Veljesseura.org

almi kirjoitti:Palatakseni aiheeseen. Minusta masentavia tekijöitä olivat jo aiemmin mainittu fyysinen väkivalta perheissä sekä se, että omista ajatuksista tai tunteista ei voinut puhua ääneen. Lisäisin listalle vielä senkin, että omia tunteita ei voinut paljastaa edes itselle. Sen käsittäminen tuntui tosi pahalta.

Tunteen ja järjen ristiriita kuten muissakin mytologioissa. Molemmat sanoo, ettei tässä ole päätä eikä häntää mutta sellaiseta pohtimista tuli hävetä. Ihmisen oma kyky hallita elämäänsä mitätöidään ja syyllistetään. Eihän siitä muuta seurausta voi olla kuin masennus jonka sopivaksi lääkitykseksi osoittautuu alkoholi. Loppu käsikirjouksesta onkin ennalta profetoitu.

Yleisönpalvoja kirjoitti:Eritelläänpä näitä vähän. Tässä muutamia jotka mulle tulee mieleen:

*Kouluttamattomuus. On kurja huomata 40-50-vuotiaana että sittenkin olisi pitänyt lukea vähän enemmän ettei tarvitsisi mopata rappuja tai kantaa postia koko ikäänsä (tärkeitä töitä nämä siinä missä muutkin mutta ymmärrätte pointin)

*Lapsettomuus. Kun kerran Harmis on niin lähellä niin mitä sitä suotta lapsia tähän maailmaan tekemään. Tämä vaan saattaa alkaa harmittaa jossain vaiheessa kun ikää on jo liikaa lastentekoon ja nuortenparien pikkumuksuja pyörii jaloissa.

*Naimattomuus/yksinäisyys. Pienet piirit joten niin moni jää ilman sitä puolisoa/kaveria.

*Vapaan keskustelukulttuurin puute. Kun joistain syvällisistä kysymyksistä tekisi NIIN mieli jutella mutta kun ei voi ettei leimaudu luopioksi tai vastaavaksi ja asiat täytyy vaan jättää sisäänsä kytemään. Tällainen ei voi olla hyväksi kellekkään.

Muita?

Pelkkä JT-lapsuus verrattuna normaaliin lapsuuteen, vaikka olisi mennyt naimisiin ja hankkinut lapsiakin (kuten itse tein).

Itselläni masennusta varmaankin aiheuttivat nimenomaan vapaan ajattelun ja keskustelukulttuurin puute sekä pakotettu kouluttamattomuus. JT-avioliitto luonnollisesti päättyi eroon, teininä valittu puoliso oli syvällisten kysymysten sijaan kiinnostunut Anttilan postimyyntiluettelosta. (Eikä siinä mitään pahaa ole.) Tämän tyyppisiä luonne-eroja ei vaan kovin paljon 19-vuotiaana tule analysoiduksi. Kiva ulkonäkö saattaa Jehovan todistaja -nuorilla olla teininä jopa vallitsevampi tekijä puolisoa valitessa. Hengellisyyden lisäksi, luonnollisesti. (Vai oliko se sittenkin ns. panetus?) Jehovan todistajuuden jälkeinen aika on sitten mennyt todellisuutta hahmottaessa.

Minua masensi kaksi asiaa.

Ensimmäinen oli opiskelu. Vaikka aloitin tienraivauksen heti peruskoulun jälkeen, niin silti minua harmitti se, että kaverit hankkivat kunnon koulutuksen, samalla kun minä raadoin postilla aamut ja kentällä illat.

Toinen masennuksen syy oli se, että huomasin etten milloinkaan pysty saavuttamaan hyvää asemaa "jehovan silmissä". Vaikka kuinka olisin tutkinut ja saarnannut, niin silti parempien perheitten jälkikasvu näytti saavan siunaukset ja palvelusedut. Minua taidettiin pitää hieman friikkinä, koska otin jeppulahommat niin vakavasti. Tähän liittyi myös se, että välillä hairahduin johonkin kiellettyyn ja sen vuoksi tunsin olevani täysin arvoton.

