Veljesseura.org

Witless kirjoitti:

RaM kirjoitti:Mielenterveysongelmat on todellisuudessa aika hankala aihe käsiteltäväksi, kun joukossamme on todellisuudessa vain 1-2 henkilöä jotka niistä ammattilaisina jotain tietävät. Toisen leimaaminen mielenterveysongelmaiseksi on aina vaarallista vaikkakin helppoa - etenkin jos kyse on ikävästä ihmisestä.

Aihe on toki hankala. Siksi juuri yritin rajata sitä. Oliko itselläsi lyhyen JT-historiasi aikana tapana nousta kesken esitelmän ylös nostamaan housujasi, vai varustauduitko tilanteeseen vyöllä? Keskeytitkö akuuttia säätä koskevan keskustelun kommentoimalla viimeisimmän konventin "valonkantajat" -tyyppisellä aiheella, kävitkö välillä lepäämässä mielenterveyslaitoksessa vaikkapa tienraivauksesi ohessa?

Jos tarkoitit kohdentaa kysymyksesi minulle, niin vastailenpa sitten hieman.
Jt-historiaani ei kaiketi voi parhaalla tahdollakaan sanoa lyhyeksi. Jos kymmeniä vuosia ei vielä pitkäksi halua kutsua, niin keskipitkä se vähintäinkin on. Omalla kohdallani ei ole esiintynyt mainitsemiasi piirteitä eikä taipumustakaan sen suuntaiseen. Niin oman kuin kaikkien läheistenikin käsityksen mukaan olen aina ollut terve. Ei masentuneisuutta eikä mitään vakavampaakaan. Mielenterveyden ammattilaisten puoleen ei ole koskaan ollut tarvetta kääntyä. Olen siis varmaan hyvin onnekkaassa asemassa sen suhteen.
Eri seurakunnissa joihin kuuluin, oli kyllä useita diagnosoituja mielenterveypotilaita masennuksesta skitsofreniaan saakka. Heitä on ollut aika paljon ja jos lääkityksen käyttö sattui joskus joltain unohtumaan, niin kokouksissa se aika pian havaittiin. Helsingin alueen kuuluisin skitsofreenikko 70-luvulla oli nuorimies Jorma K. jonka tunsin poikasena hyvin ja jonka kustannuksella tuli toisten poikasten kanssa pidettyä myös hieman 'hauskaa' alueen konventeissa (pistimme Jorma paran tekemään kaikenlaisia idioottimaisuuksia).

Tällä hetkellä suurin eläköitymisen syy lienee masennus. Masennuksen asteita on erilaisia, kuten edellä on mainittu (sorbet). Keskivaikea depressio ei välttämättä lamaannuta sitä potevaa henkilöä pysyvästi, mutta toipumisaika on pitkä. Tietyllä yksilölliselläkään lääkityksellä masennusta ei voida parantaa, mutta sen oireistoa voidaan hoitaa ja näin parantaa potilaan elämänlaatua. Masennus sinänsä hoituu ajanoloon.

Kun puhutaan masennuksesta, puhutaan osasta mielenterveyttä. Oleellisinta on kuitenkin saada selville, mikä masennuksen on aiheuttanut. Näihin syihin on puututtava, jos mahdollista, muutoin masennutaan pian uudelleen -tai ainakin vaara siihen on suuri. Syitä on monia. Näistäkin jo edellä joitakin tuotiin esille (sorbet). Eräs masennuksen aiheuttaja on stressi. Stressi sopivassa määrin on hyvä ja työskentelytehoa lisääväkin, mutta se voi vähitellen alkaa kumuloitua, jolloin hyvinkin vähäinen suoritus tai sen aloittaminen on vaikeaa ja vaatii ponnistuksia. Olo on kuin jäänsärkijällä, joka puskee väylää paksuun ahtojääkenttään: pääsee vähän matkaa eteenpäin, peruuttaa ja taas vähän vähemmän matkaa eteenpäin, tätä tostaen, kunnes jumahtaa paikoilleen.

