Veljesseura.org

sorbet kirjoitti:Onko tässä hommassa mitään järkeä...

On siinä, tai sitten omien aivojen käytössä ei ole järkeä.

haluaisin uskoa, että äitini lopulta näkisi tosiasiat, taidan olla väärässä....

Eihän se hyvältä näytä, mutta voisit myös kokeilla toisenlaista taktiikkaa, en tosin usko sen toimivan yhtään paremmin, mutta siitä saa itselle paremman mielen kuin tuollaisesta 'haukionkala'-ajatuksenvaihdosta.

Olemme useita kertoja RaM:in kanssa julkisesti luvanneet palata jehovantodistajiksi jos ja kun muutamiin kysymyksiimme vastataan. Käytännössä kukaan jehovantodistaja ei ole edes kysellyt kysmyksistämme sen tarkemmin. Olen edelleen tämän lupaukseni takana, kuten uskoakseni myös RaM.

Tosin homma on hieman hankala hoidella tekstiviestein, mutta jos innostut asiasta, niin autan mielelläni täsmäkysymysten asettelussa. Uskoakseni parhaat kysymyksen liittyvät Vt-seuran tärkeimpään oppinäkemykseen, eli Jeesuksen paluun ajankohdan laskentaan, Jeesuksen suorittamaan 'tupatarkastukseen' 1918/1919 sekä Vt-seuran toisen lopun ajan alkamiseen. Kaikissa kysymyksissä liikutaan pelkästään Vt-seuran matskussa sekä Raamatun tekstissä.

Niin minäkin haluaisin.

Eihän hän ole pelkästään tuomitsemassa ja sulkemassa puhelinta, mutta mistä löytyisi se viisas joka sanoisi oikean neuvon.

Hyvää vointia ja tsemppiä kuitenkin

jehovako lie luetutti tuon Meiloviestin, eihän se huono ole, ennenkuin postitukseni hyväksyttiin

Valitettavasti tässä viestittelyssä ilmenee koko sivuston tarkoituksen ydin. Voi olla, että itse nuorena eronneenea tai pitäisikö sanoa kokemattomana ei ehkä aina ymmärrä, mitä eroaminen/erottaminen merkitsee pitemmän päälle... Voi olla huumaavaa alussa, kun ei tarvitse pingottaa uskonasioilla joihin ei usko tai luota.

Kuten aiemmin totesin niin lasten riippuvuus vanhemmistaan on ehkä jopa tärkeämpää kuin toisinpäin. Tosin rakkaus toimii myös käänteisesti uhrautuen ts. jos henkilö uskoo jonkin toimintatavan olevan oikea, vaikka se olisi kiduttamista, hän toimii niin ja sitä vakaammin, mitä enempi uskoo siihen.

Tarvitaan käänteistä psykologiaa!

Se voi olla vaikka arvostuksen osoittamista itse ensin äitiään kohtaan eikä APUA huutamista äidin suuntaan! Hänhän luulee, että murtumisesi on totta ja kohta hänen ( jt-karttamisoppi) stratgetia alkaa vaikuttaan toivotulla tavalla.

Kieltäytymällä puhumasta hengellisistä asioista äitisi vakaumuksen tähden ja mainitsemalla juuri sen syyksi ja pelkästään myötäilemällä hiljaa myhäillen saat ehkä enemmän aikaan, koska kaikki mitä sanot perusteluksi menee kuuroille korville, koska se on "saatanallista ja luopioitten valetta"!.

Joku kerran sanoi kivasti jollain palstalla, että tinkaamista parempi vaihtoehto on pyytää vaikka entistä jt kaveriaan yhdelle kaljalle. Joskus se voi olla vaikka rikkaruhojen repimistä.

Tässä keskusteluun viimeisintä valoa.

Jehovan todistajien puheissa tulee toistuvasti ilmi se, että syy pysyä uskollisena Jehovan todistajana on se, että he saavat täydellisen ikuisen elämän paratiisissa.
Aivan kuten keskustelun avaajan äiti sanoo:

Äiti: Hei. En ole sinua hylännyt. Joka ikinnen päivä ikävöin sinua ja toivon, että parempaan suuntaan mentäisiin. Olen todistaja sen takia, että en halua kuolla vaan elää terveenä ikuisesti. Se on toiveena kohdallasi, kaikkein suurin toiveeni.