Noitten asioitten ympärille kehkeytyi sitten vuosien mittaan erilaisia ylä- ja alamäkiä, mutta vasta nyt vuosien jälkeen tiedän päässeeni syyllisyyden tunteista ja sen kautta masennuksesta ainakin toistaiseksi.

Yleinen masennuksen aiheuttaja on varmaankin se, että kokee koko ajan olevansa "huono ihminen", kun ei pysty tai oikeasti edes halua elää vartiotornin asettamien sääntöjen ja vaatimusten mukaisesti.

Minun mielestäni masennuksen aiheuttaa "uuden persoonallisuuden päälle pukeminen". Eli pakko survoa itsensä Jehovan todistajien ihannemuottiin, mihin todellisuudessa kukaan ei sovi. Omat tarpeet ja persoonalliset piirteet pitää häivyttää ja se aiheuttaa ahdistusta, sillä se on itsensä kieltämistä. Jehovan todistajat seuraavat Paavalin jalanjälkiä tässä, mutta valitettavasti Paavali oli hakoteillä (=fanaattinen).

Astrologi kirjoitti:Jehovan todistajat seuraavat Paavalin jalanjälkiä tässä, mutta valitettavasti Paavali oli hakoteillä (=fanaattinen).

Mahdollisesti myös näin, mutta ei välttämättä. Ketä tahansa antiikin kirjoittajaa voi myös tulkita väärin - ja tulkinnasta nimenomaisesti on kysymys. Lukiessani Juha Molarin väitöskirjaa minulle assosiatui yhä enemmän kriittistä näkökulmaa, ei ainoastaan Paavaliin, vaan ennen muuta Jehovan todistajien organisaatioon, mitä ennenkin olen pitänyt hyvin ongelmallisena. Toki saatan olla väärässä, mutta oikaiskaa ihmeessä väärinkäsitykseni.

Vaikka vastineeni vaikuttaa hyvinkin OT:lta, se ei välttämättä ole sitä. Auttakaa, sisaret ja veljet. Varsinainen topic löytyy otsikon "Paratiisimaa - sosiaalisen regression fantasiaa?" alta oppinäkemyksien osiossa. Toki käsitän, ettei paratiisimaa moniakaan kiinnosta, mutta kaipaamalla kaipaan kommentteja Molarin väitöskirjasta.

Minulle suurin syy on varmaankin kaikki ristiriitaisuudet todellisuuden kanssa, ja joista - kuten ei mistään muustakaan - saa keskustella vapaasti. Kuinka puhdistavaa olisi kun voisi keskustella vapaasti erilaisista näkemyksistä, kysellä muiden mielipidettä ja kertoa omia. Ja Seuran opit kaipaisivat perusteellisen tuuletuksen, oikean uskonpuhdistuksen, jossa heivattaisiin kaikki sinne kuulumaton pois.

Vaan ei. Jatketaan vaan tällä linjalla ja ihmiset voi huonosti. Rakkaudellista.

Tiedän jo aloittaessani kirjoittamaan aiheuttavani pahennusta, syystä, etten ole pätkän vertaa ollut Jehovan todistaja. Kuitenkin sen materiaalin ja niiden kokemusten perusteella, mitä minulle on suotu, näkisin kuusi pääsyytä masennukseen, jotka ohessa luettelen ainoastaan hyvin karkeasti:

1. Lapsuusiän traumat (olet eristetty, olet poikkeava, olet koulukiusattu ja syrjitty, minkä lisäksi sinuun on kohdistettu ankaraa "kuria")

2. Nuoruus- ja aikuisiän traumat (olet jatkuvasti sterssattu, sinut pidetään alemmuudentuntoisena, sinulta vaaditaan enemmän kuin kohtuus sallii)

3. Olet eristetty kaikista "normaaleista" ihmiskontaktsista ja sinua valvotaan kaiken aikaa kaikessa inhimillisessä elämässäsi.

4. Sinulle on annettu ymmärtää Jehovan yksin voivan parantaa kaikki vaikeutesi ynnä vaivasi -ja mikäli olet nainen ja aviossa, olet puolisosi "orja".

5. Kun tarvitset apua, et sitä seurakunnaltasi saa, et myöskään muista avun lähteistä, koska et välttämättä tiedä niistä tai rohkene kääntyä niiden puoleen tai jos rohkenet (käsite- ja käsitysmaailmasi on siinä määrin erilainen, ettei ammattiauttaja sitä käsitä).

