Veljesseura.org

sasisa kirjoitti:Millainen teidän elämänkatsomuksenne on nykyään?

Hukkasin maailmankatsomuksellisesti monia vuosia eroonpääsyni jälkeen. Minulle uskolla oli merkitystä, etenkin lapsena.

Jossain vaiheessa tajusin, ettei hyvien asioiden tarvitse mennä jt:n mukana. Sain "lapsenuskoni" takaisin, mutta hieman muuntuneena. Nimillä tai korulauseilla ei ole enää väliä.

Ehkä kuoleman jälkeen on jotain, ehkä ei. Ehkä viisainta on vain hyväksyä se, ettei tiedä.

En pysty ajattelemaan, että kaikki olisi vain tässä ja nyt. Kaikkein eniten yritän tällä hetkellä uskoa ihmisiin. Luultavasti vielä kauan kuluu siihen, että hämmästelen, miten erilaisia ihmiset voivat uskomuksissaan ja kulttuureissaan olla ja kirjoitan ikään kuin pään sisäistä lokikirjaa tuosta kaikesta ihmettelystä.

Minä olen Jehovan todistaja ajan jälkeen mennyt mukaan erillaisiin järjestötoimintoihin. Olen mm. mukana siivoojien kansainvälisessä Oikeutta siivoojille liikkeessä jossa toimin puheenjohtajana. Olen myös ateisti ja olen tullut siihen tulokseen ettei jumalan olemassa
oloa ole voitu tieteellisesti todistaa.
www.oikeuttasiivoojille.webs.com

Mää olin melko pitkään jehovantodistajuuden otteessa sen jälkeen kun mono heilahti. Kysymyksessä ei niinkään ollut se että uskoin kyseiseen oppirakennelmaan, kovin helpostihan olisin toimintani korjannut sen mukaiseksi, vaan pelkäsin että se sittenkin piti paikkansa. Pelkäsin harmagedonia. Pelkäsin jehovan teurastajaenkeli miikaelin kostoa. Pelkäsin korppeja jotka nokkisivat silmääni.

Kun vapauduin edellämainituista peloista, huomasin ettei uskonnolla tai jumalalla ole minulle mitään tarjottavaa. Minä olen tässä ja nyt, hyvine ja varsinkin huonoine puolineni. Elän todennäköisesti 70-90 vuotiaaksi, ellei "aika ja arvaamattomat tapahtumat" puutu peliin ennen sitä. Miksi tuhlaisin aikaani uskontoon, miksi tuhlaisin aikaani dialogiin jumalan kanssa jonka olemassaolosta en koskaan voi saada täyttä varmuutta. Hyvä ja moraalinen ihminen pystyn olemaan ihan näin iteksenikin. Ehkä jopa parempi kuin huonosti valitun jumalan oikkuja toteutellessa.

Tuolla jo muualla siteeraamallani JT-tuen sivulla on kohta, joka sai minut aikanaan ajattelemaan elämän tarkoitusta seurakunnasta lähdön jälkeen. Se ei liity niinkään elämänkatsomuksen löytämiseen, vaan ajankäyttöön ja tässä ja nyt elämiseen. Todistajien oravanpyörästä hyppääminen kun voi aiheuttaa turhautumista sen suhteen, miten runsaan vapaa-aikansa käyttää sen jälkeen.

"Irtauduttuasi todistajista huomaat, että sinulla on valtava määrä aikaa tehdä kaikenlaista. Älä hukkaa sitä siihen, että väsyneenä töistä palattuasi jäät lojumaan sohvalle. Hanki aktiivisia harrastuksia, valitse kansalaisopistosta kursseja tai aloita urheilulaji, jonka harjoittamisen jatkuva kokouksien aikataulu on estänyt. Näin pystyt myös paikkaamaan hävinneiden ystävyyssuhteiden aiheuttaman tyhjiön hyvin nopeasti. Suomi on onneksi täynnä erilaisia urheiluseuroja, joista saa yhdessä harrastamalla nopeasti uusia ystäviä.

Muista myös se, että et ole ainoa, joka on päättänyt lähteä todistajista. Aktiivisia entisiä todistajia, jotka pitävät toisiinsa yhteyttä on pelkästään Helsingin alueella kymmeniä. Keskustele muiden saman kokeneiden kanssa, joilla on paljon jaettavaa kanssasi. --

Ennen kaikkea muista, että elät elämääsi nyt, et jossain mystisessä paratiisissa sitten joskus tulevaisuudessa. Vaikka pois lähteminen voi olla vaikeaa, niin ELÄMÄ alkaa Vartiotornin jälkeen."

http://web.archive.org/web/200605140727 ... /pois.html

Kokouksista valmistautumisineen ja matkoineen jää helposti viikoittaista vapaa-aikaa lähes kymmenen tuntia. Se on paljon varsinkin työssäkäyvälle tai opiskelevalle. Aikaa jää siis pohdiskeluun, harrastuksiin ja kaikkeen siihen, mihin ei ennen ollut aikaa. Vaikkapa tapetin käpristymisen katseluun tai nettipalstalla roikkumiseen