Riippuu varmaankin Jehovan todistajien seurakunnasta ja yksilöstä itsestään, missä määrin jaksaa ponnistella kaikkien asetettujen päämäärien ja odotusten saavuttamiseksi. Mitä tunnollisempi on, sitä alttiimpi myös masennukselle on. Mikäli omassa yksityiselämässään vielä kokee menetyksiä tai kotityö lastenhoitoineen vaatii aikaa tai työelämässä on tukalaa tai kaikkea tätä, ymv. alkaa ihmisen autonominen itsepuolustus toimia. Heikoin lenkki ihmisessä pettää, joko fyysisin sairauksin, mielenterveyden osalta (masennus, esim.) tai molemmat.

Tiedän kymmenittäin ihmisiä, jotka ilman uskonnollisiakin paineita ovat siinä määrin työ- tai siviilielämässään uupuneet, että hoito sairaalassa on ollut tarpeen ja jatkohoito avohoidossa aikuisprykiatrian poliklinikalla. Monet ovat palanneet tehtäviinsä, jotkut jonkun vuoden tehtävissään olleet, ovat palanneet ottamaan uutta vauhtia sairaalasta. Useimmat ovat naisia. Toki on miehiäkin, minä heistä yksi.

Se on vain niin, että liiallinen stressi sairastuttaa ihmisen lapsen siinä missä tarpeettoman haasteeton, omia kykyjä vastaamaton työkin. - Mutta tämä huomattakoon: Masennus on vain yksi ihmisen automomisista puolustuskeinoista. Tietenkin Jehovan todistajat ovat siinä merkityksessa alttiimpia oireilemaan, koska seurakunta ja järjestö ennen muuta saattavat asettaa omat, joskus ylivoimaiset vaatimuksensa suhteessa yksilön muuhun elämäntilanteeseen nähden.

RaM kirjoitti:

Witless kirjoitti:

RaM kirjoitti:Mielenterveysongelmat on todellisuudessa aika hankala aihe käsiteltäväksi, kun joukossamme on todellisuudessa vain 1-2 henkilöä jotka niistä ammattilaisina jotain tietävät. Toisen leimaaminen mielenterveysongelmaiseksi on aina vaarallista vaikkakin helppoa - etenkin jos kyse on ikävästä ihmisestä.

Aihe on toki hankala. Siksi juuri yritin rajata sitä. Oliko itselläsi lyhyen JT-historiasi aikana tapana nousta kesken esitelmän ylös nostamaan housujasi, vai varustauduitko tilanteeseen vyöllä? Keskeytitkö akuuttia säätä koskevan keskustelun kommentoimalla viimeisimmän konventin "valonkantajat" -tyyppisellä aiheella, kävitkö välillä lepäämässä mielenterveyslaitoksessa vaikkapa tienraivauksesi ohessa?

Jos tarkoitit kohdentaa kysymyksesi minulle, niin vastailenpa sitten hieman.

Juu, muotoilin vähän huonosti Mika Häkkisen lanseeraamalla sä-passiivilla. Mutta jos Jehovan todistaja viedään tahdonvastaisesti hoitoon (kuten tiedän useamman tuttuni kanssa käyneen), niin varmaan voidaan ulkopuolelta todeta että mielenterveysongelma on olemassa, vaikka lääkärin papereita ei olisikaan.

Ja jos otetaan mukaan ei-tutut epäillyt (mutta selkeät) ongelmatapaukset, veikkaan että mielenterveyshäiriöisten määrä seurakunnissa on selkeästi suurempi kuin valtaväestössä. Olen aika huolissani nyt kaveristani joka on yhtäkkiä alkanut käyttäytyä omituisesti, hän elää täyttä kaksoiselämää mutta pitää sitkeästi kiinni siitä että "totuus on totuus". Ei taida tehdä hyvää korvien välille, vaikea on kyllä auttaakaan kun kaveri ei "luopoviestintää" halua.

Tunsin Jehovan todistaja -aikoinani useita (5-10 kpl) todistajia, jotka kokivat koko ajan tai ajoittain masennuksen tai alakulon tunteita. Useimmat eivät hakeutuneet ammattiavun piiriin vaan sinnillä jurrasivat eteenpäin. Vanhimmat neuvoivat lääkkeeksi lisää kenttätyötunteja.

Useimmat tuntemani masentuneet kärsivät pettymyksen tunteesta. Elämä Jehovan todistajana tuntui hukkaan heitetyltä, loppua ei tullut sitten millään. Oli vaikea erottautua maailmasta ja yrittää survoa itseään jt-muottiin. Jehovan todistajuudesta oli tullut taakka. Taakasta halusi vapautua mutta ei millään uskaltanut tai edes kyennyt ajattelemaan Jehovan todistajista eroamista.