6. Sinulle on Vartiotorni-seuran taholta asetettu vakava uskonnollinen ja persoonallisuuttasi raastava ristiriita suhteessa järjestösi ulkopuoliseen maailmaan, erityisesti suhteessasi Jumalaan ja hänen järjestöönsä. Pelkäät sisimmässäsi kaikkia niitä kauhuja, jotka vaivihkaa olet "totuudellisessa" opetuksessa oppinut ja sisäistänyt. "Maailmalliset" ajatuksesi saavat nämä liikkeelle, etkä uskalla puhua niistä. Olosi on vähän kuin Odysseian Kykloopilla: oma mielesi vainoaa sinua ja saatat nähdä hirvittäviä painajaisia tai kuulla "Jehovan syytöksiä". Itse asiassa koko kroppasi reagoi. Olet psykoosissa tai tämän partaalla.

Tämä täysin ulkopuolisen, mutta asiaan hieman perehtyneen näkemys (terapeuttisesta)näkökulmastaan katsottuna. Olenkohan nyt tehnyt täysin väärät johtopäätökset - no, arvostella sopii.

Minä olen kovasti yrittänyt muistella miltä minusta tuntui silloin kun olin jt. Kaikista päällimäisenä minulla tulee mieleen tunne siitä, että oli yksi asia se miten pitäisi olla, käyttäytyä ja toimia, ja toinen asia se miten oikeasti ollaan, käyttäydytään ja toimitaan. Minun idealistiseen ajatusmaailmaan tuollainen ei sovi, silloin kun kysymys on elämästä ja kuolemasta. Käsittääkseni jt:ssä näin oli erittäin kirjaimellisesti. Ehkä tuo ristiriita aiheutti masennusta ja epätoivoisia tekoja.

sinner74 kirjoitti:Kaikista päällimäisenä minulla tulee mieleen tunne siitä, että oli yksi asia se miten pitäisi olla, käyttäytyä ja toimia, ja toinen asia se miten oikeasti ollaan, käyttäydytään ja toimitaan. Minun idealistiseen ajatusmaailmaan tuollainen ei sovi, silloin kun kysymys on elämästä ja kuolemasta.

Hyvä huomio. Ja se miten pitäisi olla tarkoittaa usein sitä miten pitäisi näyttäytyä niille muille, eli maailmallisille, kiinnostuneille ym. Uskaltaisin väittää että Jehovan todistajille on tärkeämpää se miltä näytetään ulospäin kuin se mitä todellisuudessa ollaan. Vartiotornin hymyllä varustettu kaunopuheinen vanhin/avustava palvelija saattaa lauantaipäivän kenttäpalveluksessa ollessaan näyttää vähän erilaiselta kuin saunaillan loppuvaiheessa "veljien" kesken. Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa olla puvunhousujen prässit aavistuksen rypyssä. Jutuissakin voi olla vähän eroa, olen kuullut ilkeiden ihmisten kertovan.

Witless kirjoitti: Hyvä huomio. Ja se miten pitäisi olla tarkoittaa usein sitä miten pitäisi näyttäytyä niille muille, eli maailmallisille, kiinnostuneille ym. Uskaltaisin väittää että Jehovan todistajille on tärkeämpää se miltä näytetään ulospäin kuin se mitä todellisuudessa ollaan. Vartiotornin hymyllä varustettu kaunopuheinen vanhin/avustava palvelija saattaa lauantaipäivän kenttäpalveluksessa ollessaan näyttää vähän erilaiselta kuin saunaillan loppuvaiheessa "veljien" kesken. Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa olla puvunhousujen prässit aavistuksen rypyssä. Jutuissakin voi olla vähän eroa, olen kuullut ilkeiden ihmisten kertovan.

