Veljesseura.org

Eräs jännä piirre on askarruttanut mieltäni. Opiskelin viime kesänä aikuiskasvatuksen perusteita avoimessa yliopistossa ja siellä puhuttiin kollektiivisesta kasvatyksesta ja muusta asiaan liittyvästä. Esille tuli esimerkiksi lain tärkeys valtiollisessa johtamisessa. Kollektiivin johtaminen on mahdotonta ilman lakeja.

No tästä pääsemmekin muinaiseen Israeliin ja vanhaan testamenttiin. Lain täyty olla pykäläviidakkoa jotta jonkinmoinen rauha ja järjestys säilyisi muurien sisäpuolella. Nyt kuitenkin, näin myös JT:t opettaa, tuli Jeesus joka "poisti vanhan lain" ja toi uuden joka piti olla "kirjoitettuna sydämmiin". Jeesuksen opetuksissa painotetaan jatkuvasti henkilökohtaista vastuuta tekemisistään. Tämä periaate tulee ilmi "joka katsoo jatkuvasti naista..." ja "kuinka monta kertaa on annettava anteeksi.." tyylisissä opetuksissa. Siis yksilö on vastuussa itsestään, uskostaan ja rakkaudestaan. Yksilön on käytettävä siis omaa harkintakykyään tehdessään uskoon liittyviä valintoja. Tätä mielestäni tukee myös ajatus siitä kuinka Jumala punnitsee jokaisen sydämmen.

No, asiaan asiaan, olenko ainoa joka näkee tässä selvän ristiriidan? Kun uskon harjoittamisesta tulee jokaisen henkilökohtaisen sydämmen asia, ei kollektiivisen järjestön johtaminen ole millään tavalla mahdollista. Sehän olisi puhdas kaaos. Jos siis tahdotaan johtaa ryhmää on luotava yhteiset säännöt joissa joudutaan väistämättä tekemään kompromisseja ja luopumaan vapaudesta tehdä päätöksiä oman harkintakyvyn mukaan. Tämä jo turvallisuus ja varmuussyistä.

Jo se että on olemassa JT- järjestö, sotii heidän omia oppejaan ja Jeesuksen periaatteita vastaan. He toitottavat niin kovaa olevansa uskonnollinen ja rekisteröity järjestö joilla on omat velvoitteet jäsenten käyttäytymisen ja pukeutumisen suhteen niin että huomaamattaan sylkevät omia oppejaan vastaan. Pitääkin kaivaa "Suurenmoinen opettaja"-kirja jostain esiin ja käydä tämän oivalluksen kanssa asiaa läpi Jos teillä on tähän liittyen tiedossa poimintoja JT-arkistoista niin laittakaa näkyviin. Jos minun selitys meni turhan monimutkaiseksi niin otan uusintakierroksen

Ai niin, suurin osa ei tainnutkaan JT:llä olevan lakeja vaan "Jehovan ilahduttamismenetelmiä".

Aamulehti 3.5.2009 A03

TÄNÄÄN 3. TOUKOKUUTA VIETETÄÄN SANANVAPAUDEN PÄIVÄÄ.

VAPAANA SANA PYSYY VAIN, JOS SEN VAPAUDESTA PIDETÄÄN HUOLTA.

Käytin Puhdistus- romaanini taustamateriaalina Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikaisia naistenlehtiä sanomalehtiä - viattomalta kuulostavaa materiaalia. Lapsuudessani niiden kuljettaminen Suomeen ei olisi ollut mahdollista, sillä se, mitä Neuvosto-Viron rajan yli viedä tai tuoda, oli rajoitettua eivätkä ensimmäisen tasavallan aikaiset painotuotteet kuuluneet sallittuihin.
Siihen aikaan Virossa asuvien sukulaisten kanssa yhteydenpitoa määrittivät kirjesensuuri, puheluiden kuuntelu ja viisumit. Kirjeitä katosi, puhelut katkesivat, mikäli niiden tilaaminen ylipäänsä onnistui, ja viisumeiden läpimeno oli ainaisen huolen aihe. Väärä mielipide olisi voinut niiden lisäksi vaarantaa työt, toimeentulon ja läheisten ihmisten näkemisen. Vaikka jokaisella perheellä on omat salaisuutensa jokaisessa maassa, on kaksi eri asiaa, joutuuko niiden vuoksi pelkäämään yhteisönsä häpeää vai valtakoneiston toimenpiteitä.
Rajattuun sananvapauteen kasvanut pitää sitä normaalina tilana. Se on tavallista elämää. Siksi minäkin kasvoin pitämään luonnollisena sitä, että tietyt aihepiirit olivat sellaisia, että niistä puhuminen oli mahdollista vain luotettavassa seurassa eikä kiellettyjä puheenaiheita tarvinnut tähdentää. Niiden rajojen ylittäminen olisi ollut hullua, typerää, vaarallista - seuraukset olivat itsestään selviä. Sisäistin sensuurin niin, etten kirjoittanut kielletyistä aiheista edes päiväkirjaani.
Nykyään suurin osa kirjeistä kulkee sähköisessä muodossa. Kiinassa yksikin väärä sähköposti voi tarkoittaa vuosien vankeutta. Vapaan sanan areena, verkko, on monille vallanpitäjille uhkaava, kuten demokraattinen tiedonvälitys aina on. Niinpä Googlen Kiina-sivuilla Tiananmen on iloisten ihmisten aukio eikä sensuuria edes huomaa, ellei samalla tutki muiden maiden Tiananmen hakutuloksia. Pätevä sensuuri onkin huomaamatonta, mutta vielä paremmin toimii itsesensuuri, johon sensuroidussa maassa kasvetaan. Silloin muunlainen vaihtoehto näyttäytyy epänormaalina, uhkaavana ja sen verran vastustettavana, että säilyttääkseen oman turvallisuutensa voi olla valmis ilmiantamaan niitä, jotka yrittävät ylittää sananvapaudelle asetetut rajat.
Suomalaisen sananvapauden historiaa ovat muovanneet idänkauppa, raha, politiikka, maantiede, sodat. Ne voivat määrittää sitä yhä, vaikka nykyään sananvapautemme tila onkin hyvä - se tila on kuitenkin nuori ja siksi sitä on helppo horjuttaa. Pidä siitä siis huolta. Sen tulevaisuus on kaikkien Suomessa asuvien käsissä.
Pidä siitä huolta myös niiden puolesta, jotka eivät siihen pysty maissa, joissa sananvapauden tila on rajoitettu tai huono.
Sana on vahva. Sana on viisas. Sana voi olla tappava. Vapaana se pysyy vain, jos sen vapaudesta pidetään huolta.

Sofi Oksanen, kirjailija