Tämä on kuitenkin täysin väärä syy pysyä uskollisena. Näin vain todistetaan Saatana olevan väitteessään, uskollisuuden syystä, oikeassa. Näin ainakin juuri tutkittava Vartiotorni meitä opettaa.

Vartiotorni 15.4.2009 s.5
... Saatana koettelee Jehovan palvojia edelleen. Jokaisella meistä on mahdollisuus ja velvollisuus todistaa omalla nuhteettomuudellamme, että palvelemme Jehovaa rakkaudesta, emme itsekkäistä syistä. Miten suhtaudumme tähän velvollisuuteen? Pidämme suurena kunniana olla uskollisia Jehovalle.

Samainen Vartiotorni hyökkää luopioiksi luokiteltuja vastaan hyvin voimallisesti. Tämä seuraava teksti vahvistaa tätäkin ko. äitiä pysymään erossa tyttärestään, joka luokitellaan juuri tällaiseksi. Jos ko. äiti siis 'pysyy tyystin erossa' tyttärestään, eikö se ole hylkäämistä?

Vartiotorni 15.4.2009 s.6
Saatana oli ensimmäinen, josta tuli luopio. Nykyajan luopioilla on samanlaisia ominaispiirteitä kuin Saatanalla. Heidän mieltään saattaa myrkyttää kriittinen asenne yksittäisiä seurakunnan jäseniä, kristittyjä vanhimpia tai hallintoelintä kohtaan. Jotkut luopiot vastustavat Jumalan nimen Jehova käyttöä. Heitä ei kiinnosta saada tietoa Jehovasta eikä palvella häntä. Isänsä Saatanan tavoin luopiot kohdistavat hyökkäyksensä nuhteettomia ihmisiä vastaan. (Joh.8:44.) Jehovan palvelijoilla on siis täysi syy pysyä heistä tyystin erossa (2.Joh.10,11).

Vieras kirjoitti:...Jotkut luopiot vastustavat Jumalan nimen Jehova käyttöä.

Hieman aiheen vierestä, mutta samassa rintamassa Vartiotorniseura on luopioiden kanssa. Jo yli puoli vuosistaa Vt-seura ollut sitä mieltä, että Jahve on todennäköisemmin Raamatun jumalan oikeampi lausumisasu kuin Jehova.

Jatkoa:

Äiti: Ajattelemmme uskosta eri tavalla. On ikävää kuulla, ettet ole koskaan uskonut. Olen pahoillani, että olen toiminnallani aiheuttanut sinulle traumoja. Tekisin eteesi kaiken mahdollisen ,jotta selviytyisimme näistä viimeisistä päivistä.

Minä: Sanasi eivät auta. Teot puhuvat puolestaan.

Äiti: En voi olla kanssasi tekemimisissä. Tiesit tämän erotessasi.

Minä: Tyhjää puhetta, älä käännä veistä haavassa. Tahallasi minua satutat.

Äiti: En tee tätä tahallani.

Minä: En halua, että tyttäreni on missään tekemisisssä kanssasi.

Äiti: Ok

Näinkö helposti luovuttaa äitini oikeuden tavata lastenlastaan!!!!????!! Ei taida merkata meidän perhe mitään hänelle....

Ulkopuolisena ei voi vastata koska tulkintamahdollisuuksia on.

Että ylipäänsä on viestinnässä voi viitata kuitenkin perheen merkitykseen, taikka sitten haluun värvätä lahkoon.

Mammaan vaikuttamisessa voi olla montakin lankaa joista vetää, voiko muistuttaa yhteisistä hetkistä ja siitä siirtyä kysyvässä vaan ei hyökkäävässä muodossa niihin oppien heikkouksiin.

ne kaikki vanhat esillä olleet verikuolemat ja muut aiheet ovat edelleen totta järjellistä ajattelua kestämättöminä asioina.

sorbet kirjoitti: Näinkö helposti luovuttaa äitini oikeuden tavata lastenlastaan!!!!????!! Ei taida merkata meidän perhe mitään hänelle....

Noin se valitettavasti taitaa usein mennä. Toki säännöstä on joitakin harvoja poikkeuksia lähinnä sellaisten ihmisten kohdalla, jotka muutoinkin ylläpitävät enää pelkkää kulissia seurakuntaelämässä.