Hmm...tuollainen näytetään hyvältä/ollaan vähän muuta -käyttäytyminen on ihan ok muissa yhteyksissä. Sitähän lähes kaikki ihmiset, minä mukaanlukien, loppupeleissä tekevät. jehovantodistajien yhteydessä sen tekee raskauttavaksi se, että he väittävät että heillä on totuus, ja että elämäsi on riippuvainen siitä miten tuohon totuuteen suhtaudut. Minä otin aika kirjaimellisesti tuon totuuteen suhtautumisen. En tiedä sitten miten olisi pitänyt se ottaa, mutta ristiriita todellisuuteen oli ilmeinen.

sinner74 kirjoitti:

Witless kirjoitti: Hyvä huomio. Ja se miten pitäisi olla tarkoittaa usein sitä miten pitäisi näyttäytyä niille muille, eli maailmallisille, kiinnostuneille ym. Uskaltaisin väittää että Jehovan todistajille on tärkeämpää se miltä näytetään ulospäin kuin se mitä todellisuudessa ollaan. Vartiotornin hymyllä varustettu kaunopuheinen vanhin/avustava palvelija saattaa lauantaipäivän kenttäpalveluksessa ollessaan näyttää vähän erilaiselta kuin saunaillan loppuvaiheessa "veljien" kesken. Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa olla puvunhousujen prässit aavistuksen rypyssä. Jutuissakin voi olla vähän eroa, olen kuullut ilkeiden ihmisten kertovan.

Hmm...tuollainen näytetään hyvältä/ollaan vähän muuta -käyttäytyminen on ihan ok muissa yhteyksissä. Sitähän lähes kaikki ihmiset, minä mukaanlukien, loppupeleissä tekevät. jehovantodistajien yhteydessä sen tekee raskauttavaksi se, että he väittävät että heillä on totuus, ja että elämäsi on riippuvainen siitä miten tuohon totuuteen suhtaudut. Minä otin aika kirjaimellisesti tuon totuuteen suhtautumisen. En tiedä sitten miten olisi pitänyt se ottaa, mutta ristiriita todellisuuteen oli ilmeinen.

Tuokin on hyvä huomio. Ihmisluontoon kai kuuluu jonkinasteinen esittäminen, joka ei välttämättä ole epärehellisyyttä vaan enemmänkin toisten huomioimista. Ei ole kivaa jos ylioppilasjuhlissa kaivellaan kovin perusteellisesti nenää.

Omassa esimerkissäni tarkoitin ihan selkeää epärehellisyyttä, Jehovan todistajat edustavat jotain kaunista (USA:n New Yorkissa) hahmoteltua ihmisen kiiltokuvaa, ja väittävät elävänsä sen mukaan. Itsekin uskoin siihen pitkään.

Jehovan todistajien käytännön elämä vaan ei mene niin, siellä nenänkaivuun, dokaamisen ja muiden pienempien syntien lisäksi hallitaan julmasti muita (vanhimmat, perheenisät) ja väheksytään huonompia (seurakunnan "paremmat" jäsenet) sekä pahimmassa tapauksessa peitellään rikoksia (pahoinpitelyt, pedofilia).

Yleisönpalvoja kirjoitti:
*Naimattomuus/yksinäisyys. Pienet piirit joten niin moni jää ilman sitä puolisoa/kaveria.

Tätä on pohdittu tässä viestiketjussa ehkä vähiten.

Aiemmin tilanne oli kautta Suomen se (samoin maailmanlaajuisesti), että ns. naimattomia sisaria oli enemmän kuin vapaita miehiä. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut monilla paikkakunnilla (pl. suuret kaupungit) koska nuoria miehiä sitoo ns. vapautus asepalveluksesta. Niinpä nuorilla naisilla on suhteessa enemmän tarjontaa kuin ennen. Nuoret miehet myös jäävät useammin kotiseudulleen, kuten Iltasanomien tutkimus miessinkkutaloudet vs naissinkkutaloudet asiaa hyvin valotti.


Puolison ottamiseen Jehovan todistajien järjestön ulkopuolelta on suhtauduttu viime aikoina seurakunnissa entistä löyhemmin - yksilötasolla. Nyt on kuitenkin alkanut ilmenemään entistä enemmän sellaista karttamista, että kun joku todistaja ottaa aviopuolison ns. ulkopuolelta, alkaa ohjeiden mukaisen valinnan tehneen todistajan karttaminen monien itseään "hengellisenä" pitävien seurakunnan jäsenten taholta.

