Veljesseura.org

Jaakob kirjoitti:Eiköhän tuo selvinne tässä 40-50 vuoden päästä

Ikinä ei tiedä vaikka jo huomenna...

Lehtiveli kirjoitti:

Bergerac kirjoitti: Olisin mielelläni nähnyt gallupissa myös vaihtoehdon *en osaa sanoa* tai jotain muuta sellaista kyllä/ei -ehdottomuuden lisäksi.

Jätin vaihtoehdon pois, koska suurin osa ihmisistä ei osaa vastata kysymykseen. Ehkä tuo ehdoton asettelu panee miettimään vastausta hieman tarkemmin EOS -vaihtoehto on "varma ja turvallinen" ja informaatioarvoltaan mitätön.

Nyt vaan kaikki eos-ihmiset klikkaaavat randomilla jompaakumpaa nähdäkseen tulokset tai muuten vaan => informaatio vähenee. Lisäksi mielestäni eos on ihan yhtä hyvä maailmankatsomus siinä missä k/e, vaikka itse olenkin lähinnä e.

Tässä yhteydessä voitais sopia, että se joka meistä ekana heittää lusikan nurkkaan, tulee sitten kummittelemaan johonkin miittiin tai mielenosoitukseen, niin loppuu tästäkin asiasta spekulointi.

Mulla alkaa vähitellen mennä usko elämän jälkeiseen kuolemaan

kirjallisuusveli kirjoitti:Mulla alkaa vähitellen mennä usko elämän jälkeiseen kuolemaan

Siis mitä häh? Onko tuo sun allekirjoituksena oleva lainaus todella VT:stä???

Jakke kirjoitti:

kirjallisuusveli kirjoitti:Mulla alkaa vähitellen mennä usko elämän jälkeiseen kuolemaan

Siis mitä häh? Onko tuo sun allekirjoituksena oleva lainaus todella VT:stä???

Onhan se
Hassu sattuma, juuri Lehtiveljen kanssa keskusteltiin tuosta luvallisesta valehtelusta.

Alueveli kirjoitti:

Jakke kirjoitti:

kirjallisuusveli kirjoitti:Mulla alkaa vähitellen mennä usko elämän jälkeiseen kuolemaan

Siis mitä häh? Onko tuo sun allekirjoituksena oleva lainaus todella VT:stä???

Onhan se
Hassu sattuma, juuri Lehtiveljen kanssa keskusteltiin tuosta luvallisesta valehtelusta.

Ok... Veikkokin voi taas hyvillä mielin jakaa lausuntojaan tiedotusvälineille. Voi elämä.

Tökkäsin "En"-vaihtoehtoa, koska tällä hetkellä fiilikset aiheen suhteen ovat miinuksen puolella. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi uskoa kuoleman jälkeiseen elämään, kun kerran Jumalaankin uskon ja Raamattua pläräilen, mutta katkaistuani henkisesti suhteeni VT-seuraan, olen päättänyt aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä tulkintojen suhteen. En siis ole varma, mitä uskoa. Vielä? Koskaan? Kuka ties.

Periaatteessahan Raamatun opit kuolemanjälkeisestä elämästä voisivat tarkoittaa mitä tahansa kummittelusta sielunvaellukseen, tai olla kokonaan vertauskuvallisia. En tiedä, uskallanko ikinä edes tehdä mitään "varmoja tulkintoja" tuollaisesta asiasta.

Katsokaas kun pessimisti ei pety.

Siinä onkin se hyvä puoli, että "luopiopuolella" voi olla avoin uusille tulkinnoille. Jos joskus itse satun hurahtamaan uskoon, olen valmis muuttamaan mielipiteitäni. Tai jos jostain kumman syystä jumala voidaan tieteellisesti todistaa..

On vapaus uskoa mihin haluaa.

,mutta sinnepäin kuitenkin.
En nyt muista kirjoitinko ihan tuon 200 luvulla olleen piispan nimeä oikein,mutta hän oli ääri esimerkki ihmisestä joka "kiiruhti kuolemaan",ei vain kuvainnollisesti vaan ihan oikeasti.
Hänellä oli niin kiire nähdä pian rakastamansa Kristus että kun toiset yrittivät estää hänen teloitusareenalle menoansa Roomaan,niin hän esti toisia kristittyjä piilottamasta häntä.
Siis ilmeisen selvästi EI MITÄÄN kuolemanpelkoa.Enemmänkin kuoleman halveksuntaa.
No,hän ei aivan ole esimerkkini,mutta kyllä se tekee meistä uskovista erinlaisen muihin nähden.Meillä ei ole mitään syytä pelätä kuolemaa.
Tämä nyt oleva maallinen elämäntaipaleemme on meille vain väliaikaista.
Itse uskon Jeesuksen sanoihin:"joka minuun uskoo elää,vaikka olisi kuollutkin".
Missä tämä kuolemanjälkeinen elämämme on,on sitten eriasia.Se on siellä,mihin Paavali vietiin katsomaan asioita mistä ei ole lupa puhua.

