Veljesseura.org

Arskavain kirjoitti:Olisiko elämämme ollut helpompaa tai antoisampaa jos emme olisi asioista niin tietoisa, joidenka tarpeista sivusto on syntynyt.

Kohdallani ei missään tapauksessa. Vielä koko sen erottamiseni jälkeisen 25-vuotisen jehofiiliyteni olin Vt-harhoissa ja elin mustavalkoisissa sekä kapea-alaisissa mietteissä. Samoin suhtautumiseni naisiin ja seksuaalisuuteen oli harmittavassa määrin jt-mallinen. Olen sitten tänään vaikka kuinka surkea, niin olen kuitenkin pari dekadia selväpäisempi elämän todellisuuden suhteen.

Minä roikun palstalla, koska on mielenkiintoista lueskella eri ihmisten ajatuksia asiasta, joka kietoi minut sisälleen 30 vuotta.
Toisaalta olen saanut "luopiopalstoilta" niin paljon apua, että koen velvollisuudekseni vilkastuttaa keskustelua ja pitää näin palstaa yllä. Aktiivista palstaa on uusienkin mukavampi seurata.

Eli saan täältä paljon, mutta haluan myös antaa jotain.

Olen ensiksikin halunnut tutustua jt:n tarjoamaan tietoon uskostaan, mutta kuitenkin samalla seurannut muiden saman lahkon edustajien arkisia tekoja ja touhuja, eli puheet ja opetus menivät niin pahasti ristiin tekojen kanssa, että järki sanoi STOP. Nyt sitten roikun tällä palstalla tuon tuostakin oppimassa jt:sta lisää, sillä nuo teot ovat minun silmissäni asettaneet jt:t aivan toiseen valoon. En varmaan poikkea muista ihmisistä siinä, että tietoa hankitaan asioista tarkemmin vasta kun se koskettaa omaa tai läheisen elämää. Näiltä sivuilta onkin löytynyt monta muuta hyvää syytä jatkaa elämää passiivisena ev luttina. Olen toki lukenut virallisetkin sivut, mutta koska kriittinen tieto tuntuu olevan lähempänä minun ymmärrystäni totuudesta, valitsin sen.

Minäkin olen miettinyt miksi jatkuvasti seuraan palstaa, vaikka omalta osaltani homma oli ohi jo 15 vuotta sitten. Läheisten (ja kohta omastakin) mielestä täytän kaikki pakkomielteisyyden tunnusmerkit.

Koen jonkinlaista katkeruutta instituutiota kohtaan, joka hallitsi minua elämäni ensimmäiset 19 vuotta. Mielelläni näkisin että se kaatuisi omaan mahdottomuuteensa, tai että ne minua silloin pompottaneet ihmiset myöntäisivät olleensa väärässä, tavalla tai toisella. En vaan pysty ohittamaan tuota elämäni alkupätkää olankohautuksella, koska se oli minulle merkittävää ihmisen parasta aikaa, M.Nykästä siteeratakseni.

Toisekseen, haluan tietysti auttaa kaikkia saman asian kanssa painiskelevia, joko kirjoituksillani tai henkilökohtaisesti, jos joku sitä ilmaisee tarvitsevansa.

Niin on se vaikea unohtaa elämänsä parasta aikaa. Joka puolella on uudistuksia ja joskushan se vaan voi olla että vahinko kävi.

Emmää kirjoitti:Niin on se vaikea unohtaa elämänsä parasta aikaa. Joka puolella on uudistuksia ja joskushan se vaan voi olla että vahinko kävi.

Ja pointti oli...?

Guest kirjoitti:Olen ensiksikin halunnut tutustua jt:n tarjoamaan tietoon uskostaan, mutta kuitenkin samalla seurannut muiden saman lahkon edustajien arkisia tekoja ja touhuja, eli puheet ja opetus menivät niin pahasti ristiin tekojen kanssa, että järki sanoi STOP.

Tuota kriteeriä itsekin olen soveltanut Jehovan todistajista lähdettyäni. En tiedä onko se validi menetelmä uskonnon arviointiin, mutta sitä ainakin itse Jeesus neuvoi soveltamaan. "Siitä te tunnette heidät minun seuraajikseni..." tai jotain sellaista. Muissakin lahkoissa ja suuremmissa uskonnoissa kuin Jehovan todistajissa tuntuu tosin vallitseva käytäntö olevan vähätellä käytäntöä ja korostaa teoriaa. Kun "se nyt on vähän sellainen tyyppi."

Sen verran vielä haluan täsmentää tässä ketjussa höpisemääni, että vaikka Arskavainin (vai Arskan vaan?) aloituksessa mainitsema pätemisen tarve on varmasti meidän monen pimeässä sielussa piilevä motiivi, en yhtään halua väheksyä aitoa auttamisen halua. Itsekin kuvittelen että voisin aina välillä olla avuksi jollekulle joka omassa JT-taustaisessa elämässään jo melkein uskaltaa epäillä Jehovan todistajien "totuutta" valheeksi.