus selviää? Otan riskejä heidän kanssaan, kyllä minun nahkani kestää jos he paljastuvat kaappisuvaitsemattomiksi. Minulla on jäljellä enää vain puolet elämästä, kyllä minun mielenterveyteni kestää tarpeeksi pitkälle kun tähän asti on kestänyt ja jos vanhus onkin vähän höppänä päästään, niin kuka sitä paheksuu.

Luonnollisesti tällainen ihmisten keskellä oleminen tuntuu epämiellyttävältä, mutta se on välttämätöntä sille, että elämässä olisi jotain mielekkyyttä.

Nyt sitten minusta rupeaa tulemaan ihan oikeastikin avarakatseinen ja suvaitsevainen.

Tuo aloituksen kirja on tuttu.

Vailla ala koulutusta on jaot olleet mullen helppoja: Neurootikko = syyllisyydentuntoinen ja itkuinen ja kylliksi rehellinen & kunnollinen ei pysty olemaankaan, epäilee itseään, hakee neuvoja & apua.
Luonnevikainen = periaatteeton, ei kiinny eikä välitä, toiset ihmiset ovat pelinappuloita, on sairaudentunnoton eikä autettavissa iän noustessa, on piirteistään ylpeä, käsittää että muut ei hänen metkujensa tasolle pystykään. Varsinainen mielisairas = se jolla on harhoja, kuten omat ajatukset saattaa käsittää tulevan jostain itsensä ulkopuolelta.

Luonnevika psykiatrisesti on eri asia kuin "normaali" vaikealuonteisuus, esim. vaikeus kiittää, tehdä tasan ohjeen mukaisesti, olla kelju tms mutta jolloin kuitenkin vastuuntuntoa ja ryhtiä on

Esimerkkinä luonnevikaisuudesta näin sen, kun lööppi ilmoitti 2 vangin paenneen vankilasta ja parin päivän päästä lööppi sanoi toisen vangin tappaneen karkuritoverinsa.

Luonnevika tulee kasvatuksesta, oikeastaan sen puutteesta, aivan nuori lapsi ei saa DG:a vauvasisaruksensa tappamisesta. On selvä että kun luonnevika syntyy niin tuolloin olot ovat sellaiset että sivuDG:ja helposti syntyy tai voimakkaita erikoispiirteitä muitakin.

Arvelen lahkosta tulevan häiriöitä itsenäisyyteen, itsenäiseen päätöksentekoon, suhteellisuudentajua ei ehkä tässä ole jos ei oikein ole tullut normaalisti tämäkin puoli elämästä itse elettyä. Näissä asioissa voi kokea poikkeavan voimakkaana tunteet, milloin mitkäkin tunteet tilanne esiin tuo. Väistämättähän asiat ja elämä menevät paremmin päivä päivältä kun lahkosta on eroon päässyt.

Juuri lukaisin ruåtsalaisen Silberskyn dekkaria, hän on juutalainen ja laittanut päähenkilöksi juutalaisen, joka pohtii juutalaisuuttakin ja niistä keskitysleirikokemuksista sanoo ensin kokijan selviytyneen ajallaan, kun eläkkeellä taas ei muutakaan ole niin pukkaa enemmän niitä muistoja taas mieleen. Voimakkaista kokemuksista siis oli mahdollista tehdä pesäero. En tiedä, arvioisiko alan konsultti jutun vieläkin paremmaksi jos olisi heti terapoitu.

En lähtökohtiakaan täysin ymmärrä.

Yksi kasvamisen ja oppimisen perusmitta, ehkä ainoa teoriassa, on ympäristöön sopeutuminen.

Mutta niinhän saksalaiset sopeutuivat 30 -luvun lopulla, että, että. Mikseivät olisi olleet toisen mittarin mukaan luonnevikaisia ?

Yksi psykologian tärkeitä kokeita on se, se jossa koehenkilöt olivat kai lääkäripomon apuna ja kokeessa oli koehenkilö, jolle heidän piti kahvasta vääntää kehoon yhä voimakkaampaa sähkövirtaa. Kun ja vaikka tuo koehenkilö rupesi valittelemaan ja ilmaisemaan tuskaa, niin pomon määräyksestä koehenkilöt jatkoivat kahvan vääntämistä, olikohan kuinkakin paljon yli 50 % koehenkilöistä.