Jt aivopesu saa aikaan asetelman:"usko harmagedonin jälkeiseen elämään järjestön lailla tai kuole.
Se on kiristystä,johon ihmiselle ei ole annettu valtaa.
"Isolle Pahalle" on aivan se ja sama mihin uskomme,kunhan emme vain usko Jeesuksen kuolleen puolestamme ja emme laita Jeesusta ykköseksi.
Jos on jt tai jättää jt opin on se sama "Isolle Pahalle".
Mutta voi!Jos ihminen alkaa puhua Jeesuksesta ja yksin hänestä on saatanalla peli pelattu tuon ihmisen kohdalta.Tuo ihminen saa ikuisen elämän,hän ei ja sekös häntä kismittää.

m.näätinki kirjoitti: Hänellä oli niin kiire nähdä pian rakastamansa Kristus että kun toiset yrittivät estää hänen teloitusareenalle menoansa Roomaan,niin hän esti toisia kristittyjä piilottamasta häntä.
Siis ilmeisen selvästi EI MITÄÄN kuolemanpelkoa.Enemmänkin kuoleman halveksuntaa.
No,hän ei aivan ole esimerkkini,mutta kyllä se tekee meistä uskovista erinlaisen muihin nähden.Meillä ei ole mitään syytä pelätä kuolemaa.

Juuri niin. Ilman uskoa moni pelkää kuolemaa, uskonto taas antaa toivoa siitä, että elämä jatkuu vielä jossakin muodossa. Tämä taitaa olla yhteistä kaikille maailman uskonnoille. Ei muslimikaan pelkää kuolemaa ohjatessaan matkustajakoneen päin WTC-torneja.

Ilman uskoa tuonpuoleisesta jokainen terve ihminen pelkää kuolemaa sen verran, ettei halua kuolla ainakaan ennenaikaisesti. Uskonnolle on siis selvästi tilaus olemassa. Pelko on tehokas markkinointikeino ja kuolemattomuus meille kuolevaisille kieltämättä houkutteleva ajatus.

Se, täyttääkö tämä tuote, uskonto, ne lupaukset joilla sitä kaupataan on taas... noh, uskonasia

Lehtiveli kirjoitti: Nyt kun olen pohtinut asioita uudelleen, en ainakaan tällähetkellä edes kaipaa "toivoa kuolemanjälkeisestä". Mielestäni on melko vapauttavaa ajatella, että tämä elämä on kaikki mitä on. Ei tarvitse kuin elää ja pyrkiä olemaan onnellinen ja tehdä hyviä tekoja. Siinäpä yksinkertainen elämän tarkoitus, eikä tarvitse pelätä tuonpuoleista.

On hyvä elää tänään tässä ja nyt, sillä vain tämänpuoleisesta elämästä on varmuus. Jos panostaa tässä elämässä liikaa tuonpuoleiseen, haaskaa elämäänsä tyhjän tavoitteluun.

Uskon riskin menettää tuonpuoleisessa elämässä jotain olevan huomattavasti pienemmän kuin riskin, joka muodostuu kurkottamalla tässä elämässä liiaksi tuonpuoleiseen ja menettävän siten tässä elämässä aikaa ja energiaa.

Varsinkin jehovat, jotka uskovat seuraamalla Vartiotorni-seuran valheita ostavansa itselleen paikan paratiisista, menettävät koko panostuksensa, sillä yksikään Vartiotorni-seuran ennusteita ei ole koskaan toteutunut, eikä tule toteutumaan myöskään paratiisi-odote.

En pelkää kuolemaa enkä sitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Veljeni kuoli muutama vuosi sitten ja näin kuoleman silmästä silmään ja voin sanoa, että oli kauhea kokemus. Kuoleminen on vähitellen tukehtumista eikä mitään kaunista katsottavaa. Jaksan kuitenkin uskoa ylösnousemukseen.

En kyllä itsekään usko enää kuolemanjälkeiseen elämään. Siinä jeput olivat oikeassa että kuoleman jälkeen ei ole mitään, on vain pelkkä iso tyhjyys. Se onkin ehkä ainoa oppi joka niiltä ajoilta on mieleen jäänyt. Toki mitenkään en väheksy niitä jotka uskovat kuolemanjälkeiseen elämään. Kunhan se ei ole jeppujen parasiittitoivon kaltaista haahuilua. Siinä pettää vain itseään.

edit: itseä ainaki tuon tosiseikan tunnustaminen on auttanut. Suhtautuminen kuolemaan ja elämään ja siihen ohueen lankaan siinä välissä on muuttunut. En pelkää kuolemaa, koska tiedän että ei se oo ollenkaan niin huono olotila. Itse asiassa jeppuaikoina pelkäsin kuolemaa paljon enemmän. Koska silloin ei voinut olla koskaan täysin varma että pääseekö sinne paratiisiin vai ei. Nyt voi olla aivan varma ettei pääse koska sellaista ei ole eikä tule

Minä uskon ylösnousemukseen, koska Jeesus on kuolemallaan voittanut kuoleman ja lunastanut meidät. Vartiotornilaiseen odotteesen en usko. Todistajien paratiisi kun ei edes ole osa Jumalan valtakuntaa, näin olen ymmärtänyt.

Ymmärrän luullakseni teitä exiä jotka ette enää usko Jumalaan. Onhan se raju kokemus kun huomaa tulleensa petetyksi uskonnon taholta, ja niinpä irtiotto Vartiotorniseurasta merkitsee usein myös haluttomuutta korjata todistajien aikaansaamaa vääristynyttä jumalakuvaa. Tosiaan, kukapa sitä halauaisi palvella mieleensä istutettua kuvaa lakihenkisestä suorituspainotteisesta jumalasta kun vaihtoehtona on vapaus jatkuvasta suorittamisesta.

Kannattaisi kuitenkin harkita sitä mahdollisuutta, että viallisen jumalakuvan korjaaminen ja tervehenkisen uskon löytäminen voisi sittenkin olla vielä vapauttavampaa kuin vapaus uskosta. Pyhä Henki on kohtelias ja huomaavainen, joten usko ei tee ihmisestä vastenmielistä tai jotenkin outoa, vaan usko antaa elämälle tarkoituksen ja tietynlaisen ilon ja rauhan jokapäiväiseen elämään.