Itsekin kuuluin tuohon porukkaan. Minä hain ammattiapua ja jätin Jehovan todistajat. Tarpeetonta lienee sanoakaan, kuinka paljon elämäni valaistui sen jälkeen. Ongelmatonta ei toki ole elämä ollut sen jälkeenkään, mutta onpahan yksi riippakivi vähempänä.

onko masennus koululääketieteessä määritelty moponomiseksi puolustuskeinoksi ?

Tuntuu äkkisiltään kuin hukkuminen määriteltäisiin veteen joutuneen puolustuskeinoksi.

Vakava-asteinen masennus jatkuvine unettomuuksineenhan merkitsee suurta itsemurhariskiä.

Witless kirjoitti: Ja jos otetaan mukaan ei-tutut epäillyt (mutta selkeät) ongelmatapaukset, veikkaan että mielenterveyshäiriöisten määrä seurakunnissa on selkeästi suurempi kuin valtaväestössä. Olen aika huolissani nyt kaveristani joka on yhtäkkiä alkanut käyttäytyä omituisesti, hän elää täyttä kaksoiselämää mutta pitää sitkeästi kiinni siitä että "totuus on totuus". Ei taida tehdä hyvää korvien välille, vaikea on kyllä auttaakaan kun kaveri ei "luopoviestintää" halua.

Olen joskus nähnyt jenkkilästä tutkimuksen jossa Jehovan todistajien ja muiden vastaavien lahkojen keskuudessa oli enemmän mielenterveysongelmia kuin keskimäärin valtaväestössä. Oletan tämän johtuvan suurelta osin myös siitä, että mielenterveydeltään sairaat ovat helppoja uhreja lahkoille. Toki nuo ristiriidat ja jatkuva suorittaminen sairastuttaa lisäksi niitä jotka muuten saattaisivat pärjätä normaalioloissa paremmin.

Laitan tähän linkin, koskien masentumista ja siitä selviytymistä:
täältä löytyy lisenssiaattitutkimus vertaistuesta.

JT-porukoissa on mt-ongelmaisia vähintään sama määrä kuin muissakin. Hyvinkin pikaisella muistelulla tulee helposti mieleen viisi sellaista, jotka myös avoimesti kertoivat masennuksestaan ja muista mt-ongelmista. Todellinen määrä omassakin tuttavapiirissä oli varmasti moninkertainen. Toisaalta olihan niitä JT-tuttavia satoja.

Itsellänikin on valitettavasti kokemusta masennuksesta, mutta vasta JT-aikojen jälkeen, eikä masennuksen syyt liittyneet millään tavalla JT-taustaani. Onneksi en masentunut JT-aikoina, koska silloin en varmasti olisi uskaltanut hakea apua sieltä mistä sitä pitää hakea.

No mutta Jakke... kyllä kypsät vanhimmat olisivat sinua auttaneet - rukoile ahkerammin, käy kentällä enemmän, karta TV:n roskaviihdettä ja lue sekin aika raamattua jne. Jos muu ei auta niin viimeisenä ja varmana keinona on ottaa pankista pieni laina ja lahjoittaa se järjestölle... kyllä elämä silloin helpottaa. Ainakin vanhimpien mielestä.

Mielenterveysongelmiin auttaa se, että ottaa kukon pyrstösulan sekä kipollisen kalakukon verta. Kävelee takaperin talonsa ympäri ja tuolla sulalla vihmoo veren ikkunoiden sekä ovien pieliin laulaen samalla joululauluja. Avunsaanti on taattu.

Yksi masennuksen tarkastelumalli on ne laukaisevat tekijät, jos niitä on vähän, luokitellaan reaktiota esim. suruksi ja kovemman kohtalon orjalle niistä kertyy sitten sitä masennusta, ensinnä lievänä...

Tuo piirre tuossa edellä tulee esiin, että kn normaalilla ihmisellä on ympäristössään ja hallussaan itseparanatavia ja parantavia, toipumiseen johtavia mekanismeja ja keinoja, niin lahkossa tämä puoli on heikommalla.