Ensisijaisesti kyse on tietenkin lapsen oikeudesta tutustua isovanhempiinsa ja juuriinsa. Kirjoittelustasi ei ilmene, että oletko itse vieraillut lapsesi kanssa äitisi luona? Jos olet, niin ovatko nuo käynnit hyvähenkisiä ja kykeneekö äitisi käyttäytymään kuin normaali ihminen noiden vierailujen aikana? Mikäli näin on, joudut ehkä punnitsemaan, että olisiko noille vierailuille perustuva suhde isovanhempaan riittävän "hyvätasoinen" jotta sitä kannattaisi pitää yllä, lapsen tähden.

Tietenkään kukaan järkevä ihminen ei vie lastaan paikkaan jossa lasta tai tämän vanhempia kohdellaan millään tavalla vihamielisesti.

En ole tervetullut äitini asuntoon. Ainoastaan mieheni ja lapseni saavat äidilleni mennä kylään. Mieheni ei halua kyläillä siellä ilman minua ja lastani en sinne yksin päästä. Voiko hankalammaksi mennä....

sorbet kirjoitti:En ole tervetullut äitini asuntoon. Ainoastaan mieheni ja lapseni saavat äidilleni mennä kylään. Mieheni ei halua kyläillä siellä ilman minua ja lastani en sinne yksin päästä. Voiko hankalammaksi mennä....

Vaikuttaa tosiaan siltä, ettei paljoa ole tehtävissä. Teet fiksusti kun suojelet lastasi sellaiselta mikä ei varmasti olisi hänelle hyväksi. Normaalit ja vakaat ihmissuhteet, kuten hyvät ystävät jne. niinkuin kirjoititkin, ovat lapselle tärkeitä ja kaikista tärkeimpiä ovat tietysti lapsen omat vanhemmat.

En usko, että lapsesi saa siitä traumoja vaikkei äitisi olekaan hänen elämässään. Raja täytyy aina vetää johonkin. Ihmiset joutuvat pohtimaan tätä samaa asiaa myös muista syistä, kuten esimerkiksi jos lapsen isovanhemmat ovat alkoholisoituneet tai muuten mieleltään sairaita.

Jossain perheissä touhu on suht inhimillistä. Eräässä perheessä isoäiti on erotettu mutta on kyllä säännöllisesti lastenlastensa kanssa tekemisissä - ja lasten isä on vanhin.

Ainoastaan mieheni ja lapseni saavat äidilleni mennä kylään. Mieheni ei halua kyläillä siellä ilman minua ja lastani en sinne yksin päästä. Voiko hankalammaksi mennä....

Kun miehesi ei oo mukana ollutkaan ja äitisi on NAINEN, on sanomatta selvää tekstiviestien sävystä päätellen, että kyseessä on keimaileva keinottelija, joka haluaa uskoa ja pompotella sinua. Pane kylmästi miehesi asialle...ja kertokoon hän sinulle...

Sorbetilla näyttää olevan yhtä kaheli mutsi kuin meikäläiselläkin.

Minullakin oli kuset housuissa elämäni ensimmäisen kvartaalin ajan, kunnes nyt toisen kvartaalin aikana olen huomannut, että ihmisellä täytyy olla myös oma elämä.

Minun ja vaimoni neuvo on: Elä elämääsi ja keskity perheeseesi. Kyllä äitisi tulee vielä huomaamaan, kun on huonossa kunnossa jos murehtii semmosia. Ei ihmisen päätä voi kääntää, hän huomaa vasta, kun lähtö on lähellä... Mitä kuvittelit kun erosit? Kyllä sieltä yhteydenotto tulee ennepitkään jos on kanttia odottaa eikä itkeä ja usko pois jos ja kun jumala on oikeudenmukainen ja itse pyrit tekemään oikein, pääset asian yläpuolelle. Kuolinvuoteella mieli on helposti nöyrä - kokemusta on. Muista että SULLA ON ELÄMÄ!

Tässä edellä on vihjattukin tähän suuntaan: älä anna äitisi ajatella että olet häneltä jotain vailla, tai että olet hänestä millään tavalla riippuvainen. Toisen harhaan voi toimia herätyksenä että rupeaa näyttelemään omaa, erillistä harhaa. Tämä täältä keittiönpöydän turvallisesta ja ennakoitavasta maastosta mietittynä...