Tuleeko loppupäätelmäksi, että on elämän suuria vaikeuksia arvioida kanssaihmistä ja olla tätä ovelampi ja vähemmän herkkätuntoinen mutta joustavampikäytöksinen sekä saada kanssaihminen irti lahkosta ?

Tuntuisi että voisi liittyä siihen luonnevikaisuuteen tuore tutkimus USA:sta. koulukiusaajat erottautuivat testissä, jossa näytettiin väkivalta-aiheisia kuvia yms sillä, että aivokuvaus osoitti aktivoitumista mielihyväkekuksissa.

Liittyisikö ?

Äärimmäisin ilmiö minkä muistan on muinainen saksalaismies, joka oli mm. raiskatessaan lyönyt uhrin pään rikki ja imenyt suuhunsa sieltä.

Kuulusteluissa hän sanoi olevan oikein että hän saa kuolemanrangaistuksen Taustalla oli väkivaltainen isä joka oli mm. raiskannut äitä lapsen nähden.

Tuossako vinksahtaa piuhat taikka kemiat sekaisin. Kun sen sijaan normaalissa tapauksessa vanhemman lämmin ääni ja hymy liittyvät normaaliuteen ja vanhemman reaktioista lapsi omaksuu torjuvan, vastenmielisen suhtautumistavan väkivaltaan, kiusaamiseen ja ihmisen esineenä pitämiseen ?

On mielenkiintoista lukea psykiatriaa sivuavia kirjoja, mutta tavallisen maallikon ei kannata lähteä niiden avulla kovinkaan syvästi luotaamaan omaa psyykettään puhumattakaan siitä, että yrittäisi tehdä sitä jollekkin toiselle. Niiden lukeminen voi antaa joitain ahaa-elämyksiä oman elämänsä kohdalta, mutta siinäkin kannattaa varoa tekemästä liian voimakkaita johtopäätöksiä asioiden todellisuuksista.
Jokainen ihminen on narsisti - siitähän ei kannata edes keskustella (jokainen etsii kuvasta aina ensimmäikseksi oman naamansa). Se on LUONNOLLINEN asia, kunhan se ei mene liiallisen sairaaloiseksi.

Leikkimielinen puoskaripsykolointi (jollaista itsekin joskus teen) on täysin eri asia kuin vakavamielinen psykiatrin leikkiminen.
Ihmisen mieli on niin laaja ja monimutkainen kokonaisuus ettei sen ymmärtämiseksi riitä yksi eikä kaksi alan kirjaa. Jotta ihmisen mieltä voi oikeasti oppia edes jotenkin ymmärtämään ja tutkimaan/tulkitsemaan, vaaditaan siihen 12 vuoden korkeakoulutus (6 vuotta lääketieteen lisensiaatiksi ja toiset 6 vuotta psykiatriksi erikoistumiseksi).

Avauksessa mainitun kaltaisia mielenkiintoisia ihmismielen luotaamista koskevien kirjojen lisäksi on täysin huuhaa teoksia jotka eivät ole paljoa vessapaperia arvokkaampia (jollaista jouduin aikoinaan 70 luvulla koulussa itsekin pänttäämään). Ylipäätään vakavamielisessä toisen ihmisen mielenterveydestä (lääkinnästä/hoidosta puhumattakaan) kommentoimisessa kannattaa olla varovainen - ainakin ilman mitään faktatietoa.

Monellako meistäkään on terveen paperit?

Kiitos tuosta varoituksesta.

Tuolla mainittu Rorschach -testi tarkoittaa että tahra ei esitä mitään, joten hlö kertoo mitä korviensa väli sisältää. Koirailla se merkitsee että hänelle esitetään naaraan sukuelimiä.

Ram ei defensiivisyyttään ottanut asiaa esille.

Toisaalta tuolla psykiatrian teorialla ei ole merkitystä, jos on masentunut, ei se yleensä lohduta että sen osaa latinaksi lausua.

Jos niitä masennuksen syitä taas saa ymmärrykseensä, jo se auttaa.

Mikä on yksi puoli, pitempivaikutteinen. Lyhytvaikutteinenkin on hyvä, jolloin liikunta todistetusti lisää elimistön endorfiinien tuotantoa. onnen kemiallisen perustan.