Siinäkin on kai ne itsestään selvän tai jopa lapsellisen tuntuiset perusmekanismit, että saa kertoa toiselle, joka kuntelee, ja jo tämä auttaa, kuten alan ihmisetkin saattavat sanoa, että ollaan toistemme psykiatreja.

Lahkossa pakotertaan puskemaan samaa latua ja kuten kaikki muutkin tekijät, myös masennuksen aiheet valjastetaan lahkon etujen vetäjiksi. Jotkin masennusaiheet kuunnellaan sillä korvalla, että josko niistä voisi ruveta rankaisutoimiin.

Vieras kirjoitti:Lahkossa pakotertaan puskemaan samaa latua ja kuten kaikki muutkin tekijät, myös masennuksen aiheet valjastetaan lahkon etujen vetäjiksi.

Näin todella on. Masennus on oiva syy lisätä kenttäpalvelusta. (Mitäs siitä, vaikka ei oikeasti jaksaisikaan.)

RaM kirjoitti: Olen joskus nähnyt jenkkilästä tutkimuksen jossa Jehovan todistajien ja muiden vastaavien lahkojen keskuudessa oli enemmän mielenterveysongelmia kuin keskimäärin valtaväestössä. Oletan tämän johtuvan suurelta osin myös siitä, että mielenterveydeltään sairaat ovat helppoja uhreja lahkoille. Toki nuo ristiriidat ja jatkuva suorittaminen sairastuttaa lisäksi niitä jotka muuten saattaisivat pärjätä normaalioloissa paremmin.

Kyllä näin.

Nyt liikutaan alueella, joka ei ehkä ole niin yksiselitteinen, että taas voitaisiin sanoa, että Jehovantodistajuus altistaa mielenterveysongelmille. Näin ei välttämättä ole.

On pakko sanoa KYLLÄ, jos kysytään, että VOIKO Jehovantodistajuus aiheuttaa mielenterveysongelmia. Kyllä voi, siinä missä luterilaisuus tai helluntailaisuus tai mikä tahansa muu uskonto silloin, jos ihminen joutuu jatkuvaan kamppailuun oman moraalinsa ja elämänsä välisten ristiriitojen kanssa. Ylipäänsä voimakas uskonnon mukanaan tuoma valvonta ja siitä johtuvat riittämättömyyden tunteet saattavat laukaista masennusta.

MUTTA... näin ei kuitenkaan käy kaikille. Jehoavntodistajissa, kuten myös muissakin uskonnoissa on paljon niitäkin, jotka eivät kärsi minkäänlaisista mielenterveysongelmista. Heille uskovaisuus sopii ja heidän moraalinsa / elämänsä ym. eivät ole ristiriidassa kyseisen lahkon oppien kanssa. He kykenevät siis vallan mainiosti elämään lahkon sisällä täysipainoista ja onnellista elämää. Heillä ei ole välttämättä myöskään fyysistä alttiutta mielenterveyssairauksiin.

On jopa niitäkin, jotka ovat tunteneet saavansa uskostaan tai uskoon tulemisestaan aivan oikeata tukea masentuneisuuteensa tai muihin mielenterveysongelmiinsa. Yksi syy on se, että Jumalan läsnäolo, armo ja lupaus paremmasta tulevaisuudesta on oikeasti näille ihmisille niin vahva, että he tavallaan sitten saavat siitä tarvitsemansa voiman jatkaa. Monesti uskoon tulleet mielenterveysihmiset kokevat jopa Jumalan läsnäolon ja keskusteluyhteyden olevan aivan konkreettisia, aivan kuin keskustelisi hyvän ystävänsä kanssa.

Nykyään ollaan jo sitä mieltä, että monet esim. psykoottiset mielenterveyshäiriöt (jotka ovat juuri sivusta seuraajasta enemmän näitä "kummallisia" mielenterveyshäiriöitä jotka on helppoja huomata esim. skitsofrenia) liittyvät kuitenkin ennemmin aivotoiminnan poikkeavuuteen, hermostollisiin häiriöihin ja jopa aivojen rakenteellisiin muutoksiin. TOKI, jotkin vaikeat elämäntilanteet ja ihmissuhteet plus alttius sairastua kulkevat käsikädessä. Masentumiseenkaan itsessään ei vaadita mitään erityisiä elämänkokemuksia, se voi olla perinnöllistä, sen voi aiheuttaa päihteet ja myös monien sairauksien sivuoireena on masennusta.... ihan vain muutamia syitä niiden kymmenien muiden syiden lisäksi...

Taas on sellainen aihe, josta ei voi sanoa tarkkaa juuta eikä jaata.

pakana kirjoitti:On pakko sanoa KYLLÄ, jos kysytään, että VOIKO Jehovantodistajuus aiheuttaa mielenterveysongelmia. Kyllä voi, siinä missä luterilaisuus tai helluntailaisuus tai mikä tahansa muu uskonto silloin, jos ihminen joutuu jatkuvaan kamppailuun oman moraalinsa ja elämänsä välisten ristiriitojen kanssa. Ylipäänsä voimakas uskonnon mukanaan tuoma valvonta ja siitä johtuvat riittämättömyyden tunteet saattavat laukaista masennusta.

Nimenomaan näin, joku saattaisi saada taakkaa siitä, että on kuoltava ennenaikaisesti Vt-seuran verisäännön takia, puhumattakaan oman lapsen tappamisesta samalla säännöllä. Samoin joku saattaisi kamppailla Vt-seuran väärien ennustusten ja historianvääristelyn kanssa. Kokonaan oma lukunsa on kyylääminen ja ilmianto, jolle vetää ainakin vertoja islaminusko. Tähän voisi joku lisätä vielä suorituspaineen.

MUTTA... näin ei kuitenkaan käy kaikille.

Niinpä, ongelma keskittyykin lähinnä fundamentalistiin kultteihin.

En tuota luterilaisuutta hyväksy tuolla lailla mukaan otettavaksi.

Ei ole mikään kärjistys vaan molemminpuolinen harkittu fakta se, että kun lahkon piirissä kiinnitetään huomiota kriiseihin, kuten perheen hajoaminen, syöpäkuolema tms niin lahko pyrkii haaskalle, värväämään heikentyneen vastustuskyvyn omaavia henkilöitä jäsenikseen, toisaalta lahkon sisällä kovia kokeneita saatetaan painostaa erilaisiin suorituksiin, joka myös tapahtuu ylemmän portaan kirjallisten ohjeiden nojalla, vaikka tämä näkökulma saattaa olla peiteltynä.

Luterilainen kirkko ylläpitää palvelevaa puhelinta henkilökohtaiseen kriisiin joutuneita varten.

Muutoinkin kirkon piirissä Jeesuksen rakkauden teot ymmärretään siten, että terveys on etusijalla ja että tosiaan usko saa ohjata ihmistä, ei sensijaan yksilön manipulointi.

Vieras kirjoitti: Ei ole mikään kärjistys vaan molemminpuolinen harkittu fakta se, että kun lahkon piirissä kiinnitetään huomiota kriiseihin, kuten perheen hajoaminen, syöpäkuolema tms niin lahko pyrkii haaskalle, värväämään heikentyneen vastustuskyvyn omaavia henkilöitä jäsenikseen

Luterilainen kirkko ylläpitää palvelevaa puhelinta henkilökohtaiseen kriisiin joutuneita varten.

Mistähän syystä luterilainen kirkko pitää palvelevaa puhelinta henkilökohtaiseen kriisiin joutuneita varten?
Jos Jehovantodistajat tekisivät samoin, olisiko se silloin parempi uskonto?

Myös luterilaiseen uskontoon kuuluu manipulointi kuten kaikkiin uskontoihin. Tuosta vaikka vähän esimerkkiä...
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=74&t=486&a=04402
Oikealta löytyy linkki "Henkinen väkivalta seurakunnissa"

Uskonnot, siis kaikki uskonnot, vetävät puoleensa ihmisiä, joilla on tarvetta uskoa parempaan. Jehovantodistajat eivät ole ainoa uskonnollinen ryhmä, jotka ovat uskontojen uhreja, mitä tulee mielenterveyteen. Näitä tapauksia tulee myös luterilaisten parista ja muistakin uskonnoista. Uskonto, olkoon se mikä tahansa, on ihmiselle niin voimakkaasti tunneasia, että sen varjolla on helppo manipuloida ja tehdä pahaa, varsinkin kun kyseessä on ihminen joka on henkisesti herkempi rikkumaan. Tämäkin on yksilöllistä.

EDIT. Pari linkki lisää aiheesta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnollinen_väkivalta

http://www.ortodoksi.net/index.php/Epät ... :_Johdanto