Kyse ei ole mistään "seuran valinnasta" vaan suhtautumisesta kuten erotettuun tai eronneeseen seurakunnan jäseneen. Vastaavasti tätä uutta ns. maailmallista aviopuolisoa ei "tueta" ja yritetä saada mukaan toimintaan mikäli hän ei välittömästi "ota opetusta vastaan", vaan alkaa silmitön panettelu ja ns. parjaaminen näiden itseään parempina pitävien ja "mukahengellisten" seurakunnan jäsenten taholta.

Analysoija kirjoitti:Nyt on kuitenkin alkanut ilmenemään entistä enemmän sellaista karttamista, että kun joku todistaja ottaa aviopuolison ns. ulkopuolelta, alkaa ohjeiden mukaisen valinnan tehneen todistajan karttaminen monien itseään "hengellisenä" pitävien seurakunnan jäsenten taholta.

Syykin on melko selvä. Vt-seurahan ei hyväksy jäsentensä avioliittoja "maailmallisten" kanssa. Ja miksipä hyväksyisi, kun se tarkoittaa uhkaa jäsenen mielenhallinnan kannalta. Ulkopuoliselle puolisolle joutuu (todennäköisesti) todella perustelemaan vt-seuran saneleman vakaumuksensa, ja siinähän on vt-seuran kannalta vaarana jäsenen ajatteluelimen herääminen lahkon vaivuttamasta horroksesta.

Jos ote on viimeaikoina tiukentunut "maailmallisten" kanssa avioitumiseen, niin olisiko kyse vain jo voimassa olevan selkeän säännön uudelleen korostamisesta, jos tuo sääntö on kokenut jotain inflaatiota menneinä lähivuosina.

Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan -kirja, kohta 5. JAKSO (c2) Selvennyksiä ja ohjeita joidenkin asioiden käsittelyyn kirjoitti:
Avioliitto ei-uskovan kanssa on vastoin Raamatun periaatteita. (5. Moos. 7:3, 4; 1. Kor. 7:39; 2. Kor. 6:14, 15)

Jos vihkiytynyt, kastettu kristitty menee naimisiin ei-uskovan kanssa, se johtaisi kaikkien senhetkisten erikoisetujen, peruuttamiseen. (1. Tim. 3:2, 4, 5, 12, 13; w82 15/6 s. 31)

Jos asianomaisen isä tai äiti on vanhin, avustava palvelija tai tienraivaaja ja tämä suosii avioliittoa, sallii sen tai antaa sille hiljaisen hyväksyntänsä, se asettaa tällaisen isän tai äidin pätevyyden kyseenalaiseksi.

Tony Syrjänen kirjoitti:

Analysoija kirjoitti:Nyt on kuitenkin alkanut ilmenemään entistä enemmän sellaista karttamista, että kun joku todistaja ottaa aviopuolison ns. ulkopuolelta, alkaa ohjeiden mukaisen valinnan tehneen todistajan karttaminen monien itseään "hengellisenä" pitävien seurakunnan jäsenten taholta.

Syykin on melko selvä. Vt-seurahan ei hyväksy jäsentensä avioliittoja "maailmallisten" kanssa. Ja miksipä hyväksyisi, kun se tarkoittaa uhkaa jäsenen mielenhallinnan kannalta. Ulkopuoliselle puolisolle joutuu (todennäköisesti) todella perustelemaan vt-seuran saneleman vakaumuksensa, ja siinähän on vt-seuran kannalta vaarana jäsenen ajatteluelimen herääminen lahkon vaivuttamasta horroksesta.

Jos ote on viimeaikoina tiukentunut "maailmallisten" kanssa avioitumiseen, niin olisiko kyse vain jo voimassa olevan selkeän säännön uudelleen korostamisesta, jos tuo sääntö on kokenut jotain inflaatiota menneinä lähivuosina.

Pointti oli juuri tuo entistä tiukempi suhtautuminen asiaan yksilöiden taholta. Esimerkiksi sisarukset saattavat hylätä toisiaan täysin sen perusteella, jos nämä ottavat puolison uskontonsa ulkopuolelta.

Ilmeisesti näkemystä on tiukennettu ja